sunnuntai, 12. elokuu 2018

Syksyn avaus

Elokuun kymmenes päivä antaa luvan kyyhkyjahtiin. Saimme kutsun hyvään seuraan, eteläisempään Suomeen ja otimme sen ilolla vastaa. Perjantaina töiden jälkeen suunnattiin aamulla pakattu auto taipaleelle.

usvainen%20aamu.jpg

Kokoontuminen aamuneljän jälkeen ja hajaantuminen passipaikoille. Osa ryhmästä oli päässyt aloittamaan jo perjantaiaaamuna. Hyvistä tilanteista oli päästy spanieleiden kanssa nauttimaan ja me toivoimme samaa. Mutta on se nautinnonarvoista jo nauttia luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta. Keli ei olisi voinut olla parempi.

Miksi%20passissa.jpg

Nimenomaan siitä hiljaisuudesta me Miksin kanssa omalla paikallamme nautimme. Olin unohtanut sekä kameran että kännykän autoon, joten tilannepäivityksiä en päässyt somettamaan. Enkä muiden viestittelyjä seuraamaan. Nämä kaksi kuvaa ovat puuhaihmisemme Sannan sunnuntaiaamuna ottamia. 

Kaikki tiimissämme olevat koirat toimivat n neljän tunnin mittaisissa passeissa upeasti. Hiirenhiljaa, mutta silti tarkkaavaisina. Kun pudotuksia tuli, kävivät piilosta suorittamassa nopeat ja tehokkaan eleettömän noudot. Ja vaihtoivat sen jälkeen moodinsa taas aktiiviseen ja hiljaiseen tilanneseurantaan. 

15%20koiraa.jpg

"After huntia" vietimme Sannan ja Heikin vieraina hyvin syöden ja saunoen. Kuvassa koko lauantaiporukan koirat. Laskin, että siinä ovat sopuisasti viiden eri perheen koirat yhden perheen kotipihalla. Neljää eri rotua, yksi juoksuinen narttu, kolme urosta (alaikäisiä tosin) ja ikähaitari 6kk - 10v.  Yksi koirista (Mutku) jää kuvassa Muun taakse, eli kokonaispääluku on 15 kpl.

hakutreeni%C3%A4.jpg

Kun passissa olo päätettiin, nautittiin porukalla ja maanomistajien kanssa molempina päivinä yhteinen brunssi. Sen jälkeen treenailtiin koiria, niin saimme kaikki vähän liikettäkin.

hakutreeni%C3%A42.jpg

Miksin häntä on toipunut hyvin. Ei ole vielä täysin kunnossa, mutta kantoasento on parempi ja häntä myös heiluu. Tässä vedetään hakukuviota avopellolla matkalla kohti reunustiheiköitä. 

puolivuotiskuva.jpg

Mutku sisaruksineen täytti jo 6 kuukautta. Tässä koko pentue yhteiskuvassa. Fyysinen ja psyykkinen kehittyminen on sujunut kaikilla hyvin. Toivotaan samaa myös jatkossa.

IMG_20180812_190917.jpg

Sunnuntai-iltana nautittiin kotona kyyhkynrintaa. Oli herkkua.

 

 

perjantai, 3. elokuu 2018

Mysteerimimmi

Miksi on sympaattinen persoona. Kuten jokainen eläin. Hyväntuulinen koira, jonka kanssa arki on helppoa ja juhlahetkiäkin on ollut. Kuuden vuoden ikään ollaan tultu puolin ja toisin tutuiksi. Kun naama on hymyssä, ovat asiat kunnossa.

IMG_0305.jpg

Lähdimme lomamatkalle Rovaniemen Kununkuusraveihin. Meillä oli mukava porukka raviradan Camping-alueella.

