lauantai, 6. lokakuu 2018

Täysi kymppi ja piip piip

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme karavaanimme Ruovedelle. Ohjelmassa oli viimevuotinen toisinto suurelle spanielimetsästyksen harrastajille. Viime vuotisen tapahtuman voit halutessasi lukea täältä. Samat järjestäjät (Cockerspanielit ry ja Metsästysspanielit ry), samat puuhaihmiset ja samat Kulmalan tilan puitteet. Mukavat lajin harrastajat ja kelikin suosi. 

Tarjolla oli jälleen myös ainutlaatuinen mahdollisuus seurata aitiopaikalta rodun ja metsästystyylin hyvin tuntevien tuomareiden työskentelyä lähietäisyydeltä. Verrata omia näkemyksiään siihen, mitä he niistä kommentoivat. Oli hienoa nähdä, että myös muitakin tuomareitamme ja tuomarikokelaitamme oli hyödyntämässä tätä näkökulmaa.

42860158_10156131599428731_7746148314915

"Meidän tiimistä" (Fieldlan ja Hossing) osallistuttiin lauantaina tällä kokoonpanolla. Eli vasemmalta Miksi (KVA Fieldlan Elovena) ja minä, Karkki (Hossing Piper) ja Anna, Salli (KVA Fieldlan Eager) ja Sanna sekä Teemu ja koeuransa tässä viikonlopussa aloittanut Ruu (Hossing Primus). Kivasti saatiin arvonnassa numerot 9, 10 ja 11. Teemu ja Ruu arvottiin toiseen ryhmään. Sunnuntaina kilpailimme samoilla numeroilla, mutta eri maastoissa ja tuomarin vaihtuessa. Näin saimme maksimoitua hyödyn päästä myös toisen tuomarin arvioitavaksi. Ja tuomaritkin pääsivät näkemään useampia koirakoita.

42878923_10213552823790706_8344695811984

Kokeen tuomareiksi olimme saaneet kokeneet spanielimiehet Irlannista William Megaughin ja Aidan Patterson. Pääriistana oli peltopyy, mutta lupa oli tilanteen mukaan metsästää myös fasaania, sorsia sekä jäniksiä ja rusakoita. 

Tuomaripuheessaan he aamulla kotimaansa tapaan kiittelivät vuolaasti kutsusta saapua suomalaiseen spanielikokeeseen. He muistuttivat meille, että olemme jokainen tärkeässä roolissa viemässä tätä hienoa lajia maassamme eteenpäin.

Annan%20haaremi.jpg

kuva Mikko Sivonen

Kokeessa arvosteltavan koirakon mukana kulkivat tuomarit sekä ampujat. Muu porukka kulki takana lähituntumassa, josta oli hienoa seurata suorittavan parin tapahtumia. Tässä kuvassa Anna ja Karkki ovat siirtymässä kohti koe-eränsä alkua.

42972654_10213552812350420_8549266538811

Miksi suoritti lauantaina hienosti. Ensimmäinen erämme alkoi kaalipellon reunamilla. Miksi teki tehokasta hakua ja ajoi pellon reunaojakosta lentoon pyyparin, joista toinen pudotettiin. Miksi istui ylösajopaikalla ja seurasi katseellaan poislentävää lintua. Laukauksen se toki kuuli, mutta ei markkeerannut kaalipeltoon putoavaa lintua. Tuomarin antaessa noutoluvan siirryin Miksin viereen, jotta pystyn suuntaamaan sen ohjattuun noutoon. Miksi otti ohjauksen hyvin vastaan ja lähti suoraviivaisesti osoittamaani suuntaan. Linnun kohdalle saapuessaan se sai siitä hajun, koppasi linnun suuhun ja luovutti sen suoraviivaisesti käteeni. "Very well done" hymyili tuomari.

Jatkoimme hakua hetken matkaa ja sen jälkeen oli Miksin siskon Sallin vuoro jatkaa. Salli teki pitkän haun, jonka päätteksi löytyi pyy. Sitä ei kuitenkaan saatu pudotettua, joten noutoa ei saatu.

Siitä puolestaan jatkoi Karkki saaden haasteellisen lintutyön heti alkuun. Hieno pyyn ylösajo, pudotus pellonreunusmetsikköön korkeaan ja tiheään kasvustoon. Sieltä Karkki linnun kuitenkin hienosti nouti, eikä häiriintynyt noudon aikana lentoon pyrähtelevistä peltopyistä.

