Ystävämme Juha ja Päivi kutsuivat meidät jahtiviikonloppuun Ranualle. Kutsuun oli helppo suostua, sillä tiesimme luvassa olevan hyvää seuraa, mukavia ulkoiluhetkiä mahtavissa lappilaisissa maastoissa sekä ennen kaikkea Päivin laittamia herkkuja. Viikonlopuksi luvattiin kaatosadetta, mutta onneksi todellisuus oli toinen. Aurinkoinen ja sopivan tuulinen syyskeli, jossa metsästys oli mitä parhainta ajan vietettä.

Maastossa liikuimme leveänä rintamana. Minä oikeakätisenä ampujana vasemmalla ja Juha vasenkätisenä ampujana oikealla. Juhan edessä koirana kulki Muu. Juhan ja minun edessä koiran virkaa hoiti laajahakuisempi Joku. Minä olin siis matkassa kahden Juhan kanssa, kun Päivi lainasi omaansa :) Päivi ei osallistunut riistanpyyntiin, vaan keskittyi kasvisosastoon keräämällä karpaloita ja hallavahakkaita.

Maastot olivat syysväreissään kerrassaan upeat ja riistaa oli runsaasti. Monenlaisia tilanteita saatiin, mutta ammuimme vain muutamiin. Niinpä pudotusprosentti nousi tiimissämme melko korkeaksi. Koirat toimivat myös hyvin. Hakutyöskentely oli aktiivista ja vauhdikasta molempien koirien pysyessä omilla hakukaistaleillaan hyvin. Molemmat pysähtyvät hyvin ylösajoihin, tehden ampumatilanteista turvallisia. Muu lähtee noutoon rennosta olotilasta Juhalta luvan saatuaan. Ensimmäinen laukaus ja pudotus tuli oikealta laidalta. Teeri putosi haavakkona kaatuneen puunrungon taakse. Muu ei pystynyt markkeeraamaan pudotusta ja teki noudon ohjattuna. Hetken aktiivisen hakemisen jälkeen koira sai hajun linnusta ja suoritti siitä tehokkaan ja suoraviivaisen noudon Juhalle käteen.

Matkaa oli taivallettu kolmisen tuntia pikkutaukoja tehden, kunnes saavuimme hakkuuaukean reunaan. Sinne teimme taukotulet ja laitoimme hienosti työskennelleet koirat hetkeksi lepoon lämpöloimiensa alle. Samalla saimme itsekin tilaisuuden pudottaa reput ja haulikot maahan ja levätä hetken.

Tauon jälkeen taival jatkui. Muutama linnun ylösajo, mutta ei laukauksia.  Pian Joku viesti selvästi riistaa olevan taas lähistöllä. Pieni pujahdus kuusen vasemmalta puolelta ja jänis ampaisi esiin. Koira pysähtyi istumaan, minä tähtäsin, laukaisin ja niin oli pupu nurin. Joku singahti paukkunoutoon ja sai virheensä kiitoksin ja kehuin anteeksi. Tunne oli aivan mahtava. Tällä jäniskevennyksellä jaksaa pitkään :)

Puolilta päivin ajoimme takaisin mökille nauttimaan päivälepoa. Uni maistui kaikille hyvin. Tiimin jokainen jäsen oli reippaana valmiina iltapäivän kierrokselle uuteen maastoon. Taas samalla kokoonpanolla riistan pyyntiin. Kauniissa kanervarinteessä sentteri-Juhan edestä nousi riekko siivilleen. Juhan nopea laukaus ja lento katkesi heti alkuunsa. Jokulla taas vauhdikas paukkunouto. Se koppasi riekon suuhunsa ja suuntasi täyttä vauhtia luokseni. Kehuin koiraa ja laitoin sen ohjattuun vientiin Juhalle. Taas otettiin tilanteesta valokuva muistoksi. Jokun ilme on hieman kysyvä edelleen :) Menikö tämä nyt ihan oikein?

Reissun päätti mahtava ukkometson kellistäminen. Ilmeisesti rintamamme lähestyminen oli saanut metsopojan hämilleen, sillä se seisoi patsaana sentteri-Juhan etumaastossa kuusen edessä. Siinä se Juhan toimesta päätti myös päivänsä. Paikalleen räpistelemään jäänyt metso sai viimeisen matkansa Muun toimittamana. Aivan uskomattoman hieno suoritus nuorelta ja noudettavaan verrattuna pienikokoiselta koiralta. Sen verran kotiinpäin olevia koiria nämä ovat, että tämäkin lintu tuotiin topakasti ja suoraviivaisesti team Karlströmin suuntaan. Koiralle ansaitut kehut hyvästä työstä ja onnitellen (ja hieman kateellisena...) lintu luovutettiin omistajalleen :) 

 

Ikimuistoinen jahtipäivä päättyi syksyisessä kynttilänvaloin valaistulla mökillä. Sitä ennen Päivin laittamaa lapinmiehen porokeittoa ja lämmintä rieskaa. Saunan jälkeen maisteltiin Juhan ja Päivin laittamia Ranuan muikkuja. Ilta päättyi mukavaan rupatteluun juustojen ja punaviinin kanssa. Kolme lasillista punaviiniä ja koko porukka kaatui sänkyihinsä varhaisessa vaiheessa. Väsyneinä, mutta onnellisina.