sunnuntai, 9. joulukuu 2018

Hiiohoi - joulu taas tulossa

Taika-Pasin sanoin "Hiiohoi - joulun aika on näkyvissä". Luvassa ystävien ja yllätysten aikaa. Niitä innolla odotamme.

Perinteisten joulukorttien sijaan päädyin tänä vuonna tekemään Pelastusarmeijalle lahjoituksen. Joulukortithan olen aina hankkinut jotain hyvää tekevän järjestön toimintaa tukien. Tänä vuonna päädyin tähän ja vietin Itsenäisyyspäivää leppoisasti nautiskellen joulukorttien kirjoittamisen sijaan. Läheiset ystävät ja kaverit toki mielessä, kuten aina.

Itsenäisyyspäivään toi uutta hohtoa myös Tasavallan Presidentin Sauli Niinistön myöntämä Suomen Leijonan ansioristi. Sitä oli esittänyt työnantajani. Todella kiitollinen olen saamastani tunnustuksesta.

IMG_0075.jpg

Mutku jouluisessa lumisateessa

Lunta ollaan viimein saatu tännekin. Aika pitkä ja lämmin syksy on ollut takana. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna kokoonnuttiin yhdessä juhlimaan ystävyyttä ja saavutettuja asioita Helsinkiin. Cappe tarjosi kotonaan maukkaan usean ruokalajin illallisen Meryl-Fieldlan-Hossing -tiimille. Meillä puolestaan oli hauskat hetkemme tuunatessamme Cappelle yhteistä tuliaislahjaamme jouluiseen odotteluun. Ihanaa oli myös kokea Cappen ruoanvalmistajan taidot itseleivottua saaristolaisleipää myöden. Näillä eväillä jatketaan taas yhdessä eteenpäin.

IMG_0034.jpg

Koirat vasemmalta: Mutku, Muu, Ahto ja Miksi

Kotimaisemissa on ulkoiltu entiseen tapaan. Nuoskalumi aiheuttaa haasteita Muun pehmeälle steriloidun koiran "hormoniturkille". Siksi se on suojattu kätevällä "kaalimato"-asusteella, joka jonkun verran suojaa lumipallojen kertymiseltä. Alaosa on mustaa, liukasta kangasta, joka ei kuvassa näy hyvin. Onneksi tiimin muut jäsenet eivät sellaista tarvitse, koska lumi ei turkkeihin paakkuunnu.

IMG_0028.jpg

Vuonna 2015 julkaistua kirjaani "Kohti tavoitetta - spanielin pennusta metsästyskoiraksi" on yhä saatavilla mm täältä . Se muuten löytyy luettavaksi myös aika monesta kirjastostakin. Ajatuksia kirjan syntymähetkistä kolmen vuoden takaa voit kurkata täältä 

Mutkun treeneistä ja kehittymisestä en ole täällä Juhan toivomuksesta kirjoitellut. Siitä tulisi kyllä sanomista :) Sen verran voin paljastaa, että kolme vuotta sitten julkaistun kirjan tekstiä ei ole tarvetta päivittää. Silti voin vähän paljastaa "taikaa", että muistiinpanoja olen treeneistä sivustaseuraajana tehnyt, joten kenties niistä joskus syntyy oma kirja?

IMG_0048.jpg

Jokaisen päivän aloitan nauttien tästä perheemme "Tillintallin taikashowsta" ja lähtemällä  hommiin asenteella "Hiiohoi - hauskuuksia horisontissa!"

lauantai, 3. marraskuu 2018

Jotain uutta - jotain vanhaa

Joroisten Derby- ja Mestaruuskokeista meillä on monen monta hyvää kokemusta vuosien varrelta. Aikana ennen Joroista on kokeiltu muitakin ja välillä siinä välissäkin. Nyt haluttiin testata Soinissa olevat resurssit, joita osa cockeriväestä oli käynyt omin resurssein testaamassa. Ja kun paikalliset yhteistyökumppanitkin osoittivat haluukkuutta suuremman tapahtuman kokeiluun, niin mikä ettei. Tämän vuoden tapahtuman yhteistyökumppaneina toimivat Soinin Metsästysseura ja Erä-Ässä 

Meidän tiimimme viikonlopun fiilikset ja tulokset voi lukea Sannan  Hossing-blogista Juhan toimiessa kokeen ylituomarina, ei Miksillä ja Sallilla Kennelliiton jääviyssääntöjen mukaan ollut osallistumisoikeutta kokeeseen. Me toimimme Sannan kanssa vastaavan koetoimitsijan Knuutisen Annen apuna ja tukena, jotta koetapahtuma saadaan vietyä onnistuneesti läpi. Ja onnistuihan se. Onnistumiseen tarvitaan myös koko osallistuvan porukan toiminta ja sehän sujui perinteiseen tapaan. Apua tarjottiin pyytämättäkin. Hymyä ja naurua riitti tapahtuman alusta sen loppuun saakka.

