Blogilaskurin mukaan yli 80 klikkausta on tänään maanantaina sivuille saatu. Väkeä ilmeisesti kiinnostaa tilityksemme Joroisten cockeriviikonlopun tapahtumista :)

Se oli jälleen kerran hieno tapahtuma. Kiitokset kaikille sen tekemiseen osallistuneille. Viikonloppu ei ole yhdistykselle halpa eikä vähätöinen järjestää. Silti se on vuosi vuodelta koettu harrastajaporukkamme tärkeäksi tapahtumaksi. Hyvä niin. Vuoden ensimmäisiä kalenterimerkintöjä se on meilläkin. Ja seuraavaa jo odotellaan. Kyllä me ensi kerralla...

Suurin haavein, odotuksin ja tavoittein sinne kolmen kisaavan koiran kanssa lähdettiin. Mukaan saimme hyvin pienen taivuttelun jälkeen myös Toivola-Järvisen Sannan Sallin kanssa, joten pentueemme edustus alle kaksivúotiaiden CockeriDerbyssä oli peräti 50%. Koko vuosi oli junioreita treenattu Joroisten viikonloppu tähtäimessä.  Siellä on tunnetusti hyvät olosuhteet saada nuorille koirille onnistuneita riistatilanteita kokemuksen kartuttamiseen. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Ahto ei ollut vielä siskonsa tavoin avannut koeuraansa, joten ilmoitimme sen Joroisille molemmille päiville. Viikonloppujahtikoiran elämää silloin tällöin viettävä koira haettiin Iiron leveästä sängystä näyttämään osaamisensa.

Lauantaina lähdettiin erälle Ritola 1 -suoritusvuorolla. Hyvää, räväkkää ja tehokasta hakua metsämaastossa. Sieltä laskeuduttiin pellolle ja pian ojan molemmin puolin etenevä haku supistui ojan pohjalle. Sieltä kukko lennätettiin kyselemättä taivaalle. Ahto hypähti ojan reunalle ja katsoi siitä linnun pudotuksen pellolle. Hetken kuluttua tuomari näpäytti olalle ja annoin koiralle noutoluvan. Suoraviivaisesti linnulle, pientä pakkausta ja vauhdilla kohti minua. Pieni kaarros ja lintu tuli hyvällä otteella perille asti.

Siitä eteenpäin aina lammashaan kulmalle, jossa koira tiivisti hakutyöskentelyä. Myötätuulessa se eteni hyvin eteen, palaten luovien takaisinpäin. Mutta mitään ei löytynyt. Käännyttiin koiran viestinnän perusteella takaisinpäin paalirivin toista puolta myötätuuleen. Siellä heinikon suojassa oli kana, joka sai Ahtolta räväkän lentokäskyn. Pillistä pysähtyminen istumaan ja seuraamaan, mihin pudotus tapahtuu. Sen tapahduttua tuomari napautti olkapäälle ja annoin Ahtolle luvan noutoon. Vauhdikas nouto, joka palautui pienen lähikaarrosten kera koiran ollessa selvästi iloinen saaliistaan.

Se tuttu makea vesi tuli kieltämättä suuhun, kun tuomari 30 minuutin erän jälkeen yhteenvedossaan ilmoitti ettei palkintosijaa pudottavia virheitä ole tehty. Koe-erän viimeisillä minuuteilla ohjaajan ote herpaantui koiran jatkaessa uuutteraa menoaan. Kuusikossa koira sujahti vauhdilla oksien alle ja lähetti siellä piilotelleen fasaanin taivaan tuuliin. Ahto päätti tällä kertaa omatoimisesti edetä linnun mukana hetken matkaa. Palasi kuitenkin takaisin, kun huomasi jäävänsä joka askeleella jälkeen. Koelomakkeen "Tottelevaisuus ja yhteistoiminta"-osioon saimme rastitukset kohtiin "peräänmeno" ja "hiljaista ja rauhallista" kun en ehtinyt sitä kuuluisaa kissaa sanoa. Lopputulos AVO 2 pisteillä 91.

Muu lähti Cockerimestaruuskisaan vanhoilla säädöillä, joita on syksyn aikana viritelty kanalintujahdissa aina kun sinne on vain arkitöiltä ehditty. Näin jälkikäteen analysoiden hakua olisi pitänyt treenata tiukempaan kasaan. Kun erän aikana ensimmäinen, pystyyn noussut fasaanikin pudotettiin Muun päähän, ei se tilannetta helpottanut. Säpäkkäluonteisesta koirasta tuli kiivastahtinen menijä, jonka menoa piti koko ajan säädellä. Erien aikana reppuun kertyi kolme fasaania ja lehtokurppa. Tulokseksi laskettuna suoritus oli VOI 1 pisteillä106 ja mestaruuskokeen sijoitus 4.

Derbyarvonnassa päädyimme Miksin kanssa mukavasti samaan ryhmään Sannan ja Sallin kanssa. Tuomarina meillä oli Kotasaaren Tuomo.

