perjantai, 6. joulukuu 2019

Ennen oli toisin

Kuulun jo ikäryhmään, jossa usein tulee huokaistua nykyajan menoa ja lausuttua " kyllä ennen oli toisin". Niin oli ja näin elämän pitääkin sujua. Uudet ihmiset, uudet ajatukset ja resurssit tuovat uusia juttuja eteemme. Ja ne ovat usein parempia kuin ne entiset.

IMG_1579.jpg

Kuka muistaa kun pari vuotta sitten tuli ihmisravinnoksi tarkoitettuja sirkka- ja hyönteistuotteita? Vaihtoehtona lihalle, kun ovat varsin proteiinipitoista ravintoa. Niitä voidaan tuottaa tehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin kuin tuotantoeläimistä saatavaa valkuaista. Maailman väkiluku kasvaa tätä menoa sellaisiin mittakaavoihin, että ruuantuottamiseen tulee haasteita. Ihmisiä on tällä hetkellä 7,7 miljardia ja vuotuinen kasvu on 82 miljoonaa ihmistä. Tulevaisuuteen on varauduttava ja vaihtoehtoja ideoitava.

Hyönteisiin palatakseni, olin viime viikolla asiantuntijana mukana pohtimassa, kuinka hyönteisistä saadaan rehua tuotanto- ja lemmikkieläimille. Ihmisten ravintona niistä ei ainakaan vielä suurta menestystä tullut, joten kokeillaan sitten tätä ratkaisua haasteeseen. Jos kiinnostuit tietämään lisää, niin kurkkaa tänne.

Meillä kuitenkin nautitaan lihaa niin kauan kuin sitä on saatavilla. Hyönteistuotteita olen maistanut ja koirillekin tarjonnut. Tiedän mistä puhun.

IMG_1663.jpg

Koiraharrastuksessa koulutustapojen päivittymisestä keskustellaan paljon. Ei se silti tarkoita sitä, että ennen koiria jollain muotoa käsiteltiin huonosti. Sitä toki näki joko suorasti tapahtuvan tai epäsuorasti koiran käytöstä katsoen. Mutta silti suurin osa kouluttajista käytti nykyisiä koulutusmenetelmiä tietämättä niiden terminologiasta mitään. Ihan vain kommunikoiden suoraan eläimen kanssa. Nameilla ja kehuilla ei fyysistä väkivaltaa saa aikaiseksi. Mutta psyykkistä epämukavuutta niilläkin voi saada aikaiseksi jos ajoitukset eivät onnistu tai palkkaaminen tapahtuu epäloogisesti jolloin koulutuksessa ei päästä etenemään. Sekin aiheuttaa stressiä ja epämukavaa olotilaa niin kouluttajalle kuin koulutettavalle. 

IMG_1665.jpg

Kun otsikon teemaa tuodaan spanielimetsästysharrastuksen alueelle, niin sielläkin me pieni harrastajaporukka elämme eräänlaista vuosikymmeniä jatkunutta eipäsjuupas-asetelmaa johon voi myös kiinnittää vastakkainasettelun ennen-nyt-tulevaisuudessa. Joskus vedenjakajaksi mainitaan koesääntöjen päivitys v 2014 mutta pitkään tämänkin lajin piireissä pyörineenä voin kertoa, että samaa jappastelua on harrastettu ennen sitäkin. Sääntömuutosprosessi joka on varsin mittava, työläs ja monivaiheinen meni joillakin ihmisillä tunnetasolle. Ja sitä muistijälkeä ja tunnekokemusta on jälkeenpäin mahdotonta muuttaa.

Hommat päivittyvät sillä, että vastuuta ja roolia asioiden kehittämisestä ottavat uudet harrastajat. Cockeriväellä on hienon monimuotoinen porukka sekä harrastajissa että metsästystoimikunnassa näitä asioita yhdessä työstämässä. Kun FB-ryhmässämme kyselimme kokemuksia kuluneen vuoden koulutuksista ja koetapahtumista, saimme hyvän ja aktiivisen 250 kommentin ketjun aikaiseksi. Niiden pohjalta oli mukavaa kokouksessamme suunnitella seuraavan vuoden tapahtumia.

IMG_1565.jpg

Naisten osuus ohjaajina on selkeästi kasvanut. Se on yleismaailmallinen ilmiö kaikissa koiraharrastuslajeissa. Ja meillä muutamilla, se mies laittaa perheen naaraspuolisen jäsenen ohjaamaan koiraa kokeissa. Eli ei miesharrastajien lukumäärä ole suinkaan vähentynyt entiseen verrattuna. Prosenttiosuus vain on pienentynyt. 

