Kesän alkaessa kääntyä syksyyn, kohtasi perhettämme suruviesti. Yksi pitkä ja vaiheikas elämäntaival oli kohdannut päätöksensä pitkäaikaisen sairastelun johdosta.

_Kirsti%20Piispanen_X8P1139.jpg

Puolisoni äiti, lasteni mummi, lastenlasteni isomummi, ystävä ja yksi koiraharrastukseni oppiäideistä on poissa. Vietimme hänen toivomuksestaan siunaustilaisuuden läheisten läsnäollessa 6.9. Yksi kauneimmista siunaustilaisuuksista, joissa olen ollut läsnä. 

Surutyötä perheen ja läheisten kanssa läpikäydessämme sekä jäämistöä järjestellessämme, olemme yhdessä musitelleet monia tapahtumia. Esineitä eteen tullessa, on monta kertaa juteltu "Muistatko tämän? Se oli silloin kun ..." Kyllä ihmisen elämään monia vivahteita ja tapahtumia tulee, etenkin kun sitä on saanut nauttia 86 vuoden ajan, kuten Kirsti sai tehdä. Minä opin tuntemaan Kirstin ja Juhan isän Eeron ennen kuin tapasin heidän poikansa Juhan.

Pohjankartano.jpg

Tällainen valokuva löytyi. Se on otettu Oulun kaikkien rotujen näyttelyssä Pohjankartanossa elokuussa 1978. Silloinen kaksipäiväinen KR-näyttely mahtui kyseisen koulun sisäpihalle ja autot parkkipaikalle. Ei mahdu enää. Kuvassa ovat Eero ja Kirsti istumassa varjossa kehän reunalla. Sylissään heillä on Kangassalon Paulan omistamia japanese chinejä (silloin rotu oli nimeltään japaninspanieli) Palomino ja Cinnia. Heidän keskellään on vävypoika Kanniaisen Heikki, joka Juhan siskon Arjan kanssa on kasvattanut usean sukupolven ajan pitkäkarvaisia mäyräkoiria Quickfeet-kasvattajanimellä. He ottivat silloin nuoren cockeriharrastajan koirineen mukaan aktiiviseen harrastustoimintaan, jossa sitten Juhankin tapasin. Tunnetuin seurauksin.

Kirsti toimi kolmen vuosikymmenen ajan Pohjois-Suomen Spanielikerhon sihteerinä ja yhden vuoden puheenjohtajanakin. Tiibetinspanieleita ja cockerspanieleita oli perheessä 70-luvun alusta alkaen. Tiibetinspanielien kasvatustyöstä Kirsti sai Suomen Kennelliiton Vuolasvirta-palkinnon nro 198, jonka hän kävi yksin juhlatilaisuudessa noutamassa. Eero oli äkillisesti poistunut keskuudestamme v1983. Kirsti toimi useita vuosia myös Pohjois-Pohjanmaan Kennelpiirin hallituksessa ja omasi metsästyskoirien jäljestämiskokeen ylituomarioikeudet. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen Kennelliiton hopeinen ja Suomen Spanieliliiton kultainen ansiomerkki.

Kirsti%26Miksi.jpg

Yksi tärkeimmistä opeista, jonka Kirstiltä sain koirien käsittelyyn, oli koiranpentujen sylittely niiden varhaisessa elämänvaiheessa. Silloin pentu oppii ihmisen käsittelyyn ja ihminen oppii tuntemaan pennun sellaisena persoonana kuin se on syntynyt. Sellaisena sitä pitää koko elämän ajan arvostaa. Kuvassa Kirstin palluteltavana kuuden viikon ikäinen Miksi.