Kun kaikille oli saatu yksi lintutilanne, jatkettiin lisää. Meidän kakkoserämme jatkoi pitkällä työskentelyllä. Hienoa riistalle pyrkivää hakua Miksi tekikin. Ja kulki vauhdilla risukot ja ojanpohjat riistaa etsien, pitäen kuitenkin hyvin kontaktia minuunkin päin. Seuraava riistatilanne saatiin kolmen pyyn yhtäaikaisella ylösajolla, joista yksi pudotettiin pitkälle sänkipeltoon. Sen koira markkeerasi, mutta pitkä etäisyys, tasainen maasto, myötätuuli ja linnun "katoaminen" sängen sekaan lisäsi haastetta. Tuomarin annettua luvan lähetin Miksin noutoon. Vauhdilla se eteni oikeaan suuntaan, mutta liian kauas. Kutsuin pillillä takaisinpäin, jolloin Miksi sai linnusta hajun, nappasi sen mukaansa ja luovutti sen vauhdilla käteeni.

Miksin%20nouto%20alkaa.jpg

kuva Mikko Sivonen

Kolmannessa erässä saimme upean päätöksen päivän koesuoritukseemme. Miksi haki taas kerran hyvällä tempolla ja sykkeellä. Ylösajoon nousi kaksi peltopyytä, jotka molemmat pudotettiin. Miksi merkkasi oikealle, riistapeltoon lentäneen linnun. Vasemmalle sankkaan pusikkoon putosi haavakko, jota Miksi ei markkeerannut. Tuomari halusi, että haavakko noudetaan ensin. Ylläolevassa kuvassa tuomariharjoittelua suorittanut Cappe vielä ohjeistaa minua noudattamaan koiralla vasemman puoleinen peltopyy. Lähetin koiran matkaan, suoraan eteen. Kun se oli lintujen pudotuskohdalla, annoin pysähtymismerkin, jonka Miksi suoritti välittömästi kääntäen katseensa minuun. Annoin käsimerkin vasempaan ja Miksi lähti suorittamaan annettua tehtävää. Tuomari tuli viereeni ja antoi luvan siirtyä tarvittaessa lähemmäksi tukemaan koiraa. Totesimme, että siihen ei ole tarvetta, koska Miksi jo saapui vauhdilla haavakkopyy suussaan. Toinen pudotettu lintu annettiin koiralle, jolta vielä puuttui näyttö noudosta. Sen jälkeen jatkoimme hakua vielä hetken aikaa ja Miksi suoritti ylösajon vielä yhdelle fasaanille, jota ei kuitenkaan enää pudotettu. Tuomari kätteli näytöt päättyneeksi. Erille oli kertnyt mittaa 42 minuuttia ja saaliiksi saatiin kolme hienoa peltopyytä.

Run%20off.jpg

kuva Mikko Sivonen

Virallisten arvosteluiden jälkeen tuomarit halusivat nähdä run offin, jossa molempien ryhmien parhaat esittelivät lyhyen pätkän hakutyyliään. Samalla tuomarit saivat mahdollisuuden nähdä toistensa päivän parhaat. Ja seuraava yleisö hyvien koirien hakutyyliä. Run offiin kutsuttiin myös Miksi. Ylläolevassa kuvassa Miksi työskentelyssä yhdessä Filed's End T-Bonen kanssa. "Taiston" tulos päivältä oli VOI 1 86 p ja sijoitus 2.

42821478_10156128114303731_5936884468072

Maastoista palaamisen, koirien huollon ja saunan jälkeen istuimme yhteiseen illallispöytään. Hyvässä seurassa tämä on niin parasta. Illan kruunasi hyvä suomalainen ruoka sekä tietenkin päivän tulosten luku.

palkintojenjako.jpg

Miksi sijoittui 14 koiran koepäivässä neljänneksi VOI 1 -tuloksella. Pisteitä saimme 83/100. Noudoista saimme täyden kympin. Päivän paras oli cockerspanielinarttu Field's End Tornedos upealla 99 pisteen suorituksellaan. Sallin ja Karkin molempien tulos oli VOI 2 samoilla pisteillä 73. Ruu sai AVO 2-tuloksen pisteillä 60. Jokainen kokeeseen osallistunut koira sai luokkatuloksen.

