Pikkuhiljaa alkaa syksyn jahtijuttujen odottelu. Kaikenlaista on sinne taas suunniteltu, joten omasta kunnosta huolehtimisen lisäksi pitää varmistaa myös jahtikavereiden kunto.

20170704_152718.jpg

Käytimme Miksiä taas verikokeessa seurataksemme sen anemian tilannetta. Mystiseksi jäänyttä puuskuttamista ja hidasta palautumista ei kevään 2016 jälkeen ole enää ollut. Silloinhan Miksillä todettiin anemia, joka ei kuitenkaan ruokintamuutoksellakaan paremmaksi muuttunut. Veriarvot pysyivät ennallaan. Hyvin Miksi kuitenkin selvisi kaikista syksyn jahtipäivistä. Viime vuoden tutkimuksista kerroin blogiotsikolla Verta, hikeä ja kyyhkysiä

Uusi kontrollikoe siis tehtiin ihan mielenkiinnon vuoksi. Ja tulos edelleen sama. Eläinlääkärin analyysissa lukee :" Koiralla ollut selittämätöntä anemiaa. Nytkin punasoluarvot lievän anemian puolella (hematokriitti 37,2 ja hemoglobiini 121) Punasolujen muodon perusteella kyseessä nonregeneratiivinen anemia eli tyypillisesti jostain kroonisesta pidempään jatkuneesta syystä johtuva anemia. Punasolujen muototekijät eivät sovi IMHA:aan.Päädytään keskusteluissa omistajan kanssa seuraamaan tilannetta"

Ihan mielenkiinnosta otettiin samat verikokeet myös äiti-Muusta. 8-vuotiaasta koirasta, johon "mummo"-nimike ei istu ollenkaan. Koira on parantunut kuin viini vanhetessa eikä se alkukaan mikään huono ole ollut. Tutkituista 32 veriarvolukemasta vain yksi on eläinlääkärilausunnon mukaan erittäin nimellisesti viiterajojen yläpuolella. Molempien koirien ruokinta ja hoito on tismalleen sama. Näillä siis mennään!

IMG_7867.jpg

Joten ei muuta kuin eteenpäin. Hellekelit tuovat lisähaastetta päivittäisiin soramonttulenkkeihin. Tässä kuvassa mukana myös täysvallaton poikamies Ahto, joka tuli nuorten ulkomaanloman ajaksi yökylään. Ahto on aina myös vilttiketjuvarmistuksemme syksylle, jos loukkaantumisia sattuisi. Pidämme siis Ahtonkin fyysistä ja psyykkistä käyttökuntoa ajan tasalla. Se pitää siitä kovin. Kun lenkki on vedetty, suunnataan pienen automatkan päähän merenrantaan.

IMG_7888.jpg

Tähän aikaan vuodesta kuljemme ainoastaan avovedessä. Rantakaislikoihin koirilla ei ole lupaa mennä. Jokaisen treenikerran yksi tottelevaisuusosio on siinä.

IMG_7874.jpg

Varsinkin helteisinä päivinä koirienkin kiinnostus kohdistuu ainoastaan veteen. Minä joko kahlaan reipasta vesikävelyä tai sopivina keleinä uin myös itse koirien kanssa. Tänään, kun kuvasin, olin jalkanaisena marssimassa.

Uiminen on hyvää likettä koirille. Siinä ei voi fuskata, vaan on käytettävä tasaisesti koko kehoa ja vedettävä pitkää askelta kaikilla raajoilla. Hyvin tasaväkisiä nämä kolme koiraa tässä hommassa ovat. 

IMG_7846.jpg

Välillä tullaan lähemmäksi rantaa jolloin pistävät usein laukaksi. Tässä näkee mukavasti veden antaman vastuksen. Tehokasta voimatreeniä on tämä.

IMG_7880.jpg

Poijuveneen kohdalla on matalikkoa, jossa saa vetää henkeä. Sieltä jokainen suorittaa vuorollaan joko avoveteen heitettyjen damien markkeerattuja noutoja tai matkalla pudotettujen muistipaikkojen noutoja.Niille saa tässä maastossa mukavasti matkaa. Kaikkiaan vesilläolo kestää n 20 minuuttia kerrallaan.

IMG_7859.jpg

Viime vuonna blogissa Duck Season kerroin myös toisenlaisia treenivinkkejä samassa elementissä toteutettuna.

IMG_7885.jpg

Hyvin ovat seesteisen ja rauhallisen oloisia puolentoistatunnin ulkoulujaksosta. Tästä autoon, kotiin syömään ja lepäämään. 

Miksin kanssa käytiin kahdestaan katomassa kouluratsastuskilpailuja Oulussa. Monta kivaa koira-ohjaajasuhdetta vahvistavaa juttua saatiin. Hevoset ovat hieman jänniä aina, mutta eteentulevista tilanteista selviää, kun luottaa ihmisen kykyyn ratkaista eteen tulevat tilanteet. Samoin läpinäkyviä verkkoportaita pitkin korkealle klubihuoneeseen vierelläni kiipeäminen ja sieltä takaisin alastulo sylissäni. Kyllä ei olisi Miksi yksin niistä selvinnyt.

Koiran uittotreeneistä on muuten hyvä artikkeli täällä https://www.nutrolin.fi/2017/06/08/koirien-uittaminen/