Kyllä on sananmukaisesti kelejä pidellyt. Ihmeellinen tammikuu on menossa. Yleensä ollaan näihin aikoihin jo kovastikin meren jäällä ulkoiltu. Nyt se olisi erityisen mieluista, kun matka meren rannalle muuton myötä puolittui. Reilusti alle kilometri enää.

Mutta eihän se onnistu, kun rantamaisema näyttää tältä. Tänään oli lisäksi hyvin tuulinen päivä.

Kovasti ovat lepatusleidit ihmeissään, kun ei se talvi tule. Missä mahtaa luurata?

Mutkulle jäi panta kaulaan, kun aloitettiin aamu kävelemällä kahdestaan äitini luokse aamukahville. Tärkeää kahdenkeskistä laatuaikaa nuorelle koiralle. Hihnalenkkeilyä leppoisasti ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Ja tuloksena myös suvun vanhimmalle tärkeitä, kiireettömiä hetkiä. Siitä jatkettiin isommalla kokoonpanolla pidemmälle lenkille.

Saatiin kuitenkin viikonlopun maastolenkit tehtyä. Tässä kuvattuna yksi makuuasento. Ruokalevolla ovat ja ilmeisen tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen. Otan näistä opikseni. Ja onpahan tullut kirjoiteltua tekstiä siihen yksinomaan Mutkusta kertovaan kirjaani.