Tuossa blogini sivussa lupaan joskus ehkä kertoa jotain myös hevosharrastuksestani. Lunastetaan lupauksia ja kerrotaan siitäkin maailmasta jotain.

Hevoset ovat olleet suuri ihastukseni kohde jo aivan pikkutytöstä asti. Ensimmäiselle ratsastustunnille isä vei minut 7-vuotiaana ja siitä lähtien olen hevosten seurassa viihtynyt. Alussa harrastin ratsastusta ja siitä siirryin raviurheilun pariin toisella vuosikymmenellä. Hevoset ovat pysyneet todellisena harrastuksena, sillä koskaan en ole omaa hevosta omistanut enkä hevosilla kilpaillut. Raviajolupakortti tuli aikoinaan suoritettua, mutta yhtään starttia en ole ajanut. Melkoinen saavutus kunnianhimoiselle ihmiselle. Tällä hetkellä käyn ratsastamassa Oulunsalon Ratsastuskoulussa.

Kuvassa on yksi suosikkiratsuistani, sympaattinen Va B-tasoinen Ronaldo. Eilen Kaisan johdolla ryhmämme sai varsinaiset armeijan sulkeiset, joissa hiki virtasi ja lihakset tekivät töitä. Mukavaa oli sekä hevosilla että ratsastajilla, vaikka helpolla ei päässyt (taaskaan) kukaan. Alkuverryttelyn jälkeen leppoisia vastalaukkakaaria. Siitä laukan pidennystä ja lyhennystä sekä pysähdyksiä ja suunnanvaihdot laukanvaihdon kautta. Vastalaukkaympyrä oikeassa kierroksessa hevosta oikealle taivuttaen on ajoittain laiskasti vasenta takajalkaansa käyttävälle Ronaldolle haasteellinen juttu. Hetken työskentelyn jälkeen se notkeutti hevosta todella paljon. Ratsastajakin tunsi paikkojen nauttivan rääkistä, kun hevosen menoa täytyi tukea pitämällä oma paino vasemmalla samalla ylläpitäen taivutusta oikealle. Hevosen mukava laukanrytmi siinä kehon alla, niin kyllä notkeutui kyytiläinenkin :)

Ratsastuksen avulla olen saanut pidettyä selkäni ja kroppani hyvässä työkunnossa. Puhumattakaan mukavan harrastuksen ja suuren eläimen hallinnan suomasta henkisestä hyvän olon tunteesta. Sillä sitä aina odottaa sitä seuraavaa kertaa.

Aamulla olikin mukavaa lähteä venyttelemään illalla käytettyjä lihaksia pitkälle kävelylenkille. Seitsemän aikaan maaliskuun aamussa luonto on todella kaunis. Yöpakkasen jäljiltä hanki kantaa mukavasti ja meren rannalla on väljää liikkua.

Joku täytti helmikuussa jo seitsemän vuotta. Kyllä on aika kulunut nopeasti. Koiran naama alkaa pikkuhiljaa harmaantua kuonon seudulta, mutta muuten se on kyllä ihan vetreässä ja virkeässä kunnossa. Tässä iässähän koira onkin yleensä parhaimmillaan. Viime yönä ressukka kyllä törmäili asunnossa, kun ei pimeässä löytänyt petiään. Taas oli päivällä remontin jälkeen siirrelty tavaroita. Koira oli tosi nolon oloinen, kun heräsin ja laitoin valot auttaakseni eksyneen takaisin omaan petiin.

Tässä Muu kaksivuotispotreitissaan. Mukavan ja sympaattisen lapsellinen se on vielä, vaikka aikuisen koiran olemustakin ajoittain löytyy.

Remontti jatkuu edelleen. Nyt asumme olohuoneessa. Olo on ihan kuin opiskelijayksiössä kun keittiö, sänky ja työpöytä ovat vain muutaman askeleen päässä toisistaan. Keittiön ihan viimeisten osien pitäisi olla asennetuna paikoilleen huomenna. Olen keittiöön jo tässä vaiheessa hyvin tyytyväinen.