lauantai, 4. marraskuu 2017

Uskomattomia juttuja

Näätämöstä kotiuduttiin. Palauduttiin yhden päivän ajan lähinnä pitkästä ajomatkasta. Sen jälkeen vaunun pakkaus ja suunta kohti Joroisia. Cockeriväen Mestaruusviikonloppua vietettiin jo 10. kertaa. Siinä halusimme olla mukana.

20171020_160326.jpg

Halusimme olla mukana tässä metsästävän cockeriväen vuosittaisessa päätapahtumassa. Molemmat koirat ilmoitimme mukaan kokeeseen, sillä osallistujana on näissä tapahtumissa mukavaa olla. Ja ainahan se pieni voitonnälkäkin siellä takana toki on. Sen verran vaihtelua haimme itsellemme ja koirillemme, että vaihdoimme koiria. Juha ei ollut vielä koskaan kokeessa ohjannut Miksiä ja totesimme nyt olevan sen aika.

20171028_162216.jpg

Vanamolan tupa Joroisilla on lämminhenkinen monella tapaa. Mukavaa oli taas tavata tuttua porukkaa vuosien varrelta ja tutustua jälleen myös uusiin ihmisiin koirineen.

Lauantain Derbyyn oli ilmoittautunut 8 nuorta, koeuraansa aloittelevaa cockeria ohjaajineen. Cockerspanieliväki on kyllä onnistunut saamaan uusia harrastajia lajiin mukaan, niitä vanhempia menettämättä. Se on hienoa työtä koelajin ja koko spanielimetsästyksen eteen.

Maastossa meillä on koetoimikunnan hankkimina tarjolla osaavat ampujat. Näin toimien uusien ohjaajien kynnys osallistua kokeeseen madaltuu. Ampujien rooli on tärkeä myös siinä, että he ovat aamuisin viemässä lintuja maastoon. Palkaksi tärkeästä tehtävästään he saavat ruokatarjoilun koepäivinä sekä mahdollisuuden päästä metsästämään koirillamme. Yhden monivuotisen ampujan sanoin "On hienoa päästä metsästämään maan parhaiden koirien kanssa. Ja aina vaan tulee uutta ja virkeämpää koiraa eteen". Mestaruuskoepäivänä ampujat saavat valita myös oman suosikkikoiransa ns Gun's Choicen.

Kaikki ampujat ovat kokeneita spanielimetsästäjiä, joten kaikki riistatilanteet pudotuksineen tehtiin koirien ylösajoihin ja siten, että lauantain aloittelevile koirille saatiin koulutuksellisesti hyviä tilanteita. Ja vastaavasti sunnuntain kokeneemmille mestaruuskoirakoille haastavampia.

IMG_8281.jpg

Lauantaipäivä meillä meni Juhan kanssa ulkoillessa Derby-koiria katsellessa.Minä seurasin Kotasaaren Tuomon ryhmää ja Juha Kanervan Laurin ryhmää. Tuomareilla oli arvosteltavanaan yhteensä 11 koiraa.

Hossing Pax "Hiili" on kasvattimme Fieldlan Eagerin tytär. Hiili arpoutui Tuomon ryhmään. Ykkösnumerolla Hiili aloitti ensimmäisenä. Erinomaista hakua, mutta maastosta ei lintua löytynyt ja Hiilin ensimmäinen erä päättyi ilman riistatyötä. Kun muut koirat olivat suorittaneet osuutensa, oli jälleen Heikin ja Hiilin vuoro. Ensimmäisessä lintutilanteessa koiran löytämä fasaani oli syvällä valtavassa risukasassa. Koira ei saanut sitä sieltä lentoon, koska lintu järkevästi turvautui risukasan antamaan turvapaikkaan. Kun koira viimein pääsi tunkeutumaan syvemmälle, se sai linnusta otteen, joka päätyi "noutoon" tai paremminki luovutukseen vieressä seisoneelle ohjaajalle. 

Toisessa lintutilanteessa hyvin ennakoitavissa ollut vauhdikas ylösajo päättyi koiran pitkälle liukuvaan ja ohjaajan kovaääniseen pysähdyskäskyyn. Koira pysähtyi peltoon, ja fasaani jatkoi vahingoittumattomana matkaansa. Hakutyöskentely jatkui ja kolmas riistatilanne saatiin kuusikkoryhmään, josta fasaani ponkaisi koiran ylösajon voimasta suoraan ylös ilmaan kuin vieteriukko laatikostaan. Linnun pudotus tuli suorana koppina koiran suuhun ja siitä parin loikan jälkeen luovutus ohjaajan käteen. Hiilin lopputuloksena AVO 0 58p koska näytöt noudoista jäivät näiden tapahtumien vuoksi harmillisesti puuttumaan.

Maastosta palattuamme treenailtiin yhdessä Heikin ja Hiilin kanssa. Hyvin sujuu meno tällä parilla ja paremmalla jahtionnella saavat kyllä koetuloksen jos toisenkin!

Derby-voiton kotiinsa saivat Friisin Metsänpoika "Lavi" ja Petra. Hienon yhteistyön tuloksena ansaittu saavutus AVO 1-tuloksella. Ilo on ollut seurata tämän parin työskentelyä aiemminkin.

22894328_10155743204394593_7494383568219

Ulkoilupäivän, saunan ja palkintojen jaon jälkeen siirryimme valmistautumaan yhteiseen juhlailtaan. Sitä vietimme Vanamolan tuvassa illallisen merkeissä. Sen yhteydessä pidin valmistamani juhlapuheen. Se keskittyi Mestaruus- ja Derbykokeen alku- ja kehitysvaiheisiin. Sekä asioihin, joista cockeriväen yhteishengen tunnistaa. Puheen jälkeen tuon historian tekijät saivat hienon kunnianosoituksen kunniakirjan muodossa. Se oli hieno hetki.

20171028_213630.jpg

Iltaa vietimme yhdessä tuota matkaa muistellen. Puheenvuoropalloa heitettiin vuorotellen toisillemme ja jokainen kertoi oman muistonsa ja fiiliksensä. Hieno ilta oli ja todella kokemisen arvoinen.

IMG_8307.jpg

Sunnuntaiaamun ylituomaripuhuttelu voitiin vetää lyhyenä versiona, sillä starttiviivalle ei asettunut ainuttakaan ensikertalaista. Me annoimme muille "tasoitusta" ohjaamalla toistemme passikoiria. Toivotimme toisillemme hyvää koepäivää ja onnea matkaan.

IMG_8309.jpg

Miksin tasapainoiselle olemukselle on aivan sama, kenen kanssa se töitä tekee. Yhdessähän me näitä yhdessä omistamiamme koiria treenaamme ja metsästysreissuillakin niitä silloin tällöin vaihtelemme. Temperamenttiselle Muulle ohjaajavaihto on suurempi asia, etenkin jos Juha on näköetäisyydellä. Tässä alkuasetelmassa minua vielä hymyilyttää. Tässä odottelemme ykköskoiran suorituksen alkamista. 

