Cockerspanielit ry on innokas tapahtumien järjestäjä ja edellä kävijä. Suuri kiitos siitä erityisesti työmyyrällemme Ruistolan Ullalle! Minä kun saan häntä ihan henkilökohtaisesti kiittää niin nykyisestä koirastani kuin yleisestikin monista tapahtumajärjestelyistä lajiin liittyen. Jokun (Miksin isän) hankintaan päädyttiin Mennan Ninan ja Ullan vinkistä. Derbyn edeltäjässä Haastajassa oltiin mukana Jokun kanssa, samoin Andy Robinsonin Suomessa toteutetussa koulutuksessa, myöhemmin Darren Skidmoren koulutusviikonlopuissa, Haastajasta edettiin Derbyyn ja Cockerimestaruuteen ja niissä edelleen ennakkoluulottomasti ja rohkeasti englantilaisten tuomareiden käyttämiseen. Ei siksi, että he olisivat suomalaisia parempia tai että suomalaiset olisivat huonoja - vaan siksi, että saadaan uusia tuulia tännekin kokeiltavaksi. Kaikkien näiden tapahtumien takana on työmyyränä häärännyt Ulla, joka toimi tämänkin viikonlopun vastaavana koetoimitsijana.
Erinäisten vaiheiden jälkeen lauantaiaamuna riviin järjestyi kahdeksan cockeria ohjaajineen kilpailemaan vuoden epävirallisesta Cockerimestaruudesta. Rivissä mukana myös mestaruuden ulkopuolella kokeeseen osallistunut ess Fowl Reed's Arctic Wind ohjaajansa kanssa.
Rivissä vasemmalla on toinen tuomareista Gareth Davies. Hänet tunnetaan parhaiten cockerikasvatistaan FT Ch Heolybwlch Fatty joka voitti Britannian Cockerimestaruuden vuosina 2011 ja 2012 Ben Randallin ohjaamana. Gareth on metsästänyt 13-vuotiaasta lähtien ja omaa lajin tuomarioikeudet Britanniassa http://heolybwlchgundogs.co.uk/
Kolmas vasemmalta on Juha Kuukka, jonka omistamilla Kulmalan tilan mailla koe suoritettiin. Juha itse toimi paitsi maastomestarina myös yhtenä ampujista.
Juhan oikealla puolella on toinen tuomareista, Ben Randall, joka arvosteli koiria myös viime vuoden Cockerimestaruudessa. Ben on kouluttanut useita menestyneitä metsästysspanieleita ja Beggarbush-nimellä on useita käyttövalioita maailmanlaajuisesti. Ben on valittu mm vuoden 2012 metsästyskoirakouluttajaksi. Koirien kouluttamisen lisäksi Ben kirjoittaa säännöllisesti artikkeleita Britannian johtaviin metsästysalan lehtiin. Ben toimii tuomarina seuraavissa Britannian Spanielimestaruuskisoissa ja koiranohjaajana Cockerimestaruuskisassa. http://www.beggarbushgundogs.co.uk/
Muut kuvassa olevat miehet toimivat kokeen ampujina. Valitettavasti heidän nimeään, saati muita tietoja minulla ei ole. Hienoja, mukavia ja osaavia ihmisiä kaikki.
Majoitustukikohtana meillä oli Virtojen lomakeskus Marttinen www.marttinen.fi joka oli hieno paikka tällaisen viikonlopun järjestämiseen. Etäisyys koemaastoihin oli kohtuullinen ja kätevä.
Kuvatkoon tämä otos sitä tunnelmaa ja fiilistä, joka koepaikalla vallitsi. Kun viralliset rivikuvat oli otettu ja arvonnat suoritettu, siirryttiin itse päätapahtumaan.
Miksin numeroksi tuli 4 ja se tarkoitti parillisena numerona arpoutumista Gareth Daviesin tuomariryhmään. Ja siellä suoritusvuorona kakkosta. Siirryimme maastoon ryhmänä ja etenimme siellä suorittava koira kärkenä, muiden seuratessa lähituntumassa perässä.
