Kuudes Fieldlan-jäljestämisvalio on tänään todellisuutta. Onnittelut hienosta ja loppujen lopulta helpolta näyttäneestä suorituksesta Arja ja Musti! Seitsemän koekäyntiä ja yksi koiranäyttelykäynti. Yksikään aiempi ei ole sitä niin nopeassa tahdissa tehnyt. Eikä kahden vuoden iässä.

_MG_4066-normal.jpg

kuva: Mikko Ala-Kojola

Sen verran taustoja voi paljastaa, että pentueesta Musti valikoitui omistajalleen ensimmäisenä. Kun Arja ja Nyyti kävivät pentuja ensimmäisen kerran katsomassa, osui Musti niistä ensimmäisenä Arjan käteen. Se oli sattumaa. Amerikancockeri-ihmisiä kun on, niin jenkkimäinen pää selvästi miellytti heti Arjan silmää. Kerta toisensa jälkeen Arjan meillä piipahtaessa näin, että sama pentu etsiytyi aina käsiin. Se ei enää ollut sattumaa.

Tyttösarjasta Musti oli suurin ja vankin. Ajattelin, että siitä tulisi turhan raskasrakenteinen metsästyskäyttöön. Siksi Arja sai valintansa pitää loppuun asti. Kuvassa nuo sen hetkiset kokoerot näkyvät selvästi. Tällä hetkellä koirat erottaa nopeasti toisistaan valkoisen värin määrän perusteella, koska kokoero on tällä hetkellä lähes olematon.

IMG_1970-normal.jpg

Tuomari Kari Hyytiäinen lausui Mustin koesuorituksen seuraavasti:

"Ohjattu lähtö. Koira jäljestää pääosin ilmavainulla jäljen päällä risteillen ja etenee reipasta vauhtia, tekee vain pieniä tarkistuksia. Katkokulma selviää rengastaen ja jälkiä käyttäen muut kulmat rengastaen. Makauksista kolmesta kävelee yli ja yhden merkkaa nopeasti. Sorkkaa nuuhkii." VOI 1 45p, VOI-luokan paras suoritus ja FI JVA

Musti on toiminnoiltaan hyvin selkeä ja järkevä. Mejästä se selvästi pitää, mutta yrittää välillä houkutella Arjaa myös linnustuksen pariin. Vielä se ei ole onnistunut, mutta Musti jatkanee yrityksiä. Varsinkin nyt kun Arjan haave mukavasta mejä-koirasta on virallisesti toteutettu. Harrastusvuosia lienee vielä kuitenkin jonkin verran jäljellä?

Muujakurppa-normal.jpg

Me oleemme kulkeneet koirien kanssa Lumijoen maastoissa heti 20.8. alkaen lähes päivittäin arkityön sallimissa resursseissa. Lehtokurpan metsästys ei tällä seudulla näytä kiinnostavan muita, joten rauhassa olemme saaneet cockereiden kanssa kurppapöheiköissä kulkea. Ilman koiraa niitä on liki mahdotonta löytää. Kuvassa Muun suussa hieman nuutuneen näköinen kurppa. Se löytyi tänään rantapöheiköstä ja se putosi kaislikkokanavaan. Ilman osaavaa koiraa sitäkään ei olisi kyllä reputettu.

Miksin kanssa saatiin myös viikonlopun aikana mukavia tilanteita. Yhdeltä kierrokselta tultiin autolle reppu täynnä saalista. Loput kannoin käsissä. Herkkutatteja ihan älytön määrä!

IMG_2114-normal.jpg

Herkkutateista ja lehtokurpista tein metsästäjän leivät valiojuhlan kunniaksi. Laseissa mustaherukkamehua, koska huomenna on työpäivä.