Juhan ja Miksin vuoro oli ennen meitä. Rauhallisesti Juha vei rauhallista koiraa. Kädet taskussa ohjasi ojanreunushakua sen mitä tarvitsi. Meidän koirilla sellaisen maaston haku ei ole parasta mahdollista, koska hyvin harvoin me sellaista metsästysmaastoissamme harrastamme. Haku tahtoo painottua enemmän eteen, mutta ojanvarsilla piilotteleva riista silti löytyy hyvin. Niin lähti nytkin ojanpohjalla ollut fasaani Miksin edestä taivasta kohden. Ampujan nopea pudotus, jota koira siirtyi ojan pohjalta markkeeraamaan pysähtyen kuitenkin siihen takajaloillaan keikkumaan. Siitä tuomarin antaman luvan jälkeen siistiin noutoon ja homma oli siinä.

Muu oli naama huolirypyillä (rutut silmäkulmissa ja suupielissä), kun Juha lähti linnunpyyntiin Miksin kanssa. Jälkeenpäin huomasin, että herneet oli vedetty sisään palkoineen päivineen. Taidan talven aikana perehtyä eläinten tunne-elämään syvemmin...

Kun meidän vuoromme tuli, lähti Muu singahtaen matkaan. Voinhan ajatella, että se nappasi heti hajujanan ojanreunaa lujaa juoksevasta fasaanista, jota kohti lähti minua viemään. Tai sitten muuten vain kävi niin kuumana kuin hellan koukku eikä ottanut ohjauskäskyistäni mitään vastaan. Mahdoton riistallepyrkivyys oli päällä ja väljä etenemisvauhti sen mukainen.

IMG_8343.jpg

Pysäytin koiran pillimerkillä, kutsuin luokseni ja suullisesti kerroin olevani tyytymätön sen toimintaan. Tästä toiminnasta tuomarimme Lauri arvostelun lukuvaiheessa naurahtaen totesi, että hän ensimmäistä kertaa näki, että jopa Tiinallakin palaa päreet koiran kanssa :) Tämä kuva on juuri siitä tilanteesta. Nähtävissä on kuitenkin, että koiran olemus ennemminkin hymyilytti kuin suututti. Muun ilmeestä saa jokainen olla mitä mieltä vaan :) Pieni ripitys ja ojennus oli tarpeen ja siitä oli hyötyäkin. 

Sitä lintutyötä emme ojanvarsihausta saaneet aikaiseksi, joten jatkoimme koivikkoon.

IMG_8345.jpg

Maaston muuttuessa koirankin työskentely muuttui. Tuossa kohtaa näimme tiellä vinhaa vauhtia juoksevan fasaanikukon, jonka annoimme kuitenkin jatkaa matkaansa. Ehkä se oli se Muun aistima lintu?

Koivikossa hakukuvio parantui selvästi ja pian koira viestikin lähestyvästä ylösajosta. Metsäojan reunasta nousi fasaanikana siivilleen, Muu pysähtyi ja ampujien toimesta lintu putosi kauas toiselle peltosaralle. Koiran silmien edessä oli sakea heinikko, joten se ei pystynyt pudotusta markeeraamaan. Tuomari ehdotti, että siirrymme pellolle ja lähemmäksi pudotuspaikkaa ja aloitamme noudon siitä. Pyysin lupaa aloittaa noudon koiran pysähtymiskohdasta. Tiedän Muun taidot ohjatuissa, vaikeissa noudoissa ja halusin antaa sille mahdollisuuden näyttää parastaan. Sain siihen tuomarin luvan.

Noutotehtävä oli siis läpi ojaheinikon kynnöspellolle, siitä läpi ojaheinikon seuraavalle laidunnurmipellolle, jonka keskellä lintu oli. Ohjaus kynnöspellon yli seuraavan ojaheinikon laitaan sujui hyvin, mutta toisen ojaheinikon läpi en tahtonut Muuta millään saada. Koiran viretila oli vieläkin turhan korkea ja ohjausmerkkejä se ei kunnolla kuunnellut vaan viiletteli itseriittoisesti heinikon sivusta oikealle ja vasemmalle. Kerran sain sen menemään siitä läpi, mutta en siitä eteenpäin seuraavaa sarkaa. Laurin ehdotuksesta siirryimme kynnöspellolle ja siitä sain viimein koiran etenemään linnulle asti. Noudon palautus sujui moitteettomasti.

Kun Lauri kirjasi maastokorttiin muistiinpanoja, hän kysyi:" Siis tämäkö on 8-vuotias koira??" Vastasin myöntävästi. Ja kerroin salaa hymyileväni niille, jotka odottavat näiden virtavien yksilöiden rauhoittuvan iän myötä :)

22852102_10155744533274593_3386970096894

Miksin toinen erä osui myös koivikkoon, jossa se pääsi näyttämään parempaa hakutyöskentelyä. Suhteellisen nopeasti koivikosta nousi fasaanikukko Miksin toimesta siivilleen, Paroisen Jukan täsmälaukaus pudotti linnun avoimeen peltoon. Siitä se hetken päästä nousi yhtäkkiä jaloilleen ja kipitti juosten takaisin koivikkoon. Miksi laitettiin noutoon ja nopeasti se nappasi putoamispaikalta jäljen ja juoksi linnun perään. Ja nopeasti teki saman matkan päinvastaiseen suuntaan kukko suussaan. 

Siitä vielä jatkettiin eteenpäin ja saatiin vielä kolmas ylösajo kukolle, joka putosi haavakkona ojan penkalle. Senkin Miksi haki koivikosta nopeasti takaisin koivikossa olleelle Juhalle ja tuomarille nähtäväksi. Miksin suoritus oli siinä. Hienoa ja sujuvaa työtä, johon olemme Miksin kanssa tottuneet.

Sunnuntain sää oli tuulinen ja sateinen ja kylmä tuli nopeasti seisoskellessa. Juha lähtikin Miksin kanssa kohti Vanamolaa kävelemään. Muun kanssa toinen erä suoritettiin harvennetussa koivikossa, jossa raivaussahalla kaadettua koivunnärettä oli pitkin ja poikin maastoa. Se oli meille hyvä asia. Muun hakukuvio pääsi täällä enemmän oikeuksiinsa ja hyvin nopeasti se nosti linnun matkaan, mutta se ei pudonnut. Annoin ylösajoon pysähtyneelle Muulle luvan jatkaa hakua.

Pienen hetken kuluttua tuli toinen (kolmas) ylösajo, johon lintu pudotettiin. Tuomarin luvalla annoin Muulle noutoluvan. Kun se lähti sitä suorittamaan, nousi vierestä toinen lintu siivilleen. Muu pysähtyi siihen ja annoin sille uudelleen noutokäskyn ja se lähti suorittamaan loppuun aloitettua tehtävää. Se sujui hienosti ja näin oli Cockerimestaruuskokeen näyttösuoritus meidän osaltamme ohitse.

IMG_8371.jpg

Hieno päivä oli meidän tiimillämme. Heikki osallistui kokeeseen Sallin kanssa ja sai näin arvokasta ohjaajakokemsuta tähän lajiin kokeneen koiran kanssa. Komeasti VOI 2 -tulos ja sijoitus 8. mestaruuskokeessa, johon osallistui 14 koiraa. Muun tulos oli VOI 1 75p ja sijoitus 7. Hieno päätös koiran koeuralle! Miksin tulos oli VOI 1 77p ja sijoitus 5.

