Mutku täytti eilen neljä kuukautta. Ensimmäisen vuoden rokotukset on saatuna.
Koiranpennun elämään liittyy tässä vaiheessa kovasti erilaisia kehityskausia. Paljon on opittavaa omasta kehosta ja paljon sen ulkopuolelta. Elämänkokemusta on kartutettu jokaisessa arkisessa hetkessä.
Mutku on rohkea ja kekseliäs koira, eikä jää missään tilanteessa toimettomaksi. Aina löytyy ratkaisu jokaiseen tilanteeseen. Muistuttaa lähisukulaisistaan eniten isöäitiänsä Muuta ja setäänsä Ahtoa.
Hauskoja tilannekuvia siitä saa napattua aina toisinaan. Tässä yksi niistä Iiron sylissä.
Kun touhuilun jälkeen väsyttää, voi pienet tirsat vetäistä missä vaan ja mitä erilaisimmissa asennoissa. Tässä yksi niistä.
Arjen taitoja opetellaan usein vanhempien koirien kanssa. Tässä ensimmäinen ryhmähihnalenkki saapuu kohteeseensa, äitini luokse aamukahville. Extrapisteet ansaittuna koiravaljakon kokeneelle osastolle. Hyvin coolisti jaksoivat suhtautua sinkoilevaan noviisiin. Äidin kissa Monni ei jäänyt toivottamaan meitä tervetulleeksi, vaan kipitti sisään.
Hammaskalusto on päivityksen alla. Etualarivistö on lähes valmis. Nämä eivät nipistä nilkassa niin paljoa kuin ne entiset. Hyvä niin. Tätä hetkeä on odotettu. Vielä kun saa tuon toisen pään koirasta lopullisesti vesitiiviiksi sisätiloissa, niin Mutkua voi kutsua jo koiraksi. Keskeneräinen siis vielä.
Mutku on jokaisena aamuna erinäköinen. Milloin on takakorkea, milloin rintakehän syvyys on matala, milloin reisiluut äärettömän pitkät. Saa nähdä millainen kokonaisuus tästä kasvaa. Aika lailla muuttumattomia ominaisuuksia ovat olleet heiluva ja pitkä häntä sekä vahvasti maavainuinen nenänkäyttötyyli.
Päivä päivältä kehitystä tapahtuu fyysisesti ja psyykkisesti. Hyvin on siis mennyt tähän asti. Toivotaan samaa tahtia tästä eteenpäinkin. Tämä on mieluinen perheenjäsen.
Kommentit