IMG_1585%20muokattu.jpg

Vaikka FB on kätevä foorumi asioista keskustelemiseen, tarvitaan asioiden eteenpäinviemiseen yhdistystoimintaa aina rotujärjestötasolle saakka. Oman harrastusurani alussa spanieliharrastuksen katto- ja rotujärjestönä toimi Suomen Spanieliliitto. Paikallista toimintaa pyöritettiin sen aluekerhoissa, yhtenä vanhimmista ja aktiivisimmista oma yhdistyksemme Pohjois-Suomen Spanielikerho. Kaikkien spanielirotujen harrastajat saman yhdistyksen toiminnassa mukana. Pikkuhiljaa porukka jakaantui sitten rotua harrastavien yhdistysten kautta yhden rodun rotujärjestöiksi. Tämä on asia, joka mielestäni ei ole kehittynyt oikeaan suuntaan. Ainakaan täältä pohjoisen suunnasta katsottuna.

Kuitenkin edelleen - todellisia päätöksiä ja asioiden eteenpäinviemistä varten tarvitaan ns kennelpolitiikan tekemistä. Se on oman ajan uhraamista yhteisten asioiden eteen, työskentelyä yhdistysten toimikunnissa ja hallituksissa. Se työ antaa näkökulmaa harrastamiseen ja siihen, että asioita ei aina vain voi tehdä siten kuin itse haluaa. Kuten koirankin koulutuksessa korkealle tasolle, on sen halutun palkkion eteen työskenneltävä välillä myös epämukavuusalueella. Ja siihen tekemiseen tarvitaan myös tekijöitä. Pelkästään puhumalla asiat eivät etene.

IMG_1607.jpg

Pidetään vauhtia yllä, jarrutetaan ja vaihdetaan suuntaa aina tilanteen mukaan. Ja ylläpidetään yhdessä positiivista ilmapiiriä. 

31 vuotta vanha Oster-trimmauskoneeni moottori uupui pari kuukautta sitten tiensä päähän. Sain usealta tuttavaltani tietoa, että merkki ei enää nykyään ole käyttökestävyydeltään lainkaan samaa tasoa kuin tuon ajan koneet. Päädyin siis toiseen merkkiin. On se ehkä kestävämpi, mutta teho ja käyttömukavuus ei ole samaa luokkaa kuin vanhassa Osterissani. Jään sitä kaipaamaan. No mutta silti - koirat on silläkin saatu siistittyä kuntoon, joten ihan hyvä se on.

IMG_1553.jpg

Ihania talvisia hetkiä kaikille! 

perjantai, 1. marraskuu 2019

Metsästävien cockereiden vuosittaiset kokoontumisajot

Oli syksyinen metsästävien cockereiden päätapahtuma Soinissa. Jokavuotinen Mestaruus-koe ja alle kaksivuotiaillle cockereille suunnattu Derby. Tuomareina tänä vuonna Olle Johannisson ja Torbjörn Augustinsson Ruotsista. Olle springerimiehiä ja Torbjörn cockerikasvattaja. Pitkän linjan spanieliosaajia molemmat, jotka myös koko ajan kouluttavat koiriaan sekä metsästävät ja kisaavat niillä. 

Ryhm%C3%A4kuva.jpg

Tässä lauantain porukkaa maastossa kuvattuna ja osa saaliiksi saaduista fasaaneista. Lintuja oli maastoon istutettu 100 kpl ja koetulosten perusteella niistä viikonlopun aikana laskettujen ylösajojen ja noutojen perusteella cockereiden toimesta löydettiin 70%.

PocketRocket.jpg

Meiltä oli tänä vuonna starttivuorossa - sananmukaisesti taskurakettimme - Mutku. Ikää oli kertynyt jo yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden verran. Se on hyvä ikä aloittaa varsinainen metsästyskoiran ura ja kokemusten kartuttaminen. Tämä viikonloppu on siihen hyvä paikka. Siitä meillä on hyvät kokemukset aiempien koiriemme osalta.

Rompulta%20siirretyt%20108.jpg

Mutkun emänisä Joku voitti omana vuotenaan aikanaan Haastajan. Se kilpailtiin epävirallisena katselmuksena silloin.

