lauantai, 18. tammikuu 2020

Ajan virtaan

Ajan virtaan jäi tänään 18.1. ilopillerimme Ahto. Viikko sitten alkaneen äänen rohinan lähteeksi paljastui nieluun noussut, nopeasti edennyt syöpäkasvain, joka ei antanut meille vaihtoehtoja. Muutama päivä jäi ihmisille sopeutumisaikaa ja Ahto nukkui pois omassa kotonaan, eläinlääkärimme Virpin avustamana ja lähimpien läsnäollessa. 

Ahto oli hieno koira. Ei tule toista samanlaista.

_C0W2067.jpg

kuva Mikko Ala-Kojola

Ahton elämäniloista menoa voi muistella näistä blogilinkeistä

sunnuntai, 12. tammikuu 2020

Kiireettömiä päiviä

Kyllä on sananmukaisesti kelejä pidellyt. Ihmeellinen tammikuu on menossa. Yleensä ollaan näihin aikoihin jo kovastikin meren jäällä ulkoiltu. Nyt se olisi erityisen mieluista, kun matka meren rannalle muuton myötä puolittui. Reilusti alle kilometri enää.

IMG-20200112-WA0000%5B1%5D.jpg

Mutta eihän se onnistu, kun rantamaisema näyttää tältä. Tänään oli lisäksi hyvin tuulinen päivä.

IMG_20200112_123602%5B1%5D.jpg

Kovasti ovat lepatusleidit ihmeissään, kun ei se talvi tule. Missä mahtaa luurata?

Mutkulle jäi panta kaulaan, kun aloitettiin aamu kävelemällä kahdestaan äitini luokse aamukahville. Tärkeää kahdenkeskistä laatuaikaa nuorelle koiralle. Hihnalenkkeilyä leppoisasti ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Ja tuloksena myös suvun vanhimmalle tärkeitä, kiireettömiä hetkiä. Siitä jatkettiin isommalla kokoonpanolla pidemmälle lenkille.

IMG_20200112_171059%5B1%5D.jpg

Saatiin kuitenkin viikonlopun maastolenkit tehtyä. Tässä kuvattuna yksi makuuasento. Ruokalevolla ovat ja ilmeisen tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen. Otan näistä opikseni. Ja onpahan tullut kirjoiteltua tekstiä siihen yksinomaan Mutkusta kertovaan kirjaani. 

lauantai, 21. joulukuu 2019

Sydämen asialla

Joulun aika herkistää monella tapaa ja ollaan sydämen asialla. Näin meilläkin, tosin perinteisen mallin lisäksi ollaan menty myös pintaa syvemmälle.

IMG_1656.jpg

Muu täyttää maaliskuussa 11 vuotta. Kehossa alkaa näkyä ikääntymisen merkkejä, mutta tekemisen halussa ei. Syksyllä jouduimme muutaman kerran itsekin hoksaamaan, että rautarouvan vauhtia täytyy ihmisen toimesta säännöstellä. Itse se ei sitä tee. Muuta hoitanut eläinlääkäri Elina Moilanen suositteli sydänspesialistilla käyntiä, kun tutkimuksissa kuului sivuääni. Ajan sain vasta joulukuulle.

Outi Niemelä Eläinlääkäriasema Kamussa (Oulu) tutki Muun todellakin perin pohjin sydänultralla ja EKG:llä. Tutkimushuoneessa vietimme yli tunnin. Mielenkiintoista oli toki seurata tarkkaa ja analyyttistä työtä sekä eläinlääkärin asiantuntevaa otetta työhönsä. Virallinen lausunto tilanteesta on nähtävissä Koiranetistä Alla olevassa kuvassa on osa mittavista tulosteista.