44836556_10156667576169593_1859926434957

Lauantain sää oli pilvinen ja pari astetta pakkastakin oli. Fasaanien löytämiseen tarvittiin tiheällä ja tehokkaalla hakukuviolla etenevää koiraa, joka nosti linnut räväkästi lentoon. Myös noutoihin saatiin haastetta, kun korkean kasvimassan vuoksi vain harvaan pudotukseen koira pystyi tekemään aidon markkeerauksen.

Koemaastoja oli kaksi ja ne sijaitsivat vajaan 10 kilometrin päässä toisistaan. Eli kahden ryhmän seuraaminen saman päivän aikana oli käytännössä mahdotonta. Haluttiin myös välttää turhaa autoilla liikkumista koemaastojen läheisyydessä.

IMG_0092.jpg

Yleisö pystyi peltoteiltä seuraamaan koirien suoituksia ja vaihdot sujuivat sukkelasti. Pääosin ampujina toimi Soinin Metsästysyhdistyksen miehiä, mutta osa cockeriohjaajista suoritti riistan pudottamisen itse. Koetilanne on kuitenkin jännittävä ja sykettä nostava tilanne. Sen tunteen vähentämiseen ja sen myötä myös yleiseen turvallisuuden turvaamiseen on hyvä, että käytössä on myös ilman kisapaineita toimivat ampujat. Vähän jännitettiin, kuinka spanielimetsästykseen tottumattomat ampujat onnistuvat riistalaukauksisaa. Jo lauantaiaamuna saatiin todeta, että vähintäänkin kiitettävästi.

IMG_0123.jpg

Myös nyt 8 kk ikäinen Mutku oli mukana totuttautumassa spanielikokeen fiilikseen. Välillä luonnollisesti pitkästytti, mutta hyvin nuorukainen malttoi myös seurailla tapahtumia sivistyneesti käyttäytyen. Oma roolini oli toimia Annen apuna koejärjestelyissä, joten kovin paljoa ei valokuvia kameraan kertynyt. Ja ne mitä kertyi, julkaistiin suoraan Facebookin "Metsästävät Cockerspanielit"-ryhmän tapahtumissa liki suorana lähetyksenä. Näin sekä kisastudiossa oleva yleisö, että toisessa koemaastossa olevat harrastajat pystyivät seuraamaan tapahtumia lähes "on line".

IMG_0116.jpg

Teemu ja Ruu vetivät hyvää settiä koko viikonlopun ajan. Lintuja nousi ja putosi maastosta tasaisesti ja noudot päätyivät nopeasti Teemun reppuun. Huolellisen ja määrätietoisen työn tuloksia oli ilo nauttia. Teemu on muuten lupautunut Cockerspanielit ry:n perinteiselle Surkeen leirille kouluttajaksi jakamaan osaamistaan myös muille. Tapahtuman päivämäärä 18.-19.5. kannattaa kirjata kalenteriin, jos kiinnostuit.

Samassa tuomariryhmässä kilpaillut Anna sai Teemulta hyviä vinkkejä sekä muistutuksia yhteisissä treeneissä tehdyistä ja sovituista kuvioista. Anna toisti ne  suoralla yhteydellä Karkin korvaan. Ja parhaimmillaan muisti ne myös itse.

IMG_0101.jpg

Tervaholvissa nautittu keittolounas erien jälkeen lämmitti kovin. Sen jälkeen jatkettiin muutamat kesken olevat erät loppuun.

IMG_0122.jpg

Riistatilanteita saatiin kaikille koirille useita, joten arvosteltaviin kohteisiin saatiin useita näyttöjä. Tässä Tuomasen Juhan ryhmän maastossa lauantain Mestaruus-päivässä otettu paraatikuva.

IMG_20181027_141820.jpg

Molempien päivien loppunäytökseen Juhat keräsivät oman ryhmänsä parhaat. Näin sekä tuomarit että yleisö saivat nähdä ja vertailla eri koirakoiden työskentelytyyliä. Loppunäytökset tehtiin puhtaassa, käymättömässä koemaastossa, jonne oli viety lintuja vahvistamaan olemassa olevaa fasaanikantaa.

IMG_0094.jpg

Illan tulokset luettiin ravintola Tervaholvissa lämpimissä tunnelmissa. Jokaisen koirakon maastossa otettu valokuva heijastettiin seinälle, kun tulosta luettiin. Tulosten luku lähetettiin myös live-videona sitä kotikatsomoissa seuranneille. Mestaruuskokeen koirista peräti puolet (6 kpl) sai VOI 1 -tuloksen, voittaja komella 93 pisteellä. Kaikki koirat saivat luokkatuloksen.

Illallinen oli suomalaista korkealuokkaista perusruokaa alkusalaatteineen ja jälkiruokineen. Pääruokana hirveä. Pitkä ulkoilupäivä väsytti porukoita, joten rennosti nautitun illallisen jälkeen suuntauduttiin majapaikkoihin valmistautumaan seuraavaan päivään.

IMG_0099.jpg

Sunnuntain koetukikohtana toimi toinen majoitustiloista. Ruokailut eivät olleet niin korkealuokkaisia kuin lauantain ammattilaisten loihtimat. Mutta hyvin sujui amatöörimeiningilläkin ja koeväki saatiin matkaan kohti suorituspaikkoja. Maastot olivat samat, mutta tuomarit vaihtoivat maastoja keskenään. Derbyn ulkopuolella kilpailleet koirat arvottiin tuomariryhmiin yhteistuumin siten, että edellispäivän tuomari vaihtui toiseen. 