CockeriDerby2010%20026.jpg

Emänemä Muu voitti oman Derbynsä vuonna 2010, kahta kuukautta nuorempana kuin Mutku on nyt. Blogijuttu siitä viikonlopusta löytyy täältä https://fieldlan.vuodatus.net/lue/2010/10/vaaleanpunaiset-unelmat-toteutuivat

IMG_0510.jpg

Mutkun emä Salli oli mukana omassa Derbyssään tasan 1,5-vuotiaana kahden pentuesisaruksensa kanssa. Silloin ei hätyytelty edes mitalisijoja erinäisten sattumusten vuoksi. Niitähän tässä lajissa tahtoo tulla :) Mutta mukavaa oli silloinkin ja voittajaksi tuona vuonna tuli Miklaus Niitti. https://fieldlan.vuodatus.net/lue/2013/10/derby-vkonloppu Hyviä metsästyskoiria varttui näistäkin.

N%C3%A4kym%C3%A4%C3%A4%20maastossa.jpg

Nyt koirien taitoja koeteltiin ja laitettiin paremmuusjärjestykseen Soinissa. Maastot olivat peitteistä riistapeltoa, jonne linnut hyvin maastoutuivat. Yleisö pystyi kohtuudella seuraamaan tilanteita tieltä käsin.

tuomarit.jpg

Olle Johannisson oli tuomaritehtävissä Suomessa toista kertaa, Torbjörnille kerta oli ensimmäinen. Olle on kotimaansa Ruotsin lisäksi arvostellut metsästysspanieleita Norjassa ja myös rotujen kotimaassa Britanniassa. Torbjörn on laajentanut pitkää spanielimetsästysosaamistaan tuomarin tehtäviin vuonna 2016. Sääntöihin heidät oli briiffattu toimestamme etukäteen ja huolellisesti he olivat niihin tutustuneet. Silti varsinkin lauantaina apuani tarvittiin, kun koirien esityksiä kirjattiin meidän systeemiimme.

Huolellisesti he kävivät läpi jokaisen koiran suorituksen ja varmistivat, että arvostelu on paitsi suomalaisten sääntöjen mukainen, myös yhteneväinen sekä tuomari- että päiväkohtaisesti. Työskentely oli tarkkaa ja tiukkaa, mutta myös oikeudenmukaista ja kannustavaa. Torbjörn puhui sujuvasti englantia, Ollelle se oli hieman haasteellisempaa.

Teemu%20ja%20Ruu.jpg

Mutkun isosisko Ruu ja Teemu voittivat edellisenä vuonna sekä Derbyn että Mestaruuden hienoilla suorituksillaan. Nyt Ruu on sitä kuuluisaa yhtä ykköstulosta vaille käyttövalio. Lauantaina starttinumero oli 2 eli Torbjörnin ensimmäinen koira. Heti alkuun tyli räväkkä ylösajo, jossa Ruu hypähti parin loikan verran perään ja Teemu hieman myöhästyi ammunnassa. Lintu putosi juoksijaksi. Nopea lähetys pitkään noutoon, mutta lintu ehti katoamaan maastoon. Uusi aloitus hakutyöskentelyyn, josta lähti nopeasti toinen lintu. Tuomio tilanteesta oli väliinjättö, joten Teemu kätteli itsensä ulos kisasta. Koirakossa olisi ollut tekemisen meininkiä enempäänkin, mutta tapahtumarikas aloitus ei tällä kertaa sujunut.

Sunnuntaina meno oli edelleen energistä, mutta hallitumpaa. Ensimmäisessä lintutilanteessa Ruu loikkasi jällleen sen kaksi kertaa, joka riitti pudottamaan palkintosijan. Loput 5-6 (en muista tarkkaa lukumäärää) Ruu suoritti mallikkaasti ja Teemu palasi erältä iloisena. Päivän tulos oli VOI2 ykköstuloksen pisteillä 78. Tämä nostaa ja pitää VOI 1 -tuloksen arvoonsa ja Käyttövalion arvossaan. Niin kuin pitääkin.

Anne%20ja%20min%C3%A4.jpg

Lauantain Mestaruuspäivänä Mutku aloitti koeuransa AVO-luokassa, minun ohjaamana. Juha tykkää kokeissa olla enemmän katsojan ja hengailijan roolissa. Ja kun Mutku menee, kuten muutkin koiramme, yhtä lailla meidän molempien kanssa, niin sehän onnistuu. Anne kisasi kasvatillaan Tobilla (Multifarious Mr Bean) omistajan ollessa estynyt. Hienosti ohjasikin, kun voittivat komealla 92 pisteen VOI1-tuloksella! Tobi on kyllä hieno, sainhan nähdä sen olemusta ja työskentelyä tuomarin roolissa pari viikkoa aiemmin Inarin riekkokokeessamme. Tobi oli muuten koko viikonlopun nuorin koira. Ja Mutku sitä vain kolme päivää vanhempi. 

