Toukokuun toisena viikonloppuna kokoonnuimme omalla treenitiimillämme Nilsiän Tahkolle, sulaneille hiihtorinteille Edellinen ja ensimmäinen kerta oli kaksi vuotta sitten. Siitä löytyy oma blogijuttunsa täältä . Viimevuotinen peruuntui, koska Sallin ja Morganin pennut olivat hiljan syntyneet. Nyt oli sopiva aika ottaa nekin omistajinen mukaan treenaamaan sekä näyttämään kykynsä ja osaamisensa.
Kaikilta osin loistavat olosuhteet tapahtumalle oli organisoinut Cappe. Aloitimme lämmittelykierroksen perustottelevaisuudella. Se sisälsi ryhmäliikkeitä seuraamisessa ja paikallaolossa sekä erityyppisiä lyhyitä noutoja ja luoksetuloja häiriökuormituksella. Hyvä metsästyskoira on hallinnassa elämän kaikissa tilanteissa. Ja ne mahdolliset haasteet näkyvät jo näissä. Hyvin sujuivat treenit myös ikä ja taso huomioiden, joten siitä oli hyvä jatkaa.
Sen jälkeen kokeneemmat auttoivat kokemattomampia suvun nuorimpia koiria ja niiden ohjaajia. Treenit sisälsivät hakukuviota, nenän käytön tarkennusta, pillikoulua ja noutoja. Kuopusten suoriutumistaso ylitti ennakko-odotuksemme. Ohjaajien säädöillä saatiin samoista koirista enemmän haluttuja ominaisuuksia esiin. Nyt opittuja asioita pitää vain kerrata ja toistaa, jotta painuvat ihmisten syvämuistiin ja refleksitasolle.
Nuorisokolmikosta ehdottomasti korkeimmalla osaamistasolla on Ruu (Hossing Primus) Teemun kanssa. Se näkyy mm tässä kuvassa. Kaikki lähtee koira-ohjaaja -suhteesta. Tosin Teemulla on Heikkiin ja Annaan kokemustasolla selkeä etumatka, joka on hyödynnetty hyvin.
Se missä Ruu "antaa tasoitusta" pentuesisarilleen on PEVISA-tutkimusten luustoterveys. Tämän suvun riskikohta on tutkitusti ja todistetusti siellä. Sen olemme kaikki etukäteen tienneet. Luonnollisesti Teemu, kuten me kaikki, olimme pettyneitä Ruun kuvaustuloksiin. Toivottu kun on koko ajan tervettä, rakenteellisesti kestävää koiraa, jossa on riittävästi kovuutta ja periksiantamattomuutta. Koira joka pyydettäessä antaa kaikkensa - kerta toisensa jälkeen. Sekä mahdollisesti jalostuskelpoista koiraa. Ruun osalta tuo viimeinen ominaisuus karsiutui nyt pois, mutta muista nautitaan niin pitkään kuin mahdollista. Kovaa mennään Teemun sanoin niin kauan kuin kroppa kestää.
Ainakin vielä se kestää hyvin. Ruun työmoraali ja osaamistaso ovat korkealla. Siskot ohjaajineen tässä sosiaalisen oppimisen tilanteessa.
Taustalla Juha treenaa Sannaa hyvän ja toimivan parisuhdetreenikuvion saloihin - hiljaa olemiseen :)
Suvun vanhemmat koirat (kuvassa Muu) haastettiin työskentelemään osaamisensa äärirajoilla. Monenlaisia noutotehtäviä tehtiin aina 200 metriin asti. Spanielimetsästyksessä tuskin koskaan sen pituisia noutomatkoja tulee. Ideana onkin testata koirien yhteistyökykyä, sen tehoa ja toimintaa äärirajoilla. Kuinka pitkällä etäisyydellä koira vielä toimii yhteistyössä ohjaajansa kanssa ja on tarvittaessa ohjattavissa?
Vaikeusastetta kasvatettiin vaihe vaiheelta. Haastetta tehtävään tuovat erilaisten maastokuvioiden sekä aiempien muisti- ja hajupaikkojen ylitykset. Hyvää settiä vetivät kaikki koirat: Muu, Ringo, Lili, Miksi, Morgan ja Muu. Erityisesti Morgan veti väsymätöntä sarjaa kerta toisensa jälkeen. On se melkoinen velikulta.
Miksin suuntaus kohti pitkää, markeeramatonta noutoa. Tässä tehtävässä Miksi ajautui hetken suoran linjan jälkeen vasemmalle, pieneen pellonreunametsikköön. Kun sain sen ohjattua sieltä takaisin linjalle, se muutamaan askeleen jälkeen kääntyi sinne takaisin ja haki systemaattisesti kohtaa, jossa noudettavaa damia ei ollut. Kun koira kolmannella kerralla kääntyi sinne taas, huusin sille topakasti "Ei!". Sain treeniporukalta satikutia tänä päivänä kielletyn sanan käytöstä :) Niin tai näin, koira ei saarekkeeseen enää mennyt ja pääsi puurtamislinjansa yli kohti onnistunutta noutoa. Fiksu koira.
Näissä treeneissä ei luovutuksia tehty muissa kuin näissä tilanteissa.
Yhdessä nautittiin hyvät aamiaiset, lounaat ja illalliset. Kukin hoiti oman, ennaltasovitun vastuualueensa ilolla ja vaivattomasti. Illallisen kanssa meni pänikkä tilanteeseen sopivaa punaviiniä, jota ihan vähän vielä tuunattiin paremmaksi. Hyvät keskustelut käytiin kaikesta koiriin liittyvistä aiheista ja näkökulmista. Kaikesta emme aina olleet samaa mieltä, mutta siinähän se kasvaminen ja uuden oppiminen tapahtuukin.
Sunnuntain päätöskuviot vietettiin "Pelle och Palle"-treenin kuvioissa, jonka idealle ja nimelle jo väsyneinä nauroimme silmät vedessä. Tässä Juha ja Cappe viimeistelevät sen ideaa. Kyseessä on parihakuharjoitus, jossa esineitä piilotetaan sama määrä samalle linjalle, kummallekin oman hakualueen puolelle. Yleisö näkee piilotukset, mutta hakupari ei. Hakupareina työskentelivät Ruu ja Ringo, Miksi ja Salli sekä Muu ja Morgan. Oikein mukava ja opettavainen harjoitus tämäkin. Pitkiä linjoja tehneet koirat vedettiin tällä harjoituksella takaisin spanielimetsästysetäisyydelle. En muista kuka "voitti". Pääasia, että koirat saivat tehdä työtä, josta selvästi pitivät. Ja ihmisilläkin oli kivaa. Koko toukokuisen viikonlopun ajan.
Kommentit