23275466_10155878261549855_4011843657121

Hieno porukka. Hieno kehitystahti. Kuka olisi 10 vuotta sitten uskonut ylläolevaan kuvaan? Kymmenen VOI-luokan cockeria kokeessa?? Ja siihen, että mestaruuskokeen koirat laitetaan paremmuusjärjestykseen kuudella ykköstuloksella? En minä ainakaan.

torstai, 26. lokakuu 2017

Tämä riittää

Perinteinen syysloma jo tutuksi tulleella muuttuneella tavalla. Riekkojahtia niin pohjoisessa Suomea kuin pääsee. Eli Inarin Näätämössä. Perjantaina töiden jälkeen edellisenä iltana pakattu auto maantielle ja 680 km pituinen taival sai alkaa.

Me olemme vasta myöhemmällä iällä opetelleet metsästämään koiriemme kanssa. Osoituksena että ihminen oppii mitä vain kun vain halua siihen on. Käsite "oikea metsästys" herättää joskus kuumiakin keskusteluja, mutta siellä maastossa ollaan kahdestaan koiran kanssa. Kun ihminen ja koira ovat tyytyväisiä toisiinsa ja viihtyvät yhdessä, se riittää.

IMG_8237.jpg

Kun metsästettävää alaa on valtavasti ja tieto lintujen määrästä on ennätysalhainen. Se tietää koiralle valtavaa urakkaa, kun se etsii ihmisen ammuttavaksi riistaa. Cockerin hakukuvio ylösajavana koirana on pieni, etenkin näihin olosuhteisiin. Silti olemme vuosittain niiden kanssa hyviin riistatilanteisiin päässeet. Hakukuvio on avoimessa maastossa väljä, koska koira tarvitsee työskentelytilaa riistan jälkiä löytääkseen. Kun niitä löytyy, muuttuu kehon viestintä toisenlaiseksi ja silloin tietää ihminen terästäytyä.

IMG_8259.jpg

Maastot ovat pohjoisessa Lapissa hienot. Kova pohja on helppoa kukea, vaikka kivikkoiset maastokohdat aiheuttavatkin haastetta ja jopa vaarallisia tilanteita. Hyvin niistä selvittiin. Viisi perättäistä jahtipäivää kuljettiin parihakua kahden koiran kanssa. Väli Juhan kanssa oli 50-100 m eli näköyhteys keskenämme ja sellainen ettei koirien hakukuviot menneet ristiin.

Miksin tänä syksynä hyvin arvokisojen väliin ajoittunut juoksu oli lopuillaan. Taas sain oppia koirasta jotain uutta sinä aikana. Aiemmin meillä ei ole juoksujen suhteen tehty mitään muutoksia arkiseen elämiseen. Juoksu tulee ja menee - that's it. Tämän juoksun aikana Miksin olemus oli koko ajan todella "Narttu" ja sen käytös oli ajoittain ärsyttävää. Marinaa, oikuttelua, "niskojen nakkelua", Muun kiusaamista jne. Liekö 5-vuotiaan koiran biologinen kello tikittänyt?

IMG_8218.jpg

Yleensä maastotaival alkoi ylämäkeen. Kevyt hiki oli saatu päälle ja elimistö valmiustilaan seuraavaan taipaleeseen siirryttiin posket punaisina. Tuskin millään ns aktiivilomallakaan olisi tullut ulkoiltua keskimäärin 4h päivässä. Aktiivirannekkeeni kertoo, että kilometrejä tuli päivittäin 7-8. Niihin sisältyi koko ajan joko ylämäkeen menoa tai kivikkoista rinnettä laskeutumista, niin syke pysyi koko ajan kohtuullisen korkealla tasolla. Kaksi ensimmäistä päivää mentiin Vätsärin alueella metsoja etsien ja loput kolme päivää Näätämön alueen riekkomailla.

IMG_8253.jpg

Reissun puolivälissä tehtiin nuotiotulet ja paistettiin makkarat koko tiimille välipalaksi. Koiratkin osaavat hakeutua nuotiotulen lämpöön. Pysähtyminen pikkupakkasessa, aamukuuran kasteleman turkin kanssa on kylmää touhua, vaikka loimet päällä ovatkin. Hyvin koirat ovat oppineet lepotauot hyödyntämään. Niiden jälkeen olivat aina valmiina jatkamaan tärkeää työtään.

IMG_8217.jpg

Lintuja oli vähän. Vätsärin alueella meillä oli lupa metsästää myös metsoa. Yhden metson lentoon lähdön pääsin siellä näkemään. En muuta.

Koirat tekivät uutterasti työtä. Uskomattomalla teholla ne jaksoivat maastoa työstää ja viestiä sen tapahtumista (vähäisistä) myös meille. Siinä kulkiessa ehti ajatella paljonkin asioita. Sitä, kuinka nykyisin tärkeämpää ja jännittävämpää on seurata koiran hakutyöskentelyä ja kuinka se maaston tapahtumista ihmiselle viestii. Milloin saa kulkea ihan rauhassa ja milloin on syytä lähteä reippaammin etenemään koiran mukaan. Ilman koiraa olisimme varmasti vielä vähemmän riistatilanteita havainneet. 

Riekkojen kanssa pääsimme tilanteisiin yhteensä kuusi kertaa. 2-3 linnun parvia ja kaksi yksittäisen linnun tlannetta. Erityisen hieno tilanne oli Miksin kanssa yhden riekkoparven työstäminen.Koira viesti riistan läheisyydestä ja terästäydyin tilanteeseen mukaan. Vein katseeni koiran hakukuvion etupuolelle ja pääsinkin näkemään koivurykelmän juurella olevan riekkokaksikon. Hyvin pysyivät paikallaan ja kuuntelivat koiran lähestymistä. Onnistuin pillillä pysäyttämään Miksin parin metrin päähän. Hieno näkymä, kuinka cockeri pysähtyi tuijottamaan riekkoparia ja ne kallistelivat päätään koiralle. Näin pääsin itse hiippailemaan parempaan ampumapaikkaan. Kun sellaiseen pääsin, annoin Miksille nostoluvan kuin seisojalle ja niin nousivat rekot siivilleen. Grande Finale päättyi kahteen ohilaukaukseen... Mutta koiralle ansaitut kiitokset hienosta ihmisen palvelusta!

IMG_8229.jpg

Huttusen Juha liittyi samoihin maastoihin tiistaina. Hän metsästi omilla reiteillä Fridan kanssa. Juha kertoi, että ei ollut koko syksynä nähnyt ensimmäistäkään riekkoa. Se vaikutti surulliselta, joten olimme erityisen ilahtuneita siitä, että olimme silti päässeet jo kohtaamaan useamman tilanteen. Tosin pienillä parvilla, mutta silti. Juha ja Frida olivat syksyn aikana reputtaneet mukaansa muutaman metson ja tältäkin reissulta kotituivat komean metson kanssa. Ja olivat riekkojakin päässeet kohtaamaan. Paikallisina metsästäjinä noita tilanteita Juha ja Frida pääsevät varmasti vielä lisää kokemaan ja nuori, hyvin työhönsä koulutttautunut koira pääsee valmentautumaan riekkotyöskentelyyn. Toivomme riekkokannan elpyvän ensi syksyksi.

