Nyt on ollut mukavasti aikaa keskittyä kotiin ja perheeseen. Ulko-oven ilmettä päivitettiin joulumarkkinoilta löydetyllä ovikyltillä.

Yksi asia, jonka aikanaan Juhan kanssa päätimme, oli se, etteivät meillä koirat hauku vierailijoita. Ennen kun oli toisin ja tunnelma ovella ei ollut mukava, vaikka haukkuvat koirat eivät aggressiivisia olleetkaan. Ennen Jokun tuloa meillä oli muutaman kuukauden koiraton tauko, jonka jälkeen tavoite oli mahdollista muuttaa todeksi. Uusi pentu kun ei saisi vanhemmilta koirilta ikäviä tapoja mallioppimisen kautta. Haukkumattomuutteen Joku oli äärettömän helppo opettaa, koska tapa ei kuulu sen luontaisiin ominaisuuksiin.

Muun kanssa tilanne on sama, vaikka se on Jokua helpommin erilaisiin ääntelyihin taipuvainen. Mallioppimisen kautta sekin on oppinut, ettei vieraita kohtaan suunnata minkäänlaisia äänimerkkejä. Palkkana on käytetty rauhallista kehumista. Yhtenä päivänä Juhan kanssa juttelimme, että pitäisi kuitenkin muistaa ajoittain koiria kehua hyvästä tavasta. Tilannetta kun on jopa itse alkanut pitää niin itsestään selvänä, että vaihtoehtotilanne on päässyt unohtumaan.

Lauantaina meille kokoontui laajennettu perhepiiri suvun pienimmän johdolla. Mummutkin (äitini ja anoppini) saapuivat meille vauvaa tapaamaan ja nauttimaan Juhan laittamaa kalaa, savustettuna ja graavattuna. Ihana päivä taas!

Hilla tietää, ettei meillä koirilla ole lupaa mennä sohville ja sängyille. Nokkelana tiibetinspanielina se käyttää kaikki pehmeän korokkeen tilanteet hyväkseen - tässä kohteena sohvalta pudonnut tyyny.

Joku on todellinen "Pienten puolesta" -persoona. Sympaattinen on sen olemus pienen vauvan läheisyydessä. Se painoi heti tilaisuuden tullen päänsä lempeästi vauvan viereen ja vain oli siinä.

Joku on aina ollut sulaa vahaa koiranpentujen kanssa. Viimeisin pentuprojekti sillä on ollut ystäväni saksanpaimenkoirapennun Oonan kanssa. Joku on opettanut Oonalle mustien luppakorvien kieltä ja toiminut hienona tulkkina myös muiden koirien välillä. Viime viikonloppuna metsälenkillä tuli vastaan pohjanpystykorvan pentu. Ensihavainnosta Joku oli jämäkkä uros, mutta kun se tunnisti koiran pennuksi, sen olemus silmin nähden valui alaspäin. Taas oli mukava jatkaa matkaa eteenpäin, kun tiedettiin pennun lyhyen leikkihetken jälkeen saaneen hyviä koirakokemuksia elämäänsä.

Muu on myös mukavan sympaattinen persoona, vaikkakin reilusti temperamenttisemmassa muodossa. Mutta pehmeitä ajatuksia siitäkin on havaittavissa :)