IMG_20181028_090605.jpg

Sunnuntain sää oli aurinkoinen. Yleisö ja muu koeväki seuraamassa riistapellon tapahtumia. Ja nauttimassa lämmittävästä auringonpaisteesta.

Juha%20K%20ryhm%C3%A4.jpg

Tässä Juhan K ryhmän Derby-päivän paraatikuva. Mukana myös ensimmäisen oppilasarvostelunsa suorittanut SPME-tuomarikokelaamme Anne Woivalin.

45386020_10156201151273731_4220616051987

Hyvä on pöhinä cockeriväellä. Uusia harrastajia, uusia koiria nousee lajiin tasaisesti ja SPME-koekäyntien määrät ovat nousseet vuosi vuodelta. Tätä kirjoittaessa katsoin, että Kennelliiton Jalostustietokantaan on tälle koekaudelle kirjattu jo 23 kpl cockerspanielin suorittamaa Spanielien Vesityökokeen suoritusta.

torstai, 25. lokakuu 2018

Cockerit riekonpyynnissä

Syysloma ja perinteinen riekkojahti ihan pohjoisimmassa osassa Suomea. Ajoittain ihan netti- ja muiden arkisten yhteyksien ulottumattomissa. Oikea loma siis.

IMG_20181021_104808.jpg

Ajoittain saimme tietoa kasvattimme Sallin (FI KVA Fieldlan Eager) ja tyttärensä Karkin hienoista tuloksista Metsästysspanielit ry:n mestaruuskokeista, joissa tuomarina toimi irlantilainen Ardcaein-cockereista tunnettu cockerikasvattaja Mark Stewart. Lauantaina Salli sai VOI 1 tuloksen hienoilla pisteillä 82. Sunnuntaina kokeeseen osallistuivat Anna ja Karkki (Hossing Piper). He saavuttivat komean tuloksen VOI 1 pisteillä 94, joilla sijoittui mestaruudessa komeasti sijalle 3. 

Seuraava koetilanne Muun lapsenlapsille on lokakuun viimeisenä viikonloppuna oleva Cockerspanielit ry:n perinteinen Derby- ja Mestaruuskoe. Tällä kertaa Soinissa, jossa testaamme uudenlaisia puitteita spanieleiden metsästyskokeen järjestämiseen. Kokeen ylituomarina toimii Juha ja toisenakin tuomarina on Juha - nimittäin Tuomanen. 

Meidän koiramme eivät siis jääviyssyistä tämän vuotiseen mestaruuskokeeseen osallistu. Ja koska mahdollisuus on, niin Hossing Piper(Karkki) ja Primus (Ruu) arvotaan Tuomasen Juhan arvosteltaviksi, vaikka Kennelliiton jääviyssäännöt eivät Juha K:n arvostelemista estäisikään. Toimitaan silti fiksusti, kun siihen mahdollisuus on.

IMG_20181021_130128.jpg

No siihen riekonpyyntiin. Maastoihin mentiin osin maisemia ihastellen ja osin ajoteitä kauhistellen. Ainakin minä. Ylä- ja alamäet olivat todella jyrkkiä, eikä alustakaan aina ollut ihanteellinen ajettava. Mutta luonnon rauhaan ja parhaille arvioimillemme riekkoapajille halusimme päätyä. Tänä vuonna niiden oletettiin olevan lähellä kosteikkoja ja ehkä alempana kuin aikaisempina vuosina.

IMG_0077.jpg

Silti niiden löytämiseen tarvitaan uutterasti työskenteleviä koiria. Henkisesti tällaisen "tyhjän" maaston haku on varmasti osaltaan koiralle rankkaa, mutta hyvin jaksoivat Miksi ja Muu maastoa edessämme työstää. Hyvä metsästysspanieli palvelee ihmistään niissä maastoissa ja riistatiheysolosuhteissa, mihin ne kulloinkin viedään. Tehtävä ja päämäärä on aina sama.

IMG_20181021_105118.jpg

Varsinkin ensimmäinen jahtipäivä oli sääolosuhteiltaan hyvin suhmurainen ja tihkusateinen, eikä aurinkoa näkynyt lainkaan. Suunnistuksen kanssa piti olla tarkkana, että pysyi kartalla sekä sen hetkisestä sijainnista ja lähtöpaikasta että kulkureitin suunnitellusta suunnasta. Hyvä, että minulla oli siihen tarvittava varustus mukana! Yksin en olisi osannut.

IMG_0069.jpg

Riekkoja tavattiin enemmän kuin viime vuonna. Hienoja riistatilanteita niille saatiin. Koirat olivat niin tyytyväisen oloisia näissä päätöstilanteissa. Ihan kaikki riistatilanteet eivät päätyneet noutoihin asti, mutta syy ei ollut koirissa. Kiva, että kantaa jäi jäljiltämme muillekin metsästäjille sekä myös tulevaa lintukantaa lisäämään.

