Joulua on vietetty monenlaisissa tilanteissa ja tunnelmissa.

Jouluaatto alkaa meillä oman perinteemme mukaan riisipuurolla. Ajatuksissani keitin sitä kahden litran annoksen, vaikka syöjinä oltiin vain me kaksi. Juha lauleskelikin tilanteen huomattuaan"on kattilat täynnä puuroo...". En raaskinut hänelle siinä tilanteessa vielä paljastaa, että riisipuuroon meni Juhan Tapaninpäiväksi toivoman lipeäkalan ja valkokastikkeen pääaines.

Janne ja Antonio lähtivät joulun viettoon Antonion sukulaisten luokse Miamiin. Laitoin puuroa hämmentäessäni heille sinne jouluisen tekstiviestin, joka ei suostunut lähtemään matkaan. Tänään, vuorokausi viestin lähettämisen jälkeen sain tiedon, että perille oli tullut. Täällä lämpötila on -25 siellä on saman verran plussaa. Varjossa. Joten lämmintä joulua vain sinne :)

Kun vatsat olivat täynnä puuroa, suunnitelmissa oli lähteä Kisakankaalle pitkälle lenkille koirien kanssa. Tarkoituksena oli hakea Ahtokin mukaan, kun Iiro tekee töissä jouluvuoroja. Ne kun tahtovat sinkkumiehille napsahtaa. Ja heille sopiakin. Suunnitelmissa niin, sillä Seat Exeo sanoi virta-avaimesta käynnistettynä kaksi kertaa "hei, hei". Ja siihen jäi.

Vanha sotaratsu Nissan sai tuunata nuoremman kaverinsa matkaan. Insinööri keinot keksi, sillä käynnistyskaapelit ja akkulaturi oli varastostamme haettu nuoremman sukupolven tarpeisiin. Pakkaslenkki saatiin loppujen lopuksi suunnitelmien mukaan tehtyä ja joulutunnelma alkoi laskeutua.

Hautausmaakierros käytiin illan pimeyden saavuttua. Kauniit ajatukset poismenneistä sukulaisista ja ystävistä lämmittivät mieltä. Yhteislauluna veteraanikuoron johdolla sankarihaudoilla laulettu "enkeli taivaan" oli hieno hetki. Illalla syötiin perinteiset jouluherkut ja sen jälkeen avattiin joululahjat ilon kyyneliäkin vuodatellen. Niin upeita lahjoja saatiin.

Aamulla alkoi suvun yhteisen jouluaterian valmistelutyöt. Se on aina mukavaa puuhaa, vaikka välillä pitääkin Juhaa hoputtaa. Usein ihan suotta, mutta sen huomaan aina vasta loppuvaiheessa. Kaikki on aina ehditty saamaan valmiiksi odotettuja vieraita varten. Pitkä ruokailuhetki herkkujen parissa sujui leppoisasti rupatellen.

Viimejouluinen Joona-tonttu on vuoden aikana oppinut kävelemään. Vuosi sitten häntä kuljetettiin sylistä syliin. Nyt siihen ei ollut tarvetta. Askel on vakaa ja päättäväinen.

Tonttulakki ei pikkumiestä kauaa viehättänyt, joten siitä hankkiuduttiin eroon alkuvaiheessa. Ritva-mummin kiiltävä kaulakoru oli mielenkiintoinen.

Yksi suklaakonvehti ja kaksi mandariinia. Siinä pikkumiehen jouluateria tällä kertaa, sillä Nukkumatti oli myös piipahtanut ovesta sisään.