Ystäväni kirjoitti vuonna 2006 karjanjalostuksesta kirjan "Karjasilmä ja mutu-tieto jalostuksen apuvälineinä". Jo silloin mietin, olisiko aihetta kirjoittaa samantyyppinen kirja koirien jalostamisesta. Nyt tuo ajatus on herännyt uudelleen, mutta sanoista tekoihin ei ole vielä ryhdytty. Alkulämmittelen vaikka tässä blogissani ensin :)

Sarin kirja pureutui jalostukseen indeksien sijaan karjasilmän kehittämisen näkökulmasta. Indeksit olivat pitkään hämärryttäneet todellisuutta ja jalostusta tehtiin numeroiden ja paperitiedon perusteella. Itse lehmä ja sen katsominen jäi pienemmälle huomiolle. Lopputuloksena oli, että haluttuja jalostustavoitteita ei saavutettu. Tuntui, että sukupolvesta toiseen jalostusyhdistelmissä korjattiin samoja asioita. Uusien ajatusten myötä haluttua edistystä on viime vuosina tapahtunut ja ajatusmaailma päivittynyt. Indeksejä toki koko ajan tarvitaan, mutta itse lehmä ei enää unohdu niiden taakse.

Koirien tutkiminen on viime vuosina lisääntynyt valtavasti. Se on hyvä asia. Terveyden parantaminen ja edistäminen on aina hyvä tavoite. Koirasta ei saisi kuitenkaan tutkimustulosten perusteella tehdä sairasta ellei se kliinisesti sitä ole. Usein esimerkiksi koiran lonkkaniveldysplasiasta ei ole ollut mitään käsitystä ennen kuin koira on lonkkakuvattu. Vaarana on, että karsimalla kovalla kädellä koiria pois jalostuskäytöstä, ajaudutaan ennen pitkää geneettiseen umpikujaan. Lonkkakuvaustuloksia pohtii myös Jokun ja Muun kasvattaja omilla sivuillaan asiantuntevasti http://www.meryl.se/hofterhdstatus.htm

Koira pitää aina nähdä kokonaisuutena. Tunnistaa sen vahvuudet ja heikkoudet. Koiran terveyteen kuuluu paljon paljon muutakin, kuin PEVISAn vaatimat ja rotuyhdistyksen suosittelemat tutkimustulokset. Meidän koiranomistushistoriassamme harmillisimmille perinnöllisille vioille ei löydy geenitestiä tai virallista kirjainkoodia. Ne on itse koirasilmällä havaittava. Tai kantapään kautta opittava.

Metsästysominaisuuksien jalostuspainottaminen cockerspanielin osalta on haasteellista. Kun siihen lisäksi kytketään terveysjalostaminen, nousee vaikeusaste entisestään, sillä rodun kotimaassa terveystutkimuksia ei juurikaan tehdä. Kun keskustelin jalostusasioista englantilaisen pitkän linjan kasvattajan kanssa, hän tuumasi "pohdit asioita, jotka eivät heillä tulisi edes mieleenkään". Tuon keskustelun aiheena oli lonkkaniveldysplasia. Englantilaiskasvattaja tuumasi, että jos koira pystyy työskentelemään metsästyksessä ongelmitta, se riittää. Lonkkakuvaaminen ei tuo hänelle kaivattavaa lisäinformaatiota.

Suurin huolenaihe tämän jalostuslinjojen koirissa on hyvän jalostuskoiran Ft Ch Maesydderwen Kestrelin esiintyminen sukutauluissa. Siihen myös englantilaiset pyrkivät hakemaan ratkaisuja. Tämän hetken sukutaulut Maesydderwen Kestrel-kertauksineen näyttävät samalta kuin amerikkalaisen ravihevosen sukutaulut Speedy Crown -kertauksineen. Hyvää jalostuseläintä kestää kerrata sukutaulussa monta kertaa, mutta kuinka kauan?

 

Cockerspanieleita on perheessämme ollut 1970-luvulta alkaen. Seuraavalla vuosikymmenellä työskentelin vapaa-aikanani Paula Kangassalon of Zlazano-kennelissä. Ylläolevassa kuvassa on KANS MVA Lochranza peer Gynt valiotyttärineen. Tuohon aikaan ei jalostuskoirille tehty mitään terveystutkimuksia. Vaikea sanoa, oliko nykyisin vastustettavia sairauksia jo silloin? En ainakaan koskaan kuullut koiria hoidetun tai lopetetun lonkkaniveldysplasian tai jonkin muun, tänä päivänä koiraihmisiä puhututtavan sairauden vuoksi.

80-luvun lopulla meille kotiutui yllä olevaan tauluun kuvattu FIN J&MVA Leavenworth French Song "Itu". Tuohon aikaan pentujen vanhempien tuli olla silmätutkittuja. Lonkkakuvauspakko tuli myöhemmin. Itun isä lonkkakuvattiin myöhemmällä iällä ja se sai kuvaustuloksen E. Itu itse sai kuvaustuloksen X* joka vastaa nykyistä A-B -tasoa. Koiranetin linkistä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF09781%2F87&R=5  näkee esim. että Itun isä palkittiin korkeasti näyttelyssä vielä 12-vuotiaanakin.

Itua käytettiin jalostukseen kolmen pentueen verran. Mukavia jälkeläisiä saatiin aikaan ja lonkkatulokset vaihtelivat välillä A-D. Yhtään koiraa ei lopetettu lonkkavian vuoksi, vaan kaikki siirtyivät ajasta ikuisuuteen jonkun muun syyn kautta. Suurin syy oli luonteissa, minkä vuoksi jalostuslinjaa ei jatkettu.

Saksanpaimenkoiraharrastuksemme kohde Daushaufen Xander "Riki" http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF44820%2F93&R=166 kuvattiin C-lonkkaiseksi. Lonkat eivät Rikin eivätkä sisarusten menoa koskaan haitanneet. Rikiä emme jalostukseen antaneet pahan atopian vuoksi, joka rajoitti ja vaikeutti koiran elämää.

Koiria tulee edelleen tutkia, mutta ihmisten tulee säilyttää realismi tutkimustulosten jalostustulkintojen suhteen. Koirapopulaatiossa on tutkittujen yksilöiden osuus edelleen hyvin pieni radikaalien jalostuksellisten johtopäätösten tekemisten suhteen. Muutama heikko tai hyvä tulos jonkin ominaisuuden suhteen voi olla juuri se kuuluisa poikkeama, joka sanonnan mukaan vain vahvistaa säännön.