IMG_8252.jpg

Koirat olivat väsyneitä ja hyödynsivät lepohetket koko ajan tarkemmin. Mutta työhön lähtivät aina yhtä innolla ja optimistisina kuten mekin.

Viimeisenä jahtipäivänä se viimein sitten onnistui. Täydellinen riistatyö.

Etenimme parihakua väljällä näköetäisyydellä toisistamme. Vaaran huipulla oli upean hopeankimalteinen pakkasaamupäivä. Näin Muun vauhdin Juhan edessä kiihtyvän. Sen jälkeen näin Juhan ampuvan ja Muun pysähtyvän katse lukittuna laukauksen suuntaan. Sitten näin Juhan antavan Muulle luvan ja niin se lähti suorittamaan omaa osuuttaan ja palasi nopeasti riekko suussaan iloisena takaisin Juhan luokse.

IMG_8251.jpg

Molempien ensimmäinen ajatus oli "Tämä riittää". Kiitollisina ihalimme yhdessä kaunista lintua ja toivotimme muille tapaamillemme riekoille hyvää loppuelämää.

IMG_8267.jpg

Torstai-iltana nautimme riekkoaterian kahden kesken. Perjantaiaamuna matkaamme cockeriväen tapaamiseen Joroisille..

lauantai, 7. lokakuu 2017

Koe kuin mittava treeniviikonloppu

Hieno spanielitapahtuma SPME-lajin parissa koettiin Ruovedellä, Kulmalan tilan mailla. Peräti 16 koiraa oli ilmoitettu molemmille päiville. Koirien ja ohjaajien taso vaihteli sopivasti kokeneista aivan ensi kertaa elämässään starttaaviin. 

IMG_8055.jpg

Tuomarimme Mark Clifford (vasemmalla) ja William Megaughin eivät omien sanojensa mukaan olleet tulleet arvostelemaan tai tuomitsemaan koiriamme, vaan auttamaan niitä menestymään ja onnistumaan. Lisäksi molemmat toivoivat solmivansa uusia ystävyyssuhteita. Molemmilla on mittava kokemus niin koirien kasvattajana, kouluttajana, koekävijänä kuin myös tuomarina. Arvostelemassa he ovat olleet kotimaansa arvokisojen lisäksi myös Pohjoismaissa. Nyt ensi kertaa Suomessa. Kaikesta tuon kokemuksen tuomasta osaamisesta pääsimme viikonlopun aikana nauttimaan.

20171001_090456.jpg

Kokeen ylituomarina toimi molempina päivinä Timo Ritola, joka molempina päivinä kulki Markin kanssa maastossa. Ylituomariharjoittelija ja kokeen vastaava koetoimitsija Cappe Grönblom kulki puolestaan Williamin mukana. Tuomarit oli briiffattu suomalaisiin sääntöihin huolellisesti. Koska samat koirat osallistuivat kokeeseen molempina päivinä, maksimoitiin yhteistuumin tehdyllä päätöksellä, että toiseksi päiväksi koirat vaihtavat toiseen tuomariryhmään. Näin kaikki koirat saivat arvion molemmilta tuomarilta.

IMG_8072.jpg

Monipuolinen spanieliharrastajajoukko siirtymässä koemaastoon. Mukana on avoimen luokan ensikertalaisista kokeneisiin käyttövaliohin, molemmista tämän lajin pääroduista.

20170930_090645.jpg

Yöpymis- ja lauantain illalispaikkana toimi Ruoveden Ratsutalli. Se osoittautui oivaksi paikaksi tällaiseen tarkoitukseen. Etäisyys koemaastoihin oli 15 minuutin ajomatka.

20170930_090636.jpg

Meiltä olivat mukana molemmat koirat. Tapahtuman seuraamiseen saa lisää syvyyttä, kun osallistuu siihen omalla koiralla. Ja pääsevät koiratkin osallistumaan. Muutoinhan niiden kohtalona olisi ollut viettää päivät sivustakatsojina ja autossa. Se olisi tuskin niiden toiveissa ollut. Hiljaisten syksyn luonnonlintumaastoreissujen väliin lupasimme niille, että nyt on lintuja ja tulee tapahtumia!

IMG_8019.jpg

Edeltävällä viikolla olin Mustista ja Mirristä käynyt ostamassa koirille uudet maastoloimet. Nämä Hurtan Torrent-sadetakin nimellä olevat loimet osoittautuivat hyväksi hankinnaksi. Loimi suojaa erinomaisen hyvin rintakehän ja reidet. Se on tuulen pitävä ja pitää spanielimaastossa kastuvan koiran ruumiinlämmön lähellä kehoa. Lisäksi kiinnitykset ovat hyvät ja se pysyy hyvin päällä. Eikä itsessään kastu ja muutu raskaaksi. Reissun jälkeen kun laittaa kuivalle koiralle Back On Trackin päälle, niin  lihakset ja kroppa pysyvät hyvässä käyttökunnossa. Extrana vielä että loimi on kevyt vieden vain vähän tilaa repussa.

Ensimmäinen koepäivä oltiin maastossa, jossa pääriistana olivat peltopyyt. Sallittuna riistana molempina päivinä olivat lisäksi fasaani, sorsalinnut, lehtokurppa sekä rusakko ja jänis. Jokaisen koirakon mukana työskenteli kaksi ampujaa. Tässä siirtymävaiheessa asetta kantavia on kolme, sillä pitkän 8 koiran työskentelyrupeaman aikana ampujia vaihdettiin.

tahdissa.jpg

Miksin kanssa saimme starttinumeron 6. Ensin lähdimme etenemään pellon ojakanavan reunaa, jonne edellisen koiran erä oli päättynyt. Reipasta etenemistä Miksillä, mutta ei riistatilannetta.

miksi%20hakee.jpg

Sen jälkeen vaihto peltosaarekkeeseen, ja sen reunojen työstämistä vastatuuleen edetten. Nopeasti näin koiran viestinnästä, että riistaa on edessä. Yläkuva on juuri hetkeä ennen ylösajoa, joka tapahtui pienen notkelman pohjalta. Peltopyyparvi pyrähti räväkästi siivilleen. Miksi pysähtyi ylösajoon, josta molemmat ampujat pudottivat yhden linnun. Toisen niistä pudotessa vain muutaman metrin päähän Miksistä ja samanaikaisesti kahden linnun siivittäminen samalta kohtaa oli liikaa Miksille. Se lähti ilman tuomarin lupaa pudonneen linnun noutoon tehden palkintosijaa pudottavan peräänmenon. Sain sen pillillä siihen pysähtymään, mutta kallis virhe ehti tapahtua. Luvan jälkeen nouto itsessään oli nopea ja virheetön. Luovutin linnun tuomarille. 