Miksin suorituksen alkaessa maastona oli peltoa ja pellonreunusmetsikköä. Koira teki hienoa ja sujuvaa hakutyöskentelyä metsikön puolella, tehden sopivin väliajoin tarkistuskierroksen myös pellon puolella. Väliin osui pieni hamppukasvustovyöhyke, jonne teimme pienen koukkauksen myös. Kaarroksen paluumatkalla Miksi nosti ylös kaksi peltopyytä, joita ammuttiin. Miksi pysähtyi ja jäi odottamaan toimintalupaa. Tuomari keskusteli ampujien kanssa ja sen tuloksena Miksille annettiin noutolupa oikealle, jonne peltopyy oli pudonnut. Miksi lähti suorittamaan tehtävää ja linnulle päästyään se pyrähtikin koiran edestä lentoon. Koira istahti ylösajoon. Hetken keskustelun jälkeen päätämme jatkaa hakukuviota eteenpäin kohti uusia riistatilanteita.
Pellon päässä on maastoa, jossa on mahdollisesti myös lehtokurppaa. Etenemme sinne. Siirryn tuomarin ja toisen tarkka-ampujan kanssa tiheään lepikkoon, koiran jatkaessa vauhdikasta hakuaan. Joudun sitä pillillä hieman rajoittamaan ja rytmittämään. Nopeasti Miksi säätää hakutyöskentelyn etäisyyden kohdalleen ja homma etenee mallikkaasti ja saan pudottaa pillin suustani. Tihentyvä haku ennakoi ylösajoa ja pian sai fasaani räväkän lentokäskyn. Koira pysähtyy, mutta laukausta ei tiheän kasvuston vuoksi edes yritetä.
Lepikko päättyy ja siirrytään jälleen pellonpiennarhakuun ja etsimään peltopyitä. Räväkkätahtisen haun edestä, sakeassa risukossa ei peltopyy ehdi siivilleen, vaan jää jumiin risukon ja koiran väliin. Ylösajosta tulee nouto, jonka koira tuo suoraviivaisesti perille.
Kun otan luovutuksen vastaan ja ojennan lintua tuomarille, se lipeää käsistäni lentoon. Kumpuniemen Sari sai hienosti kameralla tallennettua tilanteen. Ampujalle oli epäselvää, olisiko linnun saanut siinä tilanteessa pudottaa, joten se saa jatkaa matkaansa. Tuomari toteaa linnun ilmeisen vahingoittumattomaksi, joten saamme jatkaa erää edelleen. Näemme linnun kaartavan takaisin edessämme olevaan maastoon. Jatkamme hakutyöskentelyä, johon Miksi vaihtaa edellisestä tilanteesta hienon sujuvasti.
Haku etenee hyvällä vauhdilla ja teholla. Näemme vain heiluvan kasvuston ja kuulemme reipastahtisen etenemisen. Välillä tarkistusluovi pellon puolelle ja takaisin risukkoon. Työskentely päättyy siihen, että koira tulee meitä kohden peltopyy suussaan. Nyt otan luovutuksen huolella vastaan ja luovutan elävän, vahingoittumattoman linnun tuomarille. Hän hymyilee ystävällisesti, nostaa peukaloaan ja sanoo "great!".
Puolen tunnin minimikoe-erä alkoi olla täysi. Miksillä kolme ylösajoa ja kaksi noutoa, mutta ei yhtään täyttä riistatyötä. Tuomari selvästi piti koiran työskentelystä, eikä virheitä ollut tapahtunut, joten erää jatkettiin. Eteemme tuli mittava hamppukasvusto, jonka seassa oli valtava määrä fasaaneja. Suuntasimme sinne. Hamppukasvustojen välissä oli uria, joissa ihmisten oli hyvä kulkea. Koiran oli puolestaan työskenneltävä kasvuston seassa saadakseen linnut sieltä siivilleen ja ampujien haulikonpiippujen eteen. Nyt edessämme olivat olosuhteet, jollasissa emme Miksin kanssa olleet koskaan ennen työskennelleet.
Tästä kuvasta hahmottuu tilanne. Koira on kasvuston seassa. Minä menen edellä ja tuomari on ihan perässäni. Ampujat ovat molemmilla sivuilla (eivät näy kuvassa). Yleisö, Juha etunenässä, seuraa lähituntumassa. Koira etenee siksak-kuviota edessäni, kasvuston suojissa. Kuvio säilyy tiiviinä ja tasaisena, kun tuen koiraa pitämällä oman eteneimissuuntani suoraviivaisena. Siitä se saa omatoimisesti säätää kuvion rajat kohdalleen ilman, että sitä tarvitsee pillittää. Kovin montaa luovia ei tarvita, kun ensimmäiset fasaanit pärähtävät siivilleen. Miksi pysähtyy ja jää odottamaan noutolupaa. Pudotuksia ei saatu taaskaan, joten tuomari pyytää minua kytkemään koiran.
