Näätämöstä kotiuduttiin. Palauduttiin yhden päivän ajan lähinnä pitkästä ajomatkasta. Sen jälkeen vaunun pakkaus ja suunta kohti Joroisia. Cockeriväen Mestaruusviikonloppua vietettiin jo 10. kertaa. Siinä halusimme olla mukana.

Halusimme olla mukana tässä metsästävän cockeriväen vuosittaisessa päätapahtumassa. Molemmat koirat ilmoitimme mukaan kokeeseen, sillä osallistujana on näissä tapahtumissa mukavaa olla. Ja ainahan se pieni voitonnälkäkin siellä takana toki on. Sen verran vaihtelua haimme itsellemme ja koirillemme, että vaihdoimme koiria. Juha ei ollut vielä koskaan kokeessa ohjannut Miksiä ja totesimme nyt olevan sen aika.

Vanamolan tupa Joroisilla on lämminhenkinen monella tapaa. Mukavaa oli taas tavata tuttua porukkaa vuosien varrelta ja tutustua jälleen myös uusiin ihmisiin koirineen.

Lauantain Derbyyn oli ilmoittautunut 8 nuorta, koeuraansa aloittelevaa cockeria ohjaajineen. Cockerspanieliväki on kyllä onnistunut saamaan uusia harrastajia lajiin mukaan, niitä vanhempia menettämättä. Se on hienoa työtä koelajin ja koko spanielimetsästyksen eteen.

Maastossa meillä on koetoimikunnan hankkimina tarjolla osaavat ampujat. Näin toimien uusien ohjaajien kynnys osallistua kokeeseen madaltuu. Ampujien rooli on tärkeä myös siinä, että he ovat aamuisin viemässä lintuja maastoon. Palkaksi tärkeästä tehtävästään he saavat ruokatarjoilun koepäivinä sekä mahdollisuuden päästä metsästämään koirillamme. Yhden monivuotisen ampujan sanoin "On hienoa päästä metsästämään maan parhaiden koirien kanssa. Ja aina vaan tulee uutta ja virkeämpää koiraa eteen". Mestaruuskoepäivänä ampujat saavat valita myös oman suosikkikoiransa ns Gun's Choicen.

Kaikki ampujat ovat kokeneita spanielimetsästäjiä, joten kaikki riistatilanteet pudotuksineen tehtiin koirien ylösajoihin ja siten, että lauantain aloittelevile koirille saatiin koulutuksellisesti hyviä tilanteita. Ja vastaavasti sunnuntain kokeneemmille mestaruuskoirakoille haastavampia.

Lauantaipäivä meillä meni Juhan kanssa ulkoillessa Derby-koiria katsellessa.Minä seurasin Kotasaaren Tuomon ryhmää ja Juha Kanervan Laurin ryhmää. Tuomareilla oli arvosteltavanaan yhteensä 11 koiraa.

Hossing Pax "Hiili" on kasvattimme Fieldlan Eagerin tytär. Hiili arpoutui Tuomon ryhmään. Ykkösnumerolla Hiili aloitti ensimmäisenä. Erinomaista hakua, mutta maastosta ei lintua löytynyt ja Hiilin ensimmäinen erä päättyi ilman riistatyötä. Kun muut koirat olivat suorittaneet osuutensa, oli jälleen Heikin ja Hiilin vuoro. Ensimmäisessä lintutilanteessa koiran löytämä fasaani oli syvällä valtavassa risukasassa. Koira ei saanut sitä sieltä lentoon, koska lintu järkevästi turvautui risukasan antamaan turvapaikkaan. Kun koira viimein pääsi tunkeutumaan syvemmälle, se sai linnusta otteen, joka päätyi "noutoon" tai paremminki luovutukseen vieressä seisoneelle ohjaajalle. 

Toisessa lintutilanteessa hyvin ennakoitavissa ollut vauhdikas ylösajo päättyi koiran pitkälle liukuvaan ja ohjaajan kovaääniseen pysähdyskäskyyn. Koira pysähtyi peltoon, ja fasaani jatkoi vahingoittumattomana matkaansa. Hakutyöskentely jatkui ja kolmas riistatilanne saatiin kuusikkoryhmään, josta fasaani ponkaisi koiran ylösajon voimasta suoraan ylös ilmaan kuin vieteriukko laatikostaan. Linnun pudotus tuli suorana koppina koiran suuhun ja siitä parin loikan jälkeen luovutus ohjaajan käteen. Hiilin lopputuloksena AVO 0 58p koska näytöt noudoista jäivät näiden tapahtumien vuoksi harmillisesti puuttumaan.

Maastosta palattuamme treenailtiin yhdessä Heikin ja Hiilin kanssa. Hyvin sujuu meno tällä parilla ja paremmalla jahtionnella saavat kyllä koetuloksen jos toisenkin!

