Musti (Fieldlan Express) viettää leppoista elämää Limingan Tupoksessa.

kuva: Saana Pirinen

Seuranaan sillä on kaksi amerikanserkkua Pekko (Tribute Chanson D'Amour) ja Taru (FI MVA Tribute Thingamajig) . Molemmat Arjan omaa kasvatustyötä. Jenkkejähän Arjalla on ollut aina. Kokemusta kasvattajana on myös cockerspanieleista ja rottweilereista. Ja kokemusta koirista yleensäkin vaikka minkälaista. Niistä meillä aina riittää Arjan kanssa juteltavaa, muisteltavaa ja päiviteltävää :) Arjan laumaa "vartioi" (omalla leppoisalla olemuksellaan) tiibetinmastiffi Lhatse (of Zlazano Lhatse).

kuva: Saana Pirinen

Amerikancockerspanielikerhon lehteen käytiin tekemässä juttua mustasta jenkistä Pekosta. Pekolla on toinen takajalka vaurioitunut syntymän yhteydessä ja sen kanssa se on mennä leksutellut. Kuvauskuvioihin myös Musti osallistui aktiivisesti. Mahdollisesti käyttiscockeri tulee tutuksi myös sille harrastajaväelle. Mitähän mahtavat tuumia kuvan perusteella :) Varmuuden vuoksi Mustilla on panta kaulassa, että sen erottaa samanvärisestä Pekosta.

Mustia ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä koulutettu. Kokeneen ohjaajan käsissä vasemmalla kädellä suuntailu tapahtuu vain niin vaivatta. Se luo koiran ja ohjaajan välille syvän, molemminpuolisen luottamuksen. Laumaelämää ja sen dynamiikkaa arvostavan eläimen on silloin helppoa suorittaa ihmisensä mieliksi tehtävä, joka on sille jossain vaiheessa jotenkin näytetty. Kun koira on asian ymmärtänyt ( ja vielä ihmisen tarkoittamalla tavalla) ei asiaan sen ihmeempiä kuvioita tarvita.Tästä Musti on mitä oivallisin esimerkki.

kuva: Mikko Ala-Kojola

Kiimingin metsästyskoulutusviikonlopussa Arja oli meillä tuttuun tapaansa talkoilemassa keittiön puolella. Mustin (ja jenkkien) kanssa osallistuivat koulutukseen kuunteluoppilaana, mutta innostuivat sitten muutamiin suorituksiinkin.

Noutoa on Mustin kanssa tehty vain pentuleikkien varjolla. Arja pohtikin, että mahtaakohan tuo noutaa ja vielä yleisön edessä. No noutihan se. Kävi tekemässä vielä näytöskaarroksen isänsä tapaan, kun näki Mikon kameran kanssa :) Sunnuntaina nouti vedestäkin. Monta kertaa. Ja koko ajan vaikeampia noutoja.

Viikonloppu meni meillä isovanhemmuushuumassa. Juuri kun Joona oli lähtenyt kotiin, niin Arja soitti. Olivat kotimatkalla Pyhännän Mejä-kokeista. Eivät olleet kertoneet sinne menevänsä, kun oli tullut vasta torstaina tieto koepaikasta.

Mustin koearvostelussa kerrottiin seuraavaa: "Ohjattu, hätäinen lähtö. Saatuaan jäljestä kiinni alkaa hyvätempoinen,osin ihan jäljen tuntumassa ja osin molemminpuolinen jäljellä kaarteleva jäljestys. Nopeuden lisääntyessä kaarrokset lisäääntyivät. 2. ja 3. osuuden lopussa ajaudutaan hieman jäljen sivuun, josta löydetään itsenäisesti tarkistuksia tehden jäljelle. Kulmat taittuvat tarkasti. Ensimmäinen makaus merkataan pikaisesti, toinen erinomaisesti pysähtyen. Kaadolle suoraan ja sitä nuuskitaan kiinnostuneena. Erinomainen jälkipari, joka tarvitsee vielä hieman harjoitusta vauhdin säätelyyn. Nopeuden laskettua jälkityöskentelystä tulee tarkempaa" tuloksena AVO 1 ja 45 p, tuomarina Marika Ahola.

Nyt on sitten jälkijunaksi hankittu Express myös aloittanut harrastuskoiran uransa. Ja dokumentoinut olevansa siinä hommassa erinomainen yksilö. Kasvattajat täällä Oulunsalossa ovat hyvillä mielin :)