Kimalle.jpg

Pakkasaamut eivät ehkä olleet metsästyksellisesti parhaita ajankohtia jahdin aloittamiseen. Jäätyneen kasvillisuuden rouske kenkien alla kuului kauas ja karkotti varmaasti myös riistaa. Silti kaiken tarkoituksena ei ole aina se saaliin saaminen. Nauttia voi myös kauniista näkymistä puhtaassa luonnossa. Ja ulkoilusta, joka sai jalkalihakset mukavan kipeiksi. Tässäkin tilanteessa maa oikein kimalteli hopeaa. Monta kuvaa otin, mutta sitä kimalletta en onnistunut niihin tallentamaan. Tämä ehkä valokuvana niistä paras.

IMG_20181021_104617.jpg

Nuotiotauot kuuluivat päivittäin kuvioon myös. Ihania hetkiä nämäkin. Tosin tämän vuoden nuotiomakkarakiintiö taitaa olla jo täysi.

IMG_02541.jpg

Ystävämme Huttusen Juha oli kanssamme samoissa majoitustiloissa, mutta metsästi Friidansa kanssa eri maastoissa. Onnistuneita riekkotilanteita oli heilläkin. Ja yksi jäniskevennyskin - vaikka jänis saaliina repussa on kaikkea muuta kuin kevyt. Hyvin Juha H kuitenkin reissuiltaan illaksi kämpille aina kotiutui.

IMG_20181021_095619.jpg

Miksihän ei yleisesti noudon jälken suostu poseeraamaan saalis suussa. Se mikä on noudettu, on noudettu. Vieressä suostuu sentään tönöttämään. Itse noudot sujuvat aina mallikkaasti.

IMG_0073.jpg

Tämä lintu, joka saatiin niin hienon riistatyön päätteeksi, oli poikkeus tuohon sääntöön. Siinä koira taisi olla niin ylpeä omasta työstään, että suostui kuin suostuikin jälkiposeeraamaan lintunsa kanssa.

Se oli cockerimetsästystä parhaimmillaan. Ensimmäisessä riistatilanteessa - parvi, jonka Muu hienolla työskentelyllään löysi ja vei meidät sinne - karkottunut parvi löytyi uudelleen. Hieno hakutyöskentely Miksiltä, juuri kun olin ajatellut, että ei enää löydy. Kaunis ylösajo, johon pysähtyminen. Itseltäni yksi laukaus, johon keskimmäinen tähdätty lintu putosi. Syvä tyytyväinen huokaus, ja rentona noutolupaa odottavan koiran lähettäminen noutoon harjanteen taakse. Pienen pieni jännittynyt odotus ja sieltähän Miksi palasi viimeisiä siiveniskujaan tekevä riekko suussaan. 

IMG_20181023_125003.jpg

Hienoja hetkiä. Niihin kiteytyivät koko tämän harrastamisen tärkeät kohdat: tehdyt jalostusvalinnat, koiran koulutus, ampumisen treenaus. Kaikelle sille saatiin taas kerran hieno piste, josta on syytä olla kiitollinen.

lauantai, 6. lokakuu 2018

Täysi kymppi ja piip piip

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme karavaanimme Ruovedelle. Ohjelmassa oli viimevuotinen toisinto suurelle spanielimetsästyksen harrastajille. Viime vuotisen tapahtuman voit halutessasi lukea täältä. Samat järjestäjät (Cockerspanielit ry ja Metsästysspanielit ry), samat puuhaihmiset ja samat Kulmalan tilan puitteet. Mukavat lajin harrastajat ja kelikin suosi. 

Tarjolla oli jälleen myös ainutlaatuinen mahdollisuus seurata aitiopaikalta rodun ja metsästystyylin hyvin tuntevien tuomareiden työskentelyä lähietäisyydeltä. Verrata omia näkemyksiään siihen, mitä he niistä kommentoivat. Oli hienoa nähdä, että myös muitakin tuomareitamme ja tuomarikokelaitamme oli hyödyntämässä tätä näkökulmaa.

42860158_10156131599428731_7746148314915

"Meidän tiimistä" (Fieldlan ja Hossing) osallistuttiin lauantaina tällä kokoonpanolla. Eli vasemmalta Miksi (KVA Fieldlan Elovena) ja minä, Karkki (Hossing Piper) ja Anna, Salli (KVA Fieldlan Eager) ja Sanna sekä Teemu ja koeuransa tässä viikonlopussa aloittanut Ruu (Hossing Primus). Kivasti saatiin arvonnassa numerot 9, 10 ja 11. Teemu ja Ruu arvottiin toiseen ryhmään. Sunnuntaina kilpailimme samoilla numeroilla, mutta eri maastoissa ja tuomarin vaihtuessa. Näin saimme maksimoitua hyödyn päästä myös toisen tuomarin arvioitavaksi. Ja tuomaritkin pääsivät näkemään useampia koirakoita.