No mutta entä Mutku? Lauantaina olimme Torbjörnin ryhmässä. Haku kaura-rehukaaliriistapellossa alkoi kivasti. Alusta oli hieman erilainen kuin Lapin tunturilumet ja Ruoveden peltopyymaastot joissa oli edellisinä päivinä metsästetty. Hyvin sai Mutku hakunsa käyntiin, vaikka aika ajoin haki kontaktia ja tukea etenemiseensä. Jonkin matkaa edettyämme nousi fasaanikana kasvuston seasta ja se pudotettiin peltoon. Ylösajotilanteessa Mutku siirtyi kolmisen metriä minua kohden ennen kuin pysähtyi. Noutolupa tuli nopeasti ja lähetin koiran linnun putoamispaikalle. Heti alkuloikan jälkeen lentoon lähti kaksi fasaania, joille Mutku pysähtyi hienosti. Siitä lupa noudon jatkoon ja taas lähti seuraava rypäs lintuja. Olikohan näitä jo kolme? Taas koira pysähtyi. Pidin pienen hetken hiljaisuutta, jotta saan koiran tasaantumaan ja lähetin sen kolmannnen kerran noutoon. Mutku etsi lintua pitkään, mutta sitä ei löytynyt. Torbjörn käski ottamaan koiran hallintaan luokseni ja kävi tarkasti penkomassa alueen. Lintua ei löytynyt.

Jatkoimme työskentelyä riistapellolta metsäsaarekkeeseen. Sieltä saatiin toinen ylösajo. Siinä samanlainen valuminen minua kohden kuin ensimmäisessäkin. Noutoluvan jälkeen, pienen etsintäringin jälkeen lintu löytyi pellosta ja se tuli käteeni suoraviivaisesti ja vauhdilla. Näytöt olivat siinä.

Mutkun lauantaipäivän tulos oli AVO 2 pisteillä 65. Ylösajoista valumiset kirjattiin peräänmenoiksi, joten pisteet 6p. Hausta tuli kyselevän etenemisen vuoksi 7p vaikka siinä olikin tuomarin sanoin "nice style and drive", joka kokemuksen myötä muotoutuu paremmaksi. Noudosta 6p koska se toinen lintu oli eriitäin helpossa paikassa, mutta koira ei sitä suoraviivaisesti löytänyt. Itse nouto oli ok. Yleisvaikutelmasta Mutku sai hienosti 9p. Sijoitus tällä tuloksella itse Mestaruuskokeessa komeasti kolmas! 

Hossing%20Carus.jpg

Derby-päivänä Mutku todellakin löysi itsensä ja koulutuksissa valmennetut palaset loksahtelivat kohdilleen. Tuomarina meillä sunnuntaina oli Olle Johannisson. Vaihdoimme arvonnan jälkeen tähän ryhmään, koska Juha meni ampujaksi Torbjörnin ryhmään. Haluttiin skipata pois mahdollisuus, että Mutku palauttaa noutoja Juhalle.

Haku lähti sujumaan erinomaisen hyvin. Paremmin kuin lauuantaina. Mutkun ollessa hakemassa oikealla puolellani, karkottui vasemman puolisen ampujan edestä fasaanikukko, joka pudotettiin. Tlanne tuomittiin "loose birdiksi" ja hienosta ison kukon noudosta Mutku sai itselleen hyvät noutoarvostelut, mutta ilman ylösajoa. Siis jatkoimme. 

Pidemmän aikaa Mutku halusi viedä hakukuviota enemmän pellon oikeaan reunaan ja viesti selvästi riistan hajusta. Piti kuitenkin kuvion hienosti kasassa. Ison pajupuskan seasta se sitten nosti räväkästi fasaanin siivilleen. Siitä pudotus ja tyylipuhdas nouto.

Toinen hakuerä alkoi tiheäkasvustoisessa hakkuupohjaisessa kesantopellossa. Olin edellisiä koiria seuratessani nähnyt fasaanikanan juoksentelevan ojakulmassa ja pikkuhiljaa ohjasin koiran hakukuviota siihen suuntaan. Ja sieltä koira linnun bongasi ja ajoi sen lentoon. Laukauksen saatuaan lintu putosi peltotien yli tiheään metsikköön. Mutku pysähtyi jälleen niille jalansijoilleen. Noutoluvan saatuaan se eteni pellosta ojan kautta tien yli, ojan ylityksen jälkeen metsätiheikköön ja pienen hetken kuluttua palasi samaa reittiä lintu suussaan.