Tuomari osoitti minulle kaurapeltoon pudotetun toisen linnun putomispaikan ja käski minun ohjata koira noutamaan se. Suuntasin Miksin tuomarin osoittamaan suuntaan, mutta hyvin nopeasti se koukkasi noutolinjalta oikealle. Sieltä se nopeasti poimi noutoon haavakkona sinne siirtyneen peltopyyn ja suoritti siitä työn loppuun asti. 

miksin%20kanssa%20paluu.jpg

Hienosti tehty työ koiralta, joka on viimeksi vuosi sitten työskennellyt tällaisen riistamäärän kanssa. Perustreenit ja osaaminen riittivät tehtävässä onnistuminen ja olin siihen tyytyväinen. (Kuvassa kädessäni ovat hanskat, ei peltopyy)

Toisessa erässä menimme pellon reunakoita kohti järven rantaa. Ensin tehokasta ja vauhdikasta hakua, mutta ei havaintoja riistasta. Rantaa kohden mennessämme alkoi pieni viestintä riistan läheisyydestä, mutta ei ylösajoon asti johtavaa riistakontaktia. Ihan rantaan saavuttuamme Miksi teki hyvin ennakoitavan ylösajon peltopyylle, jonka pudotus meni rantakivikkoiseen kaislikkoon. Miksi odottei ylösajopaikalla levollisena noutolupaa ja sen saatuaan teki suoraviivaisen ja nopean noudon.  Palautusvaiheessa koiran jaloista nousi peltopyy, mutta se ei Miksin työtä häirinnyt. Tuomari kiitti kauniista riistatyöstä ja sanoi meillä olevan vielä 3 minuuttia erää jälkellä. Laitoin koiran hakuun ja se tekikin siitä lähes suoraan ylösajon toiselle peltopyylle. Sille samanlainen riistatyö kuin edellisellekin ja homma oli siinä. Tuloksena hausta 9 pistettä, ylösajosta 6 (yhdessä tapahtui pisteitä ja luokkasijaa pudottava peräänmeno muiden sujuttua kuin oppikirjassa), noudoista 9 pistettä ja kokonaisvaikutelmasta 8. Pisteitä komeasti 80 ja palkintosijatulos VOI 2.

IMG_8032.jpg

Juha ja Muu starttasivat samassa ryhmässä numerolla 8. Heti alkuun tehokas ja riistallepyrkivä haku toi tulosta. Muu eteni heinikkoisessa ojanpohjassa vauhdilla. Edessä oli fasaanikukko, joka cockeripaineen edessä nousi ojanpohjalta siivilleen ja koki kohtalonsa avoimella sänkipellolla ampujien toimesta. Muu pysähtyi ylösajoon, mutta ojanpohjalta heinien seasta ei kyennyt pudotusta markkeeraamaan.

Muu lähetettiin sieltä noutoon, mutta se ei saanut hajulinjaa linnun putoamispaikalle. Koiran kaartaessa väärään suuntaan, nousi sen edestä pyyparvi siivilleen. Siihen ei ammuttu, koska edellinen nouto oli kesken. Muu pysähtyi hyvin ylösajoon ja sai Juhalta uuden ohjauksen oikealle, jossa pudotettu kukko olkisilpun seassa odotti noutajaansa. Muu oli selvästi sekaisin nostetusta pyyparvesta ja unohtanut edellisen ylösajonsa. Sen suuntaaminen kohti fasaania tarvitsi monta ohjausta, mutta lopulta nouto onnistui. Noudon loppuosa sujui ongelmitta.

Mukavasti pellossa oli edellisen koiran työskentelystä jätetty toinen peltopyy noutamatta. Siitä Muu sai mahdollisuuden ohjattuun noutoon. Senkin noudossa oli löytymishaasteita, mutta reppuun sekin sieltä saatiin. Ensimmäinen erä päättyi siihen ja toinen erä sujui ilman riistatapahtumia. Muu sai suorituksestaan kaikista osa-aluiesta 7 pistettä ja se riitti tulokseen VOI 2 70p. 

Miksi%20aloittaa.jpg

Sunnuntaiksi siirryimme ennakkosuunnitelman mukaisesti uusiin koemaastoihin Juha ja Iida Kuukan Kulmalan tilan maille.

Koe-erämme Miksin kanssa alkoi hamppukasvuston reunalta. Edellisten koirien eriin sieltä oli saatu hyviä riistatilanteita yksittäisillä linnuilla. Ryhmän edetessä linnut pakkautuivat kasvuston loppupäähän. Kasvuston sisässä oli melkoinen määrä siellä piilottelevia fasaaneja. Niille Miksi teki ylösajon, mutta lintujen valtavasta määrästä johtuen parveen ei ammuttu. Miksi selvisi sitä hämmentäneestä riistamäärästä hyvin totellen tuttua pillimerkkiä.

 

IMG_8079.jpg

Sieltä edettiin sänkipellolle, jonka reunustalla oli tiheää metsää. Metsän ja pellon kulmasta Miksi nosti siivilleen fasaanikolmikon. Linnuista yksi pudotetaan kuvassa. Miksi on ylösajohetkellä metsäkasvuston seassa meiltä näkymättömissä. Kun tuomarin käskystä kutsun koiran sieltä luokseni, se saapuu elävä fasaani suussaan. Koira luovuttaa sen kauniisti ja ojennan sen tuomarille. Tuomari tutkii linnun tarkasti ja toteaa sen toisen siiven olevan poikki. Elävän linnun kiinniotto ei siinä tapauksessa ole virhe. 

Saamme luvan suorittaa suoraviivaisen ja nopean ohjatun noudon pudotetulle linnulle. Se sujuu hienosti. Niin hienosti, että yleisön noutajaväeltäkin saamme erän jälkeen kiitosta hienosta työstä. Linnun luovutuksesta hieman tuomari kanssani keskusteli, sillä luovutus ei ihmeekseni tahtonut onnistua, vaan Miksi oli lujasti kiinni linnussa. Saan luovutuksen napakalla käskyllä onnistumaan ja tuomari tarkastaa linnun hyväksytyksi. Taisi jo rauhallisen Miksinkin kierrokset nousta melkoisessa lintumäärässä ja kuumuminen näkyi tuossa tilanteessa.

Miksi_Cappen%20kuva.jpg

Kuva: Cappe Grönblom

Muiden ryhmän koirien suoritusten jälkeen oli toisen erämme vuoro. Se saatiin kohtaan, jossa Lindrothin Juha oli menestyksekkään koiransa Corvedale Abin (Sara) kanssa ns nostanut hattua ja keskeyttänyt. Kuusikossa juokseva fasaanien määrä oli ollut niin suuri, että koiran hallinta oli osoittautunut liian suureksi haasteeksi. Siis keskeytys ja meidät kutsuttiin siihen jatkamaan. Vähän jännitti kuinkahan meille käy, mutta sinne mentiin.

Pujahdin kuusikkoon missä tuomari ja ampujat odottivat. Edessä oli kuusimetsää, sekä sieltä edelleen lepikoksi aleneva maasto. Lintuja ei enää näkynyt sillä ne olivat juosseet aluskasvillisuuden sekaan. Lähdimme hakukuviolla niitä etsimään. Sankassa metsämaastossa Miksi hetki hetkeltä mukavasti tiivisti hakuaan, joten sen etenemistä oli helppo seiurata. Pian se nosti räväkästi fasaanikanan siivilleen, mutta ampuminen siihen  tilanteeseen ei onnistunut. Jatkoimme hakua notkelman pohjalta ylöspäin, jossa maasto muuttui kuusitaimikoksi. Sen reunamalta Miksi nosti fasaaniparven siivilleen ja ehdin näkemään yhden linnun pudotuksen pellolle, hamppukasvuston sekaan.