IMG_1691%5B1%5D.jpg

Ei ihmeemmin rajoituksia mihinkään, rasitusta kontrolloituna. Ei lääkitystarvetta. Iän tuomia muutoksia sydämessä, ei siis mitään perinnöllistä ja jalostustyössä huomioitavaa. Todettu endokardioosi on "sairaus" joka esiintyy lähinnä ikääntyvillä koirilla. Toki alttius siihen on todettu mm Cavalier Kingcharlesinspanielilla. Mitään sairaudessa mainittavia oireita (yskää, hengenahdistusta ja yöllistä levottomuutta) ei Muulla ole havaittu. Ainostaan tuo alentunut rasituksensieto ja se olkoon yli 10-vuotiaalle sallittua.

IMG_1690.jpg

Enemmän huolta aiheuttavat nämä Muun käpälät. Sinkki- ja biotiinilisä ruokinnassa ei ole tilannetta parantanut. Ja kun muiden koirien käpälät ovat näiltä osin kunnossa, niin en jaksa niiden puutokseen uskoakaan. Eivät nämäkään rautarouvan vauhtia hidasta. Varsinkaan maastossa. Nyt on viimeisinä viikkoina makuulta liikkeellelähdössä hieman "varvastellut" ja uskon sen johtuvan näistä. Eniten ontuu liikkeellelähtiessään vasenta takajalkaansa (2-3- askeleen verran), jonka käpälä on tuossa kuvassa. Vasemman jalan polvi on lausuttu 1:seksi, oikea on 0, lonkathan Muulla on tasoa A. Ulkona varsinkin tänä vuodenaikana anturat saavat kosteutta jolloin vaikuttavat hetken aikaa paremmilta. Outilta sain vinkin BioBalm-tassuvoidevalmisteeseen, jota nyt on alettu käyttää. Kunhan ei pahemmaksi menisi - "paranemiseen" en jaksa uskoa.

Miksi2%5B1%5D.jpg

No entä sitten Miksi? Ei voi ihmisellä helpompaa koiraa olla. Luonnetestin lausunnot tasapainoisesta hermorakenteesta ja kohtuullisesta toimintakyvystä tekevät koirasta erittäin miellyttävän myös arjessa. Miksi on aloittanut työtehtävät lasten parissa. Se käy miniämme työpaikalla keikkahommissa auttamassa lapsia, jotka tarvitsevat uudenlaista yhteyttä elämään. Siihen rooliin se sopeutuu erinomaisesti. Pentuesiskonsa Mustihan tekee samaa työtä, myös erinomaisin arvosanoin.

Miksi%5B1%5D.jpg

Tämä koirien tapa ja kyky onnistua näissä tilanteissa on täysin sydämen asia. Tällekään ei välttämättä löydy ymmärrettävää selitystä koskaan. Miksi on uudesta tehtävästään mahdottoman mielissään. Hyvällä motivaatiolla ja asenteella se aina Heidin kanssa töihin lähtee.

IMG_1559.jpg

Lauman nuorimmalla on paikat vielä kaikilta osin täydessä iskussa. Seuraavan juoksun jälkeen on vuorossa nivelanalyysit. Niiden suhteen emme ennakoi mitään. Antaa asiantuntijoiden hoitaa lausuntopuoli.

Mutku - kuten kaikki muutkin koiramme, ovat omia persooniaan. Ansaitsevat tulevansa kehutuiksi ja hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat. Jokaisella pitää olla myös tärkeä tehtävä, jossa aidosti tuntevat olevansa tärkeässä roolissa. Pelkkä metsästyskoirana toimiminen ja siihen valmentautuminen ei riitä. Mutkun tehtävänä on ollut kaikenlaisten pikkutemppujen tekeminen. Niistä se vilkkaana koirana pitää - juuri siitä opetteluvaiheesta. On pallonkoppausta, pimeätyöskentelyä ja takajalkajumppaa. Ja hetkiä jolloin sitäkin silitetään ja kehutaan ihan vain siitä, että se on hyvä ja hieno koira. Ihan omana itsenään.

rajattu.jpg

Rauhallista joulun aikaa kaikille. Nauttikaa yhteisistä hetkistä tärkeiden henkilöiden kanssa. Ja siitä, että on lupa myös olla tekemättä mitään. Niin mekin teemme.

