Syysloma ja kolmantena vuotena peräkkäin se vietettiin Inarin maisemissa riekon pyynnissä. Viime vuonna lupa kattoi kaikki kanalinnut. Tänä vuonna ainoastaan riekon. Harmittavan ja huolestuttavan vähäinen on lintukanta tänäkin syksynä ollut. Lumijoellakin olemme monta tapahtumatonta reissua maastoissa kulkeneet.

Inarissa päästiin cockereiden kanssa muutamiin tilanteisiin ja kaikkia niistä ei saatu reppuun. Mönkään syystä tai toisesta menneet tilanteet ensin harmittivat. Mutta nyt jälkikäteen jäi hyvä mieli päällimmäiseksi, sillä lintukantaa jäi ainakin meidän jäljiltämme maastoon seuraavaa sukupolvea kasvattamaan. Maastossa tavatut muut metsästäjät olivat koirineen kokeneet maastot kertomansa mukaan paljon tyhjemmiksi kuin me. Hyvin siis pääsee cockerillakin suomalaisissa riekkomaastoissa tilanteisiin. Ihan hyvä metsästyskoira näihin hommiin.

Cockerin haku tapahtuu haulikon kantaman sisäpuilella, ohjaajan molemmin puolin sahaten. Leppoisassa menossa saa ohjaajakin olla rentona. Kun koiran olemus viestii riistan hajuista, alkaa jännitys ja ohjaajan valppaus terävöityä. Parissa tilanteessa pääsin avoimessa maastossa hienosti näkemään riekot ennen ylösajoa. Kovasti ne kuuntelevat lähestyvää koiraa ja ovat liikkumattomina paikallaan yllättävänkin pitkään. 

Viisi päivää metsästimme peräkkäin. Molemmat koirat kaikilla reissuilla mukana. Aamulla metsään päivän valjettua 9 maissa ja takaisin tukikohtaan 16 aikoihin jolloin hämärä alkoi laskeutua. Ainoastaan sunnuntai ja keskiviikko olivat päiviä, jolloin yhtään riistatapahtumaa ei osunut eteemme. Koirien viestinnästä luettuna ei yhtään edes hajuja. Hiljaista oli. Silti cockereiden työskentelymotivaatio säilyi koko ajan hyvänä.

Huttusen Juha metsästi munsterinseisojansa Friidan kanssa. Tässä mennään yhdessä sellaisen alueen läpi, jossa meillä ei ollut vielä lupa metsästää. Saimme hienon tilaisuuden nähdä Friidan työskentelyä. Illalla katsoimme koiran tutkapannan lukemia. 49,9 km näytti koiran kulkeman matkan olleen päivän aikana. Laajemmalla skannauksellahan seisoja aluetta työstää kuin spanieli. Juha H:n oma mittari samalta jahtireissulta näytti lukemaa 9,8 km eli viidennes siitä mitä koira kulki.

Samoja ihmiskilometrimääriä/päivä kuljimme varmasti mekin. Ainakin lihaksisto viestii niin. Koirien työskentelytyylistä johtuen niiden kilometrimäärä oli varmasti kolmenneksen siitä mitä Friida työsti. Viisi perättäistä päivää ilman fysiikan tai psyyken pettämistä on hieno saavutus Muulle ja Miksille.

Nuotiomakkaraa tauolla myös jahtikavereille. Pitkän matkan ovat taas aamun aikana taivaltaneet ja herkkunsa ansainneet. Hyvä koirien huolto takasi niiden jahtikestävyyden päivien aikana.

Valokuvia reissusta on vähän. Metsästyksessä keskitytään vain siihen ja hienot tilanteet jäävät muistoiksi muussa muodossa. Sen kaikkineen kokee parhaiten jokainen itse. Valokuviin ei pysty sitä kaikkea saamaan.

Tönötyskuva.

Riekonrintaa, kermakastiketta ja perunoita. Kynttilä ja punaviiniä. Jahtikämpän lähiruokaillallinen kahdelle.

Tyytyväisiä koiria

Ja niiden ohjaajia.

Miksi työskenteli mukavasti. Silmien ilmeessä hieman juoksun aiheuttamaa kaiheutta. Koira ei ymmärrä fyysisen tilanteen merkitsevän poisjääntiä Cockerimestaruuden puolustamisesta.

Korkean paikan leiri on nyt käytynä. Seuraava tehtävä Muulla on edessään Cockerimestaruudessa Joroisilla. Minun ohjaamana :)