Hieno spanielitapahtuma SPME-lajin parissa koettiin Ruovedellä, Kulmalan tilan mailla. Peräti 16 koiraa oli ilmoitettu molemmille päiville. Koirien ja ohjaajien taso vaihteli sopivasti kokeneista aivan ensi kertaa elämässään starttaaviin. 

Tuomarimme Mark Clifford (vasemmalla) ja William Megaughin eivät omien sanojensa mukaan olleet tulleet arvostelemaan tai tuomitsemaan koiriamme, vaan auttamaan niitä menestymään ja onnistumaan. Lisäksi molemmat toivoivat solmivansa uusia ystävyyssuhteita. Molemmilla on mittava kokemus niin koirien kasvattajana, kouluttajana, koekävijänä kuin myös tuomarina. Arvostelemassa he ovat olleet kotimaansa arvokisojen lisäksi myös Pohjoismaissa. Nyt ensi kertaa Suomessa. Kaikesta tuon kokemuksen tuomasta osaamisesta pääsimme viikonlopun aikana nauttimaan.

Kokeen ylituomarina toimi molempina päivinä Timo Ritola, joka molempina päivinä kulki Markin kanssa maastossa. Ylituomariharjoittelija ja kokeen vastaava koetoimitsija Cappe Grönblom kulki puolestaan Williamin mukana. Tuomarit oli briiffattu suomalaisiin sääntöihin huolellisesti. Koska samat koirat osallistuivat kokeeseen molempina päivinä, maksimoitiin yhteistuumin tehdyllä päätöksellä, että toiseksi päiväksi koirat vaihtavat toiseen tuomariryhmään. Näin kaikki koirat saivat arvion molemmilta tuomarilta.

Monipuolinen spanieliharrastajajoukko siirtymässä koemaastoon. Mukana on avoimen luokan ensikertalaisista kokeneisiin käyttövaliohin, molemmista tämän lajin pääroduista.

Yöpymis- ja lauantain illalispaikkana toimi Ruoveden Ratsutalli. Se osoittautui oivaksi paikaksi tällaiseen tarkoitukseen. Etäisyys koemaastoihin oli 15 minuutin ajomatka.

Meiltä olivat mukana molemmat koirat. Tapahtuman seuraamiseen saa lisää syvyyttä, kun osallistuu siihen omalla koiralla. Ja pääsevät koiratkin osallistumaan. Muutoinhan niiden kohtalona olisi ollut viettää päivät sivustakatsojina ja autossa. Se olisi tuskin niiden toiveissa ollut. Hiljaisten syksyn luonnonlintumaastoreissujen väliin lupasimme niille, että nyt on lintuja ja tulee tapahtumia!

Edeltävällä viikolla olin Mustista ja Mirristä käynyt ostamassa koirille uudet maastoloimet. Nämä Hurtan Torrent-sadetakin nimellä olevat loimet osoittautuivat hyväksi hankinnaksi. Loimi suojaa erinomaisen hyvin rintakehän ja reidet. Se on tuulen pitävä ja pitää spanielimaastossa kastuvan koiran ruumiinlämmön lähellä kehoa. Lisäksi kiinnitykset ovat hyvät ja se pysyy hyvin päällä. Eikä itsessään kastu ja muutu raskaaksi. Reissun jälkeen kun laittaa kuivalle koiralle Back On Trackin päälle, niin  lihakset ja kroppa pysyvät hyvässä käyttökunnossa. Extrana vielä että loimi on kevyt vieden vain vähän tilaa repussa.

Ensimmäinen koepäivä oltiin maastossa, jossa pääriistana olivat peltopyyt. Sallittuna riistana molempina päivinä olivat lisäksi fasaani, sorsalinnut, lehtokurppa sekä rusakko ja jänis. Jokaisen koirakon mukana työskenteli kaksi ampujaa. Tässä siirtymävaiheessa asetta kantavia on kolme, sillä pitkän 8 koiran työskentelyrupeaman aikana ampujia vaihdettiin.

Miksin kanssa saimme starttinumeron 6. Ensin lähdimme etenemään pellon ojakanavan reunaa, jonne edellisen koiran erä oli päättynyt. Reipasta etenemistä Miksillä, mutta ei riistatilannetta.

Sen jälkeen vaihto peltosaarekkeeseen, ja sen reunojen työstämistä vastatuuleen edetten. Nopeasti näin koiran viestinnästä, että riistaa on edessä. Yläkuva on juuri hetkeä ennen ylösajoa, joka tapahtui pienen notkelman pohjalta. Peltopyyparvi pyrähti räväkästi siivilleen. Miksi pysähtyi ylösajoon, josta molemmat ampujat pudottivat yhden linnun. Toisen niistä pudotessa vain muutaman metrin päähän Miksistä ja samanaikaisesti kahden linnun siivittäminen samalta kohtaa oli liikaa Miksille. Se lähti ilman tuomarin lupaa pudonneen linnun noutoon tehden palkintosijaa pudottavan peräänmenon. Sain sen pillillä siihen pysähtymään, mutta kallis virhe ehti tapahtua. Luvan jälkeen nouto itsessään oli nopea ja virheetön. Luovutin linnun tuomarille. 