Haku jatkui edelleen ja tihen heinikon reunalla olevasta pajukosta nousi taas lintu siivilleen. Jälleen pudotus tien yli metsikköön. Ennen noutolupaa sekä tuomari että minä halusimme nähdä, missä koira on. Siellä se istui heinien seassa aivan hiljaa. Noutoluvan saatuaan se suoritti jälleen vauhdikkaan ja suoraviivaisen noudon, vaikka ei varmasti siitä sijainnista ollut voinut linnun pudotusta katseella markkeerata. Lisäksi lintu oli ammunnasta pahoin hajonnut, joka toi tietty noutavalle koiralle extrapisteet. 

Derby-päivän koetuloksen osa-arvostelualueista Mutku sai kaikista 9 pistettä ja lopputulos oli hieno AVO1 90p. Sillä pokattiin vuoden 2019 CockeriDerby.

Voittajat%20maastossa.jpg

Viikonlopun tyytyväiset tittelivoittajat.

torstai, 24. lokakuu 2019

Sukupolvenvaihdoksen aikaa

Jahtisyksyä koirien kanssa vietellään. Mukavaa, kun kanalintukanta on hyvä ja metsästyskausi aiempaa pidempi. Hienoja tilanteita on koiriemme kanssa päästy kokemaan. 

Muu%20ja%20teerikukko.jpg

Muu on useiden vuosien jahtikokemusten pohjalta oppinut aivan erinomaiseksi riistanlöytäjäksi. Jos riistaa maastossa on, Muu kyllä asiasta viestii ja järjestää sen ihmisen silmien eteen. Tässä on eräksi päätynyt hieno teerikukko. Pellon reunan kuusen helmaan oli mennyt piiloon.

Ryhm%C3%A4.jpg

Yksi viikonloppu vietettiin tuomareina Inarin Kutturassa Cockerspanielit ry:n SPME-kokeessa, jossa jokavuotiseen tapaan sallittuna riistana ovat metsäkanalinnut ja jänis. Maastoa on käytettävissä niiden etsimiseen jokseenkin reilusti. Aivan mahtava tapahtuma, joka vuosittain kerää todellista urheiluhenkeä edustavan harrastajajoukon paikan päälle. Niin tänäkin vuonna.

72690199_10157543535749593_1856072938759

Maastoon lähdetään koko porukalla ja koko päiväksi. Kahtena eri tuomariryhmänä. Tässä kuvassa minun tiimini sunnuntailta. Tuloksiakin saatiin ja niistä iloittiin yhdessä. Ja iltaisin käytiin päivän tapahtumista korkeatasoista keskustelua myös niistä tapahtumista, joista ei kaikilta osin arvosteltavaa koesuoritusta saatu aikaiseksi. Niin hienoa keskustelua ei pääse Some-maailmassa kokemaan. Ihan huippuporukkaa on lajiimme uusina nousemassa.

IMG_20191014_071144%5B1%5D.jpg

Ylituomarin lintu oli upea. Siinä riittää syömistä useampaan kertaan. Kyllä tuomareille jäi hyvä mieli viikonlopusta, vaikka kilometrit kropassa tuntuvatkin. 

P%C3%A4ivin%20Kammari.jpg

Pohjoisen riistamaille on pitkä matka. Kaikilla reissuilla haluamme ruokatauoilla ottaa kantaa suomalaiseen työhön ja ruokaan. Valitsemme pysähdyspaikoiksi tasokasta suomalaista ruokaa tarjoavat yritykset, mielellään sellaisia, jotka eivät ole osana jotain suurta ketjua. Tässä runsas poronkäristysannos paikassa Päivin Kammari Sodankylä. Vahva suositus tälle.

IMG_1460.jpg

Syyslomaviikkomme aloitimme tällä kertaa Inarin Tsarmitunturien maastosta. Meidän metsästystyylillemme harmillisesti lunta oli tullut jo runsaasti. Hienoja hetkiä maastossa vietimme. Ja nautimme Juhan ja Sonjan vieraanvaraisuudesta heidän hienolla mökillään. 

