Metsästyskauden ulkopuolella keksitään monelaisia juttuja jahticockereiden energian hallintaan ja luvallisen aktiviteetin ylläpitoon. Samat maastot ja kuviot alkavat maistua monessa mielessä puulta. Mutta kyllä tämä monipuolinen koiraharrastaminen antaa hyviä tilaisuuksia sen korjaamiseen.

Juha on vuosittain ottanut 2-3 oman alueen ulkopuolista MEJÄ-tuomarointia vuodessa. Ensisijaisesti siksi, kun kokeita on paljon ja tuomareita vähän. On omalta osaltaan kantamassa kortta kekoon uusien harrastajien alkutaipaleelle. Ja tuomassa lajiin myös pitkän linjan kokemuksen näkökulmaa. Sekä uusien tuulien ja uusien harrastajien näkökulmasta päivittämässä myös omaansa.

Toukokuussa oli yksi koe Tornion Arpelassa. Siellä Juha toimi kokeen ylituomarina. Samana viikonloppuna Koetoimitsija2/MEJÄ-toimitsijakurssin johtajana ja toisena tuomarina toimi Aholan Marika Rovaniemeltä.

20160522_182736.jpg

Kun koeväki on maastossa, minä viettelen koirien kanssa leppoisaa aikaa. Kuljemme niiden kanssa maastoissa, aikaa on paljon. Saamme kokea uudenlaisia ulkoilumastoja ja hyviä treenejä.

20160522_093107.jpg

Miksin ja Muun kanssa käytiin parituntinen lenkki metsäautotietä pitkin. Jokun kanssa olin käynyt pienemmän lenkin aamulla. Hyvin tyytyväisenä se aamupalan jälkeen jäi asuntovaunuun lepäilemään ja katselemaan ikkunasta koeväen touhuiluja.

Miksi ja Muu eivät olleet kovin iloisia tästä kytkettynä kulkemisesta. Uudet hajut pitivät mielen virkeinä, nenät oli koko ajan suunnattuina tien molemmin puolin. Yksi jänis loikkelehti tietä pitkin meitä vastaan. Kun se loikkasi takaisin metsään, oli koirien viretila hyvällä tasolla tottelevaisuuskuvioiden kertaamiseen tuoreissa riistanhajuissa. Mistäs minä onnettoman hajuaistini kanssa niitä muuten löytäisin kuin eteentulevia tilanteita hyväksi käyttämällä. Kylläpä oli hyvä treenisessio. Ihan peruspaikallaoloa ja luoksetuloa nakkipalkalla.

20160522_090914.jpg

Hetken matkaa kuljettuamme löysimme tällaisen temppuradan tien vierestä. Ei muuta kuin tytöt hommiin ja talviturkkia poistamaan. Damin heitin tuonne kaatuneen puun latvuksen keskelle. Vesi sen ympärillä on uintisyvyistä ja latvuksen keskelle päästäkseen piti cockerin pistää koko kehonsa peliin. Kyllä tykkäsivät molemmat vuorollaan vääntää ja punnertaa.

Kun dami oli saatu matkaan, piti paluu tehdä veteen kunnolla loikaten. Usein ihan sukellussyvyyteen asti. Ihan kaikkia tilanteita ja tapahtumia en ehtinyt ja pystynyt kameraan samanaikaisesti tallentamaan.

20160522_091431.jpg

Seuraavaksi heitin damin vastarannalle. Muu ihan oikeasti kiipesi kuin apina tuota puun runkoa pitkin. On se sitkeä mimmi!

20160522_091538.jpg

No tytär ei mennyt äitinsä reittiä, vaan valitsi ns "chicken wayn". Reuna oli hankala, kun siinä oli tuollainen päällekaartuva rinne eikä suorinta tietä damille päässyt. Pieni kieleke löytyi, josta pääsi ylös. Sen selvittämisen jälkeen olikin Miksillä pieni miettiminen, kun markkeraus oli unohtunut. Hämärä muistikuva damin heitosta kuitenkin oli, joten ilman ohjausapuja dami palautui.

20160522_091137%20-%20Kopio.jpg

Ensimmäiset noudot palautuivat takaisin samaa tietä, kuin damille oli mentykin. Sen jälkeen kun suurin puhti oli hiipunut, alkoi järjen käyttö. Tässä dami palautuu takaisin rantaa pitkin.

20160522_091553.jpg

Tässä palautus vasemman kautta kiertäen.

13230179_10207192670190841_7849804022801

Kyllä eivät mieltänsä pahoittaneet vaikka töitä joutuivat uusissa ympäristössä tekemään. Leppoisaa ja hiljaista oli Suomen jääkiekkopeliä asuntovaunussa katsella.