Tuomari osoitti minulle kaurapeltoon pudotetun toisen linnun putomispaikan ja käski minun ohjata koira noutamaan se. Suuntasin Miksin tuomarin osoittamaan suuntaan, mutta hyvin nopeasti se koukkasi noutolinjalta oikealle. Sieltä se nopeasti poimi noutoon haavakkona sinne siirtyneen peltopyyn ja suoritti siitä työn loppuun asti. 

Hienosti tehty työ koiralta, joka on viimeksi vuosi sitten työskennellyt tällaisen riistamäärän kanssa. Perustreenit ja osaaminen riittivät tehtävässä onnistuminen ja olin siihen tyytyväinen. (Kuvassa kädessäni ovat hanskat, ei peltopyy)

Toisessa erässä menimme pellon reunakoita kohti järven rantaa. Ensin tehokasta ja vauhdikasta hakua, mutta ei havaintoja riistasta. Rantaa kohden mennessämme alkoi pieni viestintä riistan läheisyydestä, mutta ei ylösajoon asti johtavaa riistakontaktia. Ihan rantaan saavuttuamme Miksi teki hyvin ennakoitavan ylösajon peltopyylle, jonka pudotus meni rantakivikkoiseen kaislikkoon. Miksi odottei ylösajopaikalla levollisena noutolupaa ja sen saatuaan teki suoraviivaisen ja nopean noudon.  Palautusvaiheessa koiran jaloista nousi peltopyy, mutta se ei Miksin työtä häirinnyt. Tuomari kiitti kauniista riistatyöstä ja sanoi meillä olevan vielä 3 minuuttia erää jälkellä. Laitoin koiran hakuun ja se tekikin siitä lähes suoraan ylösajon toiselle peltopyylle. Sille samanlainen riistatyö kuin edellisellekin ja homma oli siinä. Tuloksena hausta 9 pistettä, ylösajosta 6 (yhdessä tapahtui pisteitä ja luokkasijaa pudottava peräänmeno muiden sujuttua kuin oppikirjassa), noudoista 9 pistettä ja kokonaisvaikutelmasta 8. Pisteitä komeasti 80 ja palkintosijatulos VOI 2.

Juha ja Muu starttasivat samassa ryhmässä numerolla 8. Heti alkuun tehokas ja riistallepyrkivä haku toi tulosta. Muu eteni heinikkoisessa ojanpohjassa vauhdilla. Edessä oli fasaanikukko, joka cockeripaineen edessä nousi ojanpohjalta siivilleen ja koki kohtalonsa avoimella sänkipellolla ampujien toimesta. Muu pysähtyi ylösajoon, mutta ojanpohjalta heinien seasta ei kyennyt pudotusta markkeeraamaan.

Muu lähetettiin sieltä noutoon, mutta se ei saanut hajulinjaa linnun putoamispaikalle. Koiran kaartaessa väärään suuntaan, nousi sen edestä pyyparvi siivilleen. Siihen ei ammuttu, koska edellinen nouto oli kesken. Muu pysähtyi hyvin ylösajoon ja sai Juhalta uuden ohjauksen oikealle, jossa pudotettu kukko olkisilpun seassa odotti noutajaansa. Muu oli selvästi sekaisin nostetusta pyyparvesta ja unohtanut edellisen ylösajonsa. Sen suuntaaminen kohti fasaania tarvitsi monta ohjausta, mutta lopulta nouto onnistui. Noudon loppuosa sujui ongelmitta.

Mukavasti pellossa oli edellisen koiran työskentelystä jätetty toinen peltopyy noutamatta. Siitä Muu sai mahdollisuuden ohjattuun noutoon. Senkin noudossa oli löytymishaasteita, mutta reppuun sekin sieltä saatiin. Ensimmäinen erä päättyi siihen ja toinen erä sujui ilman riistatapahtumia. Muu sai suorituksestaan kaikista osa-aluiesta 7 pistettä ja se riitti tulokseen VOI 2 70p. 

Sunnuntaiksi siirryimme ennakkosuunnitelman mukaisesti uusiin koemaastoihin Juha ja Iida Kuukan Kulmalan tilan maille.