IMG_20180727_162839.jpg

Edellisenä päivänä Miksi alkoi roikottaa häntäänsä elottomana. Vesihäntää on meillä podettu ennenkin ja ajattelinkin sen olevan sitä. Joka päivä on merenrantaa tarvottu kuntolenkeillä. Vaikkakin ihmettelin syvästi, missä olisi näissä helteissä häntäänsä kylmää saanut? Hymy katosi koiran naamalta ja lattian nurkista haki lepopaikkaa itselleen. Konsultoin puhelimitse eläinlääkäriä ja päädyimme hoitamaan kipulääkkeellä, jota minulla oli mukana lääkelaukussa.

IMG_20180727_083621.jpg

Päiviä kului ja epäilys alkoi vaivata mieltä. Koiran olemuksessa ei tapahtunut muutosta. Ja selvästi hakeutui luokseni apua mystiseen kipuunsa pyytäen.

IMG_20180731_104904.jpg

Lenkeillä Miksi kulkee ihan kuin ennenkin. Liikkuminen on halukasta ja suoraa. Autoonkin hyppää sekä sieltä pois normaaliin tapaan. Rasituksen jälkeen läähättää vahvasti, josta osa selkeää kipukäyttäytymistä. Halukkaasti silti tekee ja haluaa olla kaikissa jutuissa mukana. Häntä vain on eloton. Siinä tilanteessa lähdettiin eläinlääkäriin hakemaan tarkempaa diagnoosia. Etenkin kun aloin pelätä, jos eloton häntä onkin vain oire ja viesti jostain todella paljon vakavammasta. 

Selk%C3%A4ranka-H%C3%A4nt%C3%A4-3.8.2018

Miksi tutkittiin huolella ja perinpohjin. Ultrattiin myös kohtu ja munasarjat. Kaikki ok. Sitten siirryttiin häntään ja sieltähän se syy sitten löytyi. Nikamamurtuma, jossa nikaman palaset ovat limittäin. Missä se on tuon saanut, on täysin mysteeri. Aika lailla kanssani se on näin loman aikana ollut, eikä mitään häntään kohdistunutta juttua olla havaittu. 

Hoitoa jatketaan aloitettuun tapaan kipulääkityksellä. Toipumisaikaennuste 3-6 viikkoa. Muullahan on hännässään peräti kolme murtumakohtaa, jotka nekin ovat itsekseen parantuneet ja häntä on kaikilta osin toimiva edelleen. Seurataan toki tilanteen kehittymistä, mutta tähän eläinlääkärin kanssa yhteistuumin päädyimme. Mikään lasta tms kun ei tuossa tule kuitenkaan pysymään.

Jonkin verran keskustelua on ollut näiden käyttölinjaisten spanieleiden häntien typistämistarpeesta jo pentuna. henkilökohtaisesti olen - edelleen - sitä vastaan. Typistäminen on kuitenkin suurimmalle osalle koirista tarpeeton toimenpide. Aikanaan kun sen sai pienelle pennulle toimenpiteenä tehdä itse, olen sitä myös tehnyt. n 200 koiran kennelissä työskennellessäni, sitä joutui kohtuullisen usein myös tekemään. Kivuton se toimenpide ei ole koskaan ja monta päivää oli paha olo sen toimenpiteen suorittamisen jälkeen. Lisäksi eläinsuojelulakiin sitä on vaikea, sanoisin jopa mahdotonta saada perustellusti edes kirjoitettua. Eläinsuojelulaki kun koskee yhtä lailla kaikkia eläimiä. Jos koirille sallittaisiin typstäminen, nousisivat keskusteluun myös mm. porsaille ja vasikoille suoritettavat toimenpiteet, joita halutaan myös vähentää/kieltää kokonaan.

Miksi%20ja%20min%C3%A4%20Sanna.jpg

Meillä on Miksin kanssa vielä monta kivaa juttua suunnitelmissa. Ja mysteerimimmeinä aiomme ne myös toteuttaa. 

sunnuntai, 15. heinäkuu 2018

Koirien kanssa opintomatkalla

Ahto käytettiin heti juhannuspyhien jälkeen kontrollissa eläinlääkärillä. Hyvin oli koira palautunut hurjasta käärmeenpurematurvotuksestaan. Ja veriarvotkin olivat kaikki kunnossa. Se tarina päättyi hyvin.