Se tosiasia on kaiholla pakko myöntää, että 10,5-vuotiaan Muun pisimmät jahtikävelyt vaativissa maastoissa ovat takanapäin. Mieli sinne kyllä kovasti vielä veisi, mutta palautumisaika näistä reissuista kertoo, että fysiikka ei niitä enää kestä. 

IMG_1468.jpg

Tyttärentytär Mutku sai luvan aloittaa kanalintujahdin kilometrien kerryttämisen kehoonsa. Hyvin se on tehtävästä suoriutunut ja osoittanut hyvää hakukestävyyttä. Harmillisesti Mutkun eteen ei tilanteita osunut kuin yksi.

IMG_1484.jpg

Hienosti ne yhdessä Miksin kanssa ilmoittivat meille riekkoparven läsnäolon ja nostivat sen siivilleen. Valitettavasti olimme Juhan kanssa molemmat sijoittuneita niin, ettemme pystyneet siihen tilanteeseen ampumaan.

Mutku.jpg

Seuraavaksi Mutku kerryttää kokemustaan Cockerspanielit ry:n päätapahtumassa Derby- ja Mestaruusviikonlopussa Soinissa. Molempina päivänä fasaanin metsästyksenä toteutettavassa kokeessa on Mutkun lisäksi 11 muutakin cockeria. Ja niiden ihmiset. Ihan parasta siis taas luvassa. Sekä koirille että niiden kanssa touhuaville ihmisillekin.

sunnuntai, 29. syyskuu 2019

Iloa koko keholla

Lauantaiaamuna hyvin varhain lähdimme ajamaan kohti tämän viikonlopun metsästysreissua. Se oli erilainen kuin aiemmat pohjoisen erämetsissä vietetyt. 

IMG_1325.jpg

Ajomatkan päätyttyä avasimme auton takaluukun ja siellä tyytyväiset matkaajat vetivät ensihenkosia päivän tapahtumapaikasta. Hetken fiilisteltyään aloittivat häntien heilutukset. Kaksi vanhempaa ilmeisen positiivisen tunnemuistin kautta ja nuorimmainen- no - silkkaa nuorekkuuttaan.

Ohjelmassa oli peltopyyjahti, jossa toimimme yhden jahtiseurueen riistaa etsivinä ja sitä lentoon nostavina koirakkoina. Mukana jokaisessa ryhmässä oli myös noutajaväkeä, joka suorittaisi osan noudoista. Näin jahti pääsi etenemään hyvässä tahdissa.

Miksin%20nauru.jpg

Spanieleiden kanssa mentiin pellonreunusmetsiköissä ja pyrittiin saamaan ylösajot kohti sänkipeltoa. Voi sitä ilon ja riemun määrää, minkä näiden koirien olemuksessa näki. Miksikin ihan nauraa! Riistaa oli paljon ja koko sydämensä kyyllydestä ne saivat lempihommaansa - riistan etsimistä - tehdä. Löydöt nostettiin lentoon ja noutojen jälkeen sama jatkui uudelleen.

Muukkonen.jpg

Myös suvun "grand old lady" Muu viestii koko kehollaan tuntemaansa iloa. Edellisenä viikonloppuna se työskenteli Taivalkosken lintumailla kahtena päivänä peräkkäin, eikä uupumusta näkynyt. Jahdin jälkeen kylläkin, kun se nukkui koko sunnuntai-illan ja vielä maanantainkin. Ehdin jo olla sen palautumisesta huolissani, mutta mitä vielä. Tiistaina oltiin kunnossa ja lauantaina vedettiin sänkipellossa peltopyyn etsinnässä tähän tyyliin. Annoimme Muulle lyhyempiä ja helpompia settejä, ettei se psyykkisellä toimintakyvyllään uuvuta itseään fyysisesti loppuun. Onhan se kuitenkin jo 10-vuotias.

etsii.jpg

Kun sänkipellolle saatiin hyviä tilanteita, oli koirien tehtävänä noutaa saalis reppuun. Siinä hommassa tarvittiin ohjaajilta ja ampujilta hyvää markkeerauskykyä, sillä pusikossa ylösajovaiheessa oleva koira ei niitä pystynyt tekemään. Tässä Miksi suorittamassa ylösajamansa linnun ohjattua noutoa. Tuulen järkevä hyväksikäyttö auttaa koiraa suoriutumaan tehtävästä ripeästi.

hyv%C3%A4%20nouto.jpg

Nämä samat koirat ilahduttavat meitä sekä suomalaisissa jahtimaastoissa, isoissa jahtitapahtumissa että kokeissa. Kun ei meillä muita koiria ole, eikä tarvettakaan. Samoilla mennään joka tapahtumaan ja saman syksyn aikana. Jos iloa näkyy koirien olemuksessa, niin samaa fiilistä koemme mekin.