Koe-erämme Miksin kanssa alkoi hamppukasvuston reunalta. Edellisten koirien eriin sieltä oli saatu hyviä riistatilanteita yksittäisillä linnuilla. Ryhmän edetessä linnut pakkautuivat kasvuston loppupäähän. Kasvuston sisässä oli melkoinen määrä siellä piilottelevia fasaaneja. Niille Miksi teki ylösajon, mutta lintujen valtavasta määrästä johtuen parveen ei ammuttu. Miksi selvisi sitä hämmentäneestä riistamäärästä hyvin totellen tuttua pillimerkkiä.

 

Sieltä edettiin sänkipellolle, jonka reunustalla oli tiheää metsää. Metsän ja pellon kulmasta Miksi nosti siivilleen fasaanikolmikon. Linnuista yksi pudotetaan kuvassa. Miksi on ylösajohetkellä metsäkasvuston seassa meiltä näkymättömissä. Kun tuomarin käskystä kutsun koiran sieltä luokseni, se saapuu elävä fasaani suussaan. Koira luovuttaa sen kauniisti ja ojennan sen tuomarille. Tuomari tutkii linnun tarkasti ja toteaa sen toisen siiven olevan poikki. Elävän linnun kiinniotto ei siinä tapauksessa ole virhe. 

Saamme luvan suorittaa suoraviivaisen ja nopean ohjatun noudon pudotetulle linnulle. Se sujuu hienosti. Niin hienosti, että yleisön noutajaväeltäkin saamme erän jälkeen kiitosta hienosta työstä. Linnun luovutuksesta hieman tuomari kanssani keskusteli, sillä luovutus ei ihmeekseni tahtonut onnistua, vaan Miksi oli lujasti kiinni linnussa. Saan luovutuksen napakalla käskyllä onnistumaan ja tuomari tarkastaa linnun hyväksytyksi. Taisi jo rauhallisen Miksinkin kierrokset nousta melkoisessa lintumäärässä ja kuumuminen näkyi tuossa tilanteessa.

Kuva: Cappe Grönblom

Muiden ryhmän koirien suoritusten jälkeen oli toisen erämme vuoro. Se saatiin kohtaan, jossa Lindrothin Juha oli menestyksekkään koiransa Corvedale Abin (Sara) kanssa ns nostanut hattua ja keskeyttänyt. Kuusikossa juokseva fasaanien määrä oli ollut niin suuri, että koiran hallinta oli osoittautunut liian suureksi haasteeksi. Siis keskeytys ja meidät kutsuttiin siihen jatkamaan. Vähän jännitti kuinkahan meille käy, mutta sinne mentiin.

Pujahdin kuusikkoon missä tuomari ja ampujat odottivat. Edessä oli kuusimetsää, sekä sieltä edelleen lepikoksi aleneva maasto. Lintuja ei enää näkynyt sillä ne olivat juosseet aluskasvillisuuden sekaan. Lähdimme hakukuviolla niitä etsimään. Sankassa metsämaastossa Miksi hetki hetkeltä mukavasti tiivisti hakuaan, joten sen etenemistä oli helppo seiurata. Pian se nosti räväkästi fasaanikanan siivilleen, mutta ampuminen siihen  tilanteeseen ei onnistunut. Jatkoimme hakua notkelman pohjalta ylöspäin, jossa maasto muuttui kuusitaimikoksi. Sen reunamalta Miksi nosti fasaaniparven siivilleen ja ehdin näkemään yhden linnun pudotuksen pellolle, hamppukasvuston sekaan.

Tuomari näki ylösajon, mutta ei linnun putoamista. Hän kysyi minulta olinko varma, että lintu putosi ja tiedänkö kohdan minne se putosi. Vastasin molempiin kyllä. Tuomari antoi meille noutoluvan. Miksi ei ollut noutoa markkeerannut, joten minun piti selittää tilanne myös sille. Suuntasin koiran tieltä viistosuunnassa ohransängen yli kohti korkeaa hamppukasvustoa. Näin, että kasvuston seassa juoksentelee fasaaneja, mutta luotin siihen, että siellä on myös ammuttu lintu ja että Miksi kyllä selvittää tilanteen.

Ensimmäinen lähetys ja Miksi lähtee suoraviivaisesti etenemään. Lintuja lähtee sen edestä juoksemaan ja osa nousee siivilleen ja koira pysähtyy. Muistutan sitä noutotehtävästä ja Miksi jatkaa eteenpäin. Hetken kuluttua se palaa takaisinpäin tarkentamaan ohjetta, koska ei löydä lintua. Vakuutan koiralle, että siellä se on ja Miksi lähtee jatkamaan työtään. Sekuntien hiljaisuus tuntuu minuuteilta, mutta sen kruunaa kuollut fasaani suussaan palaava Miksi. Olen tyytyväinen ja siltä vaikuttaa tuomarikin. Ylläoleva kuva on otettu juuri tuon noudon jälkeen. Päivän tuloksena meille haku 8, ylosajo 8, nouto 8 ja kokonaisvaikutelma 8. Yhteensä samat pisteet kuin lauantainakin eli 80 mutta nyt tuloksena VOI 1.

