Ensimmäistä kertaa saimme mahdollisuuden osallistua kanalintumetsästyksen aloitukseen. Aikaisemmin molempien työ on vaikeuttanut tilaisuuden toteutumista, mutta nyt järjestelyt sujuivat mukavasti. Kokoonnuimme mukavan jahtiporukan kanssa yhteiseen tukikohtaan ja perjantaiaamuna ennen aamukuutta siirryimme jokainen omaan maastoomme. Minä lähdin Jokun kanssa käymään läpi omaa aluettamme ja Juha siirtyi lähimaastoon Muun kanssa. Aikaisen aamun rauhaa ja riistanpyyntiä koiran kanssa ei voi sanoin riittävän hyvin kuvailla. Lajista pitävälle se vain on yksi upeimmista kokemuksista.

Joku haki maastoa innokkaasti, mutta tutun koiran viestinnästä luin, ettei merkkejä riistalinnuista löytynyt. Lähimaastosta kuului laukaus. Hetken kuluttua tuli Juhalta puhelu. Muun ylösajosta teerikukko - ja kana lentoon, josta yhdellä laukauksella kukko alas. Koiran siisti, hieman hölmistynyt nouto ja siitä kukko reppuun. Tunnelma oli hieno. Jatkoimme jahtia eteenpäin. Meille Jokun kanssa ei tullut koko perjantaipäivänä lainkaan riistakosketuksia.

Iltanuotiolla nautittiin herkkuja ja keskusteltiin päivän tapahtumista. Lintuhavaintoja oli ollut mukavasti, ainoastaan minä olin jäänyt niistä paitsi. Seuraavana aamuna lähdimme maastoon kolmestaan (Juha, Muu ja minä). Erikätisyyden vuoksi meidän on Juhan kanssa suhteellisen turvallista kulkea maastossa yhdessä, näin saamme eteemme melkoisen kattavan ampumasektorin. Muu työskenteli nuoreksi ja kokemattomaksi jahtikoiraksi hienosti. Tälläkään reissulla ei nähty havaintoja riistalinnuista. Lämmin lihakeitto asuntovaunulla ja reippaat parin tunnin päiväunet maistuivat koko porukalle.

Iltapäivän kierrokselle lähdimme Juutisenpuron varteen. Juha ja Muu lähtivät kulkemaan puron vasenta puolta ja me Jokun kanssa toista puolta, joka on selkeästi helppokulkuisempaa maastoa. Helppokulkuista haettiin Jokulle sen lonkkien vuoksi ja kun se ei työskennellessään säästele itseään lainkaan. Jokun meno on myös sen verran voimallista ja vauhdikasta, että sen tahdissa on haasteellista pysyä. Ihan hyvää muistutusta minulle siihen, kuinka ja millaiseksi seuraava metsästyskoira kannattaa kouluttaa :) Annoin Jokun työskennellä vapaasti ilman minkäänlaista ohjausta ja se kannatti. Alkumatka oli leppoista menoa koiran kertoessa, että riistahavaintoja ei ole. Puolen tunnin kulkemisen jälkeen koiran viestintä muuttui ja se pujahti vasemmalle ojan varren katajapensaisiin. Sieltä alkoi kuulua lepatus ja ylösnousseesta parvesta teerikukko lensi suoraan minua kohti. Haulikko poskelle, laukaus ja kukko putosi kuusen juurelle. Joku oli aivan hiljaa jossain pensaitten suojassa ja lähti suorittamaan noutoa käskystäni. Muutaman sekunnin kuluttua lämmin metsän riista oli kädessäni. Kokemus oli hieno ja kaiken kävelemisen arvoinen.

Kamera oli se, joka tältä reissulta unohtui. Toki maaston tapahtumia on haasteellista onnistua kuvaamaankaan. Muistikuvina se säilyvät mielessä ikuisesti. Koirista ja teerikukoista oli kuitenkin ihan pakko saada valokuva muistoksi. Siksi otinkin valokuvat vasta kotona. Koirien ilmeistä näkee kokemusvuodet :) Kaikki se työ, mitä on koirien koulutuksen, oman fyysisen kunnon ja ampumataidon kehittämisen eteen tehty, on ollut sen arvoista. Tilanne metsästysharrastuksen parissa keskinäisessä kisassamme Karlström vs Karlström jatkuu edelleen tasaisena, tilanne 2-2.