sunnuntai, 10. syyskuu 2017

Brittiläisiä koiria suomalaisissa jahtimaastoissa

Maastossa on linnun pyynnissä kuljettu. Sikäli kun on arkityöltä ja muilta vastuilta ehditty. Aika paljon ovat osunneet märkiin ja sateisiin olosuhteisiin tapahtumat, joten valokuvia niistä ei paljolti ole.

Itse pidän että esiteltävän valokuvan tulee olla aidosta jahtitilanteesta tai koiran pitää saatua riistaa suussaan. Sellaisia ei juurikaan ole. Yksi hauska, epätarkka ja tärähtänyt kuva jossa Miksi sylkee noutamansa telkän suustaan minulla oli. Mutta perfektionistina sen kännykästäni poistin. Se olisi kyllä ollut sittenkin kiva tähän laittaa. Miksi kun ei suostu noudetun linnun kanssa enää tönötyskuvissa poseeraamaan. Noudoissa ei ole koskaan moitteen sijaa, joten olen antanut Miksin olla. Kyllä koirallakin saa olla juttuja joista se ei pidä ja joita siltä ei silloin myöskään vaadita.

IMG_6555.jpg

Kanalintujahdin alkupäivä tänään oli kaatosateinen. Siitä huolimatta lähdettiin linnunpyyntiin lähimaastoon Lumijoelle. Koirat kun piti joka tapauksessa lenkittää. Se voitiin ihan hyvin suorittaa haulikon kanssa kanalintuhavaintoja tehden. Lintuja on erilaisten tietojen mukaan viime vuosina ollut vähän, mutta kyllä cockereiden kanssa on mukavasti tilanteisiin päästy. Ei ihan huippuvuoden 2011 tahtiin, mutta muilta osin samoin kuin aiemminkin. Yhdestä tuon vuoden jahtireissusta löytyy blogikirjoitus otsikolla " jäniskevennys ja kaatokänni" Sellaisia vuosia ja päiviä jaksaa toivoa ja odottaa.

IMG_6632.jpg

Lintuluvat on hankittu edellisvuosien tapaan. Cockereiden kanssa on suomalaisissa lintumetsissä ahkerasti kuljettu ja hyvin meillä koirat ovat kestäneet myös riistatilanteettomia päiviä. Vaikka ovatkin puhtaista englantilaisista sukulinjoista ja kotimaan tyyliin koulutettuja. Hakutyöskentely ja toimiminen ihmisen työparina on niille ilmeisen mielekästä puuhaa.

Ruovesi.jpg

Myös Ruoveden hieno spanielimetsästyksen viikonlopputapahtuma lähenee. Sellaista ei meillä Suomessa ole koskaan ennen ollut. Meiltä on mukaan ilmoitettu molemmat koirat. Menestyspaineita ei ole, sillä kaikki haluttu on silllä rintamalla jo saavutettu. Enemmänkin. Ei toki poissulje sitä tilannetta, että menestyminen tai jopa voitto olisi erinomaisen mukava ja toivottu tilanne!

Molemmat sekä Muu että Miksi ovat koetuloksillaan ja harrastustyöskentelyllään osoittaneet, että kaikkia spanielimetsästyslajeja voi harrastaa yhtäaikaiseksi. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Miksin huikea koe- ja jahtisyksy 2015 on ikimuistoinen. Samoin Muun viime vuoden Cockerimestaruuskokeen hopeasijoitus 8-vuotiaana, kokeneena jahtikoiran suoraan Lapin riekkojahdista. Ihminen ei voi eikä saa toivoa enempää.

Tuon hienon viikonlopun suunnittelu ja toteutus ei ole mennyt ihan niin kuin koko toimikunta oli asettanut tavoitteeksi. Ja se harmittaa. Syitä siihen on monia, eikä vähäisimpänä juuri syksyn kokeiden anomisvaiheeseen osunut kevään spanielikoulutuksesta tullut SOME-kohu. Todella harmillista. Toivon mukaan Kennelliiton koekäyntien ym. lukujen näkökulmasta katsottuna hyvin pieni lajimme harrastajineen vie olemassa olevan tilanteen fiksusti eteenpäin. 

Mistään "varjo-kokeesta" ei ole kummassakaan tapauksessa kyse. Hieno koe nousee varmasti sekä Lapualle että Ruovedelle. Jokainen järjestelyihin tavalla tai toisella osallistuva on varmasti tehnyt omasta näkökulmastaan parhaansa. Tänä vuonna mennään näin. Ilman ulko- tai sisäpuolista provosointia toivon, että annetaan harrastajien itsensä päättää kumpaan osallistuvat ja missä roolissa. Vai osallistuvatko kumpaankaan. Molempiin osallistuminen ei tänä vuonna ole mahdollista. Toivottavasti se on sitä ensi vuonna.

20170819_141150.jpg

Yhteistyökuviot Miksin kanssa ovat vuosien saatossa erilaisissa koulutus- ja metsästystilanteissa hioutuneet ja koiran työskentelystä saa nauttia. Tänään Miksi etsi maastoa innolla moodilla "searching". Silloin tiedän, että saan kulkea rennosti. Kun vainu riistasta tulee, on viestintätapa minulle jo niin tuttu, että tiedän terästäytyä edessä tulevaan tapahtumaan. Mukavasti koira ottaa siihen tilanteeseen aina minut mukaansa. Tänäänkin teeripoikueen (neljä kanasta) ylösajo oli niin kaunis ja hyvä, että en siihen asetta nostanut. Yhdessä Miksin kanssa katsottiin parven kaikkoamista. Ja jatkettiin matkaa kohti kahvitulia.

lauantai, 19. elokuu 2017

Päivittelyä ja jossittelua

Tuli tässä mieleen siivotessani lehtilaatikkoa. Käsiin osui Koiramme -lehden numero 12/2016 jossa oli artikkeli otsikolla "Rotukohtaiset PEVISA-ohjelmat vuonna 2017" . Tekstiä, myös pienellä fontilla ja taulukoita on 14 sivun verran.

Koiran kasvattamiseen liittyvä Kennelliiton ja rotujärjestöjen ohjeistus muistuttaa mielestäni EU:n maataloustukiohjeistusta, jota viidakoksikin on nimitetty. Eikä syyttä. Maataloustukipuolella on lähdetty päivittämään toimintoja vastakkaiseen suuntaan - tukipykälien ja byrokratian keventämiseen. Olisiko sellaiseen ajatukseen hyvä asennoitua myös koirien jalostuksen ohjauksessa?

Kes%C3%A4loma2011%20025.jpg

Annettaisiinko sittenkin ns kaikkien kukkien kukkia? Jokainen kasvattaja saa tehdä sellaisen pentueen kuin haluaa. Ilman yläpuolelta tulevia rajoituksia. Ohjeita ja tietoa tarvitaan. Suunnataan rahat ja toimintaenergia niihin. Lisättäisiin tietoiskuja ja infopisteitä kaikkiin koiraihmisten foorumeihin ja tapaamisiin. Ja sellaisella tavalla, että ne on helppo omaksua ja hyväksyä omaksikin toimintatavaksi. Positiivisesti, ei kieltojen kautta.

Terveystutkimustulokset ovat tärkeitä. Mutta niitä on koirien jalostamisen työvälineiksi populaatiotasolla aivan liian vähän. Jos esimerkiksi cockerspanieleista löytyy virallinen lonkkakuvauslausunto 30% koirista se tarkoittaa että 70% kannasta se tieto meiltä puuttuu. 

Jotkut koirayksilöt puolestaan saattavat omata melkoisen repertuaarin hyviä terveystuloksia. Hyvä niin, jos jalostuskoiran pohjaksi löytyy myös muita haluttavia ominaisuuksia. Niitäkin toivomuksia on enemmän kuin riittävästi. Pennut menevät kaupaksi ja löytävät kodin kysynnän ja tarjonnan periaatteiden mukaisesti. Siinä ei mielestäni ole mitään päivitystarvetta. Tämän kohdan kaikkinainen vastuu on kasvattajalla yksinään.

Koiraharrastus kuten myös muukin harrastustoiminta kilpailee tänä päivänä eniten ihmisten ajasta. Ei niinkään rahasta. Ihan oikean terveysjalostamisen näkökulmasta julkisia terveystutkimustuloksia on aivan liian vähän. Voisiko koiran terveystutkimusten tekemistä tehdä tavalliselle koiranomistajalle vaivattomammaksi? Esimerkiksi yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa? Jokaiselle koiralle olisi (työ)terveystutkimuskartoitus vähän niin kuin meille ihmisille. Yksi vuoden iässä ja toinen 5 vuoden iässä. Kun se tavallinen koiranomistaja käyttää koiraansa eläinlääkärissä esimerkiksi rokotuksilla, niin samalla tehtäisiin laajempi terveystyutkimus ja tulokset vietäisiin avoimesti Kennelliiton jalostustietokantaan. Tarvittaessa myös verinäyte geenitutkimukseen. 

Muu%202009%20150.jpg

Rekistreöinnin ehdot pois. Jokainen koiranpentu rekisteröitäisiin. Näin niistä kaikista saataisiin myös virallista tietoa. Rekisteröinnin hintaporrastus myös pois. Jokainen koiranpentu on saman arvoinen tässä tilanteessa. Rekisteriin kaikki ns vahinkopentueet, välipentueet ja myös ne, joiden syntyminen ei jostain syystä täytä kaikkia kriteereitä. Ne koiranpennut ovat siinä tilanteessa syyttömiä. 

PEVISA-viidakko on huikea. Tuosta mainitusta Koiramme-lehdestä se vei ne 14 sivua. Nuo ehdot rajaavat ihan varmasti hyviä jalostuskoiria pois. Suosituksia ja infoa saa ja pitää jakaa, mutta jos joku haluaa jostain syystä siitä poiketa, se ei poistaisi pentujen rekisteröintimahdollisuutta. Nuokin eläimet saattavat tuoda mukanaan tietoa, jota myöhemmässä vaiheessa tarvitaan.

Lonkkakuvaustoiminta pitäisi kyllä jo päivittää nykyaikaan. Nyt koirille luetaan hyväksyntä tai tuomio röntgenkuvien perusteella. Siitä kuka ja miten tuon laajalti vaikuttavan lausuntotyön tekee, ei ole Koiramme-lehdessä ollut artikkelia koskaan.

IMG_6845.jpg

Se on totta, että englantilaiset eivät lonkkakuvauksista kiinnostu. Kun ei heillä ole siellä niistä ongelmaakaan. Hyvien metsästyskoirien jalostaminen on jo muiltakin osin riittävän haasteellista. Jos koira jaksaa työskennellä kauan ja pitkän työiän, sen nivelterveys on silloin riittävän hyvä.

Enemmän jalostuksellista pohdintaa käytetään koirien työskentelytyyliin ja koulutettavuuteen. Metsästyskoira tulee voida kouluttaa nopeasti ilman suurempia tunnetilapohdintoja. Ihminen joka hankkii itselleen metsästyskoiran, haluaa, että se on käyttövalmis helposti ja nopeasti.

Meillä Suomessa on lonkkia jalostettu usean vuosikymmenen ajan ja mielestäni ei ole päästy yhtään mihinkään. Se on syy, miksi tuon ominaisuuden työstämistä pitää päivittää, jos parempia tuloksia halutaan. Esimerkiksi tekemällä koirille fyysinen rasitustesti viiden vuoden iässä. Koirista yli 50% pitää saada tutkimuksen piiriin ennen kuin voidaan puhua populaation jalostustyöstä. 

Tällä hetkellä koiranomistaja hankkii erikseen tutkimusajan ja maksaa toimenpiteestä kulut kuvaavalle eläinlääkärille . Sen lisäksi kuvaustuloksesta maksetaan Kennelliitolle lausuntomaksu. Jos kuvauksen tulokset näyttävät huonoilta on sekä kasvattajilla että koiranomistajilla koukuttava mahdollisuus jättää loppuvaiheet tekemättä. Silloin tärkeä terveystulos jää tilastoista puuttumaan.

Jos aiemmin mainittu Kennelliiton (ja rotuyhdistysten) eläinlääkäriyhteistyö saataisiin toimivaksi, niin saisimme koirista nykysitä huomattavsti enemmän tietoa. Nyt tuntuu, että joka suuntaan pitää vain maksaa rahaa ja hyöty tavallisen (ja tärkeän) koiranomistajan näkökulmasta jää olemattomaksi. Ei ihme ettei se houkuta.

18010548_1379132865485344_10394518844347

Tuontikoirat ja typistyskiellot ovat kyllä hankalia. Jos tuon lähtökohdiltaan hyvätasoisen käyttiscockerinpennun rodun kotimaasta, se ei Suomessa pääse virallisiin kokeisiin. Ei edes kertaluonteiseen luonnetestiin. Sen tärkeitä ominaisuuksia ei saada virallisesti dokumentoitua mihinkään. Ja vain siitä syystä että sille on tehty syntymämaassaan laillinen toimenpide. Kennelliitto voisi kyllä aktivoitua tämän Suomen eläinsuojelulakikohdan poikkeuslupatyöhön Maailmanvoittajanäyttelyiden lisäksi myös koetoimintaa koskevaksi. Ihan koirapopulaation geneettisen monimuotoisuusmahdollisuuden ja sen myötä koirien hyvinvoinnin nimissä.

20160622_220554.jpg

Epäonnistuneita koirakauppoja on tehty aina. Ja niitä tullaan tästä eteenpäinkin tekemään. Se ensimmäinen koira kun on aina hankittu vähäisin tiedoin. Mutta on seuraavaan kertaan opittu. Sääntöviidakkoa kiristämällä niitä ei ole vuosikymmenien aikana saatu vähenemään. Pentutehtailijoita on ollut aina ja markkinoita on riittänyt. Jos Kennelliitto väljentäisi byrokratiaansa, se voisi mahdollistaa myös ns halpapentukaupan ilman että niitä tarvitsee tänne ulkomailta tuoda. Koirien hyvinvointiteko olisi sekin, jos ihan tavalliset kotikoiratkin saisivat alhaisin tuotantokustannuksin luvallisesti lisääntyä.

Kaikista koirista saataisiin ns paperikoiria, jos saataisin rekisteriin myös risteytyskoirat polveutumisineen - niille myönnettäisiin Kennelliiton polveutumistodistus. Lehmille tämä on Suomessa onnistunut jo vuosia. Taas yksi mahdollisuus lisätä koirista saatavaa, kaikkia hyödyntävää tietopankkia. Se mikä PEVISA-tutkimustuloslausunto- maksuissa kenties hävittäisiin, voitettaisiin lisääntyneinä rekisteröintimaksutuloina määrien selkeästi kasvaessa. 

sunnuntai, 30. heinäkuu 2017

Kesäisiä treenivaihteluvinkkejä jakoon

Pikkuhiljaa alkaa syksyn jahtijuttujen odottelu. Kaikenlaista on sinne taas suunniteltu, joten omasta kunnosta huolehtimisen lisäksi pitää varmistaa myös jahtikavereiden kunto.

20170704_152718.jpg

Käytimme Miksiä taas verikokeessa seurataksemme sen anemian tilannetta. Mystiseksi jäänyttä puuskuttamista ja hidasta palautumista ei kevään 2016 jälkeen ole enää ollut. Silloinhan Miksillä todettiin anemia, joka ei kuitenkaan ruokintamuutoksellakaan paremmaksi muuttunut. Veriarvot pysyivät ennallaan. Hyvin Miksi kuitenkin selvisi kaikista syksyn jahtipäivistä. Viime vuoden tutkimuksista kerroin blogiotsikolla Verta, hikeä ja kyyhkysiä

Uusi kontrollikoe siis tehtiin ihan mielenkiinnon vuoksi. Ja tulos edelleen sama. Eläinlääkärin analyysissa lukee :" Koiralla ollut selittämätöntä anemiaa. Nytkin punasoluarvot lievän anemian puolella (hematokriitti 37,2 ja hemoglobiini 121) Punasolujen muodon perusteella kyseessä nonregeneratiivinen anemia eli tyypillisesti jostain kroonisesta pidempään jatkuneesta syystä johtuva anemia. Punasolujen muototekijät eivät sovi IMHA:aan.Päädytään keskusteluissa omistajan kanssa seuraamaan tilannetta"

Ihan mielenkiinnosta otettiin samat verikokeet myös äiti-Muusta. 8-vuotiaasta koirasta, johon "mummo"-nimike ei istu ollenkaan. Koira on parantunut kuin viini vanhetessa eikä se alkukaan mikään huono ole ollut. Tutkituista 32 veriarvolukemasta vain yksi on eläinlääkärilausunnon mukaan erittäin nimellisesti viiterajojen yläpuolella. Molempien koirien ruokinta ja hoito on tismalleen sama. Näillä siis mennään!

IMG_7867.jpg

Joten ei muuta kuin eteenpäin. Hellekelit tuovat lisähaastetta päivittäisiin soramonttulenkkeihin. Tässä kuvassa mukana myös täysvallaton poikamies Ahto, joka tuli nuorten ulkomaanloman ajaksi yökylään. Ahto on aina myös vilttiketjuvarmistuksemme syksylle, jos loukkaantumisia sattuisi. Pidämme siis Ahtonkin fyysistä ja psyykkistä käyttökuntoa ajan tasalla. Se pitää siitä kovin. Kun lenkki on vedetty, suunnataan pienen automatkan päähän merenrantaan.

IMG_7888.jpg

Tähän aikaan vuodesta kuljemme ainoastaan avovedessä. Rantakaislikoihin koirilla ei ole lupaa mennä. Jokaisen treenikerran yksi tottelevaisuusosio on siinä.

IMG_7874.jpg

Varsinkin helteisinä päivinä koirienkin kiinnostus kohdistuu ainoastaan veteen. Minä joko kahlaan reipasta vesikävelyä tai sopivina keleinä uin myös itse koirien kanssa. Tänään, kun kuvasin, olin jalkanaisena marssimassa.

Uiminen on hyvää likettä koirille. Siinä ei voi fuskata, vaan on käytettävä tasaisesti koko kehoa ja vedettävä pitkää askelta kaikilla raajoilla. Hyvin tasaväkisiä nämä kolme koiraa tässä hommassa ovat. 

IMG_7846.jpg

Välillä tullaan lähemmäksi rantaa jolloin pistävät usein laukaksi. Tässä näkee mukavasti veden antaman vastuksen. Tehokasta voimatreeniä on tämä.

IMG_7880.jpg

Poijuveneen kohdalla on matalikkoa, jossa saa vetää henkeä. Sieltä jokainen suorittaa vuorollaan joko avoveteen heitettyjen damien markkeerattuja noutoja tai matkalla pudotettujen muistipaikkojen noutoja.Niille saa tässä maastossa mukavasti matkaa. Kaikkiaan vesilläolo kestää n 20 minuuttia kerrallaan.

IMG_7859.jpg

Viime vuonna blogissa Duck Season kerroin myös toisenlaisia treenivinkkejä samassa elementissä toteutettuna.

IMG_7885.jpg

Hyvin ovat seesteisen ja rauhallisen oloisia puolentoistatunnin ulkoulujaksosta. Tästä autoon, kotiin syömään ja lepäämään. 

Miksin kanssa käytiin kahdestaan katomassa kouluratsastuskilpailuja Oulussa. Monta kivaa koira-ohjaajasuhdetta vahvistavaa juttua saatiin. Hevoset ovat hieman jänniä aina, mutta eteentulevista tilanteista selviää, kun luottaa ihmisen kykyyn ratkaista eteen tulevat tilanteet. Samoin läpinäkyviä verkkoportaita pitkin korkealle klubihuoneeseen vierelläni kiipeäminen ja sieltä takaisin alastulo sylissäni. Kyllä ei olisi Miksi yksin niistä selvinnyt.

Koiran uittotreeneistä on muuten hyvä artikkeli täällä https://www.nutrolin.fi/2017/06/08/koirien-uittaminen/

maanantai, 10. heinäkuu 2017

Päivä Moelfamau-cockereiden parissa

Talvella ystäviemme Lean ja Karin kanssa suunniteltu kiertoajomatka Skotlannissa toteutui kesäkuussa. Suomalaista keskikesän juhlaa vietimme erilaisissa maisemissa kuin aiemmin. Eikä valinta ollut huono. Ajomme kulki reittiä Edinburgh - Stirling - Callander - Oban - Fort Williams - Mallaig - LochNess - Inverness - Elgin - Braemar - Stanley - Edinburgh

IMG_1237.jpg

Ajoimme maisemareittejä käyttäen mm. läpi Trossachsin ja Cairngormsin upeiden luonnonpuistojen. Se kannatti. Puhdasta luontoa löytyy ihailtavaksi muualtakin kuin koti-Suomesta. Kilometrejä vuokra-autoon kertyi viikon aikana yli 1200. Kierroksen jälkeen palautimme vuokra-auton ja vietimme vielä kaksi päivää Edinburghissa. Kerrassaan onnistunut reissu, josta jäi monen monta hienoa muistoa.

20170702_130135.jpg

Eikä tässä vielä kaikki. 

Kun Kari ja Lea suuntasivat kohti Suomea, me matkasimme Juhan kanssa junalla Manchesteriin. Ohjelmassa oli kanijahtia Darren Skidmoren ja Moelfamau-cockereiden kanssa. Darreniin olimme tutustuneet hänen kolmen Suomen vierailunsa aikana ja jo tuolloin puhuttiin tästä mahdollisuudesta. Oli hienoa päästä näkemään paikan päällä tätä metsästyksen, koirien ja ammunnan treenauslajia. 

Darren tuli aamulla varhain noutamaan meidät hotellilta kyytiin. Ja niin matkasimme reilun tunnin verran kohti kanimetsästysmaastoja. Automatkan aikana oli mukavaa jutella Darrenin kanssa cockereista. Jalostuskoirista ja sukutauluista sekä asioista, jotka tekevät cockerista hyvän metsästyskoiran. Aiheista joista kovasti pidän. Darrenilla oli mukanaan sekä valmiita käyttökoiria sekä muutamia nuoria, joita voidaan välillä myös treenata, kun pidetään autolla evästaukoa. Kaikki koirien kanssa tehtävä työ tähtää hyviin metsästyskoiriin, joilla käydään aktiivisesti myös kokeissa. Parhaimpia niistä käytetään jalostukseen.

Mukaan oli otettu yksitoista cockerspanielia. Auton perässä ollut koppi oli jaettu kahteen osastoon. Toisella puolella matkasivat urokset ja toisella puolella nartut. Hiljaa, fiksuina ja sulassa sovussa keskenään. Ulos tultiin nimen perusteella. Yksi kerrallaan. 

Mukaamme liittyi myös John Begley, jolla oli neljä hyvätasoista cockeria mukanaan. Jo aivan alkuhetkistä alkaen olimme tyytyväisiä, sillä tulisimme kokemaan enemmän kuin olimme odottaneetkaan.

What%20a%20view.jpg

Päivä antoi meille mahdollisuuden kokea brittiläiset maisemat aivan lähituntumalta. Metsästys tapahtui lampaiden ja lihakarjan laidunalueilla. Niitähän Britanniassa on valtavasti. Lihaksi kasvatettavat eläimet tekevät elämänsä aikana tärkeää maisemanhoitotyötä ja viettävät samalla hyvin lajityypillistä elämää. Kivikkoiset ja karut alueet ovat ikinurmia eikä niitä ihmisen toimesta hoideta muutoin kuin huolehtimalla aidoista. Eläinten syöntilistaltaan hylkimät kasvustot, kiviatojen rakoset ja kivikkoalueet tarjoavat runsaalle villikanikannalle hyvät piiloutumispaikat. Niiden löytämiseen tarvitaan hyviä metsästyskoiria, jotka tuovat kanit ihmisen aseen ulottuville.

IMG_0487%20pieni.jpg

"Pupujen" metsästäminen saattaa tuntua jonkun mielestä julmalta, mutta niitä on tuolla niin paljon, että ne ovat riesa jo lajille itselleenkin. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon vahinkoa ja riskejä ne tekevät laiduntaville eläimille kaivamillaan kaninkoloilla. Niitä sai itsekin varoa, ettei kompastuisi ja loukkaisi itseään. Myös ammattitilanteissa olen brittiviljelijöitä kanitilanteesta jututtanut. He ovat iloisia ja tyytyväisiä siitä, että metsästäjät auttavat heitä pitämään kanikannan kohtuullisena. Ja metsästäjät tarvitsevat siihen hommaan hyviä koiria. Kaneja saa metsästää ympäri vuoden ja siihen tarvitsee vain maanomistajan suullisen luvan.

20170702_101802.jpg

Darren ja John kulkivat vierekkäin metsästäen kumpikin omalla koirallaan. Me kuljimme Juhan kanssa lähietäisyydellä seuraten miesten ja koirien toimintaa. Koska metsästettävää riistaa oli paljon, oli myös tapahtumia paljon. Näimme erilaisia koiria ja erilaisia työskentelytyylejä. Muutaman koiran vaihdon jälkeen hoksasimme, että saamme enemmän tehoa päivään, kun koirien vaihdon autolla jätimme pois. Minulla ja Juhalla oli takana 1-2 koiraa kädessämme, jolloin Darrenilla ja Johnilla oli edessään yhdet. Silloin pääsimme kulkemaan maastoa laajemmin, eikä tarvinnut tehdä pistoja autolle koirien vaihtoon. Näin saimme Juhan kanssa tutustua kaikkiin yksilöihin ihan lähituntumalta. Mukavan rauhallisia ne olivat odottaessaan vuoroaan. Ja ihastuttavan energisia tehdessään työtä.

IMG_0696%20pieni.jpg

Eniten töitä sai tehdä 5-vuotias uros Dexter eli OFTW Priorsmeadow Berillo (FT Ch Maesydderwen Spartan - FT Ch Maesydderwen Sarong). Dexter on yhtä voittoa vaille FT Ch ja Darren aikoo osallistua sillä syksyllä kokeisiin. Myös Cocker Spaniel Championships on tullut Dexterille ja Darrenille tutuksi kokemukseksi. Dexter teki koko päivän hienoa työtä. Kaikilla spanielimetsästyksen osa-alueilla.

IMG_0653%20pieni.jpg

Yllä Dexterin "naurava naama" lähempää kuvattuna. Tässä se seuraa tarkkana mutta rentona Darrenia, joka juttelee vieressä metsästäneelle Johnille antaen hyviä vinkkejä onnistuneiden suoritusten aikaan saamiseksi ja jahdin etenemissuunnasta. 

Dexter on koetun perusteella minulle koira, jonka esiintyminen sukutaulussa on hyvä asia. Koiran itsensä sukutaulu on rohkeasti koottu, mutta kun lopputuloksena on saatu aikaiseksi ilmiasultaan näin hieno yksilö, on sen jalostuskoiran arvo hyvin suuri.

IMG_0659pieni.jpg

Tässä John metsästämässä omalla koirallaan. Hakuvuorossa on Rathfort Meg of Moelfamau (Abbylara Shadow - Rathfort Jill). Tulisesti ja vauhdikkaasti toimiva narttu, joka ei osoittanut väsymisen merkkejä missään vaiheessa.

IMG_0471.jpg

Tässä ammuttua kania noutamassa "Eric" Katemane Glas Eric ( FT Ch Maesydderwen Scamp - Katemane Leaves). 

20170702_101904.jpg

Tämä Johnin nuori, pian kaksivuotiaaksi tuleva uros jäi erityisesti mieleeni. Mikä hakutyöskentely, energia ja tyyli! Koulutustasoltaan vielä raakile, mutta tänne oltiinkin tultu opiskelemaan paremmaksi. "Mac" eli Cwmceiliog Ci Dewr (FT Ch Maesydderwen Spartan - Maesydderwen Stella)

IMG_0677.jpg

Ja pitihän ikuistaa muisto valokuvana myös itselle. Tässä käsissäni ovat Johnin Meg ja Darrenin Dexter. Rentoina riistan hajujen ja jahtitapahtumien keskellä odottaen vuoroaan. Ei muuten piipannut ainutkaan koira.

IMG_0654.jpg

"Meg" eli OFTW Lynkee Time Bomb (FT Ch Lockslane Archibald - Lynkee Lastimeout) on myös yksi Darrenin tulevan kauden koekoiria. Hienosti hakeva koira, joka Darrenin mukaan on erittäin hyvä linnuilla, mutta ei niin hyvä kanimetsästyksessä. Dexter on siitä erinomainen koira, että se toimii hyvin ja moitteetta kaikella riistalla.

Sheena.jpg

"Sheena" oli palannut äitiyslomaltaan ja tullut antamaan näyttöjä fyysisestä kunnostaan ja toimintamuististaan. Erinomaisesti sujuivat molemmat ja Darren oli ilmeisen tyytyväinen. Sheena on viralliselta nimeltään Maesydderwen Simplicity ja sillä oli pentue Dexterin kanssa. Pentue on rekisteröity maailmankuululle Maesydderwen-kasvattajanimelle, jonka kanssa Darren tekee tiivistä yhteistyötä.

IMG_0475%20pieni.jpg

Sheena noutaa Macin ylösajosta ammuttua kania. Mac odottaa heinikossa lupaa lähteä seuraavan etsintään.

IMG_0704.jpg

Kerrassaan hieno päivä. Kiitokset Darren!

sunnuntai, 4. kesäkuu 2017

Oppeja ja oivalluksia

Helatorstain aikaan oli ns. pitkä vapaa. Vapaa töistä kyllä, mutta muilta osin meillä aktiivista ja mielekästä touhua täynnä.

20170525_131237.jpg

Olimme Juhan kanssa torstaina Pohjois-Suomen Erämessuilla Lumijoen Metsästysyhdistyksen osastolla esittelijöinä. Siellä meillä oli kokeiltavana ammuntasimilaattorimme. Paljon erityisesti nuoria kävi saamassa hyvää oppia metsästykseen ja riista-ammuntaan. Ihan aiheesta siis yhdistyksemme valittiin Metsästäjäliiton vuoden seuraksi.

18671660_1191313720977834_24499662256780

Perjantaina ajettiin sitten Cockerspanielit ry:n Metsästyskoulutusleirille Jyväskylän Surkeelle. Metsästystoimikunta oli taas kerran puuhanaisemme Anne Knuutisen johdolla järjestänyt hyvin organisoidun koulutustapahtuman uusille ja vanhoille spanielimetsästyksen harrastajille. Tässä Terhi-Marien lauantaiaamuna ottama "leiriselfie".

18740057_1413303612068269_30375111402852

Me koulutimme Juhan kanssa kahdeksaa koulutustasoltaan pisimmälle ehtinyttä koirakkoa. Tässä Toivasen Annan ottama kuva rivitreenistä. Se piti sisällään monenlaista yhdistettyä koiran ja ohjaajan yhteistyötä mittaavaa tehtävää. Se sisälsi vireen nostoa ja laskua kunkin koiran suorittaessa nopeasti vaihdellen seuraamista hihnassa ja vapaana, paikallaoloa sekä erilaisia noutoja eri suuntiin. Näin toimien kaikki koirat saivat suorittaa nopeita ja lyhyitä tehtäviä. Ja me Juhan kanssa pääsimme näkemään, millaisia vahvuuksia ja parantamisalueita kukin koirakko mielestämme omasi.

Miksin%20kanssa.jpg

Siitä lähdettiin yksittäistreeniin. Hakua suoritettiin Matkailutila Surkeejärven omistamilla alueilla, pellon reunusheinikoissa. Sinne oli hyvä piilotella esineitä ja antaa yksilökohtaisia treenivinkkejä hakutyöskentelyyn. Meillä oli mukana Muu ja Miksi, joiden avulla pystyimme näyttämään kunkin treenin ns tavoitetason. Osallistujien kertoman mukaan sen tekemisessä oli kaksi hyvää asiaa. Se, että sai käsityksen mitä pitää oman koiran kanssa suorittaa. Ja myös se, että eivät meidänkään koirat kaikissa jutuissa ihan putkeen suorittaneet. Silloin oli mahdollisuus livenä nähdä, kuinka koiran tekemä virhe analysoidaan, oikaistaan ja niiden myötä koira autettiin onnistumaan. Nämä molemmat näkökulmat laskivat koulutettavien ihmisten jännitystä.

18699672_10155278822919593_4309442328904

Neljän aikaan iltapäivällä huolsimme koko päivän touhunneet koirat ja laitoimme ne lepotilaan. Ihmisosasto sen sijaan jatkoi eteenpäin kuuntelemaan luentoa. Vaikka raitis ulkoilma jo väsyttikin, silti kahvin antamalla piristyksellä väki jaksoi aktiivisesti osallistua ja kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Luentomateriaalina osallistujilla oli SPME-koelomake, jonne metsästysspanielin kaikki halutut ominaisuudet eri riistatilannevaiheissa on sekä ansioina että puutteina kirjattu.

Luennon jälkeen meillä oli yhteinen illallinen päätalolla. Sen jälkeen saunottiin ja iltaa jatkettiin vapaamuotoisesti keskustellen. Haasteellista oli saada otettua yhteiskuva n 12 neliön kokoiseen keittiöön yhteisen pöydän ääreen koirista juttelemaan kokoontuneesta 27-henkisestä osallistujaryhmästä. Se ei onnistunut, joten siksi sitä ei ole tässä.

IMG_7608.jpg

Seuraavaksi päiväksi vaihdoimme treenipaikkaa. Yön yli levänneet koiramme halusivat jälleen aktiivista toimintaa, joten sitä niille annettiin. Damilauncher-noutoja avohakkuurinteessä. Tällä treenillä saadaan mm. piipparit ja noutoesineen luovuttamista vastustelleet koirat parantamaan tapojaan, kun tekemistä tuli niin paljon ettei tarvetta moisiin enää ollut.

Kuvassa oleva Annan Karkki ei moisia tapoja omaa. Se pääsi osaamisensa kehittymisen myötä osallistumaan yhä vaativampiin noutotreeneihin. Karkki piti niistä kovin ja näytti suoritteiden aikana, kuinka paljon se oli kahden viikon aikana osaamistasoltaan kehittynyt eteenpäin. On ilo nähdä koirakoita, jotka koulutustapahtumien välissä tekevät aktiivista kotitreeniä. Ne ovat niitä, jotka vievät koirien osaamista eteenpäin ja motivoivat vinkkejä antaneita kouluttajiakin. Koulutusleirit ovat ennen kaikkea ohjaajien koulutuksen ja opin paikkoja.

IMG_7589.jpg

Opastimme ryhmäläisiämme seuraamaan jokaisen koirakon suoritusta. Näkemään ja hoksaamaan sieltä erilaisia asioita. Jokaisen suorituksen jälkeen niistä yhdessä keskustelimme.Johtavana teeman niissä olivat Kyra Kyrklundin osuva lause "Jos et saa mitä haluat. muuta jotain mitä teet".

IMG_7607.jpg

Juhan kanssa kun parina koulutamme, tiedämme toistemme kuviot aika hyvin. Juha suoritti koirien kanssa harjoitteita. Minä puolestani olin ryhmän mukana niitä analysoimassa. Mikä onnistui ja miksi. Missä pitää parantaa ja miten. Ja myöskin sen, miksi Juha teki harjoituksen aikana jonkin jutun, mitä sillä haettiin jne. Pyrkimyksemme on aina tehdä koiralle oikein ja jättää sille hyvä mieli onnistumisesta. Nehän elävät ainoastaan nykyhetkeä.

Esimerkiksi tällaisessa pitkässä noudossa on ensisijaisen tärkeää, että ohjaaja antaa koiralle mahdollisuuden markkeeraukseen ja sen lukitsemiseen. Monet ohjaajan tahattomat "lähtösäädöt"kun johtivat siihen, että tuo mahdollisuus koiralta vietiin, eikä tehtävän suoritus loppuun sitten onnistunutkaan ilman ohjaajan tukea. Onneksi nämä koirat jaksavat tehdä toistoja ja jokaisen kanssa päästiin onnistumisiin. Koirat siis toimivat ihmistensä kouluttajina.

IMG_7587.jpg

Yksi monesta viikonlopun aikana edistyneistä ohjaajista oli Heikki Hiilinsä kanssa. Heidänkin suoritusta seuraamalla kaikki ryhmäläiset pääsivät näkemään, mikä on ohjaajan roolin merkitys koiran suoritukseen. Niistä onnistumisista on mukavat Annan kuvaamat videopätkät Metsästävien Cockereiden Facebook-sivuilla. Kerrassaan loistavat suoritteet vuoden ikäiseltä koiralta ja tässä lajissa vielä kokemattomalta ohjaajalta. Kouluttajien mieltä lämmittää aina se tilanne, kun annetusta vinkistä suoritus saadaan aiempaa paremmaksi.

IMG_7613.jpg

Jatkakaa treenejä eteenpäin ja hyödyntäkää jokainen arjen tilanne. Ne luovat hyvän perustan itse lajiharjoittelulle. Koirien kiinnipitoaikaa tulee noudattaa, mutta mahdollisuuksia treeneille on vaikka kuinka paljon. Niitä löytyy vaikka tästä vanhasta blogikirjoituksesta  https://fieldlan.vuodatus.net/lue/2011/07/arjen-treenivinkkeja 

Meiltä kysyttiin lisää koulutusjuttuja ja treeniryhmiä, mutta valitettavasti niihin meillä ei ole tarvittavia resursseja. Tällainen kerran vuodessa tapahtuva koulutusviikonloppu on hyvä. Jos jännittää osallistujia suoriutuminen tällaisesta tapahtumasta, niin voin paljastaa, että samat fiilikset on kouluttajillakin :) Tietoa toki mielellämme jaamme ja sitä löytyy täältä blogista ja Tiinan kirjasta, jonka voi tilata vaikka täältä . Oli muuten hienoa saada kirjoittaa omistuskirjoitus jo hankittuun kirjaan - se oli toinen saamani pyyntö. Palautteet kirjasta ovat olleet miellyttäviä ja siellä oleva teksti on edelleen meidän mielestämme ajanmukainen. Se on tapa,joilla Miksi ja Muukin on osaamistasolleen koulutettu ja treenattu.

Ja seuraava Cockerspanielit ry:n koulutusleirihän on heinäkuun lopussa Laukaalla  Kouluttajana useamman käyttövalion kouluttanut Seppo Partanen. Mahdollisia vapaita paikkoja voi tiedustella Annelta. 

20170602_064650.jpg

Vaikka viikonlopun aikana mukana tapahtumissa ja tekemisissä olivatkin, niin Muu ja Miksi jäivät koulutusviikonlopun aikana aktiviteettitarpeessaan vähälle. Sen näki seuraavan päivän aamulenkillä, kun pienin vihjein minulle kerrottiin, että jotain tarttis tehdä :)