42878923_10213552823790706_8344695811984

Kokeen tuomareiksi olimme saaneet kokeneet spanielimiehet Irlannista William Megaughin ja Aidan Patterson. Pääriistana oli peltopyy, mutta lupa oli tilanteen mukaan metsästää myös fasaania, sorsia sekä jäniksiä ja rusakoita. 

Tuomaripuheessaan he aamulla kotimaansa tapaan kiittelivät vuolaasti kutsusta saapua suomalaiseen spanielikokeeseen. He muistuttivat meille, että olemme jokainen tärkeässä roolissa viemässä tätä hienoa lajia maassamme eteenpäin.

Annan%20haaremi.jpg

kuva Mikko Sivonen

Kokeessa arvosteltavan koirakon mukana kulkivat tuomarit sekä ampujat. Muu porukka kulki takana lähituntumassa, josta oli hienoa seurata suorittavan parin tapahtumia. Tässä kuvassa Anna ja Karkki ovat siirtymässä kohti koe-eränsä alkua.

42972654_10213552812350420_8549266538811

Miksi suoritti lauantaina hienosti. Ensimmäinen erämme alkoi kaalipellon reunamilla. Miksi teki tehokasta hakua ja ajoi pellon reunaojakosta lentoon pyyparin, joista toinen pudotettiin. Miksi istui ylösajopaikalla ja seurasi katseellaan poislentävää lintua. Laukauksen se toki kuuli, mutta ei markkeerannut kaalipeltoon putoavaa lintua. Tuomarin antaessa noutoluvan siirryin Miksin viereen, jotta pystyn suuntaamaan sen ohjattuun noutoon. Miksi otti ohjauksen hyvin vastaan ja lähti suoraviivaisesti osoittamaani suuntaan. Linnun kohdalle saapuessaan se sai siitä hajun, koppasi linnun suuhun ja luovutti sen suoraviivaisesti käteeni. "Very well done" hymyili tuomari.

Jatkoimme hakua hetken matkaa ja sen jälkeen oli Miksin siskon Sallin vuoro jatkaa. Salli teki pitkän haun, jonka päätteksi löytyi pyy. Sitä ei kuitenkaan saatu pudotettua, joten noutoa ei saatu.

Siitä puolestaan jatkoi Karkki saaden haasteellisen lintutyön heti alkuun. Hieno pyyn ylösajo, pudotus pellonreunusmetsikköön korkeaan ja tiheään kasvustoon. Sieltä Karkki linnun kuitenkin hienosti nouti, eikä häiriintynyt noudon aikana lentoon pyrähtelevistä peltopyistä.

Kun kaikille oli saatu yksi lintutilanne, jatkettiin lisää. Meidän kakkoserämme jatkoi pitkällä työskentelyllä. Hienoa riistalle pyrkivää hakua Miksi tekikin. Ja kulki vauhdilla risukot ja ojanpohjat riistaa etsien, pitäen kuitenkin hyvin kontaktia minuunkin päin. Seuraava riistatilanne saatiin kolmen pyyn yhtäaikaisella ylösajolla, joista yksi pudotettiin pitkälle sänkipeltoon. Sen koira markkeerasi, mutta pitkä etäisyys, tasainen maasto, myötätuuli ja linnun "katoaminen" sängen sekaan lisäsi haastetta. Tuomarin annettua luvan lähetin Miksin noutoon. Vauhdilla se eteni oikeaan suuntaan, mutta liian kauas. Kutsuin pillillä takaisinpäin, jolloin Miksi sai linnusta hajun, nappasi sen mukaansa ja luovutti sen vauhdilla käteeni.

Miksin%20nouto%20alkaa.jpg

kuva Mikko Sivonen

Kolmannessa erässä saimme upean päätöksen päivän koesuoritukseemme. Miksi haki taas kerran hyvällä tempolla ja sykkeellä. Ylösajoon nousi kaksi peltopyytä, jotka molemmat pudotettiin. Miksi merkkasi oikealle, riistapeltoon lentäneen linnun. Vasemmalle sankkaan pusikkoon putosi haavakko, jota Miksi ei markkeerannut. Tuomari halusi, että haavakko noudetaan ensin. Ylläolevassa kuvassa tuomariharjoittelua suorittanut Cappe vielä ohjeistaa minua noudattamaan koiralla vasemman puoleinen peltopyy. Lähetin koiran matkaan, suoraan eteen. Kun se oli lintujen pudotuskohdalla, annoin pysähtymismerkin, jonka Miksi suoritti välittömästi kääntäen katseensa minuun. Annoin käsimerkin vasempaan ja Miksi lähti suorittamaan annettua tehtävää. Tuomari tuli viereeni ja antoi luvan siirtyä tarvittaessa lähemmäksi tukemaan koiraa. Totesimme, että siihen ei ole tarvetta, koska Miksi jo saapui vauhdilla haavakkopyy suussaan. Toinen pudotettu lintu annettiin koiralle, jolta vielä puuttui näyttö noudosta. Sen jälkeen jatkoimme hakua vielä hetken aikaa ja Miksi suoritti ylösajon vielä yhdelle fasaanille, jota ei kuitenkaan enää pudotettu. Tuomari kätteli näytöt päättyneeksi. Erille oli kertnyt mittaa 42 minuuttia ja saaliiksi saatiin kolme hienoa peltopyytä.

