maanantai, 10. heinäkuu 2017

Päivä Moelfamau-cockereiden parissa

Talvella ystäviemme Lean ja Karin kanssa suunniteltu kiertoajomatka Skotlannissa toteutui kesäkuussa. Suomalaista keskikesän juhlaa vietimme erilaisissa maisemissa kuin aiemmin. Eikä valinta ollut huono. Ajomme kulki reittiä Edinburgh - Stirling - Callander - Oban - Fort Williams - Mallaig - LochNess - Inverness - Elgin - Braemar - Stanley - Edinburgh

IMG_1237.jpg

Ajoimme maisemareittejä käyttäen mm. läpi Trossachsin ja Cairngormsin upeiden luonnonpuistojen. Se kannatti. Puhdasta luontoa löytyy ihailtavaksi muualtakin kuin koti-Suomesta. Kilometrejä vuokra-autoon kertyi viikon aikana yli 1200. Kierroksen jälkeen palautimme vuokra-auton ja vietimme vielä kaksi päivää Edinburghissa. Kerrassaan onnistunut reissu, josta jäi monen monta hienoa muistoa.

20170702_130135.jpg

Eikä tässä vielä kaikki. 

Kun Kari ja Lea suuntasivat kohti Suomea, me matkasimme Juhan kanssa junalla Manchesteriin. Ohjelmassa oli kanijahtia Darren Skidmoren ja Moelfamau-cockereiden kanssa. Darreniin olimme tutustuneet hänen kolmen Suomen vierailunsa aikana ja jo tuolloin puhuttiin tästä mahdollisuudesta. Oli hienoa päästä näkemään paikan päällä tätä metsästyksen, koirien ja ammunnan treenauslajia. 

Darren tuli aamulla varhain noutamaan meidät hotellilta kyytiin. Ja niin matkasimme reilun tunnin verran kohti kanimetsästysmaastoja. Automatkan aikana oli mukavaa jutella Darrenin kanssa cockereista. Jalostuskoirista ja sukutauluista sekä asioista, jotka tekevät cockerista hyvän metsästyskoiran. Aiheista joista kovasti pidän. Darrenilla oli mukanaan sekä valmiita käyttökoiria sekä muutamia nuoria, joita voidaan välillä myös treenata, kun pidetään autolla evästaukoa. Kaikki koirien kanssa tehtävä työ tähtää hyviin metsästyskoiriin, joilla käydään aktiivisesti myös kokeissa. Parhaimpia niistä käytetään jalostukseen.

Mukaan oli otettu yksitoista cockerspanielia. Auton perässä ollut koppi oli jaettu kahteen osastoon. Toisella puolella matkasivat urokset ja toisella puolella nartut. Hiljaa, fiksuina ja sulassa sovussa keskenään. Ulos tultiin nimen perusteella. Yksi kerrallaan. 

Mukaamme liittyi myös John Begley, jolla oli neljä hyvätasoista cockeria mukanaan. Jo aivan alkuhetkistä alkaen olimme tyytyväisiä, sillä tulisimme kokemaan enemmän kuin olimme odottaneetkaan.

What%20a%20view.jpg

Päivä antoi meille mahdollisuuden kokea brittiläiset maisemat aivan lähituntumalta. Metsästys tapahtui lampaiden ja lihakarjan laidunalueilla. Niitähän Britanniassa on valtavasti. Lihaksi kasvatettavat eläimet tekevät elämänsä aikana tärkeää maisemanhoitotyötä ja viettävät samalla hyvin lajityypillistä elämää. Kivikkoiset ja karut alueet ovat ikinurmia eikä niitä ihmisen toimesta hoideta muutoin kuin huolehtimalla aidoista. Eläinten syöntilistaltaan hylkimät kasvustot, kiviatojen rakoset ja kivikkoalueet tarjoavat runsaalle villikanikannalle hyvät piiloutumispaikat. Niiden löytämiseen tarvitaan hyviä metsästyskoiria, jotka tuovat kanit ihmisen aseen ulottuville.

IMG_0487%20pieni.jpg

"Pupujen" metsästäminen saattaa tuntua jonkun mielestä julmalta, mutta niitä on tuolla niin paljon, että ne ovat riesa jo lajille itselleenkin. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon vahinkoa ja riskejä ne tekevät laiduntaville eläimille kaivamillaan kaninkoloilla. Niitä sai itsekin varoa, ettei kompastuisi ja loukkaisi itseään. Myös ammattitilanteissa olen brittiviljelijöitä kanitilanteesta jututtanut. He ovat iloisia ja tyytyväisiä siitä, että metsästäjät auttavat heitä pitämään kanikannan kohtuullisena. Ja metsästäjät tarvitsevat siihen hommaan hyviä koiria. Kaneja saa metsästää ympäri vuoden ja siihen tarvitsee vain maanomistajan suullisen luvan.

