Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


maanantai, 13. heinäkuu 2020

Mitäpä sitä ei koiran eteen tekisi

On tämä metsästyksetön koirien kiinnipitoaika vaan pitkä. Jotenkin tuntuu, että treenit ja tekemiset koirien kanssa noudattavat samaa, toistuvaa kaavaa. Ei siinä mitään - koirat kyllä tykkäävät. Pääasia että tehdään.

IMG_0180.jpg

Mutkulle otettiin kesäkuussa treeneihin mukaan mejäilyt. Siitä saatiin pitkäkestoista ja rauhoittavaa tekemistä metsämaastossa kytketyllä koiralla. Sellaista, jolla koiran saa tyytyväisen väsyneeksi. 

jono%20win.jpg

Hailuodossa oli noutajaväen MEJÄ-koe, jonne onnistuneesti laitoin ilmoittautumisen. Kennelliittohan antoi luvan kokeiden järjestämiseen "Korona-aikana" erityistoimenpitein Lauttajonot Hailuotoon olivat ennätyspitkät, sillä nykyisessä tilanteessa kotimaan matkailu on selvästi lisääntynyt. Myös Hailuodossa. Jonot lossille olivat molempiin suuntiin pitkät, vaikka vuoroja oli normaalista lisätty. Siihen olimme varautuneet ja lomallahan ei ole kiirettä.

Vaunussa%20win.jpg

Hailuodon Metsästysseuran majan pihalla on hyvin ja väljästi tilaa asuntovaunuille. Osa porukasta kävi jälkien teon ja kokeen välisen yön kotona. Me yövyimme vaunussa ja aktiivisimpien harrastajien tapaan olimme paikan päällä jo perjantaina. Oli kiva tavata lajin harrastajia - vanhoja ja uusia. Onhan tätä meidän perheessä harrastettu jo vuosikymmeniä. Sunnuntaina kun olimme Mutkun kanssa lähdössä omaan suoritukseemme, kysyi tuomarimme Taipaleenmäen Mikko, onko tämä kuinka mones koe. Tarkensin, että minulla vai koiralla? No koiraahan Mikko tarkoitti ja sille tämä oli ensimmäinen koe. Jäin pohtimaan, moneskohan minulle? Nopeasti laskeskelin, että yhdeksällä omalla (Bosse, Eve, Itu, Heta, Joku, Muu, Miksi, Ahto ja nyt Mutku)  ja kahdella toisen omistamalla koiralla (Valtsu ja Jenna) olen startannut. En laske enempää, sillä se saa tuntemaan itsensä vanhaksi.

Jukka%20ja%20Juha%20win.jpg

Kyllä me siellä turvavälejä noudattaen viikonlopun aikana paljon vanhoja muisteltiinkin. Hienoja tapahtumia, sattumuksia, ihmisiä ja ennen kaikkea koiria.

l%C3%A4ht%C3%B6%20win.jpg

Meillä oli Juhan kanssa tehtävänä ainoastaan yksi avoimen luokan jälki. Oli kyllä hienoa. Muisteltiin aikoja kun talkoiltiin pahimmillaan neljäkin VOI-jälkeä kokeisiin. Nykyinen systeemi jäljentekovelvollisuudesta on hyvä asia. Opettaa ihmisiäkin pitkäjänteiseen ja systemaattiseen tekemiseen sekä luonnossa kulkemiseen. 

laukaus%20win.jpg

Sunnuntaiaamu alkoi klo 8 ylituomarin puhuttelulla, joka tässä lajissa on perinteisesti kattava. Sen lisäksi vielä Korona-systeemit oli ylituomarin toimesta käytävä läpi. Sen jälkeen siirryttiin laukauksensietotestiin joka tässä Mutkun ryhmän osalta menossa. Tiitterästi Mutku seuraili tilannetta ja läpäisi testin vaivatta.

tassu%20win.jpg

Tämän koiran kontakti ihmiseen on hyvin tiivistä. Jos se haluaa katsoa jotain muuta kuin ohjaajaa silmiin, se asettaa käpälänsä ihmisen jalan päälle. Hoitaa kontaktin tuntoaistilla.

Hieman oli perhosia vatsassa siitä, kuinka Mutku tehtävästään suoriutuu. Viime vuonna sille tehtiin lajin pentutreenit ja perusopetus kuten muillekin koirillemme. Tämän vuoden kesäkuussa mejäily nousi uudelleen esiin yllämainitun koiran tarpeen kautta. Kesäkuussa teimme lajitreeniä koiran kanssa ja niistä se suoriutui riittävän hyvin, jotta kokeisiin viitsi ilmoittaa. Uutena asiana Mutkun eteen kokeessa tuli se, että jäljen on tehnyt joku muu kuin Juha tai minä. 