Miksin%20kanssa%20Sanna.jpg

Samalla otin mukaan Miksin ja Muun. Otettiin verinäytteet niistäkin. Miksin lukemat olivat samaa tasoa kuin aiemminkin. Hemoglobiini oli nyt jo niinkin alhaalla kuin 114. Aiemmat lukemat ovat olleet 122, 128 ja 121 (viitearvo 141-201).  Limakalvot ovat ajoittain vaaleat, mutta muita anemian tai IMHAn oirieta ja merkkejä koirassa ei ole. Sellaiseksi kun ei lueta pöyhkeää ja tuuheaa rusettimarsuturkkia, jonka se keväisin itselleen kasvattaa. Tästä meidän hemoglobiiniseurannan taustoista voi halutessaan lukea lisää tästä blogilinkistäni. "Kesäisiä treenivaihteluvinkkejä jakoon" Sieltä voi saada myös kivoja vinkkejä koirien treenaukseen näissä hellekeleissä.

Muu%20veteen%20Sanna.jpg

Koirien kanssa eläminen on loputonta opintomatkaa. Muu elää samoissa olosuhteissa kuin tyttärensä Miksikin. Ja syö samaa ruokavaliotakin. Muun vertailulukemat ovat samoihin aikoihin otettuina olleet 151 ja 150. Ehkä eräänlainen mysteeri joskus selviää. Tai sitten ei. Näinkin on joskus näiden koirajuttujen kanssa käynyt.

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla suuntasimme asuntovaunun kanssa eteläiseen Suomeen ystäviä ja tuttuja tapaamaan. Ensimmäinen kohde oli Metsästysspanielit ry:n jokavuotinen kesäleiri. Ilmoittauduimme mukaan kuunteluoppilaiksi, joka antaa hyvän mahdollisuuden seurata koirien kouluttamista ja oppimista rauhalliseen tahtiin - nimenomaan sieltä koiran näkökulmasta. 

IMG_0227.jpg

Uusi tuttavuus leirin kouluttajista oli Janne Lähteenaro, joka on noutajillaan voittanut useita Pohjoismaiden mestaruuksia sekä mm Erämessujen Vuoden Eräkoira-palkinnon. Jannen koiran rauhallinen, mutta työtehtävissä tehokas olemus miellytti silmää. Koira oli vapaana paikallaolossa Jannen selostaessa ja opastaessa osallistujien noutoharjoitteita. Välillä hän näytti itse koirallaan, mitä kulloinkin tarkoitti ja mikä on tavoitesuoritus. Hallittua ja elettömän tehokasta toimintaa molemmilta. Siihenhän koulutuksella pyritään.

IMG_0210.jpg

Osallistujien "karavaanarialue" oli koulutuskentän laidalla. Se tilanne mahdollisti myös katseluoppilaina toimineiden koiriemme täysipainoisen oppimismahdollisuuden. 

IMG_20180707_210347.jpg

Ikkunasta seurailivat, mitä ulkona tapahtuu.

IMG_0299.jpg

Kukin vuorollaan olivat myös ulkona katsomassa. Miksillä on persoonallinen tyyli tunkeutua näissä tilanteissa jalkojeni väliin. Näin se saa fyysisen kontaktin ja kontrollin liikkeilleni ja pystyy levollisena seuraamaan ympäristön tapahtumia. Se pystyy syventymään niihin hyvin, koska näin toimien tietää tarkasti sijaintini ja viretilani. 

