Perjantaina töiden jälkeen suuntasimme Juhan kanssa viettämään eräänlaista lomaviikonloppua Hämeenlinnan seutuville. Majoituimme ystävämme ihastuttavalle mökille Kotkajärvelle. Paljon ei ehditty löhölomaa vietellä, sillä olin lupautunut spanielien fasaanikokeen ruotsalaisen tuomarin tulkiksi ja sihteeriksi sekä kokeen journalistiksi. Mukavia kirjoitushommia oli siis tiedossa. Ja sihteerinä toimittaessa pääsee seuraamaan tapahtumia ihan aitiopaikalta käsin.

Olosuhteet eivät tosin vastanneet sitä, mitä tehtävään lupautuessani oletin. Ajatuksissa ja tilauksessa oli parin asteen pakkanen ja aurinkoisen selkeä kevättalven sää. Todellisuudessa pakkaslukeman pilkku oli siirtynyt askeleen verran oikealle ja auringon paistaessa sitä säesti kipakka tuuli. Ja kun aurinko jäi sunnuntain kokeesta kokonaan pois, saatiin sen tilalle lumipyry. Lämpöasteet pysyivät ennallaan. Ruotsalainen tuomari Paul Anderson kertoi ihan loppuun saakka odottaneensa tietoa kokeen peruuntumisesta sääolosuhteiden vuoksi. Hän oli vain unohtanut, että kokeen tapahtumapaikkana oli Suomi. Ei Ruotsi.
Sihteerin vaatetus oli kaukana jakkupuvusta ja korkokengistä. Mukava kokemus silti ja Paulin kanssa on aina kiva vaihtaa ajatuksia.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu innokkaiden spanielimetsästyksen harrastajien seurassa upeissa koeolosuhteissa oli kokemisen arvoinen. Tarkempaa tietoa kokeista löytyy piakkoin Metsästysspanielit ry:n nettisivuilta täältä http://metsastysspanielit.com
Kiinnostus lähteä koetta seuraamaan oli myös siinä, että Paul on Muun isän omistaja. Paulin vaimo Maria on Jokun ja Muun kasvattaja. Oli kiva näyttää nimenomaan Muuta Paulille ja hän oli silminnähden tyytyväinen näkemäänsä. Myös Jokua hän tervehti ilolla. Joku ja Paul ovat tosin useamminkin tavanneet. Kokeeseen Joku ei osallistunut ensisijaisesti sen vuoksi, että koeolosuhteet olivat fyysisesti Jokun lonkille aivan liian raskaat. Toissijainen syy oli tietty jääviyssääntö (tuomari on kasvattajan puoliso).
Siskoksia ei taida erottaa kuin pään mallista. Samanlaisia rihvelikinttuja sekä iloisia ja sympaattisia koiria molemmat.
Sunnuntaina paikan päälle saapui Seppo mukanaan Muun sisko ”Iita” (Ah-Tib´s Flirt). Myös Iita on Paulin omistaman Priorsmeadow Spurtin tytär. Myös Iitan näkemisestä Paul oli mielissään. Mielissään oli myös Muu, joka olisi jaksanut leikkiä sisarpuolensa kanssa vaikka kuinka. Samanlaisia ”rihvelikinttuja” (äitini Muulle antama hellittelynimi) olivat molemmat.
Paul kertoo, kuinka hänen mielestään metsästysspanielia tulee kouluttaa. Tärkeintä on luonnollisestikin se, millaiseen käyttöön koiran tulevaisuudessa haluaa.
Lounastauot käytimme hyväksemme keskustellaksemme Paulin kanssa koirien koulutuksesta. Paul kertoi, että paras tapa miehelle saada enemmän aikaa koiraharrastukseen, on saada myös puoliso kiinnostumaan siitä. Tosin silloin on kestettävä tilanne, että vaimo menestyy paremmin, kuten hänelle on nyt käynyt. Naiset ovat hänen näkemänsä mukaan parempia kouluttamaan koiria, sillä jaksavat tehdä sen huolellisemmin, kuin miehet. Tähän keskusteluun en ottanut kantaa.
Sihteerin näkökulmasta oli hienoa päästä seuraamaan hyvätasoisten koirien työskentelyä. Katsojana näkee hyvin, kuinka jännittyneet ja paineistuneet ohjaajat siirtävät tunnelmansa koiriin, aiheuttaen saman fiiliksen niidenkin työskentelyyn. Ehkä jotain opin. Ehkä en… Sanattoman kaunista oli nähdä Juha Kuukan ja Essin vähäeleistä työskentelyä. Etenkin tilanteessa, jossa koira teki korkeakasvustoisesta maastosta 4-5 fasaaniparven ylösajoa peräjälkeen. Haku-ylösajo-pysähdys-työluvan odotus-haku-ylösajo-pysähdys- vaikka Hämeenlinnaan saakka. Koira säilytti koko ajan oma-aloitteisesti katsekontaktin ohjaajaansa ja lähes sanattomasta merkistä jatkoi hyvää työskentelyään. Seuraava tavoitteeni on siis… Onneksi on aina olemassa se seuraava koira.
Paul kertoi, että Ruotsissa ollaan sääntöjä juuri muuttamassa ja ne tulevat olemaan yhä enemmän englantilaistyyppiset. Ruotsalaiset ovat kansainvälistäneet kokeitaan siten, että käyttävät paljon englantilaisia tuomareita. Paul on myös käynyt kisaamassa Englannissa. Ruotsalaiset eivät hänen käsityksensä mukaan ole halukkaita tulemaan Suomeen kilpailemaan, mutta hän toivotti lämpimästi suomalaisia osallistumaan Ruotsiin kokeisiin. Saa nähdä koska seuraavat suomalaiset nähdään Ruotsissa testaamassa tasoaan?
Harmillisesti Joku ei sitten sopinutkaan ensi viikon TOKO-kokeeseen, vaan osallistujamäärä tuli täyteen Oulun Koirakerhon jäsenistä, joilla luonnollisestikin oli kokeeseen etusija. Pitää alkaa tutkailemaan kisakalenteria uudelleen. Metacam-lääkityksen ehdin jo perjantaina lopettamaan. Ainakaan vielä en näe Jokussa mitään muutoksia. Tosin viikonlopun ajan koiran fyysinen rasitus on ollut minimaalisen pientä normaalitasoon nähden. Yli tuhannnen kilometrin autoreissu sekä koepäivät autossa eivät ole paljon lihaksia ja niveliä rasittaneet. Kotkajärvelläkin ehdimme vain yöpymään ja saunomaan sekä punaviinistä ja takkatulesta nauttimaan. Koirille oli sielläkin tarjolla vain ensin ja viimeiseksi mainittua. Koepaikallakin saivat vain autosta totisina katsella ympärillä juoksentelevaa runsasta fasaanikantaa.