Hailuoto%20win.jpg

Kokeeseen osallistui 20 koiraa. Ilmoittautuneita oli ollut yli 40. Hienoa oli, että koepaikan saimme. Kartasta näkee, kuinka jäljet Hailuodon maastoihin tehtiin. Mutkun suoritettavana oli jälki numero 2. Meidän tekemä puolestaan oli jälki numero 3 jonka Juha sitten opasti ja purki (poisti piilomerkinnät maastosta) koesuorituksen jälkeen. Myös siltä jäljeltä tuli koiralle ykköstulos.

Mutku lähti suoritukseensa määrätietoisesti ja varmasti. Ensimmäinen ilonaihe oli siis se, että koiralle merkityksellisin asia oli veren haju. Ei sen ihmisen haju, joka jäljen on tehnyt. Jälki eteni hailuotolaisessa, helppokulkuisessa kangasmaastossa välillä mäntytaimikossa, välillä vanhemmassa männikössä ja välillä kuivalla ja tuulisella hakkuuaukealla. Kahteen otteeseen Mutkulla selvästi irtosi ote jälkeen, mutta hienosti se omatoimisesti nosti verijäljen uudelleen. Toisen kulman kohdilla maastossa oli ihmisaisteinkin havaiten tuoreet hirvenjäljet, mutta nekin selvitettiin hyvin. 

arvostelu.jpg

Kyllä olin koirastani jälleen kerran ylpeä ja iloinen. Hienon suorituksen teki alusta loppuun saakka. Tuloksena AVO 1 pisteillä 44. 

jonossa%20win.jpg

Paluumatka takaisin mantereelle oli lyhyt mutta pitkä. MEJÄ-porukalla riitti yhteistä ja leppoisaa jutustelua sielläkin. Osa porukasta jäi karavaanailemaan koepaikalle vielä maanantaihin saakka. Me olemme jo kotona.

tiistai, 7. heinäkuu 2020

Vain voitolla on väliä

Ihmisten värityypit kiehtovat minua kovasti. Pidempään asiaan perehtyneenä olen nähnyt sen maailman pitävän kovasti paikkansa, niin itseni kuin muidenkin lähelläni olevien ihmisten suhteen. Minulle on tehty virallinen Insights-värianalyysi ja sen mukaan olen vahvasti punainen ihminen, jonka toinen vahva väri on sininen. Tuo analyysi, joka työyhteisössäni tehtiin, avarsi näkemysmaailmaa niin työkavereistani kuin itsestäni aivan valtavasti. Koko työyhteistö koki siitä valtavan hyödyn.

V%C3%A4rit%20Win.jpg

Harrastuspiireissäkin ihmiset ovat monelaista mieltä siitä, mihin suuntaan ja miten harrastusta tulisi viedä eteenpäin. Punaiset haluavat edetä kohti asetettuja, kunnianhimoisia tavoitteita ja tehdä aloittamansa tekemisen mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti loppuun saakka. Muut kuin punaiset näkevät sen kilpailuhenkisyytenä. Sitä en itse koe lainkaan, mutta kysehän olikin muiden näkökulmasta. Vihreät persoonat puolestaan haluavat tehdä asioita yhdessä ja pahoittavat mielensä, jos he kokevat jääneensä ulkopuolelle ja tulleensa syrjäytyteksi. Keltaiset ideoivat ja tekevät vaikka mitä asioita. Niin kauan kuin se on kivaa. Kun hauskuus loppuu, niin loppuu pääsääntöisesti tekeminenkin. Siniset puolestaan tekevät mielellään yksin ja hiovat yksityiskohtia loputtomiin asti, jos ei joku tuuppaa heitä eteenpäin. Sinisten tekeminen tapahtuu kyllä sitten virheettömästi. Tässä siis lyhyesti. Tuosta Insights-linkistä enemmän, jos "Idiootit ympärilläni" -maailma on vielä outo ja kokematon maailma. Suosittelen lämpimästi. 

IMG_0118.jpg

Rotumme alkuperämaan vuosittaista mestaruuskoetta on kritisoitu. Samat ihmiset koirineen ovat aina kärjessä. Pelko on ns tavallisten harrastajien vähenemisestä, kun heidän resurssejaan harrastamiseen viedään. Vain voitto kokeessa ratkaisee ja antaa pääsylipun vuosittaiseen mestaruuskokeeseen, jossa on tarjolla mainetta ja menestystä myös koirien myynnissä ja jalostuskäytössä. Huoli on myös siitä, että käyttiscockeripopulaatio on ajatumassa geneettiseen depressioon samojen koirien kertauksen myötä. Innostuin syventymään aiheeseen - olemmeko ajautumassa ongelmiin?