 

perjantai, 6. joulukuu 2019

Ennen oli toisin

Kuulun jo ikäryhmään, jossa usein tulee huokaistua nykyajan menoa ja lausuttua " kyllä ennen oli toisin". Niin oli ja näin elämän pitääkin sujua. Uudet ihmiset, uudet ajatukset ja resurssit tuovat uusia juttuja eteemme. Ja ne ovat usein parempia kuin ne entiset.

IMG_1579.jpg

Kuka muistaa kun pari vuotta sitten tuli ihmisravinnoksi tarkoitettuja sirkka- ja hyönteistuotteita? Vaihtoehtona lihalle, kun ovat varsin proteiinipitoista ravintoa. Niitä voidaan tuottaa tehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin kuin tuotantoeläimistä saatavaa valkuaista. Maailman väkiluku kasvaa tätä menoa sellaisiin mittakaavoihin, että ruuantuottamiseen tulee haasteita. Ihmisiä on tällä hetkellä 7,7 miljardia ja vuotuinen kasvu on 82 miljoonaa ihmistä. Tulevaisuuteen on varauduttava ja vaihtoehtoja ideoitava.

Hyönteisiin palatakseni, olin viime viikolla asiantuntijana mukana pohtimassa, kuinka hyönteisistä saadaan rehua tuotanto- ja lemmikkieläimille. Ihmisten ravintona niistä ei ainakaan vielä suurta menestystä tullut, joten kokeillaan sitten tätä ratkaisua haasteeseen. Jos kiinnostuit tietämään lisää, niin kurkkaa tänne.

Meillä kuitenkin nautitaan lihaa niin kauan kuin sitä on saatavilla. Hyönteistuotteita olen maistanut ja koirillekin tarjonnut. Tiedän mistä puhun.

IMG_1663.jpg

Koiraharrastuksessa koulutustapojen päivittymisestä keskustellaan paljon. Ei se silti tarkoita sitä, että ennen koiria jollain muotoa käsiteltiin huonosti. Sitä toki näki joko suorasti tapahtuvan tai epäsuorasti koiran käytöstä katsoen. Mutta silti suurin osa kouluttajista käytti nykyisiä koulutusmenetelmiä tietämättä niiden terminologiasta mitään. Ihan vain kommunikoiden suoraan eläimen kanssa. Nameilla ja kehuilla ei fyysistä väkivaltaa saa aikaiseksi. Mutta psyykkistä epämukavuutta niilläkin voi saada aikaiseksi jos ajoitukset eivät onnistu tai palkkaaminen tapahtuu epäloogisesti jolloin koulutuksessa ei päästä etenemään. Sekin aiheuttaa stressiä ja epämukavaa olotilaa niin kouluttajalle kuin koulutettavalle. 

IMG_1665.jpg

Kun otsikon teemaa tuodaan spanielimetsästysharrastuksen alueelle, niin sielläkin me pieni harrastajaporukka elämme eräänlaista vuosikymmeniä jatkunutta eipäsjuupas-asetelmaa johon voi myös kiinnittää vastakkainasettelun ennen-nyt-tulevaisuudessa. Joskus vedenjakajaksi mainitaan koesääntöjen päivitys v 2014 mutta pitkään tämänkin lajin piireissä pyörineenä voin kertoa, että samaa jappastelua on harrastettu ennen sitäkin. Sääntömuutosprosessi joka on varsin mittava, työläs ja monivaiheinen meni joillakin ihmisillä tunnetasolle. Ja sitä muistijälkeä ja tunnekokemusta on jälkeenpäin mahdotonta muuttaa.

