Syksy on sujunut kivasti. Kaikki mahdollinen työstä ja muusta arjesta jäävä aika on käytetty ulkoiluun ja metsästysharrastukseen koirien kanssa.

Muu on uuttera ja luotettava jahtikaveri. Mukaan kannattaa aina lähteä, kun sen keho viestii riistan läheisyydestä. Näillä kokemusvuosilla se tietää, kuinka riista löytyy, joten valppaana kannattaa olla. Myös leppoisaakin etenemistä on tarjolla silloin, kun Muu kulkee rennon letkeästi maastoa työstäen. Muun hienoista ominaisuuksista olemme päässeet nauttimaan myös seuraavissa sukupolvissa. 

Metsästysspanielit ry järjesti hienon spanielimetsästystapahtuman pohjoisessa Suomessa, Merijärvellä. Virallisen SPME-kokeen pääriista oli lehtokurppa. Koepäivä aloitettiin kaikkien koirien osalta fasaanilla, jotta niille saatiin varmistettua ainakin yksi kokonainen riistatyö koearvostelua varten. Sen jälkeen siirryttiin lehtokurpan pyyntiin. Erityisesti cockeriväki oli aktiivisesti mukana viikonlopussa - startanneista koirista yli puolet oli cockereita. Onhan lehtokurpan pyynti erityisesti cockerspanielirodun luomistarinan taustalla. 

Muu ja Miksi eivät virallisia koetuloksia enää näyttöihinsä tarvitse, mutta ei niistä toki haittaakaan ole. Mukavan jahti- ja treenipäivän kun voi itselleen lunastaa myös viralliseen kokeeseen osallistumalla. 

Eräänlainen sukukokous meillä oli myös, kun Anna & Karkki sekä Heikki&Hiili tulivat koeviikonloppuun myös. Laitettiin kaikki kuusi cockeria meidän Subaruun. Kuvasta tuumasi FB-ystäväni, että tämä auto lienee jokin mustan cockerin tulostuskone :) Aika lailla samanlaisia, mutta silti myös niin erilaisia nämä sukulaiset kyllä ovat. Hyvä niin. Äärimmäisenä oikealla on Muu, sitten siitä vasempaan tyttärentytär Mutku, tytär Salli (Mutkun äiti), Sitten Sallin tyttäret edellisestä pentueesta Karkki ja Hiili. Takana näkyy vielä Miksin valkea kaulus. Miksi on Sallin ikäneitosisko.

Miksi on alkanut iän ja kokemusten myötä oikkuilla. Liekö jotain hormonaalistakin, koska nyt on yksi juoksu viivästynyt kovasti? Edellisenä viikonloppuna Ranuan upeissa maisemissa Miksi tarjosi kolme hienoa riekkotilannetta. Harmillisesti riekko oli tänäkin vuonna rauhoitettu, vaikka aiempinakin vuosina olemme niitä hyvin tavanneet. Maastot olivat nautinto kulkea.

Nyt eivät sitten Merijärven fasaaniryteiköt ikäneitoa houkuttaneet ja muutamat luovit niihin se teki patistettuna. Ylösajoa fasaanille ei saatu, kun ei sellaisella hakutyöskentelyllä lintukontaktiin päästy. Erä jatkui lehtokurpan jahdissa, jossa työskentelyyn oli tullut sitten vauhtia ja ulottuvuutta toisen ääripään mukaan. Yksi ylösajo kurpalle, mutta ei pudotusta.

Nouto suoritettiin lavastuksena. Sekin alkoi hyvällä markkeerauksella linnun putoamiskohtaan. Suoraviivaisesti kohti lintua ja sen jälkeen hetken tarkkomista, mistä kohtaa menisi sisään ryteikköön, jossa noudettava oli. Kun se löytyi, alkoi suoraviivainen hyvä palautus. Sen loppuhuipentumassa Juhan kännykkä alkoi taskussa soida ja Miksi pudotti linnun Juhalle jalkoihin. Koetulos ansioiden mukaan VOI 3 pisteillä 50.

Muukkosen toisen polven jälkikasvu ja Miksin sisarenlapset Hiili ja Karkki tekivät kokeessa hienoa työtä. Lauantai-iltana nautimme kuohuviiniä sen juhlistamiseksi. Hienosti olivat Karkki ja Hiili maastossa ohjaajineen toimineet.

Lauantaina meni aika pitkään ennen kuin viralliset koetulokset saatiin n klo 20. Koemaastoista paluun jälkeen syötiin ja sen jälkeen lähdettiin porukalla Oulaisten Sporting-radalle treenaamaan kolmessa ryhmässä haulikkoammuntaa. Kyllä oli mukavaa ja opettavaista touhua ampua huippuosaajien kanssa. Sateenuhka oli koko ajan päällä, mutta se ei tahtia haitannut.

Karkki (Hossing Piper) avasi siis SPME-uransa AVOI 1-tuloksella ja jatkoi seuraavana päivänä VOI 2 -tuloksella. Hiili ja Heikki saivat molemmilta päiviltä tasaisen hyvät AVO 2-tulokset. Näistä asetelmista on enemmän kuin hyvä jatkaa eteenpäin. Ensi viikonloppuna koekautensa avaa myös Ruu, jonka virallinen nimi on haasteellisesti Primus :)