Kuva4.jpg

kuva Mikko Sivonen

Tämän vuoden mestaruuteen osallistumisoikeuden koevoiton kautta lunasti 44 cockeria. Lukumäärä kasvaa koko ajan, joka kertoo, että myös kokeita on koko ajan enemmän. Päästäkseen mestaruuskokeeseen, koiralla tulee olla edellisen vuoden aikana savutettuna Open-kokeen voitto. Briteissä kokeissa on vain kilpailuarvostelu. Open-kokeessa tulee olla minimissään 14 ja maksimissaan 18 koiraa. Kahdesta voitosta ja vesityökokeen suorituksesta koira saavuttaa FT Ch-tittelin. Mestaruuskokeeseen osallistui 37 koiraa ja niitä ohjasi 30 eri ohjaajaa, näistä kolme oli naisohjaajia. 

Tämän vuoden voittaja on narttu FT Ch Trochry Eau Rouge of Poolgreen ohjaajanaan Will Clulee. Hän ohjasi myös neljää muutakin koiraa samassa kokeessa. Uros FT Ch Poolgreen Griffin sai DOM:n (Diplomat of Merit) eli meikäläisittäin ykköstuloksen, kolme muuta ei sijoittunut. Voittajan isä on v2010 kolmanneksi sijoittunut, paljolti jalostuksessa käytetty ja menestyneitä jälkeläisiä jättänyt uros FT Ch Orgest Yfwr ja emä Jess The Dark Beauty. Voittajan sukutaulussa on 2-2 kertaus suosittuun FT Ch Argyll Warrioriin (on siis koiran isänisä ja emänisä). Kerrattu on myös legendaarinen jalostuskoira FT Ch Maesydderwen Kestrel lukemin 5,5,4-5. Voittajan emänemälinja on puhdasta outcrossia, jossa ei tunnettuja nimiä ole lainkaan.

Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuivat pentuesisarukset FT Ch Endowood Fransesca ja FT Ch Endowood Faith ohjaajana molemmilla Ian Openshaw. Nämä nartut on tehty yhdistämällä FT Ch Mallowdale Gun ja FT Ch Mallowdale Midge. Sukutauluissa 2-3 -kertaus urokseen Dardnell Dealer ja sama 2-3 -kertaus narttuun FT Ch Bellsmill Jet sekä Kestreliin 4-5,5,5. Myös nämä kolme ovat jättäneet hyvin menestyneitä kisa- ja jalostuskoiria.

Polku%20win.jpg

Kärkikoirien takana ovat hyvin usein mm.Will Clulee ja Ian Openshaw. Kilpailu on kovaa ja vain yksi voi voittaa. Silloin pitää laittaa kaikki peliin ja näillä miehillä on siitä osaamisesta näyttöä. Ja ilmeisen hyvät resurssit tekemiseen. Tarkemmin miesten saavutuksista tietoa löytyy näistä linkeistä: https://willcluleegundogs.co.uk/achievements ja http://rytexgundogs.co.uk . Muita usein kokeissa nähtyjä maineikkaita ohjaajia ovat Jon Bailey, David Lisett, Jeremy Organ, Wendy Openshaw, Gareth Davies, Ben Randall, Andy Robinson ja Darren Skidmore vain muutaman mainitakseni. Näistä Andy, Gareth, Ben ja Darren ovat olleet myös meillä Suomessa joko meitä kouluttamassa tai arvostelemassa Cockerimestaruuskoettamme.

Meidän perheessä on jo vuosia seurattu Cockerimestaruuksia DVD.ltä, joka on vuosittain tilattu täältä. Se mitä tuo kilpailu on tuonut tullessaan, on koirien suoritusten paraneminen, vuosi vuodelta. Voittaakseen on oltava parempi kuin muut ja niitä muita on vuosi vuodelta enemmän. Muutamia vuosia sitten mm Ian Openshawn koiria leimasi luovutusten tahmeus ja kovasuisuus, mutta nyt ne ovat ihan toista maata. Hänen ja muidenkin kärkisijoilla olevien koirat tekevät hienoa työtä alusta loppuun saakka. Tänä vuonna maastot olivat cockerin näkökentän korkeudessa hyvinkin tiheitä eikä markkeerattuja noutoja juurikaan saatu. Silti nämä kärkisijoilla olevat koirat tekivät vahvoja, suoraviivaisia noutoja ja palasivat samalla energialla myös noudon loppuun saakka. Myös haku oli energistä ja painostavaa, jolla saatiin hyviä ylösajoja ampujille.

Ne, jotka eivät sijoittuneet kärkeen eivät näissä asioissa tällä kertaa onnistuneet. Väliinjättöjä, peräänmenoja ja noudon epäonnistumisia tapahtui tälläkin tasolla, vaikka hyvät meriitit olikin takana. Epäonnistumisia siis myös huippukoirilla ja niiden ohjaajilla. Mm viime vuoden voittaja Steve Winspearin ohjaama uros FT Ch Kiltonbeck Rollo ei saanut edes DOMia. Rollo on 3-2 kertaus Kestrelin pojanpoikaan FT Ch Maesydderwen Scimitar. 