Hommat päivittyvät sillä, että vastuuta ja roolia asioiden kehittämisestä ottavat uudet harrastajat. Cockeriväellä on hienon monimuotoinen porukka sekä harrastajissa että metsästystoimikunnassa näitä asioita yhdessä työstämässä. Kun FB-ryhmässämme kyselimme kokemuksia kuluneen vuoden koulutuksista ja koetapahtumista, saimme hyvän ja aktiivisen 250 kommentin ketjun aikaiseksi. Niiden pohjalta oli mukavaa kokouksessamme suunnitella seuraavan vuoden tapahtumia.

IMG_1565.jpg

Naisten osuus ohjaajina on selkeästi kasvanut. Se on yleismaailmallinen ilmiö kaikissa koiraharrastuslajeissa. Ja meillä muutamilla, se mies laittaa perheen naaraspuolisen jäsenen ohjaamaan koiraa kokeissa. Eli ei miesharrastajien lukumäärä ole suinkaan vähentynyt entiseen verrattuna. Prosenttiosuus vain on pienentynyt. 

IMG_1585%20muokattu.jpg

Vaikka FB on kätevä foorumi asioista keskustelemiseen, tarvitaan asioiden eteenpäinviemiseen yhdistystoimintaa aina rotujärjestötasolle saakka. Oman harrastusurani alussa spanieliharrastuksen katto- ja rotujärjestönä toimi Suomen Spanieliliitto. Paikallista toimintaa pyöritettiin sen aluekerhoissa, yhtenä vanhimmista ja aktiivisimmista oma yhdistyksemme Pohjois-Suomen Spanielikerho. Kaikkien spanielirotujen harrastajat saman yhdistyksen toiminnassa mukana. Pikkuhiljaa porukka jakaantui sitten rotua harrastavien yhdistysten kautta yhden rodun rotujärjestöiksi. Tämä on asia, joka mielestäni ei ole kehittynyt oikeaan suuntaan. Ainakaan täältä pohjoisen suunnasta katsottuna.

Kuitenkin edelleen - todellisia päätöksiä ja asioiden eteenpäinviemistä varten tarvitaan ns kennelpolitiikan tekemistä. Se on oman ajan uhraamista yhteisten asioiden eteen, työskentelyä yhdistysten toimikunnissa ja hallituksissa. Se työ antaa näkökulmaa harrastamiseen ja siihen, että asioita ei aina vain voi tehdä siten kuin itse haluaa. Kuten koirankin koulutuksessa korkealle tasolle, on sen halutun palkkion eteen työskenneltävä välillä myös epämukavuusalueella. Ja siihen tekemiseen tarvitaan myös tekijöitä. Pelkästään puhumalla asiat eivät etene.

IMG_1607.jpg

Pidetään vauhtia yllä, jarrutetaan ja vaihdetaan suuntaa aina tilanteen mukaan. Ja ylläpidetään yhdessä positiivista ilmapiiriä. 

31 vuotta vanha Oster-trimmauskoneeni moottori uupui pari kuukautta sitten tiensä päähän. Sain usealta tuttavaltani tietoa, että merkki ei enää nykyään ole käyttökestävyydeltään lainkaan samaa tasoa kuin tuon ajan koneet. Päädyin siis toiseen merkkiin. On se ehkä kestävämpi, mutta teho ja käyttömukavuus ei ole samaa luokkaa kuin vanhassa Osterissani. Jään sitä kaipaamaan. No mutta silti - koirat on silläkin saatu siistittyä kuntoon, joten ihan hyvä se on.

IMG_1553.jpg

Ihania talvisia hetkiä kaikille! 

perjantai, 1. marraskuu 2019

Metsästävien cockereiden vuosittaiset kokoontumisajot

Oli syksyinen metsästävien cockereiden päätapahtuma Soinissa. Jokavuotinen Mestaruus-koe ja alle kaksivuotiaillle cockereille suunnattu Derby. Tuomareina tänä vuonna Olle Johannisson ja Torbjörn Augustinsson Ruotsista. Olle springerimiehiä ja Torbjörn cockerikasvattaja. Pitkän linjan spanieliosaajia molemmat, jotka myös koko ajan kouluttavat koiriaan sekä metsästävät ja kisaavat niillä. 