IMG_0280.jpg

Pitkä päivä uuvuttaa jossain vaiheessa.

ampumassa.jpg

Helteinen päivä oli henkisesti ja fyysisesti raskas koirille. Ruokailun jälkeen ne laitettiin ansaittuun lepoon ja ihmiset jatkoivat ampumaradalla. Tämä osuus on myös tärkeä, kun onnistuneita suorituksia koirilta syksyn jahtireissuilla odotetaan. Ryhmiä oli useampia ja niihin osallistujien määrä oli runsas. Se on hieno juttu, vaikka veikin kouluttajilta paljon resursseja. 

IMG_20180707_174012.jpg

Ampumaradan jälkeen oli kivaa kesäisessä säässä kilistellä vähän kuohuvaa. Sannan kanssa nautimme Fresitaa Heikin ja Sallin agilitykisoissa saavuttaman nollavoiton kunniaksi. Ensi vuonna on kuulemma agilityn MM-kisat Suomen Turussa.

IMG_0526.jpg

Akaan Kylmäkoskelta jatkoimme kohti vielä eteläisempää Suomea. Jo perinteiset kesätreenit Cappen tarjoamissa treenimaisemissa. Hieno tiimi koossa jälleen. Ja voi kuinka monta hienoa sattumaa tämänkin kokoonpanon syntymiseen liittyy! Nautimme joka hetkestä.

kahdekasan%20laiturilla%20Sanna.jpg

Koirasuvun pienimmät saivat opetella ryhmän ja damipelin sääntöjä isompien mallista. Ensin oli toki isoimmat höyryt päästelty pois ja uimassa käyty. Mutku aiheutti jopa sydämentykytyksiä tehtyään väärän markkeerauksen ja suuruudenhulluna lähti kohti kaukana sijaitsevaa isoa venepoijua. Yhä vain pienemmäksi meni pienen koiran pää, kun matka eteni kauemmaksi. Mutta perillä asti kävi ennen kuin kääntyi takaisinpäin. Mutku on jo aiemminkin osoittautunut sananmukaisesti vettä rakastavaksi yksilöksi ja omaa myös sukeltamisen taidon. 

IMG_0484.jpg

Damipeli lähtee niin, että dameja heitetään veteen ja kukin koira pääsee vuorollaan tekemään noudon. Tällä kertaa pienimmät eivät noutaneet. Noutovuoron saa kulloinkin rauhallisin koira. Yleensä se on Ringo, kuten tälläkin kertaa.

IMG_0489.jpg

Veteen hypätään laiturilta. Laiturin keulalla ohjaajille jännitystä aiheuttava pari Hiili ja Mutku valmiina mahdolliseen varaslähtöön. Eivät sitä kuitenkaan tehneet. Sitä en tiedä, mitä sitten tehdään, jos sellainen tapahtuisi :)  Kun ei ole vielä koskaan tapahtunut. Jos ihan kaikki olisi etukäteen nuotitettua, niin kenties se veisi treenistä ilon? Se kun on kuitenkin se pääasia.

514%20rajattu.jpg

Palautukset rantakalliolle ja ravistukset luovutuksen jälkeen. Morgan, Ringo ja Hiili ovat osuutensa suorittaneet. Muistaakseni Hiilille annettiin noutolupa ennen kuin ottaisi sen omatoimisesti. Kouluttajien tilanteenlukutaitoa sekin. Ja pennut Mutku ja Ookke hääräävät mukana opiskellen.

Hossing.jpg

Seuraavana päivänä oltiinkin sitten Järvenpäässä. Tavattiin Mutkun muut sisarukset Bertta ja Mauri.Pentumaisia leikkejä ja treenejä koko porukalle. Ryhmäkuva oli hyvä ottaa niiden aktivitettien jälkeen. Kuvassa vasemmalta Bertta, Mauri, Ookke ja Mutku. Ominaisuuksiltaan hyvin tasainen ja mukava pentue. Ja sitten herkkukahveille Maurin perheen kotiin, jossa asuu myös Musti.