Derby-voiton kotiinsa saivat Friisin Metsänpoika "Lavi" ja Petra. Hienon yhteistyön tuloksena ansaittu saavutus AVO 1-tuloksella. Ilo on ollut seurata tämän parin työskentelyä aiemminkin.

Ulkoilupäivän, saunan ja palkintojen jaon jälkeen siirryimme valmistautumaan yhteiseen juhlailtaan. Sitä vietimme Vanamolan tuvassa illallisen merkeissä. Sen yhteydessä pidin valmistamani juhlapuheen. Se keskittyi Mestaruus- ja Derbykokeen alku- ja kehitysvaiheisiin. Sekä asioihin, joista cockeriväen yhteishengen tunnistaa. Puheen jälkeen tuon historian tekijät saivat hienon kunnianosoituksen kunniakirjan muodossa. Se oli hieno hetki.

Iltaa vietimme yhdessä tuota matkaa muistellen. Puheenvuoropalloa heitettiin vuorotellen toisillemme ja jokainen kertoi oman muistonsa ja fiiliksensä. Hieno ilta oli ja todella kokemisen arvoinen.

Sunnuntaiaamun ylituomaripuhuttelu voitiin vetää lyhyenä versiona, sillä starttiviivalle ei asettunut ainuttakaan ensikertalaista. Me annoimme muille "tasoitusta" ohjaamalla toistemme passikoiria. Toivotimme toisillemme hyvää koepäivää ja onnea matkaan.

Miksin tasapainoiselle olemukselle on aivan sama, kenen kanssa se töitä tekee. Yhdessähän me näitä yhdessä omistamiamme koiria treenaamme ja metsästysreissuillakin niitä silloin tällöin vaihtelemme. Temperamenttiselle Muulle ohjaajavaihto on suurempi asia, etenkin jos Juha on näköetäisyydellä. Tässä alkuasetelmassa minua vielä hymyilyttää. Tässä odottelemme ykköskoiran suorituksen alkamista. 

Juhan ja Miksin vuoro oli ennen meitä. Rauhallisesti Juha vei rauhallista koiraa. Kädet taskussa ohjasi ojanreunushakua sen mitä tarvitsi. Meidän koirilla sellaisen maaston haku ei ole parasta mahdollista, koska hyvin harvoin me sellaista metsästysmaastoissamme harrastamme. Haku tahtoo painottua enemmän eteen, mutta ojanvarsilla piilotteleva riista silti löytyy hyvin. Niin lähti nytkin ojanpohjalla ollut fasaani Miksin edestä taivasta kohden. Ampujan nopea pudotus, jota koira siirtyi ojan pohjalta markkeeraamaan pysähtyen kuitenkin siihen takajaloillaan keikkumaan. Siitä tuomarin antaman luvan jälkeen siistiin noutoon ja homma oli siinä.

Muu oli naama huolirypyillä (rutut silmäkulmissa ja suupielissä), kun Juha lähti linnunpyyntiin Miksin kanssa. Jälkeenpäin huomasin, että herneet oli vedetty sisään palkoineen päivineen. Taidan talven aikana perehtyä eläinten tunne-elämään syvemmin...

Kun meidän vuoromme tuli, lähti Muu singahtaen matkaan. Voinhan ajatella, että se nappasi heti hajujanan ojanreunaa lujaa juoksevasta fasaanista, jota kohti lähti minua viemään. Tai sitten muuten vain kävi niin kuumana kuin hellan koukku eikä ottanut ohjauskäskyistäni mitään vastaan. Mahdoton riistallepyrkivyys oli päällä ja väljä etenemisvauhti sen mukainen.

Pysäytin koiran pillimerkillä, kutsuin luokseni ja suullisesti kerroin olevani tyytymätön sen toimintaan. Tästä toiminnasta tuomarimme Lauri arvostelun lukuvaiheessa naurahtaen totesi, että hän ensimmäistä kertaa näki, että jopa Tiinallakin palaa päreet koiran kanssa :) Tämä kuva on juuri siitä tilanteesta. Nähtävissä on kuitenkin, että koiran olemus ennemminkin hymyilytti kuin suututti. Muun ilmeestä saa jokainen olla mitä mieltä vaan :) Pieni ripitys ja ojennus oli tarpeen ja siitä oli hyötyäkin. 

Sitä lintutyötä emme ojanvarsihausta saaneet aikaiseksi, joten jatkoimme koivikkoon.

Maaston muuttuessa koirankin työskentely muuttui. Tuossa kohtaa näimme tiellä vinhaa vauhtia juoksevan fasaanikukon, jonka annoimme kuitenkin jatkaa matkaansa. Ehkä se oli se Muun aistima lintu?

