Minulla oli blogin otsikko mielessä, kun tänään Raahen Mejä-iltakokeeseen ajelin. Mielessäni maistelin otsikkoa VOI VOI VOI - kolme kasvattia samalla viikolla voittajaluokkaan. Mutta nuolaisin ennen kuin tipahti - voivoi.

Ahton pöntössä oli taas pöhinää ja monenlaisia versioita siitä, kuinka sinne kaadolle olevalle sorkalle voi päätyä. Taisi se välillä tuumata uran kokeilua hirvikoiranakin, kun tuomarin havainnon mukaan sorkan jälkiäkin hetken matkaa jäljesti. Ahton suorituksesta ei paljoa pisteitä herunut, kun mukana olleen tuomarin sääntökirjassa se ihannesuoritus on määritetty toisin.

Partiopoika-normal.jpg

Kovan menon jarruttamiseen tarvitaan vahva liina ja hanskat. Muuten sinkuu liina lapasesta. Puolessa tunnissa Ahto selvitti tiensä kaadolle ja Kari Hyytiäinen kirjoitti näkemästään seuraavan arvostelun:

"Vauhdikas lähtö. Koira jäljestää pääosin ilmavainulla, jäljen suuntaisesti risteille. Välillä pitkähköjä matkoja jäljen sivussa tuulen alapuolella. 1. kulma ja makaus merkataan, mutta matka jatkuu suoraan hukkaan asti. Vähän matkaa jäljen suuntaisesti ja poistuu määrätietoisesti, toinen hukka. 2. kulma tarkasti, mutta makaus kävellään yli. Viimeinen osuus jälleen risteillen jäljen suuntaisesti kaadolle, jota nuuhkitaan ja jäädään vierelle" Tulos AVO 3 25p

Ahtolle siis laiskan läksyä jäljestämisestä. Jäi luokalle, kun jäljestämisvarmuudestakin tuli vain nelonen. Silti sen ylen positiivinen olemus saa minut aina hyvälle tuulelle.