Run%20off.jpg

kuva Mikko Sivonen

Virallisten arvosteluiden jälkeen tuomarit halusivat nähdä run offin, jossa molempien ryhmien parhaat esittelivät lyhyen pätkän hakutyyliään. Samalla tuomarit saivat mahdollisuuden nähdä toistensa päivän parhaat. Ja seuraava yleisö hyvien koirien hakutyyliä. Run offiin kutsuttiin myös Miksi. Ylläolevassa kuvassa Miksi työskentelyssä yhdessä Filed's End T-Bonen kanssa. "Taiston" tulos päivältä oli VOI 1 86 p ja sijoitus 2.

42821478_10156128114303731_5936884468072

Maastoista palaamisen, koirien huollon ja saunan jälkeen istuimme yhteiseen illallispöytään. Hyvässä seurassa tämä on niin parasta. Illan kruunasi hyvä suomalainen ruoka sekä tietenkin päivän tulosten luku.

palkintojenjako.jpg

Miksi sijoittui 14 koiran koepäivässä neljänneksi VOI 1 -tuloksella. Pisteitä saimme 83/100. Noudoista saimme täyden kympin. Päivän paras oli cockerspanielinarttu Field's End Tornedos upealla 99 pisteen suorituksellaan. Sallin ja Karkin molempien tulos oli VOI 2 samoilla pisteillä 73. Ruu sai AVO 2-tuloksen pisteillä 60. Jokainen kokeeseen osallistunut koira sai luokkatuloksen.

42967053_10213552813750455_4021328238012

Sunnuntaiksi vaihdoimme siis tuomareita ja maastoja. Jälleen Ruu ja Teemu lähtivät toiseen ryhmään. Tiimimme koirien suoritukset ilahduttivat jälleen. Nautimme niiden olemuksesta myös toisten tapahtumia seuratessamme. Kuten kuvastakin näkyy, niin täysin levollisina seurailevat tapahtumia edessä. Virtapiikki nousee vasta, kun sitä oikeasti tarvitaan. Tässä seurataan yhtä Karkin hienoista sunnuntaipäivän noudoista. 

Ruu%20ja%20haavakko.jpg

kuva Mikko Sivonen

Ruulla oli hieno ja tapahtumarikas päivä. Ansiokasta hakua, jonka tuloksena monta hienoa riistatyötä. Tässä hieno Sivosen Mikon kuvaama tilanne haavakon noudosta, jonka senkin nuori koira suoritti tyylipuhtaasti.

Hiilivoimaa.jpg

kuva Mikko Sivonen

Sunnuntain tiimiin Sanna otti mukaan myös "Hiilivoimaa" (Hossing Pax). Hiilin hakutyyli on erinomainen. Siinä on tekemisen meininkiä ja myös itseriittoisuutta. Ansaittuihin ja hyviin koetuloksiin se tarvitsisi enemmän systemaattista koulutusta, mutta ymmärrettävästi Heikin ja Sannan aika ei ihan kaikkeen riitä - paljon kun pienten lasten vanhempina jo tekevät. Ne kohdat, joihin ei ole saatu riittävää ohjeistusta Hiili suorittaa omalla nerokkuudellaan.

Hiili%20noutaa.jpg

kuva Mikko Sivonen

Hyvä haku johti peltopyyn ylösajoon, jonka ampuja pudotti pitkälle peltoon. Hiili oli tilanteen tasalla ja singahti pysähtymättä peräänmenoon. Tuloksena todennäköisesti päivän suoraviivaisin ja nopein nouto, vauhdilla Sannalle käteen. Sanna kiitti koiraa ja tuomareita sekä luovutti koiran Heikille loppuhuoltoa varten. Hiilin koetulos siis AVO -.

Salli.jpg

kuva Mikko Sivonen

Salli oli hyvin tehtäviensä tasalla ja suoritti Sannan kanssa hallitusti kaksi vaativuustasoltaan hyvää riistatyötä peltopyyparvien keskellä. Päivän tulos VOI 1 85 p ja sijoitus 4.

Anna%20odottaa.jpg

Karkki teki hienoa työtä ja Anna on kasvanut metsästysspanielin ohjaajana huimin askelin. Ottanut vastaan ja oivaltanut kaikki vinkit, joita on erilaisissa tilanteissa kokeneempien toimesta annettu. Tässä komean ylösajon jälkeen alkaneessa noutotilanteessa oli huippusuorituksen ainekset. Lintu pudotettiin  ojapusikon taakse eli noutomatkana ohrapelto-nurmipelto - ojanreunuspajukko  syvän ojakanavan päällä ja lintu kaarsi sinne jonnekin ilmeisen elävänä kuitenkin. Anna antoi Karkille noutoluvan, jota koira lähti suorittamaan ilman markkeerausmahdollisuutta (korkea ohrakasvusto). Kun koira sukelsi ojalle, oli vain odotettava, sillä mitään ei nähty. Ainoastaan ajoittain heiluva kasvusto kertoi koiran tekevän sinnikästä etsintätyötä. Lopulta se palasi pellon reunaan pyytämään Annalta apua. Olisi kyllä ollut upea nouto, jos lintu olisi löytynyt. Lopulta se tuomarinkin etsintöjen myötä todettiin juoksijaksi, eikä koiralle tullut tilanteesta virhettä. Oja oli niin syvä, että tuomarikin katosi näkyvistä, kun sen pohjalle astui.