42967053_10213552813750455_4021328238012

Sunnuntaiksi vaihdoimme siis tuomareita ja maastoja. Jälleen Ruu ja Teemu lähtivät toiseen ryhmään. Tiimimme koirien suoritukset ilahduttivat jälleen. Nautimme niiden olemuksesta myös toisten tapahtumia seuratessamme. Kuten kuvastakin näkyy, niin täysin levollisina seurailevat tapahtumia edessä. Virtapiikki nousee vasta, kun sitä oikeasti tarvitaan. Tässä seurataan yhtä Karkin hienoista sunnuntaipäivän noudoista. 

Ruu%20ja%20haavakko.jpg

kuva Mikko Sivonen

Ruulla oli hieno ja tapahtumarikas päivä. Ansiokasta hakua, jonka tuloksena monta hienoa riistatyötä. Tässä hieno Sivosen Mikon kuvaama tilanne haavakon noudosta, jonka senkin nuori koira suoritti tyylipuhtaasti.

Hiilivoimaa.jpg

kuva Mikko Sivonen

Sunnuntain tiimiin Sanna otti mukaan myös "Hiilivoimaa" (Hossing Pax). Hiilin hakutyyli on erinomainen. Siinä on tekemisen meininkiä ja myös itseriittoisuutta. Ansaittuihin ja hyviin koetuloksiin se tarvitsisi enemmän systemaattista koulutusta, mutta ymmärrettävästi Heikin ja Sannan aika ei ihan kaikkeen riitä - paljon kun pienten lasten vanhempina jo tekevät. Ne kohdat, joihin ei ole saatu riittävää ohjeistusta Hiili suorittaa omalla nerokkuudellaan.

Hiili%20noutaa.jpg

kuva Mikko Sivonen

Hyvä haku johti peltopyyn ylösajoon, jonka ampuja pudotti pitkälle peltoon. Hiili oli tilanteen tasalla ja singahti pysähtymättä peräänmenoon. Tuloksena todennäköisesti päivän suoraviivaisin ja nopein nouto, vauhdilla Sannalle käteen. Sanna kiitti koiraa ja tuomareita sekä luovutti koiran Heikille loppuhuoltoa varten. Hiilin koetulos siis AVO -.

Salli.jpg

kuva Mikko Sivonen

Salli oli hyvin tehtäviensä tasalla ja suoritti Sannan kanssa hallitusti kaksi vaativuustasoltaan hyvää riistatyötä peltopyyparvien keskellä. Päivän tulos VOI 1 85 p ja sijoitus 4.

Anna%20odottaa.jpg

Karkki teki hienoa työtä ja Anna on kasvanut metsästysspanielin ohjaajana huimin askelin. Ottanut vastaan ja oivaltanut kaikki vinkit, joita on erilaisissa tilanteissa kokeneempien toimesta annettu. Tässä komean ylösajon jälkeen alkaneessa noutotilanteessa oli huippusuorituksen ainekset. Lintu pudotettiin  ojapusikon taakse eli noutomatkana ohrapelto-nurmipelto - ojanreunuspajukko  syvän ojakanavan päällä ja lintu kaarsi sinne jonnekin ilmeisen elävänä kuitenkin. Anna antoi Karkille noutoluvan, jota koira lähti suorittamaan ilman markkeerausmahdollisuutta (korkea ohrakasvusto). Kun koira sukelsi ojalle, oli vain odotettava, sillä mitään ei nähty. Ainoastaan ajoittain heiluva kasvusto kertoi koiran tekevän sinnikästä etsintätyötä. Lopulta se palasi pellon reunaan pyytämään Annalta apua. Olisi kyllä ollut upea nouto, jos lintu olisi löytynyt. Lopulta se tuomarinkin etsintöjen myötä todettiin juoksijaksi, eikä koiralle tullut tilanteesta virhettä. Oja oli niin syvä, että tuomarikin katosi näkyvistä, kun sen pohjalle astui.

Karkki%20ehk%C3%A4.jpg

Mutta ei Karkki päivässä ilman täydellisiä riistatilanteita jäänyt. Lintuja nousi ja putosi Karkin edestä useita ja ne kaikki muut noudettiin hienosti Annan reppuun. Karkin tulos päivältä VOI 1 90 p ja sijoitus 3. KVA-kello laitettiin siis käyntiin.