20170702_101802.jpg

Darren ja John kulkivat vierekkäin metsästäen kumpikin omalla koirallaan. Me kuljimme Juhan kanssa lähietäisyydellä seuraten miesten ja koirien toimintaa. Koska metsästettävää riistaa oli paljon, oli myös tapahtumia paljon. Näimme erilaisia koiria ja erilaisia työskentelytyylejä. Muutaman koiran vaihdon jälkeen hoksasimme, että saamme enemmän tehoa päivään, kun koirien vaihdon autolla jätimme pois. Minulla ja Juhalla oli takana 1-2 koiraa kädessämme, jolloin Darrenilla ja Johnilla oli edessään yhdet. Silloin pääsimme kulkemaan maastoa laajemmin, eikä tarvinnut tehdä pistoja autolle koirien vaihtoon. Näin saimme Juhan kanssa tutustua kaikkiin yksilöihin ihan lähituntumalta. Mukavan rauhallisia ne olivat odottaessaan vuoroaan. Ja ihastuttavan energisia tehdessään työtä.

IMG_0696%20pieni.jpg

Eniten töitä sai tehdä 5-vuotias uros Dexter eli OFTW Priorsmeadow Berillo (FT Ch Maesydderwen Spartan - FT Ch Maesydderwen Sarong). Dexter on yhtä voittoa vaille FT Ch ja Darren aikoo osallistua sillä syksyllä kokeisiin. Myös Cocker Spaniel Championships on tullut Dexterille ja Darrenille tutuksi kokemukseksi. Dexter teki koko päivän hienoa työtä. Kaikilla spanielimetsästyksen osa-alueilla.

IMG_0653%20pieni.jpg

Yllä Dexterin "naurava naama" lähempää kuvattuna. Tässä se seuraa tarkkana mutta rentona Darrenia, joka juttelee vieressä metsästäneelle Johnille antaen hyviä vinkkejä onnistuneiden suoritusten aikaan saamiseksi ja jahdin etenemissuunnasta. 

Dexter on koetun perusteella minulle koira, jonka esiintyminen sukutaulussa on hyvä asia. Koiran itsensä sukutaulu on rohkeasti koottu, mutta kun lopputuloksena on saatu aikaiseksi ilmiasultaan näin hieno yksilö, on sen jalostuskoiran arvo hyvin suuri.

IMG_0659pieni.jpg

Tässä John metsästämässä omalla koirallaan. Hakuvuorossa on Rathfort Meg of Moelfamau (Abbylara Shadow - Rathfort Jill). Tulisesti ja vauhdikkaasti toimiva narttu, joka ei osoittanut väsymisen merkkejä missään vaiheessa.

IMG_0471.jpg

Tässä ammuttua kania noutamassa "Eric" Katemane Glas Eric ( FT Ch Maesydderwen Scamp - Katemane Leaves). 

20170702_101904.jpg

Tämä Johnin nuori, pian kaksivuotiaaksi tuleva uros jäi erityisesti mieleeni. Mikä hakutyöskentely, energia ja tyyli! Koulutustasoltaan vielä raakile, mutta tänne oltiinkin tultu opiskelemaan paremmaksi. "Mac" eli Cwmceiliog Ci Dewr (FT Ch Maesydderwen Spartan - Maesydderwen Stella)

IMG_0677.jpg

Ja pitihän ikuistaa muisto valokuvana myös itselle. Tässä käsissäni ovat Johnin Meg ja Darrenin Dexter. Rentoina riistan hajujen ja jahtitapahtumien keskellä odottaen vuoroaan. Ei muuten piipannut ainutkaan koira.

IMG_0654.jpg

"Meg" eli OFTW Lynkee Time Bomb (FT Ch Lockslane Archibald - Lynkee Lastimeout) on myös yksi Darrenin tulevan kauden koekoiria. Hienosti hakeva koira, joka Darrenin mukaan on erittäin hyvä linnuilla, mutta ei niin hyvä kanimetsästyksessä. Dexter on siitä erinomainen koira, että se toimii hyvin ja moitteetta kaikella riistalla.

Sheena.jpg

"Sheena" oli palannut äitiyslomaltaan ja tullut antamaan näyttöjä fyysisestä kunnostaan ja toimintamuististaan. Erinomaisesti sujuivat molemmat ja Darren oli ilmeisen tyytyväinen. Sheena on viralliselta nimeltään Maesydderwen Simplicity ja sillä oli pentue Dexterin kanssa. Pentue on rekisteröity maailmankuululle Maesydderwen-kasvattajanimelle, jonka kanssa Darren tekee tiivistä yhteistyötä.

IMG_0475%20pieni.jpg

Sheena noutaa Macin ylösajosta ammuttua kania. Mac odottaa heinikossa lupaa lähteä seuraavan etsintään.

IMG_0704.jpg

Kerrassaan hieno päivä. Kiitokset Darren!

sunnuntai, 4. kesäkuu 2017

Oppeja ja oivalluksia

Helatorstain aikaan oli ns. pitkä vapaa. Vapaa töistä kyllä, mutta muilta osin meillä aktiivista ja mielekästä touhua täynnä.