Karkki%20ehk%C3%A4.jpg

Mutta ei Karkki päivässä ilman täydellisiä riistatilanteita jäänyt. Lintuja nousi ja putosi Karkin edestä useita ja ne kaikki muut noudettiin hienosti Annan reppuun. Karkin tulos päivältä VOI 1 90 p ja sijoitus 3. KVA-kello laitettiin siis käyntiin.

Miksi%20ja%20ohra.jpg

Miksi työskenteli hienosti myös. Voimakasta, kertovaa ja energistä hakua. Erämme alkoi metsän reunalla olevasta auringonkukkakasvustosta. Miksi olisi halunnut mennä pohjoisen koiralle tutummalle työmaalle metsään vasemmalle, mutta ohjasin sen oikealle kukkakasvustoon. Koira lähti osoittamaani suuntaan ja hakuun loikateessaan päästi suustaaan harmistuksen protestiäänen "piip". Jonkin matkaa kuljettuamme saavuimme saraan päähän, pysäytin koiran varmistaakseni etenemissuuntaa. Kun suuntasin koiranhakutyöskentelyyn peltoon - koiran selvästi halutessa metsään - se viesti tilanteessa sanomalla uudelleen lähtöloikkansa aikana "piip"

Hieman tuulinen ja tihkusateinen päivä piti peltopyyt visusti piiloissaan, mutta peltosaarekkeen reunalta niitä viimein löytyi. Reunuskuusikon alta Miksi nosti yhden, jolle teki hienon ja suoraviivaisen riistatyön. Loppuerä oli hakua viljapellossa, muutama hajumerkkaus jotka antoivat odottaa pian tapahtuvaa ylösajoa. Sitä ei kuitenkaan tullut, joten 30 minuutin työskentelyn jälkeen tuomari kiitti kohteliaasti. Kun tuomari heti erien päättymisen jälkeen teki yhteenvetoa Miksin suorituksesta, hän kehui työskentelyn sujuneen mallikkaasti. Hyvin noloissaan ja vaivautuneena hän lopuksi sanoi koiran tehneen palkintosijaa laskevan virheen. "In the beginning she was two times a little bit noisy" eli ne kaksi pientä lähtöpiippausta pudottivat palkintosijan kakkoseen. Miksille siis VOI 2 hyvillä pisteillä 71.

Se, mikä selkeästi erottaa suomalaisen ja brittiläisen/irlantilaisen arvostelutyylin, on siitä kertominen erien jälkeen ja tulosten luvussa. Me suomalaiset keskitymme nostamaan esiin erien aikana tehdyt virheet, kun taas tuomarivieraamme  painottavat koiran esittämiä vahvuuksia ja hyviä puolia. Se on hienoa asia, koska koiramme ovat meille kaikille suurten tunteiden asioita.

42823445_10213552813270443_8118808488156

Run offiin kutsuttiin Kaarlenkasken Jonaksen hienoa työtä molempina päivinä tehnyt Ruotsin tuonti "Thoras Harry" eli Huli. He voittivatkin viikonlopun kokonaiskisan 84 ja 91 pisteen ykköstuloksillaan. Vastaansa Huli sai Karkin ja Ruun! En tiedä, hoksasivatko Sanna ja Heikki tapahtumahetkellä kuinka hieno hetki tuo heille kasvattajina oli. Sallin kaksi pentua uransa ensimmäisenä syksynä näin korkealla! Sallin kasvattajana iloitsen suuresti tilanteesta. Ja annamme palan fiiliksestä myös pentujen isälle Morganille (Meryl Crisp) perheineen.

Ruu%20noutaa.jpg

kuva Mikko Sivonen

Sunnuntain kovimman tuloksen ja tuomareiden valinta päivän parhaaksi oli Ruu. Tulos AVO 1 komeilla pisteillä 94. Ruu jatkaa koeuraansa seuraavaksi VOI-luokassa. Lämpimät onnittelut Teemu ja Ruu!

IMG_0031.jpg

Tässä kaikki Ruoveden hienossa spanielimetsästystapahtumassa mukana olleet tiimimme koirat. Vasemmalta alkaen Muu, Miksi, Salli, Ruu, Hiili, Karkki, Ookke ja Mutku.

sunnuntai, 23. syyskuu 2018

Mustien cockereiden tulostuskone

Syksy on sujunut kivasti. Kaikki mahdollinen työstä ja muusta arjesta jäävä aika on käytetty ulkoiluun ja metsästysharrastukseen koirien kanssa.