Tuomari näki ylösajon, mutta ei linnun putoamista. Hän kysyi minulta olinko varma, että lintu putosi ja tiedänkö kohdan minne se putosi. Vastasin molempiin kyllä. Tuomari antoi meille noutoluvan. Miksi ei ollut noutoa markkeerannut, joten minun piti selittää tilanne myös sille. Suuntasin koiran tieltä viistosuunnassa ohransängen yli kohti korkeaa hamppukasvustoa. Näin, että kasvuston seassa juoksentelee fasaaneja, mutta luotin siihen, että siellä on myös ammuttu lintu ja että Miksi kyllä selvittää tilanteen.

Ensimmäinen lähetys ja Miksi lähtee suoraviivaisesti etenemään. Lintuja lähtee sen edestä juoksemaan ja osa nousee siivilleen ja koira pysähtyy. Muistutan sitä noutotehtävästä ja Miksi jatkaa eteenpäin. Hetken kuluttua se palaa takaisinpäin tarkentamaan ohjetta, koska ei löydä lintua. Vakuutan koiralle, että siellä se on ja Miksi lähtee jatkamaan työtään. Sekuntien hiljaisuus tuntuu minuuteilta, mutta sen kruunaa kuollut fasaani suussaan palaava Miksi. Olen tyytyväinen ja siltä vaikuttaa tuomarikin. Ylläoleva kuva on otettu juuri tuon noudon jälkeen. Päivän tuloksena meille haku 8, ylosajo 8, nouto 8 ja kokonaisvaikutelma 8. Yhteensä samat pisteet kuin lauantainakin eli 80 mutta nyt tuloksena VOI 1.

IMG_8095.jpg

Muun erä alkoi pellon ja metsän rajamaastossa. Nämä ovat meidän molemmille koirille vähän vaikeita, koska pääosin metsästämme puhtaasti metsämaastossa . Varsinkin Muun kanssa hausta tahtoo tulla eteenpäinvievää ja kapeaa. Muun uskaltaa siihen menoon kyllä laskea, koska riistaa se ei väliin jätä ja ylösajoihin se pysähtyy hyvin. Jonkin aikaa edettyään Muu tekeekin fasaanille kasvuston seasta ylösajon, johon saatiin pudotus. Koska koira ei pysty sitä kasvuston näköesteen vuoksi markkeeraamaan, suoritettiin nouto ohjattuna. Hyvin Muu teki työtä, mutta kerta toisensa jälkeen palasi noudosta tyhjin suin. Lopulta tuomari käy tarkistamassa putoamispoaikan, eikä löydä lintua. Siitä kohtaa jatketaan hakutyötä eteenpäin.

Haku jatkui ruohottuneelle metsähakkuualuelle (kuva yllä). Me yleisönä pääsemme näkemään tilanteet ylhäältä tieltä, josta kuvakin on otettu.  Tuolta pohjalta Muu teki hienon ylösajon fasaanille, jota ammuttiin. Ylhäältä näimme, että se sai vain pienen osuman selkäänsä, joten maahan pudottuaan se jatkoi juosten matkaansa. Alhaalla puolestaan tuomari ja muu porukka näki tilanteen pudotuksena ja Muu laitettiin noutoon. Kerta toisensa jälkeen se lähetettiin noutoon linnun "pudotuspaikalle", josta se ymmärretävästi palasi tyhjin suin takaisin. Lopuksi tuomari kävi tarkistamassa paikan, eikä lintua löytynyt. Siitä Muun erä laitettiin poikki ja seuraava koira lähti suorittamaan tehtävää. Ei löytynyt alueelta lintua senkään koiran työskentelyn tuloksena.

Muu oli työskennellyt hyvin, saanut hyvät ylösajot, mutta nouto edelleen puuttui. Näin koiran naamasta ja olemuksesta, kuinka sitä(kin) harmitti kun ei ollut päässyt onnistumaan mieluisassa tehtävässään. Kuljimme ryhmän mukana ja muut koirat suorittivat osuuksiaan. Kaarlenkasken Jonaksen Huli epäonnistui ilmeisen helposta hernepeltoon pudotetun fasaanin noudosta. Lopulta tuomari kustui Muun suorittamaan tehtävää. Olin jo mieleissäni, sillä tiesin Muun onnistuvan näin helposta noudosta. Mitä vielä. Kerta toisensa jälkeen Muu juoksee linnun yli (kuten Hulikin) eikä noutoon päästä. Lopulta tuomari nostaa linnun ja molempien koirien erät päättyvät tähän tilanteesen. Lintu oli jonkin verran kaatuneiden herneenvarsien alla, mutta ei sen olisi pitänyt näille kummallekaan ongelma olla. Oliko sitten muuta linnun hajua niin paljon, ettei tarkka paikantaminen sen vuoksi onnistunut? Alue oli selvästikin fasaanien suosima ja sieltä saatiin monta onnistunuttakin riistatilannetta. Nyt se alue koitui Hulin ja Muun lisäksi kahden muunkin koiran (Osmo ja Gitta) mystiseksi kompastuskiveksi. No tällaista on koiraharrastus! Muun tulos päivältä haku 4, ylösajo 8, nouto 0, kokonaisvaikutelma 4 pisteitä 40 ja tulos VOI 0. Sen päivän koesuorituksen osalta.

IMG_8106.jpg

Pyrimme aina myös koetilanteissa päättämään koiran päivän onnistumiseen. Jos se ei tapahdu itse koetilanteessa, se organisoidaan muutoin. Siksi otin yhden vastapudotetun fasaanikukon itselleni ja kävimme tekemässä sillä Muukkoselle kaksi ohjattua noutoa. Niistä se suoriutui hyvin ja oli ilmeisen tyytyväinen päiväänsä. Hyvillä mielin se jäi huollon ja syönnin jälkeen autoon lepäämään.

IMG_8120.jpg

Koetapahtuma oli hieno. Tyomarit käyttivät paljon aikaa ihan jokaisen koiran suorituksen läpikäymiseen palkintojenjaon yhteydessä. Se tuntui hienolta.

IMG_8116.jpg

Seuraavan kerran tapaamme pirteän spanieliväen koirineen Joroisten Derby- ja Mestaruuskoeviikonloppuna Joroisilla. Meillä on siellä Derbyn 10-vuotisjuhla.

sunnuntai, 10. syyskuu 2017

Brittiläisiä koiria suomalaisissa jahtimaastoissa

Maastossa on linnun pyynnissä kuljettu. Sikäli kun on arkityöltä ja muilta vastuilta ehditty. Aika paljon ovat osunneet märkiin ja sateisiin olosuhteisiin tapahtumat, joten valokuvia niistä ei paljolti ole.