Miksi%20ja%20ohra.jpg

Miksi työskenteli hienosti myös. Voimakasta, kertovaa ja energistä hakua. Erämme alkoi metsän reunalla olevasta auringonkukkakasvustosta. Miksi olisi halunnut mennä pohjoisen koiralle tutummalle työmaalle metsään vasemmalle, mutta ohjasin sen oikealle kukkakasvustoon. Koira lähti osoittamaani suuntaan ja hakuun loikateessaan päästi suustaaan harmistuksen protestiäänen "piip". Jonkin matkaa kuljettuamme saavuimme saraan päähän, pysäytin koiran varmistaakseni etenemissuuntaa. Kun suuntasin koiranhakutyöskentelyyn peltoon - koiran selvästi halutessa metsään - se viesti tilanteessa sanomalla uudelleen lähtöloikkansa aikana "piip"

Hieman tuulinen ja tihkusateinen päivä piti peltopyyt visusti piiloissaan, mutta peltosaarekkeen reunalta niitä viimein löytyi. Reunuskuusikon alta Miksi nosti yhden, jolle teki hienon ja suoraviivaisen riistatyön. Loppuerä oli hakua viljapellossa, muutama hajumerkkaus jotka antoivat odottaa pian tapahtuvaa ylösajoa. Sitä ei kuitenkaan tullut, joten 30 minuutin työskentelyn jälkeen tuomari kiitti kohteliaasti. Kun tuomari heti erien päättymisen jälkeen teki yhteenvetoa Miksin suorituksesta, hän kehui työskentelyn sujuneen mallikkaasti. Hyvin noloissaan ja vaivautuneena hän lopuksi sanoi koiran tehneen palkintosijaa laskevan virheen. "In the beginning she was two times a little bit noisy" eli ne kaksi pientä lähtöpiippausta pudottivat palkintosijan kakkoseen. Miksille siis VOI 2 hyvillä pisteillä 71.

Se, mikä selkeästi erottaa suomalaisen ja brittiläisen/irlantilaisen arvostelutyylin, on siitä kertominen erien jälkeen ja tulosten luvussa. Me suomalaiset keskitymme nostamaan esiin erien aikana tehdyt virheet, kun taas tuomarivieraamme  painottavat koiran esittämiä vahvuuksia ja hyviä puolia. Se on hienoa asia, koska koiramme ovat meille kaikille suurten tunteiden asioita.

42823445_10213552813270443_8118808488156

Run offiin kutsuttiin Kaarlenkasken Jonaksen hienoa työtä molempina päivinä tehnyt Ruotsin tuonti "Thoras Harry" eli Huli. He voittivatkin viikonlopun kokonaiskisan 84 ja 91 pisteen ykköstuloksillaan. Vastaansa Huli sai Karkin ja Ruun! En tiedä, hoksasivatko Sanna ja Heikki tapahtumahetkellä kuinka hieno hetki tuo heille kasvattajina oli. Sallin kaksi pentua uransa ensimmäisenä syksynä näin korkealla! Sallin kasvattajana iloitsen suuresti tilanteesta. Ja annamme palan fiiliksestä myös pentujen isälle Morganille (Meryl Crisp) perheineen.

Ruu%20noutaa.jpg

kuva Mikko Sivonen

Sunnuntain kovimman tuloksen ja tuomareiden valinta päivän parhaaksi oli Ruu. Tulos AVO 1 komeilla pisteillä 94. Ruu jatkaa koeuraansa seuraavaksi VOI-luokassa. Lämpimät onnittelut Teemu ja Ruu!

IMG_0031.jpg

Tässä kaikki Ruoveden hienossa spanielimetsästystapahtumassa mukana olleet tiimimme koirat. Vasemmalta alkaen Muu, Miksi, Salli, Ruu, Hiili, Karkki, Ookke ja Mutku.

sunnuntai, 23. syyskuu 2018

Mustien cockereiden tulostuskone

Syksy on sujunut kivasti. Kaikki mahdollinen työstä ja muusta arjesta jäävä aika on käytetty ulkoiluun ja metsästysharrastukseen koirien kanssa.

IMG_0038.jpg

Muu on uuttera ja luotettava jahtikaveri. Mukaan kannattaa aina lähteä, kun sen keho viestii riistan läheisyydestä. Näillä kokemusvuosilla se tietää, kuinka riista löytyy, joten valppaana kannattaa olla. Myös leppoisaakin etenemistä on tarjolla silloin, kun Muu kulkee rennon letkeästi maastoa työstäen. Muun hienoista ominaisuuksista olemme päässeet nauttimaan myös seuraavissa sukupolvissa. 

