Iin koeviikonlopusta on toivuttu joka suhteessa. Lähinnä tietty arvelutti Jokun takapään lievä arkominen. Johtuiko se lonkista, hännän tapaturmasta vai lihasten kipeytymisestä. Heti seuraavana maanantaina Kirsi kävi tekemässä Jokulle lihashuollon ja ainakin sen suhteen tilanne oli normaalitasolla. Häntäkin toimii hyvin jokumaisesti, joten kipeytymisen syynä olivat sitten lonkkanivelet. Onneksi Joku oli kuitenkin jo maanantaina oma tuttu itsensä. Tilanne oli vaan jälleen kerran muistutus siitä, kuinka tarkkaa käyttöä ja ennen kaikkea huoltoa dysplasia-koira tarvitsee. Tehtävää ei helpota yhtään koiran suunnaton työskentelymotivaatio, joka peittää alleen niin kipukynnyksen kuin liikkumistyylinkin. Nämä asiat pitää vain olla meillä ihmisillä koko ajan tiedostettuna ja toiminta sen mukaista.

Hyvin usein saamme kysymyksiä siitä, kuinka paljon ja kuinka usein treenaamme koiriamme. Vastauksena olemme antaneet, että treenaaminen on säännöllistä sekä usein mutta vähän kerrallaan tapahtuvaa. Onko se sitten paljon vai vähän on tietty makuasia. Toisaalta voisi sanoa, että kaikki 24/7 toiminta tähtää koirien hyvinvointiin ja siihen, että saamme niistä mukavia harrastus- ja käyttökoiria itsellemme. Myös se on tärkeää, että koirat saavat viettä lajilleen tyypillistä elämää. Niin paljon kuin se ihmisen vaikutusvallassa on mahdollista. Ylläolevassa kuvassa Joku nauttii leikkituokiosta Vuokon (Ah-Tib´s Four Feet Above) kanssa Pyhännällä.

Treenejä olemme yhä enemmän tehneet kahdestaan. Ensin suunnitellaan, mitä halutaan koiralle opettaa tai mitä osaamisaluetta parantaa. Sen jälkeen mietitään siihen tähtäävä treeni ja tehdään se. Treenin jälkeen yhdessä analysoidaan, kuinka homma meni ja mietitään, kuinka hommaa viedään eteenpäin.

Toinen tärkeä osa-alue on opiskella koko ajan lisää itsekin. Yksi parhaista tavoista on nähdä erilaisia koiria ohjaajineen työskentelemässä. Tähän näkökulmaan meillä on hyvä mahdollisuus tuomareina toimiessamme. Uutta oppia lintukoirista olemme molemmat saaneet myös toimiessamme tänä syksynä kanakoirien vesityökokeessa toimitsijoina linnunheittäjinä ja ampujina.

Muu on saanut alkeistreeniä mejään. Alkeet tähän lajiin on tehty aivan samoin tekniikoin kuin muillekin koirillemme. Pieniä jälkipätkiä, joissa pääsee nopeasti etenemään aloitus-jäljestys-palkkaus -linjalla. Treenin edistymisen suhteen on menty kaksi-kolme jälkeä peräkkäin ja pyritty jättämään se paras suoritus viimeiseksi. Sen jälkeen koira lepotilaan ja aivot tallentamaan onnistumisia kovalevylle. Erityistä painoa on pidetty myös jäljen iän suhteen. Jälki ei saa olla tuore, vaan ikää pitää olla vähintään 12 h, jotta koira oppii heti ensihetkistä lähtien syvästi maavainuisen etenemistavan. Jäljestystreenit ovat olleet hyviä Muulle tässä kehitysvaiheessa, jossa eläväinen koira tarvitsee rauhoittavaa aivotyöskentelyä.

Kaiken takana on saavuttaa ja ylläpitää koiran ja ohjaajan suhde mahdollisimman hyvänä. Se on kaiken menestymisen peruskivijalka. Hyvin koulutetun koiran kanssa on ilo harrastaa myös käytännön metsästystä. Todella hienoja hetkiä on Jokun kanssa päästy kokemaan kanalintumetsästyksen alettua. Ehkä se lintukin sieltä vielä reppuun saadaan, kunhan ohjaajat saavat piiput kohdilleen. Treenattu on toki sitäkin, mutta kaikissa tuloksissa on osansa tuurillakin