Päätämme Miksin koe-erän siihen. Gareth kertoi erän jälkeen, että koira työskentelee fantastisesti ja hän pitää siitä kovasti. Ainuttakaan virhettä se ei ole tehnyt, mutta ansaitsee nyt hengänhdystauon. Siinä välissä aloitetaan koe-erät kahdelle seuraavalle koiralle Zuballe ja Ilonalle. Me jatkamme ja kokeilemme täydellisen riistatyön onnistumista niiden jälkeen.
Takajoukoissa oli hienoa seurata muiden saman ryhmän koirien suorituksia. Hihna kaulassa Miksi suhtautui niihin hyvin rauhallisesti, vaikka lintuja ja kiihkeitä riistatilanteita olikin ympärillä koko ajan. Kun Myyryläisen Samin Zuba ja Väinäsen Terhi-Marien Ilonan erät olivat päättyneet, oli jälleen meidän vuoromme. Hakutyöskentelyä jatkettiin heti Ilonan ja Terhi-Marien vauhdikkaiden fasaanikukkotilanteiden jälkeen, joista pari suoriutui mallikkaasti. Lintuja maastoon ei sille kohtaa ollut enää jäänyt, joten pellonpää sivumetsiköineen todettiin Miksin toimesta riistasta vapaaksi vyöhykkeeksi. Siirryttiin kanavanreunaan ja siellä olevaan vaikeakulkuiseen lepikkorinteeseen. Koira työsti aluetta sinnikkäästi ja vauhdilla, joka päätyi fasaanin ylösajoon ja laukaukseen. Miksi pysähtyi istumaan ja odottamaan toimenpidelupaa. Hetken aikaa tuomari keskusteli ampujan (Juha Kuukka) kanssa. Sen jälkeen sain käskyn kutsua koiran luokseni ja saapua sen kanssa viereiselle hamppukujalle.
Miksin lepikosta ylösajama lintu oli pudotettu hamppukasvuston sekaan. Sain tuomarilta selostuksen linnun sijainnista ja tehtäväkseni tuli lähettää koira ohjattuun noutoon. Alueelle, jossa en sen työskentelyä pysty näkemään, enkä myöskään avustamaan. Lisäksi haasteena on, että alueella oleva fasaanilauma pärähtää lentoon, kun koira sinne menee. Olemme Miksin kanssa lukuisissa arjen, treenien ja metsästystilanteissa oppineet toisiimme luottamaan, joten uskoin sen hoitavan tämänkin tilanteen kunnialla. Lähetin koiran hamppukasvuston keskellä olevaa väylää pitkin eteenpäin. Kun koira oli tuomarin antamassa kohdassa, pysäytin sen ja annoin käsimerkin oikeaan ja suullisen käskyn "tuo". Sillä varmistin koiralle ennen sen katoamista kasvustoon, että kyseessä on noutotehtävä. Koira sukelsi kasvuston sekaan ja pian nousi useita lintuja toinen toisensa jälkeen lentoon. Miksi palasi takaisin lähetyslinjalle kysymysmerkkinä. Annoin uuden käsimerkin oikeaan ja toistin käskyn "tuo". Koira lähti uudelleen. Jälleen pärähteli fasaaneja siivilleen. Sen jälkeen hiljaisuus ja vain tasaista, lähestyvää tuhinaa ja suhinaa. Ja niin kasvuston seasta tulee rakas perheenjäsen kantaen valtavaa, hengetöntä fasaanikukkoa. Kaunis luovutus käteen ja tuomarin helpottunut huokaus sekä ylistävät lausunnot koiran työskentelystä.
Gareth ei ollut kuulemma keskustellut ampujan kanssa, vaan jopa häntä moittinut. Pudotuksesta tuli vaativa noudettava. Hän pelkäsi, että hienoa työtä tähän asti tehnyt koira epäonnistuu eteen tulleessa tehtävässä, eikä se sijoitu sen vuoksi kärkeen mestaruuskisassa. Hän oli aidosti iloinen ja helpottunut, että näin ei käynytkään, vaan koira velä entisestään paransi pisteitään. Minä puolestani kiitin tasapuolisesti kaikkia. Niin Miksiä, Garethia kuin Juhaakin.