Ryhm%C3%A4kuva.jpg

Tässä lauantain porukkaa maastossa kuvattuna ja osa saaliiksi saaduista fasaaneista. Lintuja oli maastoon istutettu 100 kpl ja koetulosten perusteella niistä viikonlopun aikana laskettujen ylösajojen ja noutojen perusteella cockereiden toimesta löydettiin 70%.

PocketRocket.jpg

Meiltä oli tänä vuonna starttivuorossa - sananmukaisesti taskurakettimme - Mutku. Ikää oli kertynyt jo yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden verran. Se on hyvä ikä aloittaa varsinainen metsästyskoiran ura ja kokemusten kartuttaminen. Tämä viikonloppu on siihen hyvä paikka. Siitä meillä on hyvät kokemukset aiempien koiriemme osalta.

Rompulta%20siirretyt%20108.jpg

Mutkun emänisä Joku voitti omana vuotenaan aikanaan Haastajan. Se kilpailtiin epävirallisena katselmuksena silloin.

CockeriDerby2010%20026.jpg

Emänemä Muu voitti oman Derbynsä vuonna 2010, kahta kuukautta nuorempana kuin Mutku on nyt. Blogijuttu siitä viikonlopusta löytyy täältä https://fieldlan.vuodatus.net/lue/2010/10/vaaleanpunaiset-unelmat-toteutuivat

IMG_0510.jpg

Mutkun emä Salli oli mukana omassa Derbyssään tasan 1,5-vuotiaana kahden pentuesisaruksensa kanssa. Silloin ei hätyytelty edes mitalisijoja erinäisten sattumusten vuoksi. Niitähän tässä lajissa tahtoo tulla :) Mutta mukavaa oli silloinkin ja voittajaksi tuona vuonna tuli Miklaus Niitti. https://fieldlan.vuodatus.net/lue/2013/10/derby-vkonloppu Hyviä metsästyskoiria varttui näistäkin.

N%C3%A4kym%C3%A4%C3%A4%20maastossa.jpg

Nyt koirien taitoja koeteltiin ja laitettiin paremmuusjärjestykseen Soinissa. Maastot olivat peitteistä riistapeltoa, jonne linnut hyvin maastoutuivat. Yleisö pystyi kohtuudella seuraamaan tilanteita tieltä käsin.

tuomarit.jpg

Olle Johannisson oli tuomaritehtävissä Suomessa toista kertaa, Torbjörnille kerta oli ensimmäinen. Olle on kotimaansa Ruotsin lisäksi arvostellut metsästysspanieleita Norjassa ja myös rotujen kotimaassa Britanniassa. Torbjörn on laajentanut pitkää spanielimetsästysosaamistaan tuomarin tehtäviin vuonna 2016. Sääntöihin heidät oli briiffattu toimestamme etukäteen ja huolellisesti he olivat niihin tutustuneet. Silti varsinkin lauantaina apuani tarvittiin, kun koirien esityksiä kirjattiin meidän systeemiimme.

Huolellisesti he kävivät läpi jokaisen koiran suorituksen ja varmistivat, että arvostelu on paitsi suomalaisten sääntöjen mukainen, myös yhteneväinen sekä tuomari- että päiväkohtaisesti. Työskentely oli tarkkaa ja tiukkaa, mutta myös oikeudenmukaista ja kannustavaa. Torbjörn puhui sujuvasti englantia, Ollelle se oli hieman haasteellisempaa.