Metsästysspanielit ry järjesti hienon spanielimetsästystapahtuman pohjoisessa Suomessa, Merijärvellä. Virallisen SPME-kokeen pääriista oli lehtokurppa. Koepäivä aloitettiin kaikkien koirien osalta fasaanilla, jotta niille saatiin varmistettua ainakin yksi kokonainen riistatyö koearvostelua varten. Sen jälkeen siirryttiin lehtokurpan pyyntiin. Erityisesti cockeriväki oli aktiivisesti mukana viikonlopussa - startanneista koirista yli puolet oli cockereita. Onhan lehtokurpan pyynti erityisesti cockerspanielirodun luomistarinan taustalla. 

IMG_20180922_080414.jpg

Muu ja Miksi eivät virallisia koetuloksia enää näyttöihinsä tarvitse, mutta ei niistä toki haittaakaan ole. Mukavan jahti- ja treenipäivän kun voi itselleen lunastaa myös viralliseen kokeeseen osallistumalla. 

IMG_20180922_065458.jpg

Eräänlainen sukukokous meillä oli myös, kun Anna & Karkki sekä Heikki&Hiili tulivat koeviikonloppuun myös. Laitettiin kaikki kuusi cockeria meidän Subaruun. Kuvasta tuumasi FB-ystäväni, että tämä auto lienee jokin mustan cockerin tulostuskone :) Aika lailla samanlaisia, mutta silti myös niin erilaisia nämä sukulaiset kyllä ovat. Hyvä niin. Äärimmäisenä oikealla on Muu, sitten siitä vasempaan tyttärentytär Mutku, tytär Salli (Mutkun äiti), Sitten Sallin tyttäret edellisestä pentueesta Karkki ja Hiili. Takana näkyy vielä Miksin valkea kaulus. Miksi on Sallin ikäneitosisko.

IMG_0026.jpg

Miksi on alkanut iän ja kokemusten myötä oikkuilla. Liekö jotain hormonaalistakin, koska nyt on yksi juoksu viivästynyt kovasti? Edellisenä viikonloppuna Ranuan upeissa maisemissa Miksi tarjosi kolme hienoa riekkotilannetta. Harmillisesti riekko oli tänäkin vuonna rauhoitettu, vaikka aiempinakin vuosina olemme niitä hyvin tavanneet. Maastot olivat nautinto kulkea.

Nyt eivät sitten Merijärven fasaaniryteiköt ikäneitoa houkuttaneet ja muutamat luovit niihin se teki patistettuna. Ylösajoa fasaanille ei saatu, kun ei sellaisella hakutyöskentelyllä lintukontaktiin päästy. Erä jatkui lehtokurpan jahdissa, jossa työskentelyyn oli tullut sitten vauhtia ja ulottuvuutta toisen ääripään mukaan. Yksi ylösajo kurpalle, mutta ei pudotusta.

Nouto suoritettiin lavastuksena. Sekin alkoi hyvällä markkeerauksella linnun putoamiskohtaan. Suoraviivaisesti kohti lintua ja sen jälkeen hetken tarkkomista, mistä kohtaa menisi sisään ryteikköön, jossa noudettava oli. Kun se löytyi, alkoi suoraviivainen hyvä palautus. Sen loppuhuipentumassa Juhan kännykkä alkoi taskussa soida ja Miksi pudotti linnun Juhalle jalkoihin. Koetulos ansioiden mukaan VOI 3 pisteillä 50.

IMG_20180922_212956.jpg

Muukkosen toisen polven jälkikasvu ja Miksin sisarenlapset Hiili ja Karkki tekivät kokeessa hienoa työtä. Lauantai-iltana nautimme kuohuviiniä sen juhlistamiseksi. Hienosti olivat Karkki ja Hiili maastossa ohjaajineen toimineet.

Lauantaina meni aika pitkään ennen kuin viralliset koetulokset saatiin n klo 20. Koemaastoista paluun jälkeen syötiin ja sen jälkeen lähdettiin porukalla Oulaisten Sporting-radalle treenaamaan kolmessa ryhmässä haulikkoammuntaa. Kyllä oli mukavaa ja opettavaista touhua ampua huippuosaajien kanssa. Sateenuhka oli koko ajan päällä, mutta se ei tahtia haitannut.

