Pieni hellejakso avasi vesileikkitreenit. Vähän vaihtelua molemmille osapuolille ja ilonpilkettä sekä hauskanpitoa mukaan. Ja näin se tehtiin.
Kävelylenkki meren rannalle jossa on hienoa kahlata menemään. Mukavasti tulee koirillekin fyysistä vastusta liikkumiseen. Muu ja Miksi hyvässä oma-aloitteisessa kontaktissa. Joku lähti perinteisesti kohti vanhaa venepoijua. Joka kerta se jostain syystä sen käy aina tarkistamassa. Ja toteamassa samaksi poijuksi. Liittyy sen jälkeen muun porukan mukaan.
Kun alkuverryttelyt on tehty, alkavat koirat kyselemään aktivitteetin perään. Tällä kertaa sitä oli tarjolla kylpyankan muodossa.
Se olikin veikeä kaveri. Sukelsi kun siihen yritti saada nopeaa ja räväkkää otetta. Se laittoi cockerin mietteliääksi mutta ei toimettomaksi. Siinäpä sitä energiaa kuluu, kun pähkinöitä ratkoo!
Tekniikkaa hetken harjoiteltiin ennen kuin treeniin lisättiin vaikeusasteita. Aika monta sieraimellista vetivät cockerit nenäänsä, ennen kuin oppivat oikean tekniikan ankanpoimintaan.
Sen jälkeen jätimme ankkarievun kellumaan aallokkoon ja jatkoimme matkaa eteenpäin.
Ensin muistitreenejä eli lähetys kuljetun matkan päästä kohti aallokossa vaappuvaa ankkaa. Juha lähettää Muun.
Muu palauttamassa n 100 metrin noutoa.
Miksin noudon luovutus. Kevyt, kaunis ja hauska riistaote :)
Joku nautti pelkästä vilvoittelusta ilman ankkameininkiä. Seurasi naisväen menoa kuin tennispeliä.
Juha puolestaan heitteli taaksensa aallokkoon dameja. Niille saatiin, samoin kuin minun asettamalle kellunta-ankalle, hyviä, pitkiä markkeerauksia ja ohjauksia. Tässä Miksi palauttamassa ohjattua daminoutoa.
Kyllä juoksivat kovaa, ilolla ja vauhdilla. Korvatkin asettuivat Muulla ajoviiman voimasta uuteen asentoon. Kuivuvat näin nopeasti.
Kommentit