Musti.jpg

Musti oli hyväntuulinen kuten aina. Mutta Salli-siskon lapset olisivat voineet olla paremmin kasvatettuja. Maurin kanssa on selvästi ollut tekemistä, kun harmaita karvojakin on tullut. Miksin kanssa ovat pentujen kasvatusasiasta selvästi samaa mielä. Muun kärsivällinen isoäiti-näkökulma oli, että pieniä ovat ja oppivat koko ajan paremmiksi. 

IMG_0384.jpg

Tapahtumarikas reissu ja yhä korkeammiksi nousseet hellelukemat veivät energiat koiristamme vähiin. Tällainen näky asuntovaunumme koiraosastossa aina ilahduttaa silmääni. Väsyneet, mutta ilmeisen tyytyväiset ja rennot eläimet.

IMG_20180703_183814.jpg

Nyt ollaan vietetty kesää kotiterassilla. Hyvä vaihtoehto on tämäkin.

lauantai, 23. kesäkuu 2018

Snake, rattle and roll

Käärmeitä täällä meidän seudulla on kohtuullisesti ja säännöllisesti niihin tuolla lenkkimaastoissa törmätään. Tähän asti kohtaamiset ovat menneet vahingoitta. Koirat ovat tulleet kutsusta pois ja kulkusuuntaa on vaihdettu ilman toimenpiteitä vaativaa kontaktia. Kokemuksia koirien käärmeenpuremista on yli 15 vuoden takaa ja kaikista niistä selvittiin takaisin normaalielämään.

IMG_9535.jpg

Näiden vilkkaiden eläinten kanssa on helisty ennenkin. Näitä pään turpoamisia meillä on ollut useitakin. Muun pää turposi jonkun allergisen reaktion seurauksena v 2011. Meillä oli silloin vesivahinko ja kun talossa auottiin paikkoja, ehti Muu lipottamaan yhtä kohtaa. Aamulla oli sitten pää turvoksissa. Sallin pää turposi Kiimingin koulutusleirillä v 2014 kun törmäsi maa-ampiaisiin. Jokun pää turposi samasta syystä Ranuan jahtireissulla syksyllä 2012 

Juhannuksen aatonaattona saimme hätäisen puhelun Iirolta ja Heidiltä. Ahtoa on ilmeisesti purrut kyy. Tapausta ei ole nähty, mutta pää oli  alkanut pian lenkin jälkeen huulesta alkaen turvota ja koira oli selvästi tuskaisen näköinen. Ohjeistin viemään eläinlääkäripäivystykseen.

Siellä Ahton oireet oli tulkittu kyynpuremaksi ja puremakohtakin huulesta löytyi. Koiralle annettiin nesteytystä ja kipulääkettä. Sitten vain kotiin toipumuaan. Tuo toipuminen on tuskaista sekä koiralle, että tilanteen etenemistä seuraaville ihmisillekin.

k%C3%A4%C3%A4rme%2021062018.jpg

Tämä kuva on seuraavalta aamulta. Turvotus on levinnyt koko päähän. Pään koko oli varmasti kaksinkertainen verrattuna normaaliin.

k%C3%A4%C3%A4rme%202.jpg

Tässä kuvattuna samaan aikaan kun Ahto häntää heilutellen kellahti selälleen. Oikean puolen huulessa näkyy verenpurkauma ja puremakohta.

Tuosta turvotus nousi vielä lisää iltaa kohden. Silmät muurautuivat kokonaan umpeen. Koiran olo oli selvästi tuskainen ja näköeste oli sille outo. Ahton alkaessa sen seurauksena raapia silmien aluetta, konsultoitiin päivystävää eläinlääkäriä uudelleen. Oli sama eläinlääkäri (Petra Niinimaa) kuin ensimmäiselläkin kerralla. Hän rohkaisi antamaan reseptinä määrättyä Tramalia - joka hoitoalan ammattilaisia (Iiro ja Heidi) hieman hirvitti - sekä 1,5 kyytablettia. Näin toimittiin ja koira vaipuikin levolliseen uneen, jota selvästi tarvitsikin.