IMG_0113.jpg

No mutta jatketaan. Neljänneksi sijoittui narttu Ft Ch Mallowdale Shine Ian Openshawn ohjaamana. Se on tehty yhdistämällä FT Ch Endowood Cork ja FT Ch Mallowdale Georgi. Tämä tarkoittaa sukutaulussa kertauksia FT Ch Dardell Dealer 2-3 ja FT Ch Mallowdale Guppy 3-2. Kestreliä ei isälinjan viidestä sukupolvesta löydy lainkaan, emälinjasta se löytyy kaksi kertaa viidennestä sukupolvesta (0-5,5).

Ensimmäinen uros löytyy DOM-listalta ja se on Will Cluleen FT Ch Poolgreen Griffin (Ft Ch Poolgreen Diesel - FT Ch Jackshea Liz of Poolgreen) Tässä sukutaulussa Kestrelin poika FT Ch Wernffrwd Dai Bach on kerrattu 3-4,4 Ft Ch Larford Evanin, Ft Ch Larford Elman ja Ft Ch Sandford Black Mamban kautta. Elma muuten voitti cockerimestaruuden v 2001 ja sen pentueveli Evan sijoittui samassa kisassa toiseksi.

Gun's Choice ja DOM oli narttu Ft Ch Glenugie's Tempest Jamie Reidin ohjaamana. Koira on tehty yhdistämällä Glenugie's Highlander ja Glenugie's Grace, joka sukutaulussa näyttää 3-2,4 -kertaukselta Kestrelin pojanpoikaan FT Ch Danderw Druid, joka on Ian Openshawn Championship-voittaja v 2006 

Narttu FT Ch Glenugie's Nalani (FTAW Glenugie's Lincoln - FTW Glenugie's Destiny), myös Jamie Reidin ohjaama sai DOM:n. Nalanin sukutaulu on 3-2 Dardnell Dealer ja 3,4-3 Danderw Druid. Nalanin poika Glenugie's Xception uroksesta FT Ch Bishwell Barcud (Ft Ch Ofrgest Yfwrin pojanpoika) on Danderw Druid kertaus 3-4,5,4 on tuotu viime vuonna Suomeen ja mielenkiinnolla odotamme sen varttumista aikuiseksi.

IMG_0058.jpg

Miksi näitä listaan? Ihan omaksi mielenkiinnoksi. Tämä sukutaulumaailma on aina minua kiehtonut. Tuosta yhden vuoden Championship-katsauksesta voi halutessaan nähdä rodun sekä uhkia että mahdollisuuksia. Se kumpia näkee riippuu siitä, kummat lasit lukijalla on päässään.

Viime vuoden voittaja FT Ch Kiltonbeck Rollo tuli jo mainittua. V2018 voittaja oli aloittelevan ohjaajan Jamie Smithin narttu FT Ch Abiann Flawless (FT Ch Mallowdale Gun - Cynhinfa Immaculate).  Flawless on 2-3 -kertaus hyvään jalostusnarttuun FT Ch Bellsmill Jet. V 2017 voitti Dai Ormondin narttu Byrbwll Dotty (FT Ch Wetlands Abe - FTW Maesydderwen Sialc), josta löytyy 3-2,4 -kertaus Maesydderwen Scimitariin. V2016 voitti Orgest Yfwrin poika uros FT Ch Centrewalk Sweep (FT Ch Orgest Yfwr - FT Ch Centrewalk Daydream)  Richard Preestin ohjaamana. Sweep on tehty 4,4-4 -kertauksena Kestrelin poikaan Wernfrrd Dai Bach.

Värimaailma sitten. Ne jotka menestyvät, pärjäävät ja voittavat ovat yleensä punaisia persoonia. Jollain lailla aina raivaavat tiensä sinne kärkisijoille. Haasteet nähdään mahdollisuuksina. Me haluamme aina vain tehdä paremmin ja olemme kiinnostuneita eri tavoista tehdä se. Se ei tarkoita jyräämistä, mutta vihreän persoonan silmissä se näyttää sellaiselta. Ja se vain on näin. Maailma tarvitsee kaikenlaisia ihmisiä, jotta asioita katsotaan joka suunnasta.

Työyhteisössä meillä hyödynnetään värianalyyseja erilaisten tiimien muodostamisessa. Mukavinta olisi työskennellä samanväristen kanssa. Se ei vain lopputuloksen kannalta ole paras mahdollinen tiimi. Kaikki värit ja näkökulmat sekä tekemistyylit pitää koota saman pöydän ääreen. Muuten hommat eivät etene.