Muun erä alkoi pellon ja metsän rajamaastossa. Nämä ovat meidän molemmille koirille vähän vaikeita, koska pääosin metsästämme puhtaasti metsämaastossa . Varsinkin Muun kanssa hausta tahtoo tulla eteenpäinvievää ja kapeaa. Muun uskaltaa siihen menoon kyllä laskea, koska riistaa se ei väliin jätä ja ylösajoihin se pysähtyy hyvin. Jonkin aikaa edettyään Muu tekeekin fasaanille kasvuston seasta ylösajon, johon saatiin pudotus. Koska koira ei pysty sitä kasvuston näköesteen vuoksi markkeeraamaan, suoritettiin nouto ohjattuna. Hyvin Muu teki työtä, mutta kerta toisensa jälkeen palasi noudosta tyhjin suin. Lopulta tuomari käy tarkistamassa putoamispoaikan, eikä löydä lintua. Siitä kohtaa jatketaan hakutyötä eteenpäin.

Haku jatkui ruohottuneelle metsähakkuualuelle (kuva yllä). Me yleisönä pääsemme näkemään tilanteet ylhäältä tieltä, josta kuvakin on otettu.  Tuolta pohjalta Muu teki hienon ylösajon fasaanille, jota ammuttiin. Ylhäältä näimme, että se sai vain pienen osuman selkäänsä, joten maahan pudottuaan se jatkoi juosten matkaansa. Alhaalla puolestaan tuomari ja muu porukka näki tilanteen pudotuksena ja Muu laitettiin noutoon. Kerta toisensa jälkeen se lähetettiin noutoon linnun "pudotuspaikalle", josta se ymmärretävästi palasi tyhjin suin takaisin. Lopuksi tuomari kävi tarkistamassa paikan, eikä lintua löytynyt. Siitä Muun erä laitettiin poikki ja seuraava koira lähti suorittamaan tehtävää. Ei löytynyt alueelta lintua senkään koiran työskentelyn tuloksena.

Muu oli työskennellyt hyvin, saanut hyvät ylösajot, mutta nouto edelleen puuttui. Näin koiran naamasta ja olemuksesta, kuinka sitä(kin) harmitti kun ei ollut päässyt onnistumaan mieluisassa tehtävässään. Kuljimme ryhmän mukana ja muut koirat suorittivat osuuksiaan. Kaarlenkasken Jonaksen Huli epäonnistui ilmeisen helposta hernepeltoon pudotetun fasaanin noudosta. Lopulta tuomari kustui Muun suorittamaan tehtävää. Olin jo mieleissäni, sillä tiesin Muun onnistuvan näin helposta noudosta. Mitä vielä. Kerta toisensa jälkeen Muu juoksee linnun yli (kuten Hulikin) eikä noutoon päästä. Lopulta tuomari nostaa linnun ja molempien koirien erät päättyvät tähän tilanteesen. Lintu oli jonkin verran kaatuneiden herneenvarsien alla, mutta ei sen olisi pitänyt näille kummallekaan ongelma olla. Oliko sitten muuta linnun hajua niin paljon, ettei tarkka paikantaminen sen vuoksi onnistunut? Alue oli selvästikin fasaanien suosima ja sieltä saatiin monta onnistunuttakin riistatilannetta. Nyt se alue koitui Hulin ja Muun lisäksi kahden muunkin koiran (Osmo ja Gitta) mystiseksi kompastuskiveksi. No tällaista on koiraharrastus! Muun tulos päivältä haku 4, ylösajo 8, nouto 0, kokonaisvaikutelma 4 pisteitä 40 ja tulos VOI 0. Sen päivän koesuorituksen osalta.

Pyrimme aina myös koetilanteissa päättämään koiran päivän onnistumiseen. Jos se ei tapahdu itse koetilanteessa, se organisoidaan muutoin. Siksi otin yhden vastapudotetun fasaanikukon itselleni ja kävimme tekemässä sillä Muukkoselle kaksi ohjattua noutoa. Niistä se suoriutui hyvin ja oli ilmeisen tyytyväinen päiväänsä. Hyvillä mielin se jäi huollon ja syönnin jälkeen autoon lepäämään.

Koetapahtuma oli hieno. Tyomarit käyttivät paljon aikaa ihan jokaisen koiran suorituksen läpikäymiseen palkintojenjaon yhteydessä. Se tuntui hienolta.

Seuraavan kerran tapaamme pirteän spanieliväen koirineen Joroisten Derby- ja Mestaruuskoeviikonloppuna Joroisilla. Meillä on siellä Derbyn 10-vuotisjuhla.