Tämänaamuisella lenkillä huomasin, että Muu on tänään 5-vuotias. Koirien touhutessa pakkasaamuisessa maastossa, pohdiskelin kaikkea mitä sen kanssa onkaan vuosien saatossa tapahtunut.

muutulee-normal.jpg

Kuva:Ulla Ruistola

Päällimääisenä Muusta tulee mieleen Juhan kauan odottama koira juuri siitä valitusta emästä. Ei kelvannut mikään muu pentu, vaikka halutun yhdistelmän toteutus siirtyikin liki kahdella vuodella. Sitkeys palkittiin ja Juha sai haluamansa. Mukavia hetkiä. Ja vaikka minkälaisia. Niistä löytyy mittava kooste täältä http://www.fieldlan.fi/78721466

Ajattelin koiran syntymäpäivän kunniaksi koota hieman toisenlaisen koosteen. Niistä hetkistä, jolloin tuo musta kyyhkyläinen on elänyt enemmän tai vähemmän uhanalaista elämää.

Muu%202009%20155-normal.jpg

Puolen vuoden iässä koettiin tapahtuma "Eemeli soppakulhossa". Palasimme kauppareissulta kotiin ja siellä odotti tämä näky. Jostain käsittämättömästä syystä Muu oli tunkenut päänsä kynttilälyhtyyn. Onneksi sen molemmat päät olivat avoimia ja koira pystyi hengittämään. Lyhdylle tuli sama kohtalo kuin sille Eemelin soppakulhollekin.

IMG_1492-normal.jpg

Yllä tänä aamuna otettu kuva, jossa Muu painaa kovaa vauhtia rantalepikossa. Ringo veli oli Sallin kanssa lähettänyt Helsingin suunnasta lehtokurppia pohjoiseen ja niitä innolla koko pohjoisen sukuhaaran voimin etsittiin. Muu tyypillisesti ihan hikipinkona. Ja vauhdilla. Samassa lepikossa, jossa...

Haava-normal.jpg

se pari vuotta sitten repi rintansa auki. Onneksi se jokin (mikä sitten olikin) ei läivistänyt rintakehää. Tästä selvittiin eläinlääkärin ompelutyön avulla.

Muu_allergia%20001-normal.jpg

Sitten meille tuli keittiöön vesivahinko. Karmean hajuista ja näköistä tiskiallasvettä oli valunut keittiökalusteiden väliin. Se, joka sitä ehti purkutöiden lomassa maistamaan ei ollut Joku. Vaan se oli Muu. Seuraavana aamuna pää oli turvoksissa jonkin allergisen reaktion seurauksena. Tästä selvittiin takaisin normaaliin olotilaan kortisonin avulla.

H%C3%A4nt%C3%A4-koko-normal.jpg

Kaikista tapahtumista huolimatta Muu on letkeän iloinen koko kropan voimalla. Häntä paukkuu ja kolisee kaikkialla. Koiran ilme ei hätkähdäkään, vaikka ihmisillä jo ilkeää tekee. Ilmeisesti hännästä on jo tuntoaistimuksetkin kadonneet. Joka tapauksessa merkkejä vaurioista on ollut havaittavissa ja tänä talvena otettu röntgenkuva sen paljastaa. Häntä on Muulle niin tärkeä viestintäväline, että se saa sen edelleen pitää.

Varsinkin, kun viime vuonna kiirehti juoksuaikansa kanssa samaan tahtiin tyttärensä kanssa ja lyhensi juoksuvälin neljään kuukauteen. No siitä ei ongelmitta selvitty, vaan tuloksena oli hormonihäiriö ja kohtutulehdus. Moninaisten vaiheiden jälkeen tämän harvinaislaatuisen kyyhkysen (Turacoena Modesta) jalostusura loppui lyhyeen. Onneksi ei sentään ihan sukupuuttoon päätynyt, vaan ehdimme yhden poikueen saada.

IMG_1497-normal.jpg

Sterilisaation seurauksena häntäänkin on kasvanut pehmeää karvaa sitä suojaamaan. Luonto se aina keinot keksii. Kuvassa Muu viestii, että kyllä tämä notkelman ojassa oleva kevätjää vielä meidät kestää...

IMG_1538-normal.jpg

Tytär jatkaa äitinsä viitoittamaa tietä ja alku on vähintääkin lupaava. Vuosi sitten kuvattiin mystistä etujalan ontumaa, joka alkoi kesken maastolenkin. Ulahdus kuului pusikosta ja välillä matkaa taitettiin kolmella jalalla. Röntgenissäkin käytiin, mutta ei löytynyt selitystä. Onneksi ongelma on kadonnut, eikä ole sen koommin palannut.

Viikonloppuna maastossa vauhdilla edetessään n 20 cm pitkä keppi jäi pituussuunnassa jumiin Miksin suuhun, toinen pää yläetuhampaiden takana ja toinen pää nielussa. Koira säikähti tilannetta kovasti ja hyppi vauhkona kuin hevonen pitkin peltoa ja yritti etukäpälillään saada keppiä pois, onnistuen lopulta.

Parin päivän kuluttua Miksi meni jotenkin velton oloiseksi ja mittasin kuumeen, joka nousi nopeasti 39,5 asteeseen. Kurkussa tuntui käsin tunnusteltaessa pehmeä möhkyrä ja kuolaa valui aika paljon. Iltapäivällä, kun pääsimme eläinlääkäriin kuume oli laskenut ja Miksi oli aamua paremman oloinen. Rauhoituksessa nielu tutkittiin, mutta mitään isompaa sieltä ei löytynyt. Myös se kurkussa tuntunut muhkura oli hävinnyt, samoin kuolaamisen määrä oli vähentynyt ja lämpötila oli laskenut normaaliksi. Ilmeisesti sinne oli kehittynyt paise, joka puhkesi. Tulehdusarvot olivat kuitenkin edelleen koholla (16,7, normaaliarvot 6-12), joten laitettiin ab-kuuri. Varmuuden vuoksi ultrattiin myös kohtu, joka oli normaali. Nyt näyttäisi, että koira on kunnossa. Pientä kakomista ajoittain, mutta siinä kaikki. Toivon todellakin niin!

IMG_1523-normal.jpg

Saa nähdä kuinka uhanalaiseksi ja ainutlaatuiseksi tämä sukuhaara lopulta jää. Kun ei se etelän velipoika ja eno-etukenokaan ihan kommelluksitta ole viisivuotistaivaltaan kulkenut. Paljon iloa ne kaikki ovat meille vuosien saatossa tuoneet.

Aamulenkki saatiin tehtyä turvallisesti. Iltalenkille Juha haki Ahtokin mukaan. Syntymäpäivän viettoa maastossa juuri koirien haluamaan tapaan. Toivottavasti tulevat ehjinä sieltä takaisin.