IMG_20180922_124957.jpg

Karkki (Hossing Piper) avasi siis SPME-uransa AVOI 1-tuloksella ja jatkoi seuraavana päivänä VOI 2 -tuloksella. Hiili ja Heikki saivat molemmilta päiviltä tasaisen hyvät AVO 2-tulokset. Näistä asetelmista on enemmän kuin hyvä jatkaa eteenpäin. Ensi viikonloppuna koekautensa avaa myös Ruu, jonka virallinen nimi on haasteellisesti Primus :)

lauantai, 8. syyskuu 2018

Pieni pala pohjoista SPME-historiaa

Kirstin jäämistöä siivotessamme löysimme mm Pohjois-Suomen Spanielikerhon 30-vuotishistoriikin 1965 - 2005. Kirsti oli sen säilyttänyt. Minä, joka sen aikanaan kirjoitin, olen kadottanut tiedostoistanikin. Ehkä jotain vanhaa pitäisi itsellään säilyttää. Nykytekniikalla onnistui skannaus ja muuntaminen tekstiteidostoksi. Ja vieläpä nopeasti. Kuinka monelle tulee uutta tietoa historiasta? Ja kuinka moni muistaa ja on ollut jopa läsnä noissa tapahtumissa?

Valitettavasti valokuvia en löytänyt. Mutta tässä teksti:

Metsästyskoetoiminta

Innokkaan spanielimetsästäjän Kalle Örön ansiosta kerhomme ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin myös metsästyskokeet. Päivämäärä oli 18.9.1966, paikkana Pudasjärvi ja riistana riekot. Kokeen, jossa kilpaili kolme englanninspringeriä ja kaksi cockeria, tuomareina toimivat Olli Tikka ja Carolus Honkanen. Tulokset palkittujen osalta muodostuivat seuraavanlaisiksi: englanninspringerspanielinarttu Ch. Bellairs Bonnie, om. Lars Ehnrooth VOI 1 ja saman omistajan Artemis av Tyris AVO 3.

Ensimmäisinä vuosina metsästyskoetoimintaa siis harrastettiin, kunnes toiminta tällä saralla pikkuhiljaa hiipui aina vuoteen 1985, jolloin jälleen jäijestimme kokeet. Tuomo Kotasaari oli englanninspringeriuroksensa Nipen kanssa kilpaillut menestyksekkäästi eteläisempien kerhojen järjestämissä kokeissa ja saanut esimerkillään alan harrastajia innostumaan aina kokeisiin asti. Hailuodon Metsästysseuran maastoissa järjestetyissä kaksipäiväisissä vesilintukokeissa kilpaili kahdeksan koiraa kolmesta eri spanielirodusta (englanninspringer,walesinspringer- ja clumber-). Kyseisessä kokeessa toimi ylituomarina Olli Tikka, jonka toiminnalla oli merkittävä osuus koetoiminnan käynnistymiseen Pohjois-Suomessa. Kerhon sisällä olivat toimintaa käynnistämässä Tuomo Kotasaari ja Juha Pöyhtäri. Seuraavilta vuosilta mainitsemisen arvoinen on Jukka Karisen omistaman walesinspringerspanieliuros That Way Win Y Bangaw'in metsästysura, sillä koira siirtyi Hailuodossa 7.9.1986 jäijestämissämine metsästyskokeissa voittajaluokkaan kaikkien aikojen parhaalla pistemäärällä eli 134 p. Saavutuksestaan koira palkittiin Woodpecker's-kennelin kiertopalkinnolla sekä kennelpiirin Kunto-Maljalla. Nimensä historiaan "Jesperi" sai myös ensimmäisenä metsästyskokeen käyttövalion arvon saaneena walesina.