20170525_131237.jpg

Olimme Juhan kanssa torstaina Pohjois-Suomen Erämessuilla Lumijoen Metsästysyhdistyksen osastolla esittelijöinä. Siellä meillä oli kokeiltavana ammuntasimilaattorimme. Paljon erityisesti nuoria kävi saamassa hyvää oppia metsästykseen ja riista-ammuntaan. Ihan aiheesta siis yhdistyksemme valittiin Metsästäjäliiton vuoden seuraksi.

18671660_1191313720977834_24499662256780

Perjantaina ajettiin sitten Cockerspanielit ry:n Metsästyskoulutusleirille Jyväskylän Surkeelle. Metsästystoimikunta oli taas kerran puuhanaisemme Anne Knuutisen johdolla järjestänyt hyvin organisoidun koulutustapahtuman uusille ja vanhoille spanielimetsästyksen harrastajille. Tässä Terhi-Marien lauantaiaamuna ottama "leiriselfie".

18740057_1413303612068269_30375111402852

Me koulutimme Juhan kanssa kahdeksaa koulutustasoltaan pisimmälle ehtinyttä koirakkoa. Tässä Toivasen Annan ottama kuva rivitreenistä. Se piti sisällään monenlaista yhdistettyä koiran ja ohjaajan yhteistyötä mittaavaa tehtävää. Se sisälsi vireen nostoa ja laskua kunkin koiran suorittaessa nopeasti vaihdellen seuraamista hihnassa ja vapaana, paikallaoloa sekä erilaisia noutoja eri suuntiin. Näin toimien kaikki koirat saivat suorittaa nopeita ja lyhyitä tehtäviä. Ja me Juhan kanssa pääsimme näkemään, millaisia vahvuuksia ja parantamisalueita kukin koirakko mielestämme omasi.

Miksin%20kanssa.jpg

Siitä lähdettiin yksittäistreeniin. Hakua suoritettiin Matkailutila Surkeejärven omistamilla alueilla, pellon reunusheinikoissa. Sinne oli hyvä piilotella esineitä ja antaa yksilökohtaisia treenivinkkejä hakutyöskentelyyn. Meillä oli mukana Muu ja Miksi, joiden avulla pystyimme näyttämään kunkin treenin ns tavoitetason. Osallistujien kertoman mukaan sen tekemisessä oli kaksi hyvää asiaa. Se, että sai käsityksen mitä pitää oman koiran kanssa suorittaa. Ja myös se, että eivät meidänkään koirat kaikissa jutuissa ihan putkeen suorittaneet. Silloin oli mahdollisuus livenä nähdä, kuinka koiran tekemä virhe analysoidaan, oikaistaan ja niiden myötä koira autettiin onnistumaan. Nämä molemmat näkökulmat laskivat koulutettavien ihmisten jännitystä.

18699672_10155278822919593_4309442328904

Neljän aikaan iltapäivällä huolsimme koko päivän touhunneet koirat ja laitoimme ne lepotilaan. Ihmisosasto sen sijaan jatkoi eteenpäin kuuntelemaan luentoa. Vaikka raitis ulkoilma jo väsyttikin, silti kahvin antamalla piristyksellä väki jaksoi aktiivisesti osallistua ja kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Luentomateriaalina osallistujilla oli SPME-koelomake, jonne metsästysspanielin kaikki halutut ominaisuudet eri riistatilannevaiheissa on sekä ansioina että puutteina kirjattu.

Luennon jälkeen meillä oli yhteinen illallinen päätalolla. Sen jälkeen saunottiin ja iltaa jatkettiin vapaamuotoisesti keskustellen. Haasteellista oli saada otettua yhteiskuva n 12 neliön kokoiseen keittiöön yhteisen pöydän ääreen koirista juttelemaan kokoontuneesta 27-henkisestä osallistujaryhmästä. Se ei onnistunut, joten siksi sitä ei ole tässä.

IMG_7608.jpg

Seuraavaksi päiväksi vaihdoimme treenipaikkaa. Yön yli levänneet koiramme halusivat jälleen aktiivista toimintaa, joten sitä niille annettiin. Damilauncher-noutoja avohakkuurinteessä. Tällä treenillä saadaan mm. piipparit ja noutoesineen luovuttamista vastustelleet koirat parantamaan tapojaan, kun tekemistä tuli niin paljon ettei tarvetta moisiin enää ollut.

Kuvassa oleva Annan Karkki ei moisia tapoja omaa. Se pääsi osaamisensa kehittymisen myötä osallistumaan yhä vaativampiin noutotreeneihin. Karkki piti niistä kovin ja näytti suoritteiden aikana, kuinka paljon se oli kahden viikon aikana osaamistasoltaan kehittynyt eteenpäin. On ilo nähdä koirakoita, jotka koulutustapahtumien välissä tekevät aktiivista kotitreeniä. Ne ovat niitä, jotka vievät koirien osaamista eteenpäin ja motivoivat vinkkejä antaneita kouluttajiakin. Koulutusleirit ovat ennen kaikkea ohjaajien koulutuksen ja opin paikkoja.

