Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kokoonnuimme Pohjois-Suomen Spanielikerhon toimintakeskukseen Pyhännälle. Ohjelmassa oli metsästyskoulutusviikonloppu, joka suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä Väisäsen Hannun ja Juhan kanssa. Kevättalven kurssi-ilmoituksen jälkeen viikonloppu täyttyi osanottajista nopeasti. Pääosa osallistujista oli aloittelijoita joko koirankoulutuksen tai metsästämisen suhteen, joten tietoa vaihtui tehokkasti puolin ja toisin. Kehityskelpoisia koira ja ohjaajia olivat kaikki, joten selkeää edistymistä oli havaittavissa jo viikonlopun aikana.

Viikonlopun aikana harjoiteltiin hakukuviota, erilaisia noutoja maalta ja vedestä sekä muutamalla koiralla myös laahausjälkeä. Ohjaajien käytössä olleilla hieman kokeneemmilla koirilla (Roope, Muu ja Joku) näytettiin erilaisten suoritusten tavoitetaso. Sen jälkeen jokainen sai kokeilla oman koiransa työskentelyä ohjatuissa olosuhteissa. Samanaikaisesti toiset seurasivat ja oppivat katsomalla

Muu on innokas ja aktiivinen työskentelijä. Sen koulutuksessa on keskitytty paljon siihen, että se ei pääse töihin ennen kuin on rauhallinen. Ei heilumista, ei läähätystä, ei tepastelua. Koira on oppinut harjoitteiden myötä paketoimaan aktiivisuustasoaan, koska se on ainut tie haluttuun päämäärään. Omaa mieltään tilanteessa se viestii näyttämällä alahampaitaan - niin kuin Muumilaakson Mörkö. En tiedä, kuinka se sen tekee, sillä Muun purenta on kuitenkin ihan ok. Tätä ilmettä se esitteli viikonlopun aikana normaalia enemmän. Osin myös siksi, että sillä sai positiivista huomiota ihmisten keskuudessa aikaiseksi :)

Koulutusjaksojen välillä koirat laitettiin lepäämään. Ohjaajille ei lepotaukoa suotu kuin yölevon aikana. Nuotiopiirille kokoonnuttiin yhdessä keskustelemaan sekä jakamaan kokemuksia ja näkemyksiä. Kuvassa näkyy kurssikoirien kanssa samoista alkukantakoirista polveutuva "Taru", joka osallistui koulutusviikonloppuun tärkeässä keittiökoiran roolissa. Kävi Taru välillä maastossakin katsomassa koiramaista menoa, mutta palasi aina kuivin helmoin takaisin työmaalleen.

Klinikkatyyppisessä koulutuksessa yksi koira kerrallaan suorittaa harjoitusta kouluttajan opastuksessa. Toinen kouluttaja kertoo seuraajille, mitä koulutustilanteessa tapahtuu. Tässä ollaan lammella seuraamassa vesinoutoa ja jännittämässä, malttaako ohjaaja ottaa noutoesineen sijasta sen koiran ilolla ja kehulla vastaan. Vai hyökkääkö noudettavaan kiinni ennen sen pudottamista... Donna-walesikin seuraa tarkkana:)

Hannu hillitsi naisten liiallista höpötystä ja yritti saada miehistä iloisen sävyisiä ja kuuluvia kehuja aikaiseksi. Se ihanne kun on jossain siinä välissä. Naisten äänen vaimentimeksi koiran koulutukseen Hannu suositteli naksutinta. Totesi, että naiset ovat näppäriä sen koirankoulutuskäytössä. Ja ennen kaikkea sitä käyttäessään pitävät suunsa kiinni ja keskittyvät koiraan paremmin. Yläkuvassa Jokke-cockeri saa omistajaltaan kunnon kehut, jotka kuuluivat jo useiden metrien päähän. Jokke oli iloinen saatuaan isännän tyytyväiseksi taidoillaan, joten seuraava laahausjälki sujui ensimmäistä vieläkin mallikkaammin ja iloisesti.

Muu pääsi aina välillä näyttämään osaamistaan. Tässä näytetään sitä, ettei koiran noutoesineeseen saa ensimmäisenä hyökätä ja sillä toiminnalla laskea noutamisen halua ja iloa. Koiran vauhdin ohjaajaan päin tulee olla vähintään yhtä suuri ja iloinen kuin pois päinkin mentäessä. Siihen vauhtiin voi ihminen vaikuttaa suuresti omalla käyttäytymisellään. Ihmisiähän näissä koulutustapahtumissa enemmän koulutetaan kuin koiria. Kun ihmiset muuttavat toimintaansa, muuttuu toiminta myös koirassa. Ja päinvastoin. Valinta on ihmisen.

Kiitokset kaikille viikonlopun kaikinpuolisesta onnistumisesta! Erityiskiitokset maastoapulaiselle Jarille sekä ruokailupuolen organisoijille Katjalle ja Arjalle. Ja tietenkin Tarulle, joka löysi metsästä fasaanin:) Tällaisen rentouttavan ja intoa antavan viikonlopun jälkeen oli mukava palata maanantaina pirteänä töihin.