Miksin haku eteni todella hyvin. Maastonkattavaa, vauhdikasta, itsenäistä jossa koira piti aktiivisesti yhteyttä. Miksi kaivautui kasvillisuuden alle rohkeasti, tarkisti ojanpohjat, kuusen helmat, sekä ylä- ja alarinteet. Tuomo epäili välillä kuuloaankin, kun ei kuullut mitään ääntä - pilliä tai käskyjä - ohjaajan toiminnasta.

Derby-päivän sää oli todella tuulinen, joten fasaanit piilottelivat tiukasti jossain. Viimein yhden kanavan rinneheinikosta Miksi teki löydön ja ajoi kanan lentoon. Lintu pudotettiin kanavan ja aidan taakse pellolle. Aidan vuoksi siirryimme sillan kautta toiselle puolelle, jolloin koira purki markkeerauksen. Ohjattu nouto myötätuuleen, josta koira sai linnun hajun takaapäin. Kaarros takaisin, tulomatkalla lintu suuhun ja vauhdilla ohjaajan syliin.

Tässä vaiheessa mieli on korkealla koko porukalla. Jatkoimme erää eteenpäin. Kun aikaa oli kulunut lähes erän loppuun asti, viesti Miksi, että pajukon seassa, ojan pohjalla oli jotain. Kannustin koiraa eteenpäin ja risukon pohjalta nousi fasaanikana lentoon.

Siitä tuli meille Derby-kohtalon sinetti. Lintu pudotettiin peltoon, josta se lähti haavakkona liikkeelle. Uusi laukaus ja lintu pyörähti kanavan rinteeseen. Miksi oli pajukossa eikä pystynyt markkeeraamaan pudotusta. Otimme noutolähetyksen pellolle ja näytin koiralle suunnan. Ensin Miksi pyöri pitkään "paikkauslaukauksen" hajuissa. Sen jälkeen se ei jostain syystä paikallistanut tiukasti heinikon sekaan piiloutunutta, vielä haavakkona olevaa lintua, vaan nostin linnun lopulta itse pois. Tilanne pudotti noudon pisteet kahteen ja samalla tippui palkintosijakin ykköstasolta pykälän alemmaksi.

Miksi joutui siis harmillisesti tehtävään, joka oli sen hetkiselle osaamiselle liian vaativa. Ylläolevassa kuvassa sama kana kulkee vaivatta kohti valokuvaajaa. Tulos AVO 2 98 p ja suurimpana lohtuna tottelevaisuudesta saadut täydet viisi pistettä. Ja silti loppujen lopuksi koulutuksellisesti ihan hyvä tilanne. Otamme ilon irti niistä.

Sanna ja Salli ovat tässä lajissa kyllä oikea ilopilkku. Hyvän perustottelevaisuuden omaava koira on kätevän käyttökelpoinen vaikka missä lajissa. Rohkeasti lähtivät mukaan kokeilemaan. Mukavasti etenevän hakutyöskentelyn kruunasi tyylikäs ylösajo fasaanikukolle, joka pyrstö liehuen ja kiukkuisesti rääkäisten nousi Sallin painostuksesta ylös taivasta kohden. Sielu sinne pääsi, mutta fyysinen olemus päätyi Sannan reppuun. Koetuloksena suoritus palkittiin tuloksella AVO 2 pisteillä 94. Ei varsinaisia palkintosijaa alentavia virheitä, mutta ansiopisteet eivät ykkösen tasolle vielä riittäneet. Paino sanalla "vielä".

Juha lähti Ahton ohjaajaksi sunnuntain Derbyyn. Tuomariksi arvottiin jälleen Ritolan Timo. Tuomarin sanoin Ahto eteni todella vauhdikkaasti ja erinomaisella vauhdilla. Sen tuloksena löytyi fasaani, josta saatiin riistatyö koiralle. Hyvä ylösajo ja siihen pysähtyminen sekä noutoonlähetys tuomarin luvalla. Koira eteni suoraviivaisesti ja vauhdilla uiden kanavan toiselle puolelle. Sieltä edelleen linnulle, jonka Ahto totesi kuolleeksi. Ei sentään yrittänyt sitä elvyttää heittelemällä, kuten vesityökokeen tavia elokuussa. Päätti sen sijaan ennen noutoa saman tien tarkistaa, olisiko alueella muitakin lintuja noudettavaksi. Kun niitä ei löytynyt, päätti Ahto Juhan iloksi tuoda sen alkuperäisen reputettavaksi. Uuttera työcockeri ei saanut tälläkään kertaa tyylipisteitä nerokkaasta suorituksestaan, vaan tulokset yhteenlaskettuna totuus oli AVO 2 pisteillä 86. "Höh" sanoisi Ahto jos puhua osaisi.

Derbyn lopputuloksena pentueen puolikas sai ohjaajiensa reppuun yhteensä neljä fasaania ja kolme avoimen luokan kakkostulosta. Niillä sijoittui Derbyssä kieltämättä hieman odotuksiamme alemmille sijaluvuille. Mutta me olemme iloisia näistä tuloksista ja onnittelemme lämpimästi kaikki meidät voittaneet. Upea tapahtuma, jonne kannatti taas osallistua!