Teemu%20ja%20Ruu.jpg

Mutkun isosisko Ruu ja Teemu voittivat edellisenä vuonna sekä Derbyn että Mestaruuden hienoilla suorituksillaan. Nyt Ruu on sitä kuuluisaa yhtä ykköstulosta vaille käyttövalio. Lauantaina starttinumero oli 2 eli Torbjörnin ensimmäinen koira. Heti alkuun tyli räväkkä ylösajo, jossa Ruu hypähti parin loikan verran perään ja Teemu hieman myöhästyi ammunnassa. Lintu putosi juoksijaksi. Nopea lähetys pitkään noutoon, mutta lintu ehti katoamaan maastoon. Uusi aloitus hakutyöskentelyyn, josta lähti nopeasti toinen lintu. Tuomio tilanteesta oli väliinjättö, joten Teemu kätteli itsensä ulos kisasta. Koirakossa olisi ollut tekemisen meininkiä enempäänkin, mutta tapahtumarikas aloitus ei tällä kertaa sujunut.

Sunnuntaina meno oli edelleen energistä, mutta hallitumpaa. Ensimmäisessä lintutilanteessa Ruu loikkasi jällleen sen kaksi kertaa, joka riitti pudottamaan palkintosijan. Loput 5-6 (en muista tarkkaa lukumäärää) Ruu suoritti mallikkaasti ja Teemu palasi erältä iloisena. Päivän tulos oli VOI2 ykköstuloksen pisteillä 78. Tämä nostaa ja pitää VOI 1 -tuloksen arvoonsa ja Käyttövalion arvossaan. Niin kuin pitääkin.

Anne%20ja%20min%C3%A4.jpg

Lauantain Mestaruuspäivänä Mutku aloitti koeuransa AVO-luokassa, minun ohjaamana. Juha tykkää kokeissa olla enemmän katsojan ja hengailijan roolissa. Ja kun Mutku menee, kuten muutkin koiramme, yhtä lailla meidän molempien kanssa, niin sehän onnistuu. Anne kisasi kasvatillaan Tobilla (Multifarious Mr Bean) omistajan ollessa estynyt. Hienosti ohjasikin, kun voittivat komealla 92 pisteen VOI1-tuloksella! Tobi on kyllä hieno, sainhan nähdä sen olemusta ja työskentelyä tuomarin roolissa pari viikkoa aiemmin Inarin riekkokokeessamme. Tobi oli muuten koko viikonlopun nuorin koira. Ja Mutku sitä vain kolme päivää vanhempi. 

No mutta entä Mutku? Lauantaina olimme Torbjörnin ryhmässä. Haku kaura-rehukaaliriistapellossa alkoi kivasti. Alusta oli hieman erilainen kuin Lapin tunturilumet ja Ruoveden peltopyymaastot joissa oli edellisinä päivinä metsästetty. Hyvin sai Mutku hakunsa käyntiin, vaikka aika ajoin haki kontaktia ja tukea etenemiseensä. Jonkin matkaa edettyämme nousi fasaanikana kasvuston seasta ja se pudotettiin peltoon. Ylösajotilanteessa Mutku siirtyi kolmisen metriä minua kohden ennen kuin pysähtyi. Noutolupa tuli nopeasti ja lähetin koiran linnun putoamispaikalle. Heti alkuloikan jälkeen lentoon lähti kaksi fasaania, joille Mutku pysähtyi hienosti. Siitä lupa noudon jatkoon ja taas lähti seuraava rypäs lintuja. Olikohan näitä jo kolme? Taas koira pysähtyi. Pidin pienen hetken hiljaisuutta, jotta saan koiran tasaantumaan ja lähetin sen kolmannnen kerran noutoon. Mutku etsi lintua pitkään, mutta sitä ei löytynyt. Torbjörn käski ottamaan koiran hallintaan luokseni ja kävi tarkasti penkomassa alueen. Lintua ei löytynyt.

