Kevään toinen MEJÄ-viikonloppu meille koitti toukokuun viimeisenä päivänä Pyhännällä. Kolmen tuomarin kokeessa oli 18 koiraa, kuusi arvosteltavaa suoritusta kullekin tuomarille. Ilmoittautuneita koiria oli peräti 40! Kova on siis innostus tähänkin lajiin.

Me saimme mukaan kokeeseen sekä Miksin että Ahton. Mukaan pääsi myös Musti-sisko. Kun tulijoita on enemmän kuin koepaikkoja, täytetään ne harrastajien talkooaktiivisuuden mukaan. Ne jotka tekevät sen rankan taustatyön sekä taloudellisten että fyysisten resurssien toteuttamiseksi, saavat myös etuoikeuden niihin mukaviin hetkiin.

Pyhännän maastot olivat koekauden tauon aikana kokeneet taas uudistuksia. Valtion mailla on tehty mittavia hakkuita ja hyviä koemaastoja on jäänyt niiden alle. Hehtaareita toki piisaa, mutta etäisyydet koetukikohdasta kasvavat ja maastopohjat vaikeutuvat. Kun sunnuntaina olin tehnyt koesuorituksen kahdella koiralla, opastanut kaksi jälkeä sekä koesuorituksen jälkeen kulkenut reitit päinvastaiseen suuntaan merkit purkaen, olin vesisateen jäljiltä jokseenkin uupuneessa harrastuskunnossa. Juhasta ei ollut tällä kertaa apua ja tukea hommiin, sillä hän urakoi toisessa maastossa tuomarina arvostellen kuuden koiran koesuoritukset.

Ensimmäisenä suoritusvuorossa oli Ahto. Ei ehditty edes ensimmäiselle makaukselle kun näimme edessämme hirviemän kahden vasansa kanssa. Harmitti mahdottomasti, sillä olemisellaan aiheuttivat maastoon niin tuoreet hajujäljet, että 20 tunnin ikäinen koejälki jää siinä hajukentässä auttamatta laimeaksi. Kovasti Ahto yritti alkuperäisessä tehtävässä pysyä kiinni, mutta hirviperheen maastoon kulkemat reitit nostivat vaikeusasteen liian suureksi. Kolme kertaa tuli harhautuminen koejäljeltä ja se tietää tässä lajissa 0-tulosta. Koira ansaitsee kuitenkin suorituksestaan kiitokset, sillä tehtävä oli tällä kertaa vain liian vaikea.

Vein Ahton autoon ja vaihdoin roolia seuraavan jäljen oppaaksi. Se oli arvottu Mustille (FI JVA Fieldlan Express) ja Arjalle. Mukava oli samalla saada tilaisuus nähdä Mustinkin koesuoritus. Mustin jälki oli metsätien samalla puolella kuin Ahtonkin, joten jännäsin ennakkoon näinköhän hirviperhe oli sielläkin kuljeskellut. Niin lähdettiin matkaan ja Musti työskenteli hienosti. Tuomari Juha Pelttari kulkee ohjaajan takana arvostellen suoritusta.

Tässä kuvassa Musti selvittää ensimmäisellä kulmalla ollutta veretöntä katkoa. Se sujuu hienosti ja matka jatkuu eteenpäin. Siitä ei sitten pitkälti menty, kun tuoreita hirven jälkiä, sekä suuria että pienen pieniä alkoi näkyä. Ja koiran työskentelyyn tuli vaikeusastetta. Saman kohtalon koki Musti kuin veljensäkin. Vaikeudet samalla linjalla jatkuivat myös seuravaan koiran suorituksessa, jolla myös toimin oppaana. Kaikkien suoritus päätyi harmilliseen 0-tulokseen.

Tämä laji on haasteellinen siinä missä kaikki muutkin koemuodot. Sinänsä nämä spanielit eivät lähde hirven jäljille, ne eivät niitä motivoi. Mutta kun se alkuperäinen jälki hukkuu tuoreeseen hajukenttään, vaikeutuu tehtävä merkittävästi. Vanhemmat, pienemmät ja vähäisemmät poikkijäljet eivät hyvin koulutettua koiraa haittaa.

Miksin arpaonni vei koejäljen metsäautotien toiselle puolelle, hieman kauemmaksi sisarusten koemaastoja. Koesuorituksen alkaessa alkoi myös vesisade. Se ei Miksin tahtia haitannut, vaan koira suoriutui jälleen tehtävästään kiitettävin arvosanoin.

"Koira tutkii alun ja siitä itsenäisesti jäljelle. Edetään sopivaa vauhtia maavainua käyttäen. 1. osuudella yksi tarkistuslenkki ja 4.osuudella hakkuuaukiolla laajempi tarkistusrengas jäljen molemmin puolin. Muuten koko jälki tarkasti. 1.kulma jolla katko selviää tehokkaasti hakien. Toinen kulma yli ja tulosuunnasta vauhtia hakien seuraavalle osuudelle. Kolmas kulma tarkasti. Makauksista kolme ensimmäista merkkaa hyvin pysähtymällä. Neljäs ohi. Kaadolle suoraan joka kiinnosti. Erinomaista työtä koiralta ja ohjaajalta välillä raskaassakin maastossa."

Tulos oli VOI 1 ja pisteitä 46. Voittajaluokassa vain kolme koiraa sai ykköstuloksen. Miksin tulos oli paras ja se palkittiin lisäksi kokeen parhaimpana koirana.

Vuoden ensimmäiseen Pohjois-Suomen Spanielikerhon MEJÄ-kokeeseen olemme lahjoittaneet "Hetan Haaste" -kiertopalkinnon. Sen voitti tänä vuonna Jaana Tuomaalan omistama cockerspanielinarttu Allway's Love Me Two Times tuloksella AVO 1 42p. Onnittelut Jaanalle ja Taimille!