IMG_20180728_162544.jpg

Ei se voittajankaan mielestä ole niin, että vain voitolla on väliä. Voittaminen ja "voittajan fiilis"  tuntuu hienolta ja sitä hyvää mieltä haluaa aina vaan uudelleen. Kun mukana menestyksessä on eläin, niin voittoon tarvitaan sujuva yhteistyö sen kanssa. Ilman sitä se ei onnistu. Sen löytämiseen ja ylläpitämiseen kuljetaan hienonhieno, kahdenkeskinen tie. Treeneissä pitää tehdä oikealla tavoilla oikeita asioita, paikalleen ei saa jäädä junnaamaan.  "Hiki säästää kyyneleitä" on menestyksekkään suomalaisen ravivalmentajan Markku Niemisen motto.

Toisilla ihmisillä se hyvä mieli tulee yhdessä tekemisestä - tapahtumissa ja kokeissa on kiva olla mukana. On ihmisiä, jotka haluavat koiratapahtumista pääasiassa iloisia asioita elämäänsä. Ja myös koiraharrastajia, jotka ovat tyytyväisä vasta sitten kun kaikki tapahtuu virheettömästi. On harrastajia, jotka mestaruuskisojen sijaan haluavat hyvähenkisiä treenihetkiä ja möllikisoja. Silti saattaa olla, että eivät ikinä uskaltaudu sen pidemmäksi, vaikka tietä siloiteltaisiin kuinka. On harrastajatyyppejä joiden bensa loppuu kun tekemisestä katoaa ilo. Ja se ilo voi kadota monesta syystä. Se yksi tyyppivariaatio taas jaksaa opiskella koulutuksen teorioita ja jatkaa kyselykauttaan vaikka kuinka pitkään. Kun he sitten päätyvät tekemään jotain, se on takuuvarmasti virheetöntä. Ja muuten - oletteko huomanneet samanlaisia yksilöeroja myös koirissa?

IMG_0072.jpg

Onnistunut koiraharrastus tarvitsee meitä kaikkia. Se mikä on toisella ei ole toiselta pois. Opiskellaan itsemme ja koiramme ja arvostetaan myös niitä voittajia. Viime viikonloppuna Suur-Hollola -ajon voittaneen Elian Webin valmentajan Katja Melkon sanoin "Mikään voitto ei koskaan tule helposti. Eikä mikään ole koskaan etukäteen varmaa. Joka päivä tehdään töitä sen eteen, että oltaisiin huomenna parempia." Voittajien osaamista kannattaa arvostaa ja ottaa opikseen. Ollakseen itse hieman parempi kuin aiemmin.

sunnuntai, 3. toukokuu 2020

Nämä riittävät hyvin

Tämä uusi ajanjakso on aiheuttanut mm sen, että vapaa-aikana tulee vietettyä koneen ääressä vähemmän aikaa kuin aiemmin. Siihen on syynsä. Ei siitä sen enempää. Ei vain jaksa.

Tapahtumia on ollut ja ei ole ollut. Aloitetaan niistä olleista ja olevista. Muu ja Joku -yhdistelmällä aloittamamme pienimuotoinen, hyvien metsästyscockereiden kasvatustyö on saanut tänä keväänä jatkoa. Tyttärentyttäret Hiili (Hossing Pax) ja Karkki (Hossing Piper) ovat saaneet jälkikasvua. Tämä kasvatustyö on lukumääräisesti hyvin pientä. Mukavaa, että olen saanut mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Sannan kanssa. Kun omat tuurit jalostusnarttujen kanssa ovat olleet heikot, niin on kivaa kun saa kanavoida jalostusintoaan jotenkin toisin. Yhdessä bongaillaan jalostusuroksia ja pähkäillään sukutauluja. Olen tästä mahdollisuudesta kiitollinen Sannalle.

IMG_2608.jpg

Koirien jalostaminen sanan varsinaisessa merkityksessä on hyvin haastavaa verrattuna hevosten ja tuotantoeläinten jalostamiseen. Numeroilla mitattavia ominaisuuksia ei ole lainkaan. Ehkä parhaimpana lähteenä olemme käyttäneet Brittimestaruuksien videoita, joissa pääsee näkemään "omin silmin" koirien työskentelyä. Myös pari vuotta sitten tehty visiiitti Darren Skidmoren luokse seuraamaan kaniinin metsästystä cockereilla opetti katsomaan eri koirien työskentelytyylejä.

Eihän jalostuksesta koskaan tiedä. On vain luotava oma tavoite ja kriteerit. Sen jälkeen pitää uskoa tekemiseensä ja odotettava suurella innolla aina sitä seuraavaa yhdistelmää. Suuri osa koirien kasvattajista tekee samoin.

Se mitä me arvostamme, on "kova työmoraali" jos nyt sellaisesta voi koirien ollessa kyseessä puhua. Joka tapauksessa koirien tulee kestää kovaa käyttöä ja tarpeen mukaan kyetä ylittämään voimavaransa, jos sellaiselle kesken tehtävän tulee tarve. Tällaiset koirat ovat sydämeltään kovia työskentelemään ja ovat tyytyväisiä saadessaan sitä tehdä.