Itse pidän että esiteltävän valokuvan tulee olla aidosta jahtitilanteesta tai koiran pitää saatua riistaa suussaan. Sellaisia ei juurikaan ole. Yksi hauska, epätarkka ja tärähtänyt kuva jossa Miksi sylkee noutamansa telkän suustaan minulla oli. Mutta perfektionistina sen kännykästäni poistin. Se olisi kyllä ollut sittenkin kiva tähän laittaa. Miksi kun ei suostu noudetun linnun kanssa enää tönötyskuvissa poseeraamaan. Noudoissa ei ole koskaan moitteen sijaa, joten olen antanut Miksin olla. Kyllä koirallakin saa olla juttuja joista se ei pidä ja joita siltä ei silloin myöskään vaadita.

IMG_6555.jpg

Kanalintujahdin alkupäivä tänään oli kaatosateinen. Siitä huolimatta lähdettiin linnunpyyntiin lähimaastoon Lumijoelle. Koirat kun piti joka tapauksessa lenkittää. Se voitiin ihan hyvin suorittaa haulikon kanssa kanalintuhavaintoja tehden. Lintuja on erilaisten tietojen mukaan viime vuosina ollut vähän, mutta kyllä cockereiden kanssa on mukavasti tilanteisiin päästy. Ei ihan huippuvuoden 2011 tahtiin, mutta muilta osin samoin kuin aiemminkin. Yhdestä tuon vuoden jahtireissusta löytyy blogikirjoitus otsikolla " jäniskevennys ja kaatokänni" Sellaisia vuosia ja päiviä jaksaa toivoa ja odottaa.

IMG_6632.jpg

Lintuluvat on hankittu edellisvuosien tapaan. Cockereiden kanssa on suomalaisissa lintumetsissä ahkerasti kuljettu ja hyvin meillä koirat ovat kestäneet myös riistatilanteettomia päiviä. Vaikka ovatkin puhtaista englantilaisista sukulinjoista ja kotimaan tyyliin koulutettuja. Hakutyöskentely ja toimiminen ihmisen työparina on niille ilmeisen mielekästä puuhaa.

Ruovesi.jpg

Myös Ruoveden hieno spanielimetsästyksen viikonlopputapahtuma lähenee. Sellaista ei meillä Suomessa ole koskaan ennen ollut. Meiltä on mukaan ilmoitettu molemmat koirat. Menestyspaineita ei ole, sillä kaikki haluttu on silllä rintamalla jo saavutettu. Enemmänkin. Ei toki poissulje sitä tilannetta, että menestyminen tai jopa voitto olisi erinomaisen mukava ja toivottu tilanne!

Molemmat sekä Muu että Miksi ovat koetuloksillaan ja harrastustyöskentelyllään osoittaneet, että kaikkia spanielimetsästyslajeja voi harrastaa yhtäaikaiseksi. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Miksin huikea koe- ja jahtisyksy 2015 on ikimuistoinen. Samoin Muun viime vuoden Cockerimestaruuskokeen hopeasijoitus 8-vuotiaana, kokeneena jahtikoiran suoraan Lapin riekkojahdista. Ihminen ei voi eikä saa toivoa enempää.

Tuon hienon viikonlopun suunnittelu ja toteutus ei ole mennyt ihan niin kuin koko toimikunta oli asettanut tavoitteeksi. Ja se harmittaa. Syitä siihen on monia, eikä vähäisimpänä juuri syksyn kokeiden anomisvaiheeseen osunut kevään spanielikoulutuksesta tullut SOME-kohu. Todella harmillista. Toivon mukaan Kennelliiton koekäyntien ym. lukujen näkökulmasta katsottuna hyvin pieni lajimme harrastajineen vie olemassa olevan tilanteen fiksusti eteenpäin. 

Mistään "varjo-kokeesta" ei ole kummassakaan tapauksessa kyse. Hieno koe nousee varmasti sekä Lapualle että Ruovedelle. Jokainen järjestelyihin tavalla tai toisella osallistuva on varmasti tehnyt omasta näkökulmastaan parhaansa. Tänä vuonna mennään näin. Ilman ulko- tai sisäpuolista provosointia toivon, että annetaan harrastajien itsensä päättää kumpaan osallistuvat ja missä roolissa. Vai osallistuvatko kumpaankaan. Molempiin osallistuminen ei tänä vuonna ole mahdollista. Toivottavasti se on sitä ensi vuonna.

20170819_141150.jpg

Yhteistyökuviot Miksin kanssa ovat vuosien saatossa erilaisissa koulutus- ja metsästystilanteissa hioutuneet ja koiran työskentelystä saa nauttia. Tänään Miksi etsi maastoa innolla moodilla "searching". Silloin tiedän, että saan kulkea rennosti. Kun vainu riistasta tulee, on viestintätapa minulle jo niin tuttu, että tiedän terästäytyä edessä tulevaan tapahtumaan. Mukavasti koira ottaa siihen tilanteeseen aina minut mukaansa. Tänäänkin teeripoikueen (neljä kanasta) ylösajo oli niin kaunis ja hyvä, että en siihen asetta nostanut. Yhdessä Miksin kanssa katsottiin parven kaikkoamista. Ja jatkettiin matkaa kohti kahvitulia.

lauantai, 19. elokuu 2017

Päivittelyä ja jossittelua

Tuli tässä mieleen siivotessani lehtilaatikkoa. Käsiin osui Koiramme -lehden numero 12/2016 jossa oli artikkeli otsikolla "Rotukohtaiset PEVISA-ohjelmat vuonna 2017" . Tekstiä, myös pienellä fontilla ja taulukoita on 14 sivun verran.

Koiran kasvattamiseen liittyvä Kennelliiton ja rotujärjestöjen ohjeistus muistuttaa mielestäni EU:n maataloustukiohjeistusta, jota viidakoksikin on nimitetty. Eikä syyttä. Maataloustukipuolella on lähdetty päivittämään toimintoja vastakkaiseen suuntaan - tukipykälien ja byrokratian keventämiseen. Olisiko sellaiseen ajatukseen hyvä asennoitua myös koirien jalostuksen ohjauksessa?

Kes%C3%A4loma2011%20025.jpg

Annettaisiinko sittenkin ns kaikkien kukkien kukkia? Jokainen kasvattaja saa tehdä sellaisen pentueen kuin haluaa. Ilman yläpuolelta tulevia rajoituksia. Ohjeita ja tietoa tarvitaan. Suunnataan rahat ja toimintaenergia niihin. Lisättäisiin tietoiskuja ja infopisteitä kaikkiin koiraihmisten foorumeihin ja tapaamisiin. Ja sellaisella tavalla, että ne on helppo omaksua ja hyväksyä omaksikin toimintatavaksi. Positiivisesti, ei kieltojen kautta.

Terveystutkimustulokset ovat tärkeitä. Mutta niitä on koirien jalostamisen työvälineiksi populaatiotasolla aivan liian vähän. Jos esimerkiksi cockerspanieleista löytyy virallinen lonkkakuvauslausunto 30% koirista se tarkoittaa että 70% kannasta se tieto meiltä puuttuu. 

