Cockerspanielit ry:n jokavuotinen kevätleiri Matkailutila Lomasurkeella Korpilahdella. Lähdettiin mukaan hengailemaan. Kouluttajina oli tänä vuonna vaihteeksi vanhoja/uusia kasvoja - Teemu Rytkönen, Seppo Partanen, Anne Woivalin ja Ulla Ruistola) . Me mukana pienemmissä rooleissa. 26 koirakkoa ja sen päälle kuunteluoppilaat on iso joukko, mutta hyvin me toimikuntana viikonloppu läpi vedettiin. Kun on monta tekijää, niin hommat sujuvat. 

Majoittuminen oli Jaakon Tuvilla ja ruokailut päärakennuksessa. Knuutisen Anne avaa viikonloppua ja jakaa porukkaa treeniryhmiin. Pelloilla ja metsäsaarekkeissa oli hyvää alustaa treeneihin. Illalla vietettiin yhteistä aikaa kysymysten ja vastausten sekä koottujen selitysten teemalla.

Näin iso ja iloinen joukko meitä oli tällä kertaa. Jotain uutta ja jotain vanhaa. Siihen on hyvä lajin kehitystä perustaa.

Juha halusi seurailla toimintaa eri ryhmissä - niitähän oli kaikkiaan neljä. Minä puolestani lähdin Mutkun kanssa hakemaan opittuihin asioihin vahvistusta eri toimintaympäristöissä ja eri ohjaajan viemänä. Monenlaisia asioita saatiin nuoren koiran kokemuspankkiin. Koulutuksen tavoitteena on aikaan saada koira, joka pitää ihmistä luotettavana kaverina, jolle se haluaa tehdä töitä. Mukavasti Mutku toimi kanssani, mutta jännästi havainnoi aina johonkin lähietäisyydelle saapuneen Juhankin. Tässäkin Juhan kaukaa ottamassa kuvassa hänen etäinen läsnäolonsa on meidän molempien toimesta rekisteröity.

Surkeejärven pelloilla oli koirien mukavaa laukata myös treenien välissä. Ja luoda uusia sosiaalisia suhteita nekin.

Viikonloppu oli helteinen ja Surkeejärven vesistöt mieluisia.

Isosisko Ruu ja pikkusisko Mutku tapasivat toisensa jälleen.

Sunnuntaina iltapäivällä kouluttajat kokoontuivat working test -näytökseen koirineen. Partasen Seppo toimi selostajana ilman koiraa. Näytöksessä näimme muiden kolmen leirillä ohjaajina toimineiden koirien suorituksia.

Ruu teki hallitsevana Cockerimestarina ja Vuoden Metsästyscockerina arvolleen sopivaa työskentelyä. Tässä ohjattu nouto palautusvaiheessa.

Kaikki koiralta haluttavat tulokset tarvitsevat hyvää ja sujuvaa perustyötä, jota harrastetaan arkisissa hetkissä. Vaihtelua ja haastetta näihin pitää aina keksiä, jotta treenit vievät koiria koko ajan eteenpäin. Ja että harjoittelu on ennen kaikkea kaikkien osapuolten mielestä kivaa.

 

Seuraavana viikonloppuna treenailimme omiemme kanssa tuoreella hakkuuaukealla, joka oli hiljattain aurattu. Lisääntyviä luonnoneläimiä ei näissä ympäristöissä ole, joten treenistä ei ole haittaa niillekkään. Tällainen hakkuuakea tarjoaa juoksualustaksi kunnon jumpparadan, antaa mahdollisuuden haastaviin markkeerauksiin ja ohjauksiin tuoden sopivasti piristettä myös tuulen pyörityksen muodossa.

Minä olin puolivälissä kameran kanssa ja heittelin markeerauksia ja sokkoja eri puolille aukeaa. Juha toimi koirien kanssa komentokeskuskena suorittaen koirien lähetykset ja noutojen palautukset.

Mutkun suorituksessa on vauhtia ja voimaa. Katse on palautuskohteessa ja luotiviiva meno kohti sitä. Kaikki energia suunnattu kantamiseen ja juoksemiseen, ei välttämättä sujuvimman reitin löytämiseen.

Muun palautuksessa on keveyttä ja 10-vuotiaan järkeä. Kohde on selvä ja menemisessä rentoutta.

Miksin tekemisessä on aina ollut rauhaa ja järkeä. Se tehdään, mikä tarvitaan. Askelmerkit katsotaan myös tarkasti. 

Viikonloppuna olisi ollut vuoden ensimmäinen MEJÄ-koe Pyhännällä. Aiemmin oli ajatuksena, että Mutku avaisi mahdollisesti juuri siinä kokeessa sen lajin koekautensa. Päädyimme kuitenkin luopumaan koko koiran MEJÄ-urasta. Lajin treenit ovat Mutkulla menneet oikeinkin hyvin, mutta lajiin panostaminen olisi vaatinut taas useamman viikonlopun uhraamisen siihen. Jotenkin ei enää löytynyt meistä ihmisistä potkua ja motivaatiota siihen. Mutkulla sitä kyllä olisi riittänyt!