Suomalainen metsästys, kanalinnun pyynti, on fyysisesti pitkäkestoista ja koiran pitää jaksaa ns kylmää hakua. Pitkään. Fyysinen kestävyys on helppo rakentaa, kun koira pidetään oikeassa fyysisessä kunnossa ja se ruokitaan oikein. Psyykkisen kestävyyden pohjaksi tarvitaan luonnetestitermein hyvä toimintakyky ja taistelutahto. Siihen ei pelkällä koulutuksella päästä, vaan siihen tarvitaan myös geneettistä kivijalkaa.

Hiilin pentueesta maailmalle lähti yksi narttu ja kaksi urosta. Pitkään pentuaan odottaneet perheet saivat viimein omansa. Sitkeys ja sinnikkyys palkitaan tässäkin lajissa. Ja sellaiset ihmiset ovat mitä parhaita ohjaajia samoja ominaisuuksia omaavien koiranalkujen kanssa. Sellaisten, jotka mm nyt 2,5 kk ikäisinä hyppivät laiturilta veteen, kuten kuuluvat tekevän. Eivätkä vedet ole Suomessa mitään lämpimiä vielä. 

95192412_2910988025682789_68474937619041

Karkki pyöräytti kaikkiaan kahdeksan tervettä ja kookasta pentua. Kolmen viimeisen kanssa se tarvitsi ihmisen apua, eli yrityksistä huolimtta niitä ei saatu ulos, joten leikkaus oli välttämätön molempien osapuolten parhaaksi. Kolme pontevaa pentua saatiin viiden sisaruksen lisäksi. Myös Karkki on osoittautunut hyväksi äidiksi.

IMG_1719.jpg

Varsinkin juuri tähän aikaan koiranpentujen kysyntä on suurta. Ja käyttölinjaiset cockerspanielit haluttuja. Kysyntä selkeästi ylittää tarjonnan sekä meillä Suomessa että myös muualla. Nämä nähdään keskikokoisina, aktiivisina, sosiaalisina ja ystävällisinä koirina. Sitä ne toki ovatkin. Mutta varsinkin meidän käyttämämme linjat on jalostettu vahvasti metsästyskäyttö kärkenä, joten sellaiseen tai vastaavantehoiseen käyttöön ne ansaitsevat paikkansa. Se varmistaa sen, että niistä tulee mukavia omistaa myös arjen hetkinä.

Maasto%20Win.jpg

Ei siis silti mitään mainittavaa uutta. Kuten ei sekään, että tänäänkin lenkillä työstettiin asioita hakkuuaukeita hyödyntäen. Näitähän meillä tällä hetkellä onneksi ja harmiksi löytyy. Harmiksi sen vuoksi, että maastot menevät niin kurjan näköisiksi. Onneksi sen vuoksi, että näin metsästyskauden ulkopuolella niillä on hyvä treenata koiria. Riista kun ei näissä viihdy. Nämä ovat mahdottoman hyviä pohjia ns kylmän haun treenaamiseen. Tämän kun työstää päästä päähän, niin koira saa hyvää fyysistä ja psyykkistä treeniä siihen. Ohjaajasta nyt puhumattakaan.

Mutku%20Win.jpg

Mutkun on aika treenata pitkäkestoisia suorituksia tulevaa syksyä varten. Vähällä ei tämä ketterä ja korkean työmoraalin omaava koira hyydy. Hakkuuaukean työstön jälkeen treenattiin vielä markkerauksia siihen pisteeseen, että koira alkoi näyttää väsymisen merkkejä. Siitä tilanteesta jatkettiin leppoisaa maastolenkkeilyä, jonka aikana koira sai hyvin palautua. Iloisena pysyi koko ajan ja olisi treenannut todennäköisesti siihen saakka kun jaloiltaan kaatuu. Sitä emme toki halua. Emme nyt, emmekä syksyllä kanalintujahtien alkaessa. Ne tulevat kuulumaan Mutkunkin ohjelmaan, kun Muu nyt siirretään pikkuhiljaa niistä hommista sivummalle.

Muu%20Win.jpg

Se tulee olemaan tiukka paikka koko perheelle. Kaikkien treenien aikana Muu odottaa tiitterästi omaa vuoroaan. Sen toki aina saakin, mutta kevyemmässä muodossa kuin tyttärentyttärensä.

Miksi%20Win.jpg

Meillä pohjoisessa on vielä jäisiä vesistöjä. Ne eivät näiden menoa haittaa. Miksi omatoimisessa maastotarkastelussa.