Vuonna 1987 järjestimme jo kansainväliset metsästyskokeet. Tapahtumapaikkana oli jälleen Hailuoto ja riistana vesilinnut. Kokeen parhaana koirana palkittiin Tuomo Kotasaaren omistama Englannista tuotu field trial -tyyppinen englanninspringerinarttu Breeze of Butterstone, joka elämänsä ensimmäisessä kokeessa saavutti tuloksen AVO 1 117p, sai CACIT'in ja siirtyi voittajaluokkaan. Edelliselle hävisi niukasti walesiuros That Way Win Y Bangaw, om. Jukka Karinen. Muita mainitsemisen arvoisia ja mestaruuskokeissa menestyneitä koiria ovat Pentti Mustosen Lemniikinrinteen Donna sekä Mäntykujan Asta, om. Raimo Pesonen sekä Tuomo Kotasaaren Leawyn Fay ja FIN KVA Snow Wood Bird-Dierry, joka sijoittui Ruotsissa kansainvälisessä metsästyskokeessa toiseksi vuonna 1996 saavuttaen vara-CACIT'n, ja FIN KVA Rytex Romio, joka sijoittui toiseksi Ruotsin mestaruuskokeessa vuonna 2002.

Kansainvälisten kokeiden yhteydessä pidettiin myös metsästyskoetuomarikurssit Olli Tikan vetämänä ja saimme kerholle ensimmäiset tämän koelajin tuomarit. Todistuksen saivat Juha Huttunen, Raino Keränen ja Tuomo Kotasaari. Aluksi järjestettiin pääasiassa vesilintukokeita Hailuodossa, Oulunsalossa sekä Lumijoella, myöhemmin ohjelmaan otettiin myös maalintukokeet, joita on järjestetty Pyhännällä, Pudasjärvellä, Ranualla ja Sanginjoella.

Pohjois-Suomen Spanielikerhon käyttövalioita:

englanninspringerspanieliuros Nippe, om. Tuomo Kotasaari

englanninspringerspanieliuros Rytex Romio, om. Tuomo Kotasaari

englanninspringerspanielinarttu Snow Wood Bird-Dierry, om. Tuomo Kotasaari

englanninspringerspanielinarttu Lemmikinrinteen Donna, om. Pentti Mustonen

englanninspringerspanielinarttu Mäntykujan Asta, om. Raimo Pesonen

walesinspringerspanieliuros That Way Win Y Bangaw, om. Jukka Kannen

lauantai, 8. syyskuu 2018

Ajasta ikuisuuteen

Kesän alkaessa kääntyä syksyyn, kohtasi perhettämme suruviesti. Yksi pitkä ja vaiheikas elämäntaival oli kohdannut päätöksensä pitkäaikaisen sairastelun johdosta.

_Kirsti%20Piispanen_X8P1139.jpg

Puolisoni äiti, lasteni mummi, lastenlasteni isomummi, ystävä ja yksi koiraharrastukseni oppiäideistä on poissa. Vietimme hänen toivomuksestaan siunaustilaisuuden läheisten läsnäollessa 6.9. Yksi kauneimmista siunaustilaisuuksista, joissa olen ollut läsnä. 

Surutyötä perheen ja läheisten kanssa läpikäydessämme sekä jäämistöä järjestellessämme, olemme yhdessä musitelleet monia tapahtumia. Esineitä eteen tullessa, on monta kertaa juteltu "Muistatko tämän? Se oli silloin kun ..." Kyllä ihmisen elämään monia vivahteita ja tapahtumia tulee, etenkin kun sitä on saanut nauttia 86 vuoden ajan, kuten Kirsti sai tehdä. Minä opin tuntemaan Kirstin ja Juhan isän Eeron ennen kuin tapasin heidän poikansa Juhan.

Pohjankartano.jpg

Tällainen valokuva löytyi. Se on otettu Oulun kaikkien rotujen näyttelyssä Pohjankartanossa elokuussa 1978. Silloinen kaksipäiväinen KR-näyttely mahtui kyseisen koulun sisäpihalle ja autot parkkipaikalle. Ei mahdu enää. Kuvassa ovat Eero ja Kirsti istumassa varjossa kehän reunalla. Sylissään heillä on Kangassalon Paulan omistamia japanese chinejä (silloin rotu oli nimeltään japaninspanieli) Palomino ja Cinnia. Heidän keskellään on vävypoika Kanniaisen Heikki, joka Juhan siskon Arjan kanssa on kasvattanut usean sukupolven ajan pitkäkarvaisia mäyräkoiria Quickfeet-kasvattajanimellä. He ottivat silloin nuoren cockeriharrastajan koirineen mukaan aktiiviseen harrastustoimintaan, jossa sitten Juhankin tapasin. Tunnetuin seurauksin.

