Lauantaiaamuna klo 4.48 käynnistin auton Oulunsalossa. Kyydissä mukana oli Miksi ja suuntana meillä Cockerspanielit ry:n erikoisnäyttely Kellokoskella. Matkaa määränpäähän 570 km ja matka-aikaa 6,5 h. Yhteen suuntaan.
Näyttelyyn oli ilmoitettu peräti 215 cockeria. Nyt lähdin matkaan toiveena saada Miksille näyttelytulos H. Sen olisi lopullinen sinetti viralliselle käyttövalion arvolle. Koetuloksethan meillä jo oli saavutettuna. Sama tilanne oli sisko-Sallilla ja saavutettavana käyttövalion lisäksi myös agilityvalion titteli.
kuva: Koirauutiset
Autossa ajaessa oli aikaa pohdiskella vaikka mitä. Miksiltäkään kun ei tuttuja aamuporinoita autossa shampoon tuoksuisena ja trimmattuna irronnut. Mieleen tuli monenlaisia koiranäyttelymuistoja vuosien varrelta. Tulipa niiden kunniaksi nostettua esiin valokuva vuodelta 1988. Oulu-hallin kaikkien rotujen näyttely, jossa koiramme "Itu" FIN J&MVA Leavenworth French Song oli BIS 5. Tuohon aikaan H tai silloin sitä vastaava laatuarvostelun toinen palkinto eli "kakkonen" olisivat olleet jokseenkin järkytys. Nyt ajelin sitä toiveissani hakemaan. Kuvassa käsissäni siis 80-luvun cockeri typistetyllä hännällä. Oma ulkomuotonikin on noista ajoista muuttunut. Mutta hihna joka kuvassa näkyy on sama, jolla myös Miksin Kellokoskella esitin.
Kuva: Ulla Ruistola
Käyttölinjaisia cockereita oli sitä "metsämiehen serttiään" hakemassa runsain joukoin. Ja mikä fiilis porukassa vallitsi! Tässä kuvassa porukka sulautuu ihan mukavasti joukkoon. Koirat on kunnostettu näyttelyyn asiaan kuuluvalla tavalla ja ne esitetään tuomarille fiksusti.
Kuva: Anne Knuutinen
Matka taittuu ravaten ja turkit kiiltää.
kuva: Anne Knuutinen
Miksistä oli tullut ihan julkkis. Muutama ihminen tuli sitä jututtamaan, kun kertoivat tätä blogia lukevansa. Olivat mielissään kun tapasivat Miksin ihan livenä. Kyllä me olimme iloisen otettuja!
Kuva: Anne Knuutinen
Aakkosjärjestyksessä kun arvostelupöydälle mentiin, niin Salli ja Sanna olivat käyttistiimistä ihan ensimmäisinä vuorossa. Urosten kehä eteni myöhemmässä tahtdissa pentuluokkien vuoksi. Voi mitkä riemun kiljahdukset taas saimmekaan Sannan toimesta kuulla, kun se H sieltä Sallille tuli! Ja yleisön aplodit päälle, kun uusi cockerivalio saatiin. FI K&AVA Fieldlan Eager oli muuttunut todeksi.
Seuraavaksi oli pöydällä Miksi. Pyynnöstäni Sanna jätti karstansa meille pöydälle, niin saatiin jokainen karva oiottua paikalleen tuomarin tarkastelua varten.
Tuomari Sheila Ewan oli tarkka, perusteellinen ja ystävällinen arvosteluissaan. Jokainen koira käytiin huolella läpi. Tässä aloitetaan päästä ja purennasta. Niistä tuli yllättäviäkin havaintoja, myös määrällisesti.
En tiedä kuinka paljon niitä käyttiksistä on ylipäänsä katsottu, mutta tarpeen on nyt sekin seikka tarkistaa. Sallinkin arvostelussa oli maininta "incorrect dentition" ja heti katsoimme Sannan kanssa suuhun, että "what?" Purennat ja hampaiden määrä näiltä katsottiin kaikilta luovutushetkellä läpi ja silloin kaikki oli ok. Sallilla olikin kaksi hammasta lievässä alapurennassa ja muuten tasapurenta. Miksin (ja Ahton kotona tarkistettu) on moitteeton.
Miksin arvostelu:
"Nice dark eyes. Excellent dentition. Good deep front. Well placed shoulders. Good width of tigh. Moved well. Good presentation." Sillä saatiin peräti EH (=erittäin hyvä), vaikka pelkkä H (=hyvä) olisi meille hyvin riittänyt.
Ja niin sai Miksikin näyttelytoimikunnan varaaman KVA-ruusukkeen itselleen! Kyllä lyheni kotimatka henkisellä tasolla.
Tässä siskokset kuvattuna valioruusukkeineen. Siskosten äiti ja sen veli ovat Suomen ensimmäiset käyttövaliopentuesisarukset. Nyt Ringon siskontyttäristä tuli ensimmäiset Suomessa kasvatetut käyttövaliopentuesisarukset.
kuva: Anne Knuutinen
Ja tässä kaikki Kellokoskella käyttövalioituneet cockerit. Sallin ja Miksin lisäksi FI KVA Violet Melody "Ilona" omistaja Terhi-Marie ja Petteri Väinänen.
Takaisin kotona olin klo 22.38 ja auton mittari näytti päiväkertymäksi 1140 km. Nyt meillä on kotona kolmen käyttövalion värisuora. Siitä joskus haaveiltiin.
Kommentit