Koivikossa hakukuvio parantui selvästi ja pian koira viestikin lähestyvästä ylösajosta. Metsäojan reunasta nousi fasaanikana siivilleen, Muu pysähtyi ja ampujien toimesta lintu putosi kauas toiselle peltosaralle. Koiran silmien edessä oli sakea heinikko, joten se ei pystynyt pudotusta markeeraamaan. Tuomari ehdotti, että siirrymme pellolle ja lähemmäksi pudotuspaikkaa ja aloitamme noudon siitä. Pyysin lupaa aloittaa noudon koiran pysähtymiskohdasta. Tiedän Muun taidot ohjatuissa, vaikeissa noudoissa ja halusin antaa sille mahdollisuuden näyttää parastaan. Sain siihen tuomarin luvan.

Noutotehtävä oli siis läpi ojaheinikon kynnöspellolle, siitä läpi ojaheinikon seuraavalle laidunnurmipellolle, jonka keskellä lintu oli. Ohjaus kynnöspellon yli seuraavan ojaheinikon laitaan sujui hyvin, mutta toisen ojaheinikon läpi en tahtonut Muuta millään saada. Koiran viretila oli vieläkin turhan korkea ja ohjausmerkkejä se ei kunnolla kuunnellut vaan viiletteli itseriittoisesti heinikon sivusta oikealle ja vasemmalle. Kerran sain sen menemään siitä läpi, mutta en siitä eteenpäin seuraavaa sarkaa. Laurin ehdotuksesta siirryimme kynnöspellolle ja siitä sain viimein koiran etenemään linnulle asti. Noudon palautus sujui moitteettomasti.

Kun Lauri kirjasi maastokorttiin muistiinpanoja, hän kysyi:" Siis tämäkö on 8-vuotias koira??" Vastasin myöntävästi. Ja kerroin salaa hymyileväni niille, jotka odottavat näiden virtavien yksilöiden rauhoittuvan iän myötä :)

Miksin toinen erä osui myös koivikkoon, jossa se pääsi näyttämään parempaa hakutyöskentelyä. Suhteellisen nopeasti koivikosta nousi fasaanikukko Miksin toimesta siivilleen, Paroisen Jukan täsmälaukaus pudotti linnun avoimeen peltoon. Siitä se hetken päästä nousi yhtäkkiä jaloilleen ja kipitti juosten takaisin koivikkoon. Miksi laitettiin noutoon ja nopeasti se nappasi putoamispaikalta jäljen ja juoksi linnun perään. Ja nopeasti teki saman matkan päinvastaiseen suuntaan kukko suussaan. 

Siitä vielä jatkettiin eteenpäin ja saatiin vielä kolmas ylösajo kukolle, joka putosi haavakkona ojan penkalle. Senkin Miksi haki koivikosta nopeasti takaisin koivikossa olleelle Juhalle ja tuomarille nähtäväksi. Miksin suoritus oli siinä. Hienoa ja sujuvaa työtä, johon olemme Miksin kanssa tottuneet.

Sunnuntain sää oli tuulinen ja sateinen ja kylmä tuli nopeasti seisoskellessa. Juha lähtikin Miksin kanssa kohti Vanamolaa kävelemään. Muun kanssa toinen erä suoritettiin harvennetussa koivikossa, jossa raivaussahalla kaadettua koivunnärettä oli pitkin ja poikin maastoa. Se oli meille hyvä asia. Muun hakukuvio pääsi täällä enemmän oikeuksiinsa ja hyvin nopeasti se nosti linnun matkaan, mutta se ei pudonnut. Annoin ylösajoon pysähtyneelle Muulle luvan jatkaa hakua.

Pienen hetken kuluttua tuli toinen (kolmas) ylösajo, johon lintu pudotettiin. Tuomarin luvalla annoin Muulle noutoluvan. Kun se lähti sitä suorittamaan, nousi vierestä toinen lintu siivilleen. Muu pysähtyi siihen ja annoin sille uudelleen noutokäskyn ja se lähti suorittamaan loppuun aloitettua tehtävää. Se sujui hienosti ja näin oli Cockerimestaruuskokeen näyttösuoritus meidän osaltamme ohitse.

Hieno päivä oli meidän tiimillämme. Heikki osallistui kokeeseen Sallin kanssa ja sai näin arvokasta ohjaajakokemsuta tähän lajiin kokeneen koiran kanssa. Komeasti VOI 2 -tulos ja sijoitus 8. mestaruuskokeessa, johon osallistui 14 koiraa. Muun tulos oli VOI 1 75p ja sijoitus 7. Hieno päätös koiran koeuralle! Miksin tulos oli VOI 1 77p ja sijoitus 5.

Hieno porukka. Hieno kehitystahti. Kuka olisi 10 vuotta sitten uskonut ylläolevaan kuvaan? Kymmenen VOI-luokan cockeria kokeessa?? Ja siihen, että mestaruuskokeen koirat laitetaan paremmuusjärjestykseen kuudella ykköstuloksella? En minä ainakaan.