IMG_1400.jpg

Jahtiin osallistuneiden kiitokset hyvin toimivista koirista tuntuivat oikein hienoilta. Jahtiseurue oli tyytyväinen koirien toiminnasta, minkä johdosta he puolestaan saivat hyviä riistan pudotustilanteita. Loppuparaatissa saimme jahtitakkiemme kauluksiin seurueen myöntämät hienot ansiomerkitkin. Oli ihan voittajafiilis.

IMG_1395.jpg

Koirat olivat väsyneen tyytyväisiä aktiivipäivästä. Palauttava ruokinta ja juotto ensin. Sen jälkeen turkkien ja silmien huolto - puskissa työskentely jättää jälkensä molempiin. Nyt ei ollut koirien kuivatustarvetta, koska keli oli aurinkoinen ja lämmin. Muutamista ojiin ja lampiin pulahduksista koirat kuivuivat jahdin aikana. Näiden huoltotoimenpiteiden jälkeen jahtikaverit saavat ojentaa kehonsa rennoiksi ja vaipua syvään lepotilaan palautuakseen seuraavaan rutistukseen. Taitettuna oleva wetbed-huopa levitetään niiden alle varmistamaan palauttava lepo kotimatkan aikana. Koirat juotetaan ja kävelytetään paluumatkoilla kahden tunnin välein. Ajomatkan tauko tekee hyvää myös ihmisille.

maanantai, 23. syyskuu 2019

Syksy on upeaa aikaa

Syksy on mieluisin vuodenaika minulle. Oikea lämpötila ja sen myötä upeat ulkoilukelit. Ulkona viihtyisi vaikka kuinka kauan.

Tämän syksyn aloitin unohtumattomalla reissulla Wieniin ystäväni Sarin kanssa. Jo pienenä hevostyttönä asetettu haave päästä näkemään Espanjalaisen ratsastuskoulun näytökset toteutui elokuussa. Ennakko-odotukset olivat suuret, mutta ne ylittyivät silti. Jos joku hevosten ystävä haaveilee samasta, niin kannustan toteuttamaan. Koko systeemi historiasta nykypäivän toteutukseen on hieno. Erinomainen blogi valokuvineen löytyy täältä 

Liput hankittiin jo keväällä ja tottakai kalenteriin osui päällekkäisyyksiä. Mutta ne eivät ole ongelma, vaan haaste. Tuo haaste oli Mutkun Vesityökoe. Koiraharrastajien aktiiveissa täällä pohjoisessa Suomessa on meneillään jonkinasteinen sukupolvenvaihdos. Kun "vanhat" eivät jaksa enää koetoimintaa organisoida ja pyörittää, on uusien tekijöiden aika ottaa roolia, jos laji tärkeäksi koetaan. Oulun seudulle ei oltu anottu yhtään Vesityökoetta. Yli-Torniosta ja lapin Spanielikerhosta löytyy puuhakasta väkeä, joten ilmoitimme Mutkun sinne antamaan valmiusnäyttönsä spanielien metsästyskokeeseen. Koe oli perjantai-iltana, jonne Juha ajoi töiden jälkeen.

Mutku%20vesity%C3%B6.jpg

kuva Minna Yrjänheikki

Sarin kanssa nautimme Wienin lämpimässä illassa ulkoterassilla naudan ulkofilepihvejä illalliseksi, kun Juhalta tuli miesmäinen tekstiviesti "Mutku OK". Siitä tiesin, että Mutku oli saanut pääsylipun jatkoon.

Jälkeenpäin Juha kertoi, että ihan sukkana putkeen koe ei mennyt, mutta loistavasti kuitenkin. Mutku oli markkerannut reippaassa vesisateessa heiton ja suoritusluvan saatuaan lähti kohti tehtävää. Vauhdilla veteen ja eteenpäin. Lumpeiden loputtua koira oli yhtäkkiä mennyt hämilleen ja pyörähti takaisin. Ilmeisesti markkeeraus olikin tehty johonkin muuhun, joka sitten koiran silmistä katosi? Vai loppuiko itseluottamus (tuskin)? Juha otti koiran vastaan ja suuntasi sen rauhallisesti ohjattuun noutoon. Aina kun koira osoitti pientäkään merkkiä hidastamiseen, Juha antoi kannustavan käskyn "eteen", josta Mutku koulutuksensa perusteella tiesi jatkaa matkaansa eteenpäin. Linnun löydettyään se nappasi siitä nopeasti kiinni ja kääntyi samalla palautukseen, jolloin ote hieman lipsui. Mutta siivestä vetäen saapui telkkä rantaan Juhalle asti. Ja tehtävä oli siinä.

