Salli lähti pentueestamme kauimmaksi. Agilitykoiraksi, niin kertoivat. Pääasia meille oli, että pääsi aktiiviseen käyttöön osaavien koiraihmisten kotiin. Salli haettiin uuteen kotiinsa viimeisimpänä, joten se leikki Miksin kanssa pisimpään. Arkistosta kaivoin pari valokuvaa noista tyttöjen yhteisistä hetkistä.

IMG_4430-normal.jpg

Tässä viiletellään maastossa. Vanhempien vauhtiin ei vielä ylletä, mutta yhdessä oli kiva juosta.

IMG_4486-normal.jpg

Sen jälkeen oli mukavaa yhdessä ottaa päiväunet ja haaveilla tulevasta. Ja sitten Salli käytiinkin hakemassa omaan kotiin.

1185557_10151660718998731_88041768_n-nor

Sanna ja Heikki osaavat kouluttaa koiria. Heidän työtään ja sen tuloksia on ollut ilo seurata. Ja järkevästi ovat osanneet hakea myös tietoja ja vinkkejä kaikkialta, mistä sitä on ollut saatavilla.

Sitten myös sattuu asioita, joita ei aina osaa ennakoida. Onko se sattumaa vai kohtaloa, sitä ei koskaan tiedä. Mutta tarvitseeko sitä aina kaikkea tietääkään. Ystävämme Cappe Grönblom on syksyn ollut ilman koekoiraa. Kun on siihen maailmaan kuitenkin päässyt, niin ymmärrän hyvin, että sinne tekee mieli uudelleen. Sallin kotiväki innostui kesän aikana metsästyksestä ja sen rinnalle kaivattiin lajiosaamista. Pikkuhiljaa ja nopeasti syntyi eteläiseen Suomeen team Fieldlanin eteläinen toimipiste.

Salli on Ringon siskontytär. Joo, vähän Ankkalinna-meiningiltä kuulostaa, mutta ei ole sitä. Palasia koottiin yhteen. Salli ja kumppanit saivat parhaan mahdollisen valmentajan ja Cappe itselleen kisakoiran. Vaatimattomilla tavoitteilla aloitettiin, mutta Sallin erinomaisen peruskoulutuksen (ja ehkä geeniperimänkin) avulla tasoa pystyttiin nopeassa tahdissa nostamaan.

IMG_9994-normal.jpg

Metsästyskoulutuksen aikana Salli aloitti myös virallisen agilityuransa. Sannan laittamasta kisaselostus-slangista en ymmärrä puoliakaan. Pääasia, että siitä aistii mukavan fiiliksen :)

" Ekalla radalla virhe saatiin ekasta rimasta (koira luki ajanoton jo siivekkeeksi) , ennakoiva valssi huono, kepeillä koira kompuroi, joten aloitin alusta. Vika väli jäi tekemättä ahneen ohjaajan juoksiessa jo eteenpäin. Tokalla radalla kielto hypylle, kun koira lukitsi vekkauksen (linjan parantamisen) takaakierroksi, muurin palikka ja seuraava rima ohjaajan rytmittämisestä sekä lopussa väärän putken suun haku. Ei siis suurempaa, kauneus virheitä siis


Salli kisas ekaa kertaa vieraassa hallissa. Palkan jätin rata-alueen ulkopuolelle, jonka koira kesti hyvin. Hyvät aloitukset ja ok. kontaktit. Rengas oli ns uusi este viikon treenaamisen jälkeen ja pituutta en ollut aiemmin tehny. Sika tyytyväinen saan olla aloitukseen! Seuraava 1.12 Jyväskylässä".

Sen jälkeen Salli teki PR-työtä Cappen kanssa sorsajahdissa. Räpyläjalkoja (tai lättänokkia kuten me täällä pohjoisessa usein sanotaan) noutivat Ringon kanssa siihen malliin, että koirattomat jahtimiehet meinasivat Sallin kaapata mukaansa. Suosittelemme heille lämpimästi oman hankintaa!

Fiksuna koirana Salli kirjoitti kotiväelleen Cappen avustamana kirjeen:

Hei kotiväki!

Me oltiin tänään enon ja sen isännän kanssa jännässä paikassa. Mentiin sellaseen piiloon istumaan. Jossain siinä oli kaks muuta ihmistä, mutta muita koiria ei ollu kuin eno ja mä! Ensin istuttiin siinä ja odoteltiin. Sit taas odoteltiin. Eno istui siinä mun vieressä. Mä olin tosi pitkään hiljaa siinä. Välillä olisin halunnu leikkiä jotain, mut kun eno eikä sen isäntä halunnu, niin istuin siinä taas. Se isäntä sano että olin tosi taitava kun mä olin siinä hiiren hiljaa. Sitten joku ihminen paukutti! Eno sai lähteä hirveetä vauhtia johonkin ja toi mulle sieltä linnun! Sit ne taas paukutti ja eno sai tuoda taas. Yhes vaiheesa enon isäntä paukutti ja sit se sano mulle että "Salli, noutoon" lähdin niin nopeesti kun pystyin (lujempaa kuin eno, se on jo aika kalkkis) ja löysin sieltä sellaisen ison linnun jolla oli räpylät jalassa! Sitä oli tosi makee kantaa, mut mä päätin viedä sen suoraan enolle. Sen isäntä otti sen multa ja kehui taas. Sit ne taas paukutteli jotain. Kun oli jo ihan pimeetä (ihmiset ei nähny mitään!) niin mentiin aika kaus sieltä meidän piilosta. Eno ja mä etsittiin jotain, se isäntä antoi mulle luvan tutkia peltoa ja ojaa ja yhtä lammen rantaa. Sillä oli taskulamppu ja etsi kans jotai. Ja hei, mä päätin mennä uimaan sinne lampeen kun siellä oli makeet tuoksut. Ja sitten mua taas kehuttiin hirveesti kun mä löysin sieltä taas sellasen räpylälinnun! Mä vein sen uiden enon isännälle ja annoin sen sille. Ei se ois voinu millään sitä löytää ellen ois menny uimaan. Meillä oli tosi kivaa!
Äsken kävin isossa puistossa pissalla, kohta mennään nukkumaan. Mulla on sellainen pieni vankila siinä enon sängyn vieressä jossa saan olla yön. Taidan jäädä tänne muutamaksi päiväksi mutta etteköhän te pärjää siellä.

Terkkuja, Salli.

 

TeamFieldlan2-normal.jpg

Syksy päättyi upeaan AVO 1 -tulokseen SPME-kokeesta. Kiitokset koko etelän tiimille.Annamme Sallillekin luvan lepattaa!

1450264_10151818364613731_693000267_n-no