Vuosi on ehtinyt jo marraskuuhun. Paljon on sen aikana tapahtunut. Osa tapahtumista toteutui toiveiden ja tavoitteiden mukaisina, mikä on hieno juttu.

Muu pääsi jatkamaan hyvin alkanutta mejä-uraansa saatuaan kokeen VOI-luokkaan vaadittavan näyttelypalkinnon. Kolme koetta ja kolme ykköstä, eli Muukin sai jäljestysvalioon oikeuttavat koetulokset kasaan minimimäärällä kokeita eli viidellä. Lisäksi viimeisessä kokeessaan se voitti Pohjois-Suomen Spanielikerhon mejä-mestaruuden. Sen merkkinä kiertävä palkinto on ollut kaapissamme myös koirien Leavenworth French Song, Fieldlan Crescendo ja Meryl Kick-Off toimesta. JVA-titteliä Muu ei edeltäjiensä mukaan kuitenkaan (ainakaan vielä) saanut, sillä näyttelypalkinto T ei riitä valioitumiseen.

Metsästyskauden alkaessa keskityimme koiriemme kanssa metsällä kulkemiseen. Päivittyneet SPME-koeohjeet eivät enää vaatineet vesityöskentelyn näytön antamista, joten senkään vuoksi ei kokeisiin tarvinnut alkusyksystä lähteä. Muun koekalenteriin olimme tälle syksylle merkinneet ainoastaan SM-kokeen, Inarin riekkokokeen, Cockerimestaruuskokeen ja Kennelpiirin mestaruuskokeen.

SM-koetta edeltävällä viikolla Muu aloitti juoksun, joka tarkoitti SM-kokeen peruuntumista meidän osaltamme. Nykyisten sääntöjen mukaan juoksuinen narttu ei saa siihen osallistua. Jäimme kotikatsomoon jännittämään velipoika-"Ringon" ( FI KVA Meryl Black Ring-Ouzel) koesuorituksia.

Seuraavan viikonlopun riekkokokeen tilanne harmitti meitä suuresti:( Pienellä ja mukavalla porukalla saimme kuitenkin riekkokokeen järjestelyt sujumaan mukavasti ja suunnitellun kokeen pidettyä.

Kokeeseen oli ilmoitettu Muun lisäksi kaksi muuta cockeria. Ruistolan Ullan Witch-Hunt´s Eddie Vedder"Eddie" ja Woivalinin Annen Guns´Choice Blak Pearl "Musti". Kaikille osapuolille ja kokeen tuomareille oli ok, että tulemme Muun kanssa koepaikalle. Varsinaiseen kokeeseen emme sääntöjen mukaan voineet osallistua. Niinpä lauantaina Juha ja Muu kulkivat riekkojahdissa Grönstrandin Arin ja "Usvan" (Miklaus Phileas Fogg) kanssa. Koirat työskentelivät koko ajan parihakua tehden. Me kuljimme Riitan kanssa mukana valokuvaamassa sekä seuraamassa koirien ja miesten työskentelyä. Ja ihailemassa upeita Lapin maisemia. Ylläolevassa kuvassa miehet tarkistavat sijaintiamme. Kummankaan koiran työskentelyä Muun juoksu (ns. tärppipäivät menossa) ei haitannut.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli vähäisestä riekkomäärästä huolimatta oikein onnistunut ja aloitimmekin jo seuraavan syksyn tapahtuman suunnittelun.

Lokakuun lopussa oli ohjelmassa jo perinteeksi muodostuva Cockerimestaruusviikonloppu Joroisilla. Tavoitteena oli kirkastaa aiempia sijoituksia 4. ja 3. Se tavoite täyttyikin, mutta ihan mestaruuteen asti ei 125 pisteen ykköstulos riittänyt. Kova kilpailupari Jenna ja Hugo pistivät vain taas kerran paremmaksi. VOI 1 ja 129 pistettä. Arvonnassa Jenna ja "Huu" sekä Juha ja "Muu" osuivat samaan tuomariryhmään, ylituomari Juha Huttuselle. Kuvassa odotellaan suoritusvuoroja koe-erien välillä.

Tässä virallinen kuva kokeen mitalikolmikosta sekä kokeessa arvostelleista tuomareista. Koetukikohtana Vanamola oli todella onnistunut. Siellä on riittävästi tilaa koko ajan kasvavalle harrastajamäärälle. Ja ensi vuonna taas!

Syksyn kolmas ja viimeinen SPME-koe oli Pohjois-Pohjanmaan Kennelpiirin mestaruuskoe. Muu oli hallitseva mestari viime vuodelta. Tänä vuonna mestaruuden vei Jouni Klaarin englanninspringeriuros Hollyoak´s Isidor tuloksella VOI 1 117 p. Lämpimät onnittelut Jounille ja Darralle! 

Muu sijoittui toiseksi tuloksella VOI 2 ja 107 p. Kolmesta noudosta ensimmäinen tapahtui lintu välillä maahan pudottaen. Muut kaksi suoritettiin mallikkaasti. Piirinmestaruuskokeen tuomarina meillä oli Ari Metsäranta.

Ylläolevassa kuvassa Muu Inarista saadun riekon kanssa. Ainoa lintu, joka viikonlopun aikana reppuun saatiin. Lintujen määrä oli sielläkin poikkeavan vähäinen. Joulupöytään saatiin kuin saatiinkin riekkopatee :)

Syksyn kaikki vapaa-ajat ovat menneet mukavasti maastossa koirien ja aseen kanssa kulkien. Tämän syksyn lintumäärät ovat olleet viime vuotta selkeästi alhaisemmat. Erilaisiin riistatilanteisiin on päästy cockereiden kanssa kuitenkin ihan mukavasti. Reppuun asti on tullut tänä syksynä hyvin vähän riistaa. Metsästyksen päätavoite ei ole saaliin saaminen vaan riistan nöyrä pyytäminen. Kuvassa Joku aamukierroksen jälkeen, kun palaamme kämpille aamukahville. Ja sen jälkeen uudelle kierrokselle :)

Pentujen kuulumiset ovat edelleen olleet mukavia ja positiivisia. Ikää niille on kertynyt jo yli kuuden kuukauden verran. Kasvaminen koiriksi ja omiksi persooniksiin on tapahtunut mukavasti. Sivistyneitä ja hyväkäytöksisiäkin kuuluvat olevan. Nyt alkaakin sitten keskittyminen niiden lajikoulutukseen. Ylläolevassa kuvassa Ahto katselee ikkunasta pihan tapahtumia omalla tyylillään.

Miksi on kulkenut mukana kaikissa syksyn tapatumissa. Hihnaan kytkettynä se on taustalla seurannut mm. melkein kaikki Muun koetapahtumat ja Inarin riekkoviikonlopussakin se kulki "takakoirana" molemmat pitkät jahtipäivät. Näin sille on vaivihkaa opetettu "ei saa osallistua" -juttuja ja oman vuoron odottamista. Sekin tulee joskus. Kuvassa Miksi tekee tuttavuutta "Kuusiviidan Lupon" kanssa - ensivuoden Derbykandidaatteja molemmat?