Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna karavaanimme suunnaksi otettiin Ruoveden Pilkottu ja mejä-tuomareiden kesäpäivät. Päivät olivat lajiaan ensimmäiset ja kun talvella tuli sähköpostissa ensimmäinen info tapahtumassa, olimme heti valmiita suuntaamaan sinne. Päivien ideana oli varsinaisia ylituomarineuvottelupäiviä kevyempi yhdessäolo. Viikonlopun aikana järjestettiin myös virallinen mejä-koe, jossa kaikissa tehtävissä toimivat mejä-ylituomarit. Tehtäviä olivat varsinaisten tuomarointien (6 tuomarin koe) lisäksi toimiminen jäljentekijänä, oppaana, koiranohjaajana, ruokahuollossa, sihteerinä, vastaavana koetoimitsijana, saunamajurina jne. Hieno ajatus oli saada koiraohjaajiksi myös sellaisia tuomareita, jotka eivät ole pitkään aikaan siinä roolissa mejä-kokeessa olleet. Näille halukkaille oli kokeeseen hankittu lainakoiria.

Rauno Koskisen johdolla pidettiin iltanuotiolla tuomareiden keskustelut ajankohtaisista asioista. Tunnelma oli leirissä varsin leppoisa. Mukava oli nähdä vanhoja lajin harrastajia sekä tutustua myös uusiin.

Sunnuntaiaamuna alkoi sitten viralline mejä koe, johon osallistui 24 koiraa. Koepäivä oli helteinen ja olosuhteet kaikille osapuolille vaativat. Hämäläiset maastot ovat pääosin sankkaa kuusikkoa, joka varjostaa maastoa ja mahdollistaa inhimillisen lämpötilan. Toisaalta taas mäkiset rinteet antavat oman vaikeusasteensa tilanteelle. Uutterat koirat jäljestivät yhteensä 11 ykköstulosta, joista kolme tehtiin avoimessa luokassa ja loput voittajaluokassa. Kaksi parasta VOI 1-tulosta saatiin peräti maksimipisteillä!

Muu oli yksi AVO 1-tuloksen saaneista ja luokan toiseksi paras 44 pisteellä. Tuomari Martti Hirvosen koeselostus kertoo tapahtumien kulusta seuraavaa:

Alkumakaus nuuhkaistaan ja siitä innokkaasti jäljelle. Ensimmäinen osuus tarkasti, kulma tarkasti. Toisella osuudella tarkistaa kahdesti linnun lähtöpaikan ja muutamia lyhyitä pistoja jäljen sivulle. Toinen kulma tarkasti ja kolmannella osuudella muutama tarkistus. Makaukset ylittää. Jää kaadolle nuuhkimaan. Erittäin toimintatarmoinen jäljestäjä.

Juhan kertoman mukaan toiselta osuudelta lähti koiran edestä teeri. Sen jättämät hajujäljet aiheuttivat varsinaisella tapahtumapaikalla tilanteeseen kuuluvaa tarkistusta. Tilanne kuitenkin herpaannutti hyvin alkaneen tiiviin jäljestämistyön, joka vaikutti luonnollisesti pisteisiin. Hienosti nuori koira kuitenkin selvitti tilanteen.

Muu sai siis toisessa kokeessaan toisen ykköstuloksen eli avoin luokka on nyt selvitettynä. Seuraava askel mejä-kokeessa on VOI-luokka, mutta sinne siirrytään vasta ensi koekaudella. Ylempään luokkaan vaadittava näyttelytulos hankitaan talven aikana ja seuraavat tavoitteet tälle syksylle liittyvät metsästyskäyttöön.

Ruovedeltä suuntasimme eteenpäin Padasjoelle, Juvalle ja Savonlinnaan nautiskelemaan Suomen suvesta ja suomalaisista loma- ja nähtävyyskohteista. Lämpimät säät jatkuivat, joten vedessä tuli viihdyttyä. Vedet olivat jopa niin lämpimiä, että yhtenä päivänä Juha kävi uinnin jälkeen kylmässä suihkussa viilentyäkseen halutulle tasolle :)

Jokun ja Muun kanssa reissaaminen on helppoa. Ajon aikana ne matkaavat leppoisasti nukkuen ilmastoidussa autossa. Pysähdysten aikana ne pääasiassa siirrettiin vaunuun, jossa lämpötila pysyi vakaampana ja viileämpänä, kuin seisahduksissa olevassa autossa. Tai vaihtoehtoisesti, kuten tässä, jätettiin autoon hihnoilla vetokoukkuun varmennettuina ja peräkontti avoimeksi. Autosta ne eivät muutenkaan saa poistua ilman lupaa, joten leppoisasti ne tässäkin autossa odottelivat Rapion Myllyn pihalla.