Hurjasta pään turpoamisesta huolimatta (siitä pahimmasta tilanteesta ei ole kuvaa) Ahto pystyi syömään ja juomaan liki normaalisti.

K%C3%A4%C3%A4rme%20p%C3%A4iv%C3%A4%203.j

Tänä aamuna (kaksi vrk puremasta) tilanne on jo menossa parempaan suuntaan ja turvotus on alkanut laskeutua. Aamulenkin jälkeen Ahto ei suostunut enää Iiron syliin portaissa kannettavaksi, vaan "minä ite"- asennekin on löytynyt.

Ahto_Kiiminki2.jpg

kuva Mikko Ala-Kojola

Toivotaan, että Ahto palautuu tästäkin kokemuksesta entiselleen. Perheen cockericlowniksi ja jatkaa touhuamistaan entiseen malliin.

10298106_10202246687391010_2527949851643

kuva Mikko Ala-Kojola

lauantai, 9. kesäkuu 2018

Päivä päivältä isommaksi

Mutku täytti eilen neljä kuukautta. Ensimmäisen vuoden rokotukset on saatuna.

IMG_20180521_164857.jpg

Koiranpennun elämään liittyy tässä vaiheessa kovasti erilaisia kehityskausia. Paljon on opittavaa omasta kehosta ja paljon sen ulkopuolelta. Elämänkokemusta on kartutettu jokaisessa arkisessa hetkessä.

IMG_20180510_221109.jpg

Mutku on rohkea ja kekseliäs koira, eikä jää missään tilanteessa toimettomaksi. Aina löytyy ratkaisu jokaiseen tilanteeseen. Muistuttaa lähisukulaisistaan eniten isöäitiänsä Muuta ja setäänsä Ahtoa.

IMG_20180513_172602.jpg

Hauskoja tilannekuvia siitä saa napattua aina toisinaan. Tässä yksi niistä Iiron sylissä.

IMG_20180510_213557.jpg

Kun touhuilun jälkeen väsyttää, voi pienet tirsat vetäistä missä vaan ja mitä erilaisimmissa asennoissa. Tässä yksi niistä.

IMG_20180522_071951.jpg

Arjen taitoja opetellaan usein vanhempien koirien kanssa. Tässä ensimmäinen ryhmähihnalenkki saapuu kohteeseensa, äitini luokse aamukahville. Extrapisteet ansaittuna koiravaljakon kokeneelle osastolle. Hyvin coolisti jaksoivat suhtautua sinkoilevaan noviisiin. Äidin kissa Monni ei jäänyt toivottamaan meitä tervetulleeksi, vaan kipitti sisään.

IMG_0045.jpg

Hammaskalusto on päivityksen alla. Etualarivistö on lähes valmis. Nämä eivät nipistä nilkassa niin paljoa kuin ne entiset. Hyvä niin. Tätä hetkeä on odotettu. Vielä kun saa tuon toisen pään koirasta lopullisesti vesitiiviiksi sisätiloissa, niin Mutkua voi kutsua jo koiraksi. Keskeneräinen siis vielä.

IMG_0058.jpg

Mutku on jokaisena aamuna erinäköinen. Milloin on takakorkea, milloin rintakehän syvyys on matala, milloin reisiluut äärettömän pitkät. Saa nähdä millainen kokonaisuus tästä kasvaa. Aika lailla muuttumattomia ominaisuuksia ovat olleet heiluva ja pitkä häntä sekä vahvasti maavainuinen nenänkäyttötyyli.

IMG_0093.jpg

Päivä päivältä kehitystä tapahtuu fyysisesti ja psyykkisesti. Hyvin on siis mennyt tähän asti. Toivotaan samaa tahtia tästä eteenpäinkin. Tämä on mieluinen perheenjäsen.