IMG_7589.jpg

Opastimme ryhmäläisiämme seuraamaan jokaisen koirakon suoritusta. Näkemään ja hoksaamaan sieltä erilaisia asioita. Jokaisen suorituksen jälkeen niistä yhdessä keskustelimme.Johtavana teeman niissä olivat Kyra Kyrklundin osuva lause "Jos et saa mitä haluat. muuta jotain mitä teet".

IMG_7607.jpg

Juhan kanssa kun parina koulutamme, tiedämme toistemme kuviot aika hyvin. Juha suoritti koirien kanssa harjoitteita. Minä puolestani olin ryhmän mukana niitä analysoimassa. Mikä onnistui ja miksi. Missä pitää parantaa ja miten. Ja myöskin sen, miksi Juha teki harjoituksen aikana jonkin jutun, mitä sillä haettiin jne. Pyrkimyksemme on aina tehdä koiralle oikein ja jättää sille hyvä mieli onnistumisesta. Nehän elävät ainoastaan nykyhetkeä.

Esimerkiksi tällaisessa pitkässä noudossa on ensisijaisen tärkeää, että ohjaaja antaa koiralle mahdollisuuden markkeeraukseen ja sen lukitsemiseen. Monet ohjaajan tahattomat "lähtösäädöt"kun johtivat siihen, että tuo mahdollisuus koiralta vietiin, eikä tehtävän suoritus loppuun sitten onnistunutkaan ilman ohjaajan tukea. Onneksi nämä koirat jaksavat tehdä toistoja ja jokaisen kanssa päästiin onnistumisiin. Koirat siis toimivat ihmistensä kouluttajina.

IMG_7587.jpg

Yksi monesta viikonlopun aikana edistyneistä ohjaajista oli Heikki Hiilinsä kanssa. Heidänkin suoritusta seuraamalla kaikki ryhmäläiset pääsivät näkemään, mikä on ohjaajan roolin merkitys koiran suoritukseen. Niistä onnistumisista on mukavat Annan kuvaamat videopätkät Metsästävien Cockereiden Facebook-sivuilla. Kerrassaan loistavat suoritteet vuoden ikäiseltä koiralta ja tässä lajissa vielä kokemattomalta ohjaajalta. Kouluttajien mieltä lämmittää aina se tilanne, kun annetusta vinkistä suoritus saadaan aiempaa paremmaksi.

IMG_7613.jpg

Jatkakaa treenejä eteenpäin ja hyödyntäkää jokainen arjen tilanne. Ne luovat hyvän perustan itse lajiharjoittelulle. Koirien kiinnipitoaikaa tulee noudattaa, mutta mahdollisuuksia treeneille on vaikka kuinka paljon. Niitä löytyy vaikka tästä vanhasta blogikirjoituksesta  https://fieldlan.vuodatus.net/lue/2011/07/arjen-treenivinkkeja 

Meiltä kysyttiin lisää koulutusjuttuja ja treeniryhmiä, mutta valitettavasti niihin meillä ei ole tarvittavia resursseja. Tällainen kerran vuodessa tapahtuva koulutusviikonloppu on hyvä. Jos jännittää osallistujia suoriutuminen tällaisesta tapahtumasta, niin voin paljastaa, että samat fiilikset on kouluttajillakin :) Tietoa toki mielellämme jaamme ja sitä löytyy täältä blogista ja Tiinan kirjasta, jonka voi tilata vaikka täältä . Oli muuten hienoa saada kirjoittaa omistuskirjoitus jo hankittuun kirjaan - se oli toinen saamani pyyntö. Palautteet kirjasta ovat olleet miellyttäviä ja siellä oleva teksti on edelleen meidän mielestämme ajanmukainen. Se on tapa,joilla Miksi ja Muukin on osaamistasolleen koulutettu ja treenattu.

Ja seuraava Cockerspanielit ry:n koulutusleirihän on heinäkuun lopussa Laukaalla  Kouluttajana useamman käyttövalion kouluttanut Seppo Partanen. Mahdollisia vapaita paikkoja voi tiedustella Annelta. 

20170602_064650.jpg

Vaikka viikonlopun aikana mukana tapahtumissa ja tekemisissä olivatkin, niin Muu ja Miksi jäivät koulutusviikonlopun aikana aktiviteettitarpeessaan vähälle. Sen näki seuraavan päivän aamulenkillä, kun pienin vihjein minulle kerrottiin, että jotain tarttis tehdä :)

sunnuntai, 21. toukokuu 2017

Ilo, itku ja ikävä

Lokakuussa 2003 elimme koiranomistajan raskainta päivää. Koti tuntui tyhjältä ja ulkoiluhetkistä puuttui jotain. Alkoi uuden koiran etsintä. Sen monivaiheisen projektin tuloksena perheeseemme tuli käyttölinjaisen cockerspanielin musta urospentu Ruotsista.

