Joulun aikaa odoteltiin perhepiirissämme tänä vuonna aivan erityisellä mielenkiinnolla. Veljeni Janne ja Antonio toivat aatonaattona mukanaan uusia tuttavuuksia. Antonion sisko miehensä kanssa oli saapunut Kuubasta tutustumaan suomalaisiin sekä meidän tapaamme viettää joulua. Ja elämään yleensä näin kylmissä olosuhteissa :) Kuubalaisittain sää on kylmä, kun lämpötila laskee +8 asteeseen. Majoitusjärjestelyt sujuivat sutjakasti ja äidin Monni-kissakin selvityi hälinästä hyvin. Saa nähdä mitä tuostakin kissasta aikuisena tulee, kun kuritta äitini lellipentuna elelee :) No - kissan kasvatuksesta minulla ei ole sellaista kokemusta kuin äidilläni.

Joulupäivänä kokoonnuimme koko porukalla tänne meille jouluherkuista nauttimaan. Maria ja Oktavio puhuvat ainoastaan espanjaa, joten keskustelumme tapahtuivat Jannen ja Antonion tulkinnan välityksellä. Paljon saimme asioista keskusteltua, mutta tietty yhteisellä kielellä siitä olisi saatu vieläkin syvällisempää. Ihan koko porukka ei sopinut ison pöydän ääreen, joten Juuso ja Iiro ruokailivat keittiössä - kinkun välittömässä läheisyydessä :) Tapaninpäiväksi kovat pakkaset hieman hellittivät, joten Juha käytti etelän vieraitamme kiertoajelulla Oulun alueen nähtävyyksiä katsomassa. Erityisen eksoottinen kokemus oli nähdä suomalainen avantouimari. Yksi uimareista suostui mielellään Marian ja Oktavion kanssa yhteiskuvaan. Ilman sitä kukaan Kuubassa ei kuulemma uskoisi, että me suomalaiset moista harrastamme. Kuvassa on uikkaripukuinen suomalainen mies sekä kuubalaiset paksuissa (todella paksuissa) vaatteissaan. Ja kaikki hymyilevät :)

Perheen parissa pitkän joululoman viettäminen on yksi jokavuotisia kohokohtia. Ei ole kiirettä minnekään. Ja aamulla herätessään saa huomata, ettei tarvitse lähteä minnekään. Täysin kotona on koko joulu tullut vietettyä.

Kiihkeyttä joulun tunnelmaan on tuonut Muun juoksuaika. Alkuvaihe meni ihan mukavasti koirien ollessa levollisia, mutta tärppipäivät ovat kyllä olleet aikamoista riesaa kaikille osapuolille. Nyt näyttäisi alkavan helpottavan. Tai sitten Joku on vain jo niin uupunut valvomiseen, huokailuun, marinaan ja Muun vahtimiseen. Niin kuin me kaikki.

Loman aikana ehdittiin muutaman kerran tekemään yhteislenkki maastossa myös Hilla mukana. Tässä pitkästä aikaa niistä yhteiskuva. Jokun ja Muun väliin jätettiin turvavyöhyke lauma- ja sukupuolivietin rajamaille.

Muun haava on parantunut ihan hyvin. Loppujen lopuksi dreeniä ei tarvinnut asentaa uddelleen, vaan haavaan kertynyt neste alkoi pikkuhiljaa vähentyä. Harmiksemme huomasimme, että nyt vasemman lavan päällä on jokin ruhjeen tyyppinen pehmeä alue. Pitää vielä maanantaina tarkistuttaa eläinlääkärillä, onko syytä sen ihmeempään huoleen, vai hoituneeko ajan myötä siitä pois. Jos se on ruhje, niin tietoa siitä, missä juoksemisen/kiitämisen/hyppelyn vaiheessa sekin on siihen tullut, ei ole. Toivotaan kuitenkin, että pääsemme onnistuneesti suorittamaan Muun koiranäyttelyreissun Kajaanissa loppiaisena.