20200328_214939%5B1%5D.jpg

Kun aktiiviset ulkoilulenkit on tehty, ovat käyttiscockerit leppoisia pitää. Kun miettii sitä toiminnan määrää mitä nämäkin päivittäin saavat, ei uskalla edes pohtia, millaisia olisivat, jos aktiviteettia olisi vähemmän? Varmastikaan ei olisi kivaa kenelläkään. Kun jalostamme ja kasvatamme koiria, meillä on myös vastuu niiden hyvinvoinnista. Siihen kuuluu se, että oikea pentu ja oikea ihminen löytävät toisensa. ja elävät elämänsä onnelisina loppun asti.

Kun eilen lenkin jälkeen kävin koiriemme turkit läpi, niin siinä oli aikaa näitä asioita pohdiskella. Kun olin perusteellisesti pessyt ja trimmannut näistä kaksi, totesin että kolme cockeria meidän taloudessa on ihan hyvä määrä. En tarvitse useampaa, vaikka joskus mieli tekisikin. Nämä riittävät hyvin.

lauantai, 14. maaliskuu 2020

Keulat kunnossa

Kävimme PEVISA-tutkimuksissa kartoittamassa Mutkun jalostuskoiran kelpoisuutta. Koepuolella on sen tason näytöt jo annettuna. Pentuesisarusten Bertan, Ookken ja Maurin polvet on tutkittu terveiksi. Luustoröntgeniin menevät ensi viikolla.

IMG_2534.jpg

Tähän sukuun kuluvien koirien heikkous on lonkkanivelrakenne. Ne eivät virallisen skaalan mukaan ole halutunlaisia. Myös hajonta tulosten suhteen on suuri. Kaikkia tuloksia A:sta E:hen on saatu. Jalostuksessa on painotettu enemmän helppoa koulutettavuutta ja suurta henkistä kestävyyttä haastavissakin tilanteissa. Niihin ollaan saatu haluttu taso ja tasaisuus. Näin toimien ollaan suosittu sukuja, joita kokeissa aktiivisesti käyvät kasvattajat eri maissa suosivat.

1.3.51.0.7.3129209534.38909.45893.37812.

Mutkun silmissä ja polvissa ei ollut mitään huomautettavaa. Lonkissa on löysyyttä ja väljyyttä, joten niiden tulos on D/D. Harmi juttu, mutta ei muuta meillä mitään koiran suhteen. Näillä mennään eteenpäin. Selkää ei kuvattu sen tarkemmin. Kuvanneen eläinlääkärin mukaan lonkkakuvassa näkyvän selkärangan tilanne ei antanut aihetta tarkempaan kuvaamiseen.

1.3.51.0.7.3837425899.27146.44099.46996.

Eturaajoista otettiin inkongruenssikuvat. Käyttölinjaisissa cockereissa on havaittu haasteita etuosan raajojen suoruudessa ja käyttökestävyydessä. Meillä noita haasteita ei ole ollut. Kannoimme siis kortemme yhteiseen kekoon, jotta saamme kartoitettua tilannetta koko populaatiossa. Mitä enemmän tuloksia saadaan, sitä enemmän niistä on jalostustyössä hyötyä. 

1.3.51.0.7.11138681163.7413.28487.47781.

Mutkun eturaajat olivat sen suhteen molemminpuolin siisti ja virheettömät. Lausuntotulos niistä 0/0. Samoista kuvista saatiin myös kyynärnivelten lausuntotulos, se myös 0/0.

IMG_2538.jpg

Luonnetestiin meillä oli paikka varattuna, mutta se meni peruutukseen tämän kansallisen Korona-virus tilanteen vuoksi. Niistä ollaan totuttu myös saamaan hyviä tuloksia. Mutkussa on henkisellä puolella paljon vahvuuksia, mutta myös ominaisuuksia joita olisi ollut hienoa testin kautta analysoida hyvien tuomareiden kanssa enemmän. Se tulee joka tapauksessa ohjelmaan sitten myöhemmin.

IMG_2563.jpg

Koirien kiinnipitoaika alkoi, joten sen myötä olemme siirtäneet koirien treenihetket hakkuuaukeille. Niissä saa sopivasti fyysistä ja psyykkistä haastetta näiden koirien toiveiden mukaisesti. Tänä keväänä 11 ja 8 vuotta täyttävät Mutkun lähisukulaiset valmiina suorituksiin.

sunnuntai, 9. helmikuu 2020

Mutku on jo kaksivuotias

Perheen nuorin koira Mutku täyttää sisaruksineen tänään kaksi vuotta. Puolisisar Hiili (Hossing Pax) viettää viimeisiä hetkiä ennen ensimmäisen pentueensa syntymää. Minkähänlaisia vekaroita sieltä aikanaan ihmisten iloksi saadaan?

30221383_10212397926879005_3585341091690

Mutkun emälinjasta olen henkilökohtaisesti tavannut ja nähnyt myös työskentelemässä kolme sukupolvea. Äiti-Sallin, isovanhemmat Jokun ja Muun sekä niiden molempien vanhemmat, jotka ovat kaikki olleet Ruotsissa asuvien Marian ja Paulin koiria. 