Joku1pv.jpg

Koiran hankintaperusteina eivät enää olleet koiran väri, sukupuoli, luovutusajankohta tai kasvattajan läheinen sijainti. Valintakriteerien kärjessä olivat aivan muut seikat.

Apr25088.jpg

Vietimme hienon keväisen päivän Mennan Ninan ja Ruistolan Ullan kanssa Jokun kasvattajan luona. Näimme monta hienoa käyttiscokeria, mukaan lukien pentueen vanhemmat. Kasvattaja puolestaan oli selvittänyt meidän osaamisemme huolella ennen kuin luovutti huolella suunnitellun yhdistelmän tulokset käsiimme. Siitä huolimatta näin hänen silmiensä kostuvan, kun pakkasimme pennut mukaamme ja kohti Suomea. Meille se oli ilon hetki. Päivämäärä oli 24.4.2004.

CockeriGaala2010%20034.jpg

Joku ja Tarkku olivat hellyyttävä ja sympaattinen pari. Vuosien aikana tavattiin usein ja jotenkin nämä kaksi löysivät aina toisensa. Niiden välinen viestintä oli aina kuin siskon ja veljen. Erilaista kuin muiden koirien kanssa. Tässä Cockerigaalassa 2010. Yksi historian hienoimmista cockeritapahtumista. Siitä löytyy blogikirjoitus täältä

Jokukaniaitaukessakontaktihukassa.jpg

Jokun kanssa koettiin niin paljon. Niitä hetkiä ja tarinoita löytyy tästä blogista monta. Joku yhtenä monista koirista, opetti meille paljon asioita ja päivitti näkökulmia. Ei niitä oppeja kirjoista löydä eikä voi miljooninkaan euroin ostaa. Ne ovat parhaimmillaan livenä ja aitoina tapahtumina. Small talkia koiran ja ihmisen välillä.

IMG_0033.jpg

Joku alkoi ikääntyä. Huhtikuisessa blogissani tein jo ajatustyötä luopumisesta. 13 vuotta on pitkä taival koiran elämässä, eivätkä ne kerry jälkiä jättämättä. Paras ystävä pitää hoitaa niin hyvin kuin on mahdollista. Ihminen joutuu päättämään, milloin hoitaminen loppuu ja on aika siirtyä viimeiseen palvelukseen. Se on suunnattoman raskas päätös. Eikä se helpotu siirtämällä. Ei vaikka sitä kuinka toivoisi.

Päätöksen tekeminen toisen elinpäivien päättymisestä on valtavan vaikea. Suoraan sanottuna kamala. Siksi siitä ei runsaasti tietoa löydykään, vaikka se kuuluu jokaisen koiranomistajan elämään yhtä monta kertaa kuin pennun hankintakin.

KiiminkiJoku%20ja%20vesityon%20aloitus.j

Me emme tiedä, mitä eläin siinä tilanteessa ymmärtää. Emmekä sitä, mitä on sen elämänvirran päässä, jonne meidän velvollisuus on paras kaveri saattaa. Sen tiedän, että aika päätöksen tekemisestä sen toteuttamiseen on koiranomistajan kamalinta aikaa. Siitä ei paljoa puhuta. Kun ei siitä pysty puhumaan. Itku on herkässä ja se purkautuu aidoiksi kyyneliksi monta kertaa.

IMG_2979.jpg

Silloin kun Jenni Vartiaisen kappale "Suru on kunniavieras" koskettaa liian syvältä. Kun sen jokainen sana alkaa olla todellisuutta oman tilanteen kanssa. Silloin on aika. Auttaa ystävää siirtymään polulta metsän puolelle.

Otin sähköpostitse yhteyttä Kempeleessä olevaan pieneläinkrematorio Pohjantähteen ja sovimme ajankohdan Jokun tuomiseen. Hyvää asiakaspalvelua saimme. Kaikki asiat voitiin sopia sähköpostitse, ilman tarvetta puhua. Hyvää palvelua tilanteessa, jossa asiakas ei siihen pysty. 

IMG_0107.jpg

Se päivä sujui niinkuin arkipäivät meillä usein. Juha käytti Jokun työpäivän jälkeen lenkillä lähimetsässä. Iloisesti häntä heiluen oli Joku kulkenut. Yhtäkkiä piristynyt ja katsonut suuntaan, josta samalla nousi kaksi kyyhykyä siivilleen kohti taivasta. Juha oli silittellyt Jokua ja jatkanut matkaa eteenpäin. Joku puolestaan jatkoi matkaansa kohti lintujen lähtöpaikkaa ja oli nostanut sieltä vielä kolmannenkin kyyhkysen siivilleen.