IMG_20190829_190533.jpg

Suurenpi tehtävä Mutkulla on syrjäyttää isoäitinsä Muu 10v. perheen jahtikuningattaren roolista. Muun kroppa ehkä alkaa jo väsyä, mutta mieli ei. Muun ilme on näissä tilanteissa aina tällainen, olipa saalisriista kenen työskentelystä hyvänsä.

IMG_1288%20pieni.jpg

Ranuan syysväreissä kuvattuna koko kolmen sukupolven tiimimme.

Nämä ovat meillä olleet pitkäikäistä käyttökoirasukua. Ovat valmiita tehtäviin nuorena ja jaksavat tehtävässään pitkään. Jokun viimeiseksi jäänyt riistatilanne oli syksyllä 2014 kymmenen vuoden iässä Ranualla, kun saimme yhdessä teerikanan. Nyt Jokun tytär Miksi näyttäisi jatkavan samaa rataa. miksi on nyt 7-vuotias.

IMG_20190914_104534.jpg

Miksin kanssa saatiin se täydellinen riistatyö Ranualla. Tähän pisteeseen asti tarvitaan monen monta onnistumista. Sekä koiralta että ihmiseltä. Nämä hetket ovat niitä aivan parhaita. Ilmeisesti myös koirien mielestä, sillä uutterasti ne jaksavat maastoa työstää useita tunteja päivässä. Myös huonoina lintuvuosina, jolloin tapahtumat ja riistan hajuvanatkin ovat hyvin vähäisiä.

IMG_20190922_135709.jpg

Cockerspanielit järjesti v2005 (olikohan se tuo vuosi?) jahtireissun Taivalkoskelle. Puuhanaisena oli silloin Ruistolan Ulla. Se oli hieno reissu, erityisesti maastojen kauneus jäi mieleen. Tänä syksynä varasimme majoituksen ja luvat samoihin maisemiin. Hirvikärpäsalueen yläpuolelle.

IMG_20190921_094203.jpg

Lintuja on tänä syksynä paljon. Tämän ukkometson kohtasin useampaan kertaan samalla alueella. Tuossa se tien varrella hakkuuaukealla seisoskeli ja antoi kuvata itseään. Kun nousin autosta kuvatakseni vieläkin paremmin, se lähti pois. Välillä juosten, välillä siivilleen nousten. Mutta palasi aina takaisin. Jotenkin tuohon lintuun liittyi iloa ja murhetta. Iloa siitä, että se oli upea ilmestys.

Murhetta siitä, että metsä oli hakattu rumaksi. Oliko ollut sen kotimetsää ja reviiriä? Muutenkin harmitti, sillä Taivalkoskellakin lähes kaikkialla oli tehty mittavia hakkuita. Kuten myös Ranuallakin. Se vaikeuttaa maastossa kulkemista, kun pitää epätasaiasessa maastossa koko ajna myös jalkoihinsa katsoa. Risuista puhumattakaan. On äärettömän haasteellista päästä niissä olosuhteissa liikkumaan hiljaa, kuten kanalintujahdissa on tarpeen. Tullut vain mieleen, ovatkohan näistä metsien hoidosta ja hyötykäytöstä päättämässä oikeat ja parhaimmat asiantuntijat?

IMG_20190915_104610.jpg

Kauniitakin kohtia toki löydettiin. Ja monenlaisia riistatilanteita. 

IMG_1317.jpg

Juha kuvasi minut selittämässä oman maastokierrokseni tapahtumia.

IMG_1309.jpg

Muulla onnekas päivä ja taas kevätkananpoikanen. Poikueita on ollut hyvin kaikilla kanalinnuilla. On tavattu sekä metsoja, teeriä, pyitä kuin riekkojakin. Saaliiksi on saatu tämän kesän poikasia, joten hyvin on lisääntyviä lintuja jäänyt jäljiltämme maastoon. Muutama upea ukkometsokin on tavattu tuon tienvarsi-ilmestyksen lisäksi. Se yksi joka hakkkuuaukean yli lensi, oli kuin pommikone. 

IMG_20190920_211923.jpg

Levätään ja kerätään voimia seuraavaan viikonloppuun.

  • Sivut