Mutkun isä valittiin sopivan sukutaulun perusteella. Valinnassa vahvasti painoivat myös Kirkstall Crackerin koemenestys, joka kertoo meille sen koulutus- ja käyttöominaisuuksista hyviä asioita. Kaikkia jalostuskoiria kun ei pysty livenä näkemään. Silloin on luotettava muiden tekemiin virallisiin arviointeihin koetulosten muodossa. Lisäpainona oli myös "Acken" saama arvostus ruotsalaisten kasvattajien jalostuskäytössä.

Muu2009%20067.jpg

Kaikkein eniten Mutkun olemus ja tekemisen tapa muistuttaa emänemänisän Priorsmeadow Spurtin (kuva yllä) olemusta. Hyvin vilkas ja hyvin nöyrä. Spurt oli huippusukuinen brittituonti, joka menestyi sekä kokeissa että jalostuksessa hienosti. Mystinen sokeutuminen katkaisi molemmat urat. Maailman parhaimmat koirien silmäspesialistit eivät osanneet sanoa, mistä tilanne johtui. 

 

Ruotsi%20Maria%20ja%20Bell.jpg

Viikolla kuulimme suruviestin, kun Mutkun isoisoäiti (eee) S J(j) Ch Timsgarry Bell "Sisi" oli siirtynyt sateenkaarisillan tuolle puolen kunnioitettavassa 15 vuoden iässä. Tapasimme Sisin ensimmäistä kertaa kun olimme mukana Paulin ja Marian luona järjestetysssä koulutusviikonlopussa, jossa kouluttajana oli David Lisett Sisi oli tuolloin puolivuotias ja oikein mukavan oloinen metsästyscockerin alku. Paul oli nimennyt sen osuvasti nimikkeellä "Maria's secret weapon".

Svenska%2520M%25C3%25A4sterskapet%252020

Syksyllä 2007 tapasin Sisin uudelleen, sillä kertaa Ruotsin Cockerimestaruuskokeessa, jossa se työskenteli hienosti ja sijoittui viidenneksi ja sai DoM:n. Mestaruuden voitti Trollebergarens Lady-Alpha joka teki tasaisen virheetöntä työtä. Muille koirille sattui erien aikana enemmän haasteellisia tilanteita, joissa tuli myös kirkkaimmilta sijoilta pudottavia virheitä. Sellaistahan nämä kisat aina ovat - jännittäviä tapahtumia, joissa kaikessa on onnistuttava, kun saadaan menestystä. Sisin työskentelytyyli on hyvin samanlaista kuin tyttärensä Muun. Samaa yhdennäköisyyttä on myös kolmannen sukupolven tyttäressä Mutkun työskentelyssä. Tehokasta ja vauhdikasta mutta myös setterimäistä hiipimistä ja seisontaa kun odotetaan työskentelylupaa.

Miksi_k%C3%A4dell%C3%A4%5B1%5D.jpg

Mutkun täti Miksi jatkaa työskentelyään lasten parissa. Tässä viimeisin kuva työrintamalta. Joskus kaipaan Mutkun olemukseen Miksin henkistä tasapainoa ja rauhaa. Se on toki aivan omaa luokkaansa ja pääosin peräisin isä-Jokulta. Joskus kun Mutkulla on oikein vauhti päällä, kysyn missä on se 25% joka Jokun perimästä siinä laskennallisesti pitäisi olla. Siinäpä se - jalostuksen helppous ja haasteet! 

Vaikka kuinka yrität suunnitella ja koota yhdistelmiä, on lopputulos silti jotain nopanheiton luokkaa. Jokainen pentu syntyy kuitenkin omana yksilönään. Ja jotta siitä kasvaa tasapainoinen koira, sen pitää oppia ensin tulemaan toimeen itsensä kanssa. Sen jälkeen ihmisen tulee löytää siihen henkinen yhteys. Näiden jälkeen varsinainen lajikoulutus voi alkaa ja tulos syntyy koiran oman psyykkisfyysisen kokonaisuuden luoman kivijalan päälle. Koulutus ei ole tekniikkalaji. Se on jotain paljon enemmän.

IMG_1890.jpg

Mutku on löytänyt paikkansa ja roolinsa tässä tiimissä. Se ei ole tullut kenenkään tilalle eikä se ole jonkun toisen kopio. Se on oma sekoituksensa - ainoa laatuaan. Ihana sellainen ja mukava omistaa.

IMG_1907.jpg

Jatkamme talvisista raikkaista ja lumisista keleistä nauttimista. Tee sinäkin samoin! Ja jos ei ole lunta, niin sitten niillä elementeillä, jotka ovat käytössä.

  • Sivut