Muun karvapeite oli kaunis. Etenkin alla olevan kuvan johdosta sain useita kyselyitä, kuinka tuohon lopputulokseen oli päästy. Ei siinä sen ihmeempää ollut, perusruokintaa ja hoitoa. Kun cockerilla on syntymälahjana oikeanlainen turkki, niin määrältään kuin laadultaan, ei siihen mitään kikkakonsteja tarvita.

JokuMuu12032010%20004%20kopio.jpg

Tämä kuva on otettu 2010, jolloin Muu oli vuoden ikäinen. Kuvaajana Tarja Paatero.

_MG_8751.jpg

Tässä Ala-Kojolan Mikon ottamassa kuvassa Muu on 4-vuotias. Karvaa on hieman enemmän, mutta laatu ja määrä edelleen hyvät. Aavistuksen pörheä se tuossa kuvassa on. Muistan hyvin tuon valokuvauspäivän, jossa Mikko kuvasi ensi koiria vesielementissa, Muun "valiopärskeissä". Sen jälkeen kuivailimme Muun turkkia, jotta saataisiin siitä virallinen valiokuva otettua.

Sitten tuli kohtutulehdus, jonka vuoksi Muu jouduttiin steriloimaan. Onneksi koira säilyi kaikin puolin entisellään. Mutta puolisen vuotta leikkauksen jälkeen alkoi steriloidun nartun turkki kasvaa.

IMG_0002.jpg

Tässä kuvassa karvan runsaus ja laadun pehmeys näkyy. Silti yhä ajattelin, että kyllä se nyppimällä ja trimmaamalla saadaan pysymään kuosissaan, eikä radikaalia toimenpidettä karvan alasajona tarvitse tehdä. Onhan tuota kokemusta cockerin turkin hoidosta ja trimmauksesta aiempien, seurakoiralinjaisten koirien kohdalla sekä kenneltyttönä ja trimmaajana vuosien varrella kertynyt.

_AK_9962.jpg

Tässä Muu Mikon kuvaamana elokuun Darrenin koulutusviikonlopun Grande Finalessa ottamassa vastaan Juhan käsiohjauksia. Se työ, joka tuon karvapeitteen eteen on tehty, ei vain näy. Pahemmaksi ja työläämmäksi vain muuttui. Ja kun aurinkoisena sorsanmetsästyksen aloituspäivänä katsoin uutterasti karvaansa kantavaa, lähinnä villakoiraa muistuttavaa koiraa, annoin periksi. Olin väärässä. Puhelinsoitto Arjalle ja lyhyen konsultaation jälkeen hain kaupasta oikean terän trimmauskoneeseeni ja aloitin työn.

IMG_4014.jpg

Nyt on Muu tämän näköinen. Ja ilmeisen tyytyväinen uuteen lookiinsa. Ainakin kevyempää on olo ja meno.