Perheen nuorin koira Mutku täyttää sisaruksineen tänään kaksi vuotta. Puolisisar Hiili (Hossing Pax) viettää viimeisiä hetkiä ennen ensimmäisen pentueensa syntymää. Minkähänlaisia vekaroita sieltä aikanaan ihmisten iloksi saadaan?

30221383_10212397926879005_3585341091690

Mutkun emälinjasta olen henkilökohtaisesti tavannut ja nähnyt myös työskentelemässä kolme sukupolvea. Äiti-Sallin, isovanhemmat Jokun ja Muun sekä niiden molempien vanhemmat, jotka ovat kaikki olleet Ruotsissa asuvien Marian ja Paulin koiria. 

Mutkun isä valittiin sopivan sukutaulun perusteella. Valinnassa vahvasti painoivat myös Kirkstall Crackerin koemenestys, joka kertoo meille sen koulutus- ja käyttöominaisuuksista hyviä asioita. Kaikkia jalostuskoiria kun ei pysty livenä näkemään. Silloin on luotettava muiden tekemiin virallisiin arviointeihin koetulosten muodossa. Lisäpainona oli myös "Acken" saama arvostus ruotsalaisten kasvattajien jalostuskäytössä.

Muu2009%20067.jpg

Kaikkein eniten Mutkun olemus ja tekemisen tapa muistuttaa emänemänisän Priorsmeadow Spurtin (kuva yllä) olemusta. Hyvin vilkas ja hyvin nöyrä. Spurt oli huippusukuinen brittituonti, joka menestyi sekä kokeissa että jalostuksessa hienosti. Mystinen sokeutuminen katkaisi molemmat urat. Maailman parhaimmat koirien silmäspesialistit eivät osanneet sanoa, mistä tilanne johtui. 

 

Ruotsi%20Maria%20ja%20Bell.jpg

Viikolla kuulimme suruviestin, kun Mutkun isoisoäiti (eee) S J(j) Ch Timsgarry Bell "Sisi" oli siirtynyt sateenkaarisillan tuolle puolen kunnioitettavassa 15 vuoden iässä. Tapasimme Sisin ensimmäistä kertaa kun olimme mukana Paulin ja Marian luona järjestetysssä koulutusviikonlopussa, jossa kouluttajana oli David Lisett Sisi oli tuolloin puolivuotias ja oikein mukavan oloinen metsästyscockerin alku. Paul oli nimennyt sen osuvasti nimikkeellä "Maria's secret weapon".

Svenska%2520M%25C3%25A4sterskapet%252020

Syksyllä 2007 tapasin Sisin uudelleen, sillä kertaa Ruotsin Cockerimestaruuskokeessa, jossa se työskenteli hienosti ja sijoittui viidenneksi ja sai DoM:n. Mestaruuden voitti Trollebergarens Lady-Alpha joka teki tasaisen virheetöntä työtä. Muille koirille sattui erien aikana enemmän haasteellisia tilanteita, joissa tuli myös kirkkaimmilta sijoilta pudottavia virheitä. Sellaistahan nämä kisat aina ovat - jännittäviä tapahtumia, joissa kaikessa on onnistuttava, kun saadaan menestystä. Sisin työskentelytyyli on hyvin samanlaista kuin tyttärensä Muun. Samaa yhdennäköisyyttä on myös kolmannen sukupolven tyttäressä Mutkun työskentelyssä. Tehokasta ja vauhdikasta mutta myös setterimäistä hiipimistä ja seisontaa kun odotetaan työskentelylupaa.

Miksi_k%C3%A4dell%C3%A4%5B1%5D.jpg

Mutkun täti Miksi jatkaa työskentelyään lasten parissa. Tässä viimeisin kuva työrintamalta. Joskus kaipaan Mutkun olemukseen Miksin henkistä tasapainoa ja rauhaa. Se on toki aivan omaa luokkaansa ja pääosin peräisin isä-Jokulta. Joskus kun Mutkulla on oikein vauhti päällä, kysyn missä on se 25% joka Jokun perimästä siinä laskennallisesti pitäisi olla. Siinäpä se - jalostuksen helppous ja haasteet! 

Vaikka kuinka yrität suunnitella ja koota yhdistelmiä, on lopputulos silti jotain nopanheiton luokkaa. Jokainen pentu syntyy kuitenkin omana yksilönään. Ja jotta siitä kasvaa tasapainoinen koira, sen pitää oppia ensin tulemaan toimeen itsensä kanssa. Sen jälkeen ihmisen tulee löytää siihen henkinen yhteys. Näiden jälkeen varsinainen lajikoulutus voi alkaa ja tulos syntyy koiran oman psyykkisfyysisen kokonaisuuden luoman kivijalan päälle. Koulutus ei ole tekniikkalaji. Se on jotain paljon enemmän.

IMG_1890.jpg

Mutku on löytänyt paikkansa ja roolinsa tässä tiimissä. Se ei ole tullut kenenkään tilalle eikä se ole jonkun toisen kopio. Se on oma sekoituksensa - ainoa laatuaan. Ihana sellainen ja mukava omistaa.

IMG_1907.jpg

Jatkamme talvisista raikkaista ja lumisista keleistä nauttimista. Tee sinäkin samoin! Ja jos ei ole lunta, niin sitten niillä elementeillä, jotka ovat käytössä.