Vaunustakin saa poistua vain luvalla. Muu tietää hyvin, että varpaiden täytyy pysyä vaunun rajojen sisäpuolella. Pää saa ulottua tarvittaessa ulkopuolellekin.

Vaunun "terassille" laitoimme myös tolpan, jossa koirat olivat leirintäalueen järjestyssääntöjen mukaan kytkettyinä. Tässä tilanteessa myös varpaat sai tuoda vaunun ulkopuolelle. Molemmat koirat kiinnitettiin tolppaan samalla tavalla. Parissa minuutissa tilanteesta oli luotu "tippaleipä vs putkiaivo"- viritys. Jokulla täysi hihna edelleen käytössä, kuten lähtötilanteessa. Muu on kiertänyt itsensä kerran katoksen tolpan ympäri ja sen jälkeen useamman kierroksen kiinnitystolpan ympäri. Ja kun koira elää ainoastaan nykyhetkeä, oli sen naama hapan, kun Jokulle oli sen mielestä suotu enemmän liikkumatilaa. "Eihän se edes liiku mihinkään, vaan makoilee paikoillaan!"

Tässä tilanne lähietäisyydeltä kuvattuna. Toistoja tähän tilanteeseen saatiin matkan aikana useita. Tähän sain kuvattua myös Muun tyypillisen makuuasennon : kuten lehmä etujalat rungon alle taivutettuina. Jokulla on ihan sama tapa. Ominaisuus, joka pelasti kerran toko-kokeen ruutuliikkeen. Ilman tuota taivutusominaisuutta jalat olisivat maahanmenotilanteessa ylittäneet ruudun rajat :)

Jokaiselta leirintäalueelta löytyi varsinaisen uimarannan lisäksi ranta-alue, jossa pystyi uittamaan myös koiria. Samalla saatiin tehtyä vähän treeniäkin. Tässä Muu kertailee "luovuta ennen kuin ravistat" liikettä.

Asuntovaunussa oli niin kuuma, ettei ruoanlaitto siellä houkuttanut. Kerran se tehtiin, mutta olo oli kuin "hell´s kitchenissä" että järjissä pysyäksemme siirryimme ruokailemaan ulkona. Se oli paljon mukavampaa. Tässä harjoitellaan "muikun" ääntämistä savonlinnalaisittain.

Ja sieltähän se annos sitten tulikin. Puulankulla ja voipaperin päällä tarjottuna uuniperunan ja salaatin kera. Kyytipojaksi olutta ja ruokailupaikkana Seurahuoneen aurinkoinen kattoterassi ja leppoisa kesätuuli. Olo tuntui taivaalliselta :)

Tässä nautitaan brunssia Vuohimäessä, jossa viivyimme useamman päivän. Viimevuotinen reissu oli mukava, joten tulimme uudelleen. Seurailimme yhdessä ja erikseen myös Savonlinna Opera Gamesia joka pidettiin siis aivan leirintäalueen vieressä. Saa arvata, kumpi enemmän :) Piipahdimme myös Retretin kiviluolassa katsomassa tämän vuoden näyttelyitä.

Toista viikkoa reissun päällä viihdyimme. Sitten alkoi jo mieli tehdä kotiin. Mukava oli olla reissulla, jolla ei ollut varsinaista päämäärää eikä aikatulua. Mentiin ihan fiiliksellä koko ajan. Se tuntui ihan oikealta lomalta.

Kotona jatkuvat entiset kuviot. Ei lomasuunnitelmia, vaan jatketaan fiilistelyä. Tänään pesin saunan. Juha on huoltanut asuntovaunua ja autoja seuraavia reissuja varten. Koska ja minne, sitä ei vielä tiedä. Säännöillisesti olemme käyneet treenaamassