sunnuntai, 3. toukokuu 2020

Nämä riittävät hyvin

Tämä uusi ajanjakso on aiheuttanut mm sen, että vapaa-aikana tulee vietettyä koneen ääressä vähemmän aikaa kuin aiemmin. Siihen on syynsä. Ei siitä sen enempää. Ei vain jaksa.

Tapahtumia on ollut ja ei ole ollut. Aloitetaan niistä olleista ja olevista. Muu ja Joku -yhdistelmällä aloittamamme pienimuotoinen, hyvien metsästyscockereiden kasvatustyö on saanut tänä keväänä jatkoa. Tyttärentyttäret Hiili (Hossing Pax) ja Karkki (Hossing Piper) ovat saaneet jälkikasvua. Tämä kasvatustyö on lukumääräisesti hyvin pientä. Mukavaa, että olen saanut mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Sannan kanssa. Kun omat tuurit jalostusnarttujen kanssa ovat olleet heikot, niin on kivaa kun saa kanavoida jalostusintoaan jotenkin toisin. Yhdessä bongaillaan jalostusuroksia ja pähkäillään sukutauluja. Olen tästä mahdollisuudesta kiitollinen Sannalle.

IMG_2608.jpg

Koirien jalostaminen sanan varsinaisessa merkityksessä on hyvin haastavaa verrattuna hevosten ja tuotantoeläinten jalostamiseen. Numeroilla mitattavia ominaisuuksia ei ole lainkaan. Ehkä parhaimpana lähteenä olemme käyttäneet Brittimestaruuksien videoita, joissa pääsee näkemään "omin silmin" koirien työskentelyä. Myös pari vuotta sitten tehty visiiitti Darren Skidmoren luokse seuraamaan kaniinin metsästystä cockereilla opetti katsomaan eri koirien työskentelytyylejä.

Eihän jalostuksesta koskaan tiedä. On vain luotava oma tavoite ja kriteerit. Sen jälkeen pitää uskoa tekemiseensä ja odotettava suurella innolla aina sitä seuraavaa yhdistelmää. Suuri osa koirien kasvattajista tekee samoin.

Se mitä me arvostamme, on "kova työmoraali" jos nyt sellaisesta voi koirien ollessa kyseessä puhua. Joka tapauksessa koirien tulee kestää kovaa käyttöä ja tarpeen mukaan kyetä ylittämään voimavaransa, jos sellaiselle kesken tehtävän tulee tarve. Tällaiset koirat ovat sydämeltään kovia työskentelemään ja ovat tyytyväisiä saadessaan sitä tehdä.

Suomalainen metsästys, kanalinnun pyynti, on fyysisesti pitkäkestoista ja koiran pitää jaksaa ns kylmää hakua. Pitkään. Fyysinen kestävyys on helppo rakentaa, kun koira pidetään oikeassa fyysisessä kunnossa ja se ruokitaan oikein. Psyykkisen kestävyyden pohjaksi tarvitaan luonnetestitermein hyvä toimintakyky ja taistelutahto. Siihen ei pelkällä koulutuksella päästä, vaan siihen tarvitaan myös geneettistä kivijalkaa.

Hiilin pentueesta maailmalle lähti yksi narttu ja kaksi urosta. Pitkään pentuaan odottaneet perheet saivat viimein omansa. Sitkeys ja sinnikkyys palkitaan tässäkin lajissa. Ja sellaiset ihmiset ovat mitä parhaita ohjaajia samoja ominaisuuksia omaavien koiranalkujen kanssa. Sellaisten, jotka mm nyt 2,5 kk ikäisinä hyppivät laiturilta veteen, kuten kuuluvat tekevän. Eivätkä vedet ole Suomessa mitään lämpimiä vielä. 

95192412_2910988025682789_68474937619041

Karkki pyöräytti kaikkiaan kahdeksan tervettä ja kookasta pentua. Kolmen viimeisen kanssa se tarvitsi ihmisen apua, eli yrityksistä huolimtta niitä ei saatu ulos, joten leikkaus oli välttämätön molempien osapuolten parhaaksi. Kolme pontevaa pentua saatiin viiden sisaruksen lisäksi. Myös Karkki on osoittautunut hyväksi äidiksi.

IMG_1719.jpg

Varsinkin juuri tähän aikaan koiranpentujen kysyntä on suurta. Ja käyttölinjaiset cockerspanielit haluttuja. Kysyntä selkeästi ylittää tarjonnan sekä meillä Suomessa että myös muualla. Nämä nähdään keskikokoisina, aktiivisina, sosiaalisina ja ystävällisinä koirina. Sitä ne toki ovatkin. Mutta varsinkin meidän käyttämämme linjat on jalostettu vahvasti metsästyskäyttö kärkenä, joten sellaiseen tai vastaavantehoiseen käyttöön ne ansaitsevat paikkansa. Se varmistaa sen, että niistä tulee mukavia omistaa myös arjen hetkinä.

Maasto%20Win.jpg

Ei siis silti mitään mainittavaa uutta. Kuten ei sekään, että tänäänkin lenkillä työstettiin asioita hakkuuaukeita hyödyntäen. Näitähän meillä tällä hetkellä onneksi ja harmiksi löytyy. Harmiksi sen vuoksi, että maastot menevät niin kurjan näköisiksi. Onneksi sen vuoksi, että näin metsästyskauden ulkopuolella niillä on hyvä treenata koiria. Riista kun ei näissä viihdy. Nämä ovat mahdottoman hyviä pohjia ns kylmän haun treenaamiseen. Tämän kun työstää päästä päähän, niin koira saa hyvää fyysistä ja psyykkistä treeniä siihen. Ohjaajasta nyt puhumattakaan.

Mutku%20Win.jpg

Mutkun on aika treenata pitkäkestoisia suorituksia tulevaa syksyä varten. Vähällä ei tämä ketterä ja korkean työmoraalin omaava koira hyydy. Hakkuuaukean työstön jälkeen treenattiin vielä markkerauksia siihen pisteeseen, että koira alkoi näyttää väsymisen merkkejä. Siitä tilanteesta jatkettiin leppoisaa maastolenkkeilyä, jonka aikana koira sai hyvin palautua. Iloisena pysyi koko ajan ja olisi treenannut todennäköisesti siihen saakka kun jaloiltaan kaatuu. Sitä emme toki halua. Emme nyt, emmekä syksyllä kanalintujahtien alkaessa. Ne tulevat kuulumaan Mutkunkin ohjelmaan, kun Muu nyt siirretään pikkuhiljaa niistä hommista sivummalle.

Muu%20Win.jpg

Se tulee olemaan tiukka paikka koko perheelle. Kaikkien treenien aikana Muu odottaa tiitterästi omaa vuoroaan. Sen toki aina saakin, mutta kevyemmässä muodossa kuin tyttärentyttärensä.

Miksi%20Win.jpg

Meillä pohjoisessa on vielä jäisiä vesistöjä. Ne eivät näiden menoa haittaa. Miksi omatoimisessa maastotarkastelussa.

20200328_214939%5B1%5D.jpg

Kun aktiiviset ulkoilulenkit on tehty, ovat käyttiscockerit leppoisia pitää. Kun miettii sitä toiminnan määrää mitä nämäkin päivittäin saavat, ei uskalla edes pohtia, millaisia olisivat, jos aktiviteettia olisi vähemmän? Varmastikaan ei olisi kivaa kenelläkään. Kun jalostamme ja kasvatamme koiria, meillä on myös vastuu niiden hyvinvoinnista. Siihen kuuluu se, että oikea pentu ja oikea ihminen löytävät toisensa. ja elävät elämänsä onnelisina loppun asti.

Kun eilen lenkin jälkeen kävin koiriemme turkit läpi, niin siinä oli aikaa näitä asioita pohdiskella. Kun olin perusteellisesti pessyt ja trimmannut näistä kaksi, totesin että kolme cockeria meidän taloudessa on ihan hyvä määrä. En tarvitse useampaa, vaikka joskus mieli tekisikin. Nämä riittävät hyvin.

lauantai, 14. maaliskuu 2020

Keulat kunnossa

Kävimme PEVISA-tutkimuksissa kartoittamassa Mutkun jalostuskoiran kelpoisuutta. Koepuolella on sen tason näytöt jo annettuna. Pentuesisarusten Bertan, Ookken ja Maurin polvet on tutkittu terveiksi. Luustoröntgeniin menevät ensi viikolla.

IMG_2534.jpg

Tähän sukuun kuluvien koirien heikkous on lonkkanivelrakenne. Ne eivät virallisen skaalan mukaan ole halutunlaisia. Myös hajonta tulosten suhteen on suuri. Kaikkia tuloksia A:sta E:hen on saatu. Jalostuksessa on painotettu enemmän helppoa koulutettavuutta ja suurta henkistä kestävyyttä haastavissakin tilanteissa. Niihin ollaan saatu haluttu taso ja tasaisuus. Näin toimien ollaan suosittu sukuja, joita kokeissa aktiivisesti käyvät kasvattajat eri maissa suosivat.

1.3.51.0.7.3129209534.38909.45893.37812.

Mutkun silmissä ja polvissa ei ollut mitään huomautettavaa. Lonkissa on löysyyttä ja väljyyttä, joten niiden tulos on D/D. Harmi juttu, mutta ei muuta meillä mitään koiran suhteen. Näillä mennään eteenpäin. Selkää ei kuvattu sen tarkemmin. Kuvanneen eläinlääkärin mukaan lonkkakuvassa näkyvän selkärangan tilanne ei antanut aihetta tarkempaan kuvaamiseen.

1.3.51.0.7.3837425899.27146.44099.46996.

Eturaajoista otettiin inkongruenssikuvat. Käyttölinjaisissa cockereissa on havaittu haasteita etuosan raajojen suoruudessa ja käyttökestävyydessä. Meillä noita haasteita ei ole ollut. Kannoimme siis kortemme yhteiseen kekoon, jotta saamme kartoitettua tilannetta koko populaatiossa. Mitä enemmän tuloksia saadaan, sitä enemmän niistä on jalostustyössä hyötyä. 

1.3.51.0.7.11138681163.7413.28487.47781.

Mutkun eturaajat olivat sen suhteen molemminpuolin siisti ja virheettömät. Lausuntotulos niistä 0/0. Samoista kuvista saatiin myös kyynärnivelten lausuntotulos, se myös 0/0.

IMG_2538.jpg

Luonnetestiin meillä oli paikka varattuna, mutta se meni peruutukseen tämän kansallisen Korona-virus tilanteen vuoksi. Niistä ollaan totuttu myös saamaan hyviä tuloksia. Mutkussa on henkisellä puolella paljon vahvuuksia, mutta myös ominaisuuksia joita olisi ollut hienoa testin kautta analysoida hyvien tuomareiden kanssa enemmän. Se tulee joka tapauksessa ohjelmaan sitten myöhemmin.

IMG_2563.jpg

Koirien kiinnipitoaika alkoi, joten sen myötä olemme siirtäneet koirien treenihetket hakkuuaukeille. Niissä saa sopivasti fyysistä ja psyykkistä haastetta näiden koirien toiveiden mukaisesti. Tänä keväänä 11 ja 8 vuotta täyttävät Mutkun lähisukulaiset valmiina suorituksiin.

sunnuntai, 9. helmikuu 2020

Mutku on jo kaksivuotias

Perheen nuorin koira Mutku täyttää sisaruksineen tänään kaksi vuotta. Puolisisar Hiili (Hossing Pax) viettää viimeisiä hetkiä ennen ensimmäisen pentueensa syntymää. Minkähänlaisia vekaroita sieltä aikanaan ihmisten iloksi saadaan?

30221383_10212397926879005_3585341091690

Mutkun emälinjasta olen henkilökohtaisesti tavannut ja nähnyt myös työskentelemässä kolme sukupolvea. Äiti-Sallin, isovanhemmat Jokun ja Muun sekä niiden molempien vanhemmat, jotka ovat kaikki olleet Ruotsissa asuvien Marian ja Paulin koiria. 

Mutkun isä valittiin sopivan sukutaulun perusteella. Valinnassa vahvasti painoivat myös Kirkstall Crackerin koemenestys, joka kertoo meille sen koulutus- ja käyttöominaisuuksista hyviä asioita. Kaikkia jalostuskoiria kun ei pysty livenä näkemään. Silloin on luotettava muiden tekemiin virallisiin arviointeihin koetulosten muodossa. Lisäpainona oli myös "Acken" saama arvostus ruotsalaisten kasvattajien jalostuskäytössä.

Muu2009%20067.jpg

Kaikkein eniten Mutkun olemus ja tekemisen tapa muistuttaa emänemänisän Priorsmeadow Spurtin (kuva yllä) olemusta. Hyvin vilkas ja hyvin nöyrä. Spurt oli huippusukuinen brittituonti, joka menestyi sekä kokeissa että jalostuksessa hienosti. Mystinen sokeutuminen katkaisi molemmat urat. Maailman parhaimmat koirien silmäspesialistit eivät osanneet sanoa, mistä tilanne johtui. 

 

Ruotsi%20Maria%20ja%20Bell.jpg

Viikolla kuulimme suruviestin, kun Mutkun isoisoäiti (eee) S J(j) Ch Timsgarry Bell "Sisi" oli siirtynyt sateenkaarisillan tuolle puolen kunnioitettavassa 15 vuoden iässä. Tapasimme Sisin ensimmäistä kertaa kun olimme mukana Paulin ja Marian luona järjestetysssä koulutusviikonlopussa, jossa kouluttajana oli David Lisett Sisi oli tuolloin puolivuotias ja oikein mukavan oloinen metsästyscockerin alku. Paul oli nimennyt sen osuvasti nimikkeellä "Maria's secret weapon".

Svenska%2520M%25C3%25A4sterskapet%252020

Syksyllä 2007 tapasin Sisin uudelleen, sillä kertaa Ruotsin Cockerimestaruuskokeessa, jossa se työskenteli hienosti ja sijoittui viidenneksi ja sai DoM:n. Mestaruuden voitti Trollebergarens Lady-Alpha joka teki tasaisen virheetöntä työtä. Muille koirille sattui erien aikana enemmän haasteellisia tilanteita, joissa tuli myös kirkkaimmilta sijoilta pudottavia virheitä. Sellaistahan nämä kisat aina ovat - jännittäviä tapahtumia, joissa kaikessa on onnistuttava, kun saadaan menestystä. Sisin työskentelytyyli on hyvin samanlaista kuin tyttärensä Muun. Samaa yhdennäköisyyttä on myös kolmannen sukupolven tyttäressä Mutkun työskentelyssä. Tehokasta ja vauhdikasta mutta myös setterimäistä hiipimistä ja seisontaa kun odotetaan työskentelylupaa.

Miksi_k%C3%A4dell%C3%A4%5B1%5D.jpg

Mutkun täti Miksi jatkaa työskentelyään lasten parissa. Tässä viimeisin kuva työrintamalta. Joskus kaipaan Mutkun olemukseen Miksin henkistä tasapainoa ja rauhaa. Se on toki aivan omaa luokkaansa ja pääosin peräisin isä-Jokulta. Joskus kun Mutkulla on oikein vauhti päällä, kysyn missä on se 25% joka Jokun perimästä siinä laskennallisesti pitäisi olla. Siinäpä se - jalostuksen helppous ja haasteet! 

Vaikka kuinka yrität suunnitella ja koota yhdistelmiä, on lopputulos silti jotain nopanheiton luokkaa. Jokainen pentu syntyy kuitenkin omana yksilönään. Ja jotta siitä kasvaa tasapainoinen koira, sen pitää oppia ensin tulemaan toimeen itsensä kanssa. Sen jälkeen ihmisen tulee löytää siihen henkinen yhteys. Näiden jälkeen varsinainen lajikoulutus voi alkaa ja tulos syntyy koiran oman psyykkisfyysisen kokonaisuuden luoman kivijalan päälle. Koulutus ei ole tekniikkalaji. Se on jotain paljon enemmän.

IMG_1890.jpg

Mutku on löytänyt paikkansa ja roolinsa tässä tiimissä. Se ei ole tullut kenenkään tilalle eikä se ole jonkun toisen kopio. Se on oma sekoituksensa - ainoa laatuaan. Ihana sellainen ja mukava omistaa.

IMG_1907.jpg

Jatkamme talvisista raikkaista ja lumisista keleistä nauttimista. Tee sinäkin samoin! Ja jos ei ole lunta, niin sitten niillä elementeillä, jotka ovat käytössä.

lauantai, 18. tammikuu 2020

Ajan virtaan

Ajan virtaan jäi tänään 18.1. ilopillerimme Ahto. Viikko sitten alkaneen äänen rohinan lähteeksi paljastui nieluun noussut, nopeasti edennyt syöpäkasvain, joka ei antanut meille vaihtoehtoja. Muutama päivä jäi ihmisille sopeutumisaikaa ja Ahto nukkui pois omassa kotonaan, eläinlääkärimme Virpin avustamana ja lähimpien läsnäollessa. 

Ahto oli hieno koira. Ei tule toista samanlaista.

_C0W2067.jpg

kuva Mikko Ala-Kojola

Ahton elämäniloista menoa voi muistella näistä blogilinkeistä

sunnuntai, 12. tammikuu 2020

Kiireettömiä päiviä

Kyllä on sananmukaisesti kelejä pidellyt. Ihmeellinen tammikuu on menossa. Yleensä ollaan näihin aikoihin jo kovastikin meren jäällä ulkoiltu. Nyt se olisi erityisen mieluista, kun matka meren rannalle muuton myötä puolittui. Reilusti alle kilometri enää.

IMG-20200112-WA0000%5B1%5D.jpg

Mutta eihän se onnistu, kun rantamaisema näyttää tältä. Tänään oli lisäksi hyvin tuulinen päivä.

IMG_20200112_123602%5B1%5D.jpg

Kovasti ovat lepatusleidit ihmeissään, kun ei se talvi tule. Missä mahtaa luurata?

Mutkulle jäi panta kaulaan, kun aloitettiin aamu kävelemällä kahdestaan äitini luokse aamukahville. Tärkeää kahdenkeskistä laatuaikaa nuorelle koiralle. Hihnalenkkeilyä leppoisasti ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Ja tuloksena myös suvun vanhimmalle tärkeitä, kiireettömiä hetkiä. Siitä jatkettiin isommalla kokoonpanolla pidemmälle lenkille.

IMG_20200112_171059%5B1%5D.jpg

Saatiin kuitenkin viikonlopun maastolenkit tehtyä. Tässä kuvattuna yksi makuuasento. Ruokalevolla ovat ja ilmeisen tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen. Otan näistä opikseni. Ja onpahan tullut kirjoiteltua tekstiä siihen yksinomaan Mutkusta kertovaan kirjaani. 

  • Sivut