IMG_0038.jpg

Muu on uuttera ja luotettava jahtikaveri. Mukaan kannattaa aina lähteä, kun sen keho viestii riistan läheisyydestä. Näillä kokemusvuosilla se tietää, kuinka riista löytyy, joten valppaana kannattaa olla. Myös leppoisaakin etenemistä on tarjolla silloin, kun Muu kulkee rennon letkeästi maastoa työstäen. Muun hienoista ominaisuuksista olemme päässeet nauttimaan myös seuraavissa sukupolvissa. 

Metsästysspanielit ry järjesti hienon spanielimetsästystapahtuman pohjoisessa Suomessa, Merijärvellä. Virallisen SPME-kokeen pääriista oli lehtokurppa. Koepäivä aloitettiin kaikkien koirien osalta fasaanilla, jotta niille saatiin varmistettua ainakin yksi kokonainen riistatyö koearvostelua varten. Sen jälkeen siirryttiin lehtokurpan pyyntiin. Erityisesti cockeriväki oli aktiivisesti mukana viikonlopussa - startanneista koirista yli puolet oli cockereita. Onhan lehtokurpan pyynti erityisesti cockerspanielirodun luomistarinan taustalla. 

IMG_20180922_080414.jpg

Muu ja Miksi eivät virallisia koetuloksia enää näyttöihinsä tarvitse, mutta ei niistä toki haittaakaan ole. Mukavan jahti- ja treenipäivän kun voi itselleen lunastaa myös viralliseen kokeeseen osallistumalla. 

IMG_20180922_065458.jpg

Eräänlainen sukukokous meillä oli myös, kun Anna & Karkki sekä Heikki&Hiili tulivat koeviikonloppuun myös. Laitettiin kaikki kuusi cockeria meidän Subaruun. Kuvasta tuumasi FB-ystäväni, että tämä auto lienee jokin mustan cockerin tulostuskone :) Aika lailla samanlaisia, mutta silti myös niin erilaisia nämä sukulaiset kyllä ovat. Hyvä niin. Äärimmäisenä oikealla on Muu, sitten siitä vasempaan tyttärentytär Mutku, tytär Salli (Mutkun äiti), Sitten Sallin tyttäret edellisestä pentueesta Karkki ja Hiili. Takana näkyy vielä Miksin valkea kaulus. Miksi on Sallin ikäneitosisko.

IMG_0026.jpg

Miksi on alkanut iän ja kokemusten myötä oikkuilla. Liekö jotain hormonaalistakin, koska nyt on yksi juoksu viivästynyt kovasti? Edellisenä viikonloppuna Ranuan upeissa maisemissa Miksi tarjosi kolme hienoa riekkotilannetta. Harmillisesti riekko oli tänäkin vuonna rauhoitettu, vaikka aiempinakin vuosina olemme niitä hyvin tavanneet. Maastot olivat nautinto kulkea.

Nyt eivät sitten Merijärven fasaaniryteiköt ikäneitoa houkuttaneet ja muutamat luovit niihin se teki patistettuna. Ylösajoa fasaanille ei saatu, kun ei sellaisella hakutyöskentelyllä lintukontaktiin päästy. Erä jatkui lehtokurpan jahdissa, jossa työskentelyyn oli tullut sitten vauhtia ja ulottuvuutta toisen ääripään mukaan. Yksi ylösajo kurpalle, mutta ei pudotusta.

Nouto suoritettiin lavastuksena. Sekin alkoi hyvällä markkeerauksella linnun putoamiskohtaan. Suoraviivaisesti kohti lintua ja sen jälkeen hetken tarkkomista, mistä kohtaa menisi sisään ryteikköön, jossa noudettava oli. Kun se löytyi, alkoi suoraviivainen hyvä palautus. Sen loppuhuipentumassa Juhan kännykkä alkoi taskussa soida ja Miksi pudotti linnun Juhalle jalkoihin. Koetulos ansioiden mukaan VOI 3 pisteillä 50.

IMG_20180922_212956.jpg

Muukkosen toisen polven jälkikasvu ja Miksin sisarenlapset Hiili ja Karkki tekivät kokeessa hienoa työtä. Lauantai-iltana nautimme kuohuviiniä sen juhlistamiseksi. Hienosti olivat Karkki ja Hiili maastossa ohjaajineen toimineet.

Lauantaina meni aika pitkään ennen kuin viralliset koetulokset saatiin n klo 20. Koemaastoista paluun jälkeen syötiin ja sen jälkeen lähdettiin porukalla Oulaisten Sporting-radalle treenaamaan kolmessa ryhmässä haulikkoammuntaa. Kyllä oli mukavaa ja opettavaista touhua ampua huippuosaajien kanssa. Sateenuhka oli koko ajan päällä, mutta se ei tahtia haitannut.

IMG_20180922_124957.jpg

Karkki (Hossing Piper) avasi siis SPME-uransa AVOI 1-tuloksella ja jatkoi seuraavana päivänä VOI 2 -tuloksella. Hiili ja Heikki saivat molemmilta päiviltä tasaisen hyvät AVO 2-tulokset. Näistä asetelmista on enemmän kuin hyvä jatkaa eteenpäin. Ensi viikonloppuna koekautensa avaa myös Ruu, jonka virallinen nimi on haasteellisesti Primus :)

  • Sivut