Kirsti toimi kolmen vuosikymmenen ajan Pohjois-Suomen Spanielikerhon sihteerinä ja yhden vuoden puheenjohtajanakin. Tiibetinspanieleita ja cockerspanieleita oli perheessä 70-luvun alusta alkaen. Tiibetinspanielien kasvatustyöstä Kirsti sai Suomen Kennelliiton Vuolasvirta-palkinnon nro 198, jonka hän kävi yksin juhlatilaisuudessa noutamassa. Eero oli äkillisesti poistunut keskuudestamme v1983. Kirsti toimi useita vuosia myös Pohjois-Pohjanmaan Kennelpiirin hallituksessa ja omasi metsästyskoirien jäljestämiskokeen ylituomarioikeudet. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen Kennelliiton hopeinen ja Suomen Spanieliliiton kultainen ansiomerkki.

Kirsti%26Miksi.jpg

Yksi tärkeimmistä opeista, jonka Kirstiltä sain koirien käsittelyyn, oli koiranpentujen sylittely niiden varhaisessa elämänvaiheessa. Silloin pentu oppii ihmisen käsittelyyn ja ihminen oppii tuntemaan pennun sellaisena persoonana kuin se on syntynyt. Sellaisena sitä pitää koko elämän ajan arvostaa. Kuvassa Kirstin palluteltavana kuuden viikon ikäinen Miksi.

sunnuntai, 12. elokuu 2018

Syksyn avaus

Elokuun kymmenes päivä antaa luvan kyyhkyjahtiin. Saimme kutsun hyvään seuraan, eteläisempään Suomeen ja otimme sen ilolla vastaa. Perjantaina töiden jälkeen suunnattiin aamulla pakattu auto taipaleelle.

usvainen%20aamu.jpg

Kokoontuminen aamuneljän jälkeen ja hajaantuminen passipaikoille. Osa ryhmästä oli päässyt aloittamaan jo perjantaiaaamuna. Hyvistä tilanteista oli päästy spanieleiden kanssa nauttimaan ja me toivoimme samaa. Mutta on se nautinnonarvoista jo nauttia luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta. Keli ei olisi voinut olla parempi.

Miksi%20passissa.jpg

Nimenomaan siitä hiljaisuudesta me Miksin kanssa omalla paikallamme nautimme. Olin unohtanut sekä kameran että kännykän autoon, joten tilannepäivityksiä en päässyt somettamaan. Enkä muiden viestittelyjä seuraamaan. Nämä kaksi kuvaa ovat puuhaihmisemme Sannan sunnuntaiaamuna ottamia. 

Kaikki tiimissämme olevat koirat toimivat n neljän tunnin mittaisissa passeissa upeasti. Hiirenhiljaa, mutta silti tarkkaavaisina. Kun pudotuksia tuli, kävivät piilosta suorittamassa nopeat ja tehokkaan eleettömän noudot. Ja vaihtoivat sen jälkeen moodinsa taas aktiiviseen ja hiljaiseen tilanneseurantaan. 

15%20koiraa.jpg

"After huntia" vietimme Sannan ja Heikin vieraina hyvin syöden ja saunoen. Kuvassa koko lauantaiporukan koirat. Laskin, että siinä ovat sopuisasti viiden eri perheen koirat yhden perheen kotipihalla. Neljää eri rotua, yksi juoksuinen narttu, kolme urosta (alaikäisiä tosin) ja ikähaitari 6kk - 10v.  Yksi koirista (Mutku) jää kuvassa Muun taakse, eli kokonaispääluku on 15 kpl.

hakutreeni%C3%A4.jpg

Kun passissa olo päätettiin, nautittiin porukalla ja maanomistajien kanssa molempina päivinä yhteinen brunssi. Sen jälkeen treenailtiin koiria, niin saimme kaikki vähän liikettäkin.

hakutreeni%C3%A42.jpg

Miksin häntä on toipunut hyvin. Ei ole vielä täysin kunnossa, mutta kantoasento on parempi ja häntä myös heiluu. Tässä vedetään hakukuviota avopellolla matkalla kohti reunustiheiköitä. 

puolivuotiskuva.jpg

Mutku sisaruksineen täytti jo 6 kuukautta. Tässä koko pentue yhteiskuvassa. Fyysinen ja psyykkinen kehittyminen on sujunut kaikilla hyvin. Toivotaan samaa myös jatkossa.

IMG_20180812_190917.jpg

Sunnuntai-iltana nautittiin kotona kyyhkynrintaa. Oli herkkua.