Sanna ja Salli saivat arvonnassa numeron 1 ja kuuluivat Ben Randallin ryhmään. Sannan omasa blogissa on heidän kertomuksensa viikonlopun tapahtumista http://sannanjengi.blogspot.fi/
Minä pääsin seuraamaan heidän työskentelyään, kun virallisten koe-erien jälkeen koirat vaihtoivat tuomareita. Koska olimme saaneet Suomeen näin hienon koeviikonlopun Britannian kärkituomarien toimiessa tuomareina, oli pelkästään ilo saada jatkaa koetta epävirallisesti myös toisen tuomarin kanssa. Koiria kokeeseen uskaltautui loppujen lopuksi vähemmän, kuin oli odotettu, joten resursseja tällaiseen kokeiluun löytyi hyvin. Koska myös sää ja olosuhteet olivat mitä parhaimmat, niin se sopi vallan mainiosti kaikille.
Sannan ja Sallin ensimmäinen lintutyö Garethin kanssa tapahtui ohjattuna markeerattuna noutona eye-wipe -tilanteena. Edellinen koira epäonnistui tehtävässä, joka osoittautui haasteelliseksi linnun pudottua haavakkona horsmikkoon ja alueelle, jossa olikin suuri ryhmittymä sen lajitovereita. Miksin pikkusisko Salli suoriutui tehtävästä kiitettävin arvosanoin ja niin päätyi haavoittunut siipiveikko Garethin käsiin. Hienoa työtä taas kerran Superässät!
Noiden tapahtumien jälkeen oli meidän vuoro antaa näyttö osaamisestamme. Takajoukoissa jännittävät tyytyväisiltä näyttävät personal trainerimme.
Tässä "näytösvaiheessa" tuomarit halusivat itse metsästää koirillamme ja keskittyivät myös riistan pudottamiseen. Varsinaisilla koe-erillä se tehtävä oli ensisjijaisesti tarkka-ampujien hommaa. Tässä etenemme Benin kanssa maastoa eteenpäin Miksin työstäessä sitä molemmin puolin hyvin.
Pellon reunaan saavuttaessa Miksi nostaa vasemman puolen kasvustosta siivilleen kaksi fasaania. Koira pysähtyy jälleen omatoimisesti ylösajoon, eikä tarvitse siihenkään pillivarmistusta. Ben pudottaa linnuista toisen ja tarkka-ampuja toisen. Molemmat putoavat peltoon.
Ben pyytää kutsumaan koiran luokse. Miksi tulee kiltisti ja ripeästi luokseni. Siitä lähetys noutoon, Benin ohjeistuksen mukaan noutojärjestyksen saan valita itse. Luoksetulovaiheessa koira on purkanut mahdolliset markkeeraukset ja lähetyspaikasta nouto lähtee myötätuuleen. Kanat ovat jääneet olkisänkeen.
Ensimmäinen niistä näkyy hyvin ja sille saadaan suoraviivainen nouto.
Tämä lintu on kuollut, mutta varmistan silti, ettei se karkaa käsistäni. Myös Miksi valvoo suoritustani tarkasti.
Toisesta noudosta tuleekin vaikeampi. Lintu tuntuu kadonneen kokonaan olkien sekaan, enkä enää jännitykseltäni muista missä se on. Lähetän koiran myötätuulinoutoon eteen ja toivon sen saavan takakautta tuulesta hajua ja sen avulla löytävän linnun. Ei toiminut se, vaan koira kysyy apuani. Muutama tulokseton ohjaus, joiden jälkeen varmistan tuomarilta linnun tarkan putoamispaikan.
Sen saatuani pystyn avustamaan Miksiä paremmin ja se puolestaan pääsee onnistumaan omassa roolissaan.
Miksille oli uusi kokemus, että yhteen ylösajoon voi saada kaksi noutoa. Ilmeisen iloinen se oli oppimastaan. Ja jää toivomaan lisää tällaista!
Hieno päivä päättyi näihin tunnelmiin. Miksin lopputulos VOI 1 92 p (max 100 p). Täydet 10 pistettä hausta ja ylösajosta, noudosta ja yleisvaikutelmasta 8. Lisäksi arvostelulomakkeessa kirjallisesti kirjoitettuna "Great control with handler & dog. Worked very well as a team". Vuoden 2015 epävirallisen Cockerimestaruuden lisäksi saimme kiertopalkinnot "Guns Choice" eli Ringon Maljan sekä palkinnon parhaasta yhteistyöstä.
Kommentit