Jotkut koirayksilöt puolestaan saattavat omata melkoisen repertuaarin hyviä terveystuloksia. Hyvä niin, jos jalostuskoiran pohjaksi löytyy myös muita haluttavia ominaisuuksia. Niitäkin toivomuksia on enemmän kuin riittävästi. Pennut menevät kaupaksi ja löytävät kodin kysynnän ja tarjonnan periaatteiden mukaisesti. Siinä ei mielestäni ole mitään päivitystarvetta. Tämän kohdan kaikkinainen vastuu on kasvattajalla yksinään.

Koiraharrastus kuten myös muukin harrastustoiminta kilpailee tänä päivänä eniten ihmisten ajasta. Ei niinkään rahasta. Ihan oikean terveysjalostamisen näkökulmasta julkisia terveystutkimustuloksia on aivan liian vähän. Voisiko koiran terveystutkimusten tekemistä tehdä tavalliselle koiranomistajalle vaivattomammaksi? Esimerkiksi yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa? Jokaiselle koiralle olisi (työ)terveystutkimuskartoitus vähän niin kuin meille ihmisille. Yksi vuoden iässä ja toinen 5 vuoden iässä. Kun se tavallinen koiranomistaja käyttää koiraansa eläinlääkärissä esimerkiksi rokotuksilla, niin samalla tehtäisiin laajempi terveystyutkimus ja tulokset vietäisiin avoimesti Kennelliiton jalostustietokantaan. Tarvittaessa myös verinäyte geenitutkimukseen. 

Muu%202009%20150.jpg

Rekistreöinnin ehdot pois. Jokainen koiranpentu rekisteröitäisiin. Näin niistä kaikista saataisiin myös virallista tietoa. Rekisteröinnin hintaporrastus myös pois. Jokainen koiranpentu on saman arvoinen tässä tilanteessa. Rekisteriin kaikki ns vahinkopentueet, välipentueet ja myös ne, joiden syntyminen ei jostain syystä täytä kaikkia kriteereitä. Ne koiranpennut ovat siinä tilanteessa syyttömiä. 

PEVISA-viidakko on huikea. Tuosta mainitusta Koiramme-lehdestä se vei ne 14 sivua. Nuo ehdot rajaavat ihan varmasti hyviä jalostuskoiria pois. Suosituksia ja infoa saa ja pitää jakaa, mutta jos joku haluaa jostain syystä siitä poiketa, se ei poistaisi pentujen rekisteröintimahdollisuutta. Nuokin eläimet saattavat tuoda mukanaan tietoa, jota myöhemmässä vaiheessa tarvitaan.

Lonkkakuvaustoiminta pitäisi kyllä jo päivittää nykyaikaan. Nyt koirille luetaan hyväksyntä tai tuomio röntgenkuvien perusteella. Siitä kuka ja miten tuon laajalti vaikuttavan lausuntotyön tekee, ei ole Koiramme-lehdessä ollut artikkelia koskaan.

IMG_6845.jpg

Se on totta, että englantilaiset eivät lonkkakuvauksista kiinnostu. Kun ei heillä ole siellä niistä ongelmaakaan. Hyvien metsästyskoirien jalostaminen on jo muiltakin osin riittävän haasteellista. Jos koira jaksaa työskennellä kauan ja pitkän työiän, sen nivelterveys on silloin riittävän hyvä.

Enemmän jalostuksellista pohdintaa käytetään koirien työskentelytyyliin ja koulutettavuuteen. Metsästyskoira tulee voida kouluttaa nopeasti ilman suurempia tunnetilapohdintoja. Ihminen joka hankkii itselleen metsästyskoiran, haluaa, että se on käyttövalmis helposti ja nopeasti.

Meillä Suomessa on lonkkia jalostettu usean vuosikymmenen ajan ja mielestäni ei ole päästy yhtään mihinkään. Se on syy, miksi tuon ominaisuuden työstämistä pitää päivittää, jos parempia tuloksia halutaan. Esimerkiksi tekemällä koirille fyysinen rasitustesti viiden vuoden iässä. Koirista yli 50% pitää saada tutkimuksen piiriin ennen kuin voidaan puhua populaation jalostustyöstä. 

Tällä hetkellä koiranomistaja hankkii erikseen tutkimusajan ja maksaa toimenpiteestä kulut kuvaavalle eläinlääkärille . Sen lisäksi kuvaustuloksesta maksetaan Kennelliitolle lausuntomaksu. Jos kuvauksen tulokset näyttävät huonoilta on sekä kasvattajilla että koiranomistajilla koukuttava mahdollisuus jättää loppuvaiheet tekemättä. Silloin tärkeä terveystulos jää tilastoista puuttumaan.

Jos aiemmin mainittu Kennelliiton (ja rotuyhdistysten) eläinlääkäriyhteistyö saataisiin toimivaksi, niin saisimme koirista nykysitä huomattavsti enemmän tietoa. Nyt tuntuu, että joka suuntaan pitää vain maksaa rahaa ja hyöty tavallisen (ja tärkeän) koiranomistajan näkökulmasta jää olemattomaksi. Ei ihme ettei se houkuta.

18010548_1379132865485344_10394518844347

Tuontikoirat ja typistyskiellot ovat kyllä hankalia. Jos tuon lähtökohdiltaan hyvätasoisen käyttiscockerinpennun rodun kotimaasta, se ei Suomessa pääse virallisiin kokeisiin. Ei edes kertaluonteiseen luonnetestiin. Sen tärkeitä ominaisuuksia ei saada virallisesti dokumentoitua mihinkään. Ja vain siitä syystä että sille on tehty syntymämaassaan laillinen toimenpide. Kennelliitto voisi kyllä aktivoitua tämän Suomen eläinsuojelulakikohdan poikkeuslupatyöhön Maailmanvoittajanäyttelyiden lisäksi myös koetoimintaa koskevaksi. Ihan koirapopulaation geneettisen monimuotoisuusmahdollisuuden ja sen myötä koirien hyvinvoinnin nimissä.

20160622_220554.jpg

Epäonnistuneita koirakauppoja on tehty aina. Ja niitä tullaan tästä eteenpäinkin tekemään. Se ensimmäinen koira kun on aina hankittu vähäisin tiedoin. Mutta on seuraavaan kertaan opittu. Sääntöviidakkoa kiristämällä niitä ei ole vuosikymmenien aikana saatu vähenemään. Pentutehtailijoita on ollut aina ja markkinoita on riittänyt. Jos Kennelliitto väljentäisi byrokratiaansa, se voisi mahdollistaa myös ns halpapentukaupan ilman että niitä tarvitsee tänne ulkomailta tuoda. Koirien hyvinvointiteko olisi sekin, jos ihan tavalliset kotikoiratkin saisivat alhaisin tuotantokustannuksin luvallisesti lisääntyä.

Kaikista koirista saataisiin ns paperikoiria, jos saataisin rekisteriin myös risteytyskoirat polveutumisineen - niille myönnettäisiin Kennelliiton polveutumistodistus. Lehmille tämä on Suomessa onnistunut jo vuosia. Taas yksi mahdollisuus lisätä koirista saatavaa, kaikkia hyödyntävää tietopankkia. Se mikä PEVISA-tutkimustuloslausunto- maksuissa kenties hävittäisiin, voitettaisiin lisääntyneinä rekisteröintimaksutuloina määrien selkeästi kasvaessa.