Jatkoimme työskentelyä riistapellolta metsäsaarekkeeseen. Sieltä saatiin toinen ylösajo. Siinä samanlainen valuminen minua kohden kuin ensimmäisessäkin. Noutoluvan jälkeen, pienen etsintäringin jälkeen lintu löytyi pellosta ja se tuli käteeni suoraviivaisesti ja vauhdilla. Näytöt olivat siinä.

Mutkun lauantaipäivän tulos oli AVO 2 pisteillä 65. Ylösajoista valumiset kirjattiin peräänmenoiksi, joten pisteet 6p. Hausta tuli kyselevän etenemisen vuoksi 7p vaikka siinä olikin tuomarin sanoin "nice style and drive", joka kokemuksen myötä muotoutuu paremmaksi. Noudosta 6p koska se toinen lintu oli eriitäin helpossa paikassa, mutta koira ei sitä suoraviivaisesti löytänyt. Itse nouto oli ok. Yleisvaikutelmasta Mutku sai hienosti 9p. Sijoitus tällä tuloksella itse Mestaruuskokeessa komeasti kolmas! 

Hossing%20Carus.jpg

Derby-päivänä Mutku todellakin löysi itsensä ja koulutuksissa valmennetut palaset loksahtelivat kohdilleen. Tuomarina meillä sunnuntaina oli Olle Johannisson. Vaihdoimme arvonnan jälkeen tähän ryhmään, koska Juha meni ampujaksi Torbjörnin ryhmään. Haluttiin skipata pois mahdollisuus, että Mutku palauttaa noutoja Juhalle.

Haku lähti sujumaan erinomaisen hyvin. Paremmin kuin lauuantaina. Mutkun ollessa hakemassa oikealla puolellani, karkottui vasemman puolisen ampujan edestä fasaanikukko, joka pudotettiin. Tlanne tuomittiin "loose birdiksi" ja hienosta ison kukon noudosta Mutku sai itselleen hyvät noutoarvostelut, mutta ilman ylösajoa. Siis jatkoimme. 

Pidemmän aikaa Mutku halusi viedä hakukuviota enemmän pellon oikeaan reunaan ja viesti selvästi riistan hajusta. Piti kuitenkin kuvion hienosti kasassa. Ison pajupuskan seasta se sitten nosti räväkästi fasaanin siivilleen. Siitä pudotus ja tyylipuhdas nouto.

Toinen hakuerä alkoi tiheäkasvustoisessa hakkuupohjaisessa kesantopellossa. Olin edellisiä koiria seuratessani nähnyt fasaanikanan juoksentelevan ojakulmassa ja pikkuhiljaa ohjasin koiran hakukuviota siihen suuntaan. Ja sieltä koira linnun bongasi ja ajoi sen lentoon. Laukauksen saatuaan lintu putosi peltotien yli tiheään metsikköön. Mutku pysähtyi jälleen niille jalansijoilleen. Noutoluvan saatuaan se eteni pellosta ojan kautta tien yli, ojan ylityksen jälkeen metsätiheikköön ja pienen hetken kuluttua palasi samaa reittiä lintu suussaan.

Haku jatkui edelleen ja tihen heinikon reunalla olevasta pajukosta nousi taas lintu siivilleen. Jälleen pudotus tien yli metsikköön. Ennen noutolupaa sekä tuomari että minä halusimme nähdä, missä koira on. Siellä se istui heinien seassa aivan hiljaa. Noutoluvan saatuaan se suoritti jälleen vauhdikkaan ja suoraviivaisen noudon, vaikka ei varmasti siitä sijainnista ollut voinut linnun pudotusta katseella markkeerata. Lisäksi lintu oli ammunnasta pahoin hajonnut, joka toi tietty noutavalle koiralle extrapisteet. 

Derby-päivän koetuloksen osa-arvostelualueista Mutku sai kaikista 9 pistettä ja lopputulos oli hieno AVO1 90p. Sillä pokattiin vuoden 2019 CockeriDerby.

Voittajat%20maastossa.jpg

Viikonlopun tyytyväiset tittelivoittajat.

  • Sivut