Ystävämme Virpi ( www.iinelainlaakari.fi ) poikkesi meillä työmatkalta palattuaan. Kuten joskus ennenkin. Tervehti Jokua ja samalla antoi sille rauhoittavan piikin takareiteen. Joku hyppäsi siitä koirapetille jossa muiden koirien tervehtimisseremonioiden ja tuttujen jokapäiväisten kodin äänien jatkuessa siirtyi hiljalleen ajasta ikuisuuteen. Virpin antaessa viimeisen piikin, oli Joku jo selvästi poistunut keskuudestamme.

Yhdessä käärimme ystävämme pehmeään peittoon ja Jokun matka tuhkattavaksi alkoi. Seuraavalla viikolla saimme tiedon, että Jokun tuhka on noudettavissa. Juhan kanssa teimme hiljaisen matkan kohti Lumijoen tuttuja metsästysmaastoja ja jätimme tuhkat sinne. Paluumatkan aikana näimme lähietäisyydeltä ja uskomattoman lyhyessä ajassa kolme jänistä ja lehtokurpan.

Nyt kun muistot palaavat, niistä joikainen koskee kovasti. Yksi kerrallaan. On ikävän aika. Koti tuntuu tyhjältä ja ulkoilulenkeistä puuttuu jotain.

PS: Jos haluat omalta osaltasi muistaa Jokua ja ilahduttaa meitä muistollasi, joka liittyy Jokuun, voit jättää tekstin tämän blogin kommenttikenttään. 

sunnuntai, 21. toukokuu 2017

Korkean paikan leirillä

Toukokuun toisena viikonloppuna kokoonnuimme omalla treenitiimillämme Nilsiän Tahkolle, sulaneille hiihtorinteille Edellinen ja ensimmäinen kerta oli kaksi vuotta sitten. Siitä löytyy oma blogijuttunsa täältä . Viimevuotinen peruuntui, koska Sallin ja Morganin pennut olivat hiljan syntyneet. Nyt oli sopiva aika ottaa nekin omistajinen mukaan treenaamaan sekä näyttämään kykynsä ja osaamisensa.

18517955_10154809502318731_8021686414042

Kaikilta osin loistavat olosuhteet tapahtumalle oli organisoinut Cappe. Aloitimme lämmittelykierroksen perustottelevaisuudella. Se sisälsi ryhmäliikkeitä seuraamisessa ja paikallaolossa sekä erityyppisiä lyhyitä noutoja ja luoksetuloja häiriökuormituksella. Hyvä metsästyskoira on hallinnassa elämän kaikissa tilanteissa. Ja ne mahdolliset haasteet näkyvät jo näissä. Hyvin sujuivat treenit myös ikä ja taso huomioiden, joten siitä oli hyvä jatkaa.

18422410_10154809509328731_8705729412201

Sen jälkeen kokeneemmat auttoivat kokemattomampia suvun nuorimpia koiria ja niiden ohjaajia. Treenit sisälsivät hakukuviota, nenän käytön tarkennusta, pillikoulua ja noutoja. Kuopusten suoriutumistaso ylitti ennakko-odotuksemme. Ohjaajien säädöillä saatiin samoista koirista enemmän haluttuja ominaisuuksia esiin. Nyt opittuja asioita pitää vain kerrata ja toistaa, jotta painuvat ihmisten syvämuistiin ja refleksitasolle.

IMG_7540.jpg

Nuorisokolmikosta ehdottomasti korkeimmalla osaamistasolla on Ruu (Hossing Primus) Teemun kanssa. Se näkyy mm tässä kuvassa. Kaikki lähtee koira-ohjaaja -suhteesta. Tosin Teemulla on Heikkiin ja Annaan kokemustasolla selkeä etumatka, joka on hyödynnetty hyvin.

Se missä Ruu "antaa tasoitusta" pentuesisarilleen on PEVISA-tutkimusten luustoterveys. Tämän suvun riskikohta on tutkitusti ja todistetusti siellä. Sen olemme kaikki etukäteen tienneet. Luonnollisesti Teemu, kuten me kaikki, olimme pettyneitä Ruun kuvaustuloksiin. Toivottu kun on koko ajan tervettä, rakenteellisesti kestävää koiraa, jossa on riittävästi kovuutta ja periksiantamattomuutta. Koira joka pyydettäessä antaa kaikkensa - kerta toisensa jälkeen. Sekä mahdollisesti jalostuskelpoista koiraa. Ruun osalta tuo viimeinen ominaisuus karsiutui nyt pois, mutta muista nautitaan niin pitkään kuin mahdollista. Kovaa mennään Teemun sanoin niin kauan kuin kroppa kestää.

Ruu%20pieni.jpg

Ainakin vielä se kestää hyvin. Ruun työmoraali ja osaamistaso ovat korkealla. Siskot ohjaajineen tässä sosiaalisen oppimisen tilanteessa. 

Taustalla Juha treenaa Sannaa hyvän ja toimivan parisuhdetreenikuvion saloihin - hiljaa olemiseen :)

18422364_10154809518903731_1886156092298

Suvun vanhemmat koirat (kuvassa Muu) haastettiin työskentelemään osaamisensa äärirajoilla. Monenlaisia noutotehtäviä tehtiin aina 200 metriin asti. Spanielimetsästyksessä tuskin koskaan sen pituisia noutomatkoja tulee. Ideana onkin testata koirien yhteistyökykyä, sen tehoa ja toimintaa äärirajoilla. Kuinka pitkällä etäisyydellä koira vielä toimii yhteistyössä ohjaajansa kanssa ja on tarvittaessa ohjattavissa?

18449357_10154809510983731_7173860645965

Vaikeusastetta kasvatettiin vaihe vaiheelta. Haastetta tehtävään tuovat erilaisten maastokuvioiden sekä aiempien muisti- ja hajupaikkojen ylitykset. Hyvää settiä vetivät kaikki koirat: Muu, Ringo, Lili, Miksi, Morgan ja Muu. Erityisesti Morgan veti väsymätöntä sarjaa kerta toisensa jälkeen. On se melkoinen velikulta.

18422357_10154809520523731_8853244975784

Miksin suuntaus kohti pitkää, markeeramatonta noutoa. Tässä tehtävässä Miksi ajautui hetken suoran linjan jälkeen vasemmalle, pieneen pellonreunametsikköön. Kun sain sen ohjattua sieltä takaisin linjalle, se muutamaan askeleen jälkeen kääntyi sinne takaisin ja haki systemaattisesti kohtaa, jossa noudettavaa damia ei ollut. Kun koira kolmannella kerralla kääntyi sinne taas, huusin sille topakasti "Ei!". Sain treeniporukalta satikutia tänä päivänä kielletyn sanan käytöstä :) Niin tai näin, koira ei saarekkeeseen enää mennyt ja pääsi puurtamislinjansa yli kohti onnistunutta noutoa. Fiksu koira.

18527302_10154809513958731_3763993051554

Näissä treeneissä ei luovutuksia tehty muissa kuin näissä tilanteissa.

18422363_1626407860720577_89203137632322

Yhdessä nautittiin hyvät aamiaiset, lounaat ja illalliset. Kukin hoiti oman, ennaltasovitun vastuualueensa ilolla ja vaivattomasti. Illallisen kanssa meni pänikkä tilanteeseen sopivaa punaviiniä, jota ihan vähän vielä tuunattiin paremmaksi. Hyvät keskustelut käytiin kaikesta koiriin liittyvistä aiheista ja näkökulmista. Kaikesta emme aina olleet samaa mieltä, mutta siinähän se kasvaminen ja uuden oppiminen tapahtuukin.

18489501_10154809539328731_8536957014170

Sunnuntain päätöskuviot vietettiin "Pelle och Palle"-treenin kuvioissa, jonka idealle ja nimelle jo väsyneinä nauroimme silmät vedessä. Tässä Juha ja Cappe viimeistelevät sen ideaa. Kyseessä on parihakuharjoitus, jossa esineitä piilotetaan sama määrä samalle linjalle, kummallekin oman hakualueen puolelle. Yleisö näkee piilotukset, mutta hakupari ei. Hakupareina työskentelivät Ruu ja Ringo, Miksi ja Salli sekä Muu ja Morgan. Oikein mukava ja opettavainen harjoitus tämäkin. Pitkiä linjoja tehneet koirat vedettiin tällä harjoituksella takaisin spanielimetsästysetäisyydelle. En muista kuka "voitti". Pääasia, että koirat saivat tehdä työtä, josta selvästi pitivät. Ja ihmisilläkin oli kivaa. Koko toukokuisen viikonlopun ajan.

sunnuntai, 23. huhtikuu 2017

Koira - not guilty

Viikonloppuna meillä oli pienet "tiimikokoontumiset" Kiimngissä. Ohjelmassa oli Pohjois-Suomen Spanielikerhon organisoima "Vietti vei ja korvat katosi" -koulutusviikonloppu, jonne osallistuimme muiden joukossa. Pääkouluttajana oli Jari Keinänen Rovaniemeltä. Jarista löytyy lisää täältä http://www.koijari.fi Kiiminkiin tulivat myös Sanna&Hiili sekä Anna&Karkki - Muun ja Jokun vuoden ikäiset tyttärentyttäret.

Jarilla on hyvä ote näihin koulutusasioihin. Viimevuotisesta, vastaavasta tapahtumasta kirjoitin mittavan kuusisivuisen artikkelin Spanieli-lehteen 2/16. On helppoa pitää sellaisen ihmisen koulutustyylistä, jota itsekin käyttää. Jari pystyy vakuuttavan teoriaosaamisen lisäksi näyttämään asiat myös käytännössä. Ihan sananmukaisesti kädestä pitäen. Monenlaista muuttumista näimme viikonlopun aikana sekä ohjaajissa että koirissa.

paras%20ryhm%C3%A4kuva.jpg

Koirat pärjäävät elämässään perin yksinkertaisten asioiden kanssa. Mustavalkoinen maailma on niille selkein. Monet ns koiraongelmat johtuvat siitä, että koira ei tiedä mitä sen pitää tehdä. Se ei saa riittävää palautetta siitä, tekikö se oikein vai väärin.

Koira tarvitsee toimintaa, sääntöjä ja huolenpitoa. Tässä tärkeysjärjestyksessä. Ns positiiviset koulutusteoriat valtaavat nettimaailmaa joka suunnassa, mutta käytännössä juuri mikään ei ole muuttunut. Koirankoulutusmaailmaa muutetaan vain niin mahdottoman positiiviseksi ja yksiväriseksi. Käsky-sana on päivitetty vihjesanaksi. Ei-sanaakaan ei saa käyttää, koska siinä on negatiivinen sävy ja se voi ahdistaa. Mutta niinhän sen pitääkin tehdä. Mistä koira tietää tekevänsä väärin, jos sitä ei sille koskaan kerrota? Myös pakotteella ja painostamalla se voidaan tarvittaessa ohjata kohti haluttua toimintaa, josta se voidaan ylistävin sanoin palkita. Koira kun ei välttämättä kykene aina omatoimisesti tarjoamaan haluttua toimintatapaa.

20170422_152452.jpg

Oikeasta suorituksesta tulee palkita koiraa niin, että se todella tuntuu sekä ohjaajassa että koirassa. Tässä kuvassa Hiili saa sellaista palautetta vauhdikkaasta palautuksestaan, että seuraavalla kerralla se tulee vielä lujempaa jos vain pääsee. Viretilaa on kasvatettu ottamalla ympärille häiriötekijöitä ja laittamalla ohjaajaan painetta. Yleisön läsnöolo ja kouluttajan palautteet ohjaajalle nostavat ohjaajan tunnetilaa ja se vaikuttaa koiraan suuresti. Hiili osoitti kuitenkin kestävän tilanteen oikein hyvin. Tällaiset yhteistreenit valmentavat hyvin myös jännittäviin koetilanteisiin.

Koira oppii asioita kokemalla. Sen palautteen avulla, mitä sen käyttäytymisestä seuraa ja millä aikataululla se sille tulee. Jos kokemus on hyvä, se kokee sen mielellään uudelleen. Päinvastaisessa tapauksessa tulos on luonnollisesti päinvastainen. Kun koulutetaan koiraa vaativaan, korkeassa viretilassa suoritettavaan tehtävään, pitää selkeä tapahtumaketju olla koulutettuna matalammassa vireessä, jotta se pystyy onnistumaan tehtävässään. Eikä tee virheitä. Silloin ohjaaja pystyy keskittymään itse suoritukseen ja luottamaan koiran osaamiseen. Viretilaa pitää kuitenkin nostaa koko ajan kohti huippua sitä mukaa kuin koiran osaaminen kehittyy. Muuten koulutuksesta tulee puurtamista eikä se etene.

18058197_1379132968818667_32456992147871

Koiralle yhdentekevä palaute ei sitä rankaise eikä myöskään palkitse. Meille viikonlopun oivalluksena tuli se, että myös kokeneet työmyyrämme (Miksi ja Muu) tarvitsevat treeneissä hyvää, kuuluvaa ja positiivista palautetta. Se on jotenkin unohtunut, kun olemme nähneet koirien nauttivan suorituksistaan ja ajatelleet niiden palkkautuvan pelkästään niistä. Mutta selkeästi niidenkin viretila kasvoi ja "hymy nousi silmiin" kun niitä antaumuksella kehuimme.

18010792_1379132822152015_10907296043986

Mielenkiintoisia keskusteluita kävimme myös koirien jalostamisesta ja luonnetestistä. Puolet ominaisuuksista tulee perimästä ja puolet opituista asioista. Koiran ensimmäinen saalistustapahtuma (Saalis-FAP) on sen hakeutuminen nisälle. Siitä se ympäristöoppi ja muokkautuminen sitten alkaa. Koiria on monenlaisia. Jokainen kasvattaja ja koiranomistaja tekee aina parhaansa. Sen työn lopputuloksena saadaan aikaiseksi koira. Jos lopputulos ei miellytä, niin on muistettava, että se koira on kuitenkin syyttömin. Hyvä kouluttaja ei koskaan moiti koiraa.

18055881_10154743431483731_9099668063645

Kuvassa on kolme sukupolvea. Koirat oikealta lähtien Muu, virellään tyttäret Miksi ja Salli ja laidassa tyttärentyttäret Hiili ja Karkki. Oli kiva nähdä nyt vuoden ikään yltäneet suvun nuorimmat. Voi miten hienoja koiria nistä onkin tullut!

Nyt kun lumi alkaa sulaa täällä pohjoisessakin, päästään mukavasti porukalla treenailemaan näitä tulevan syksyn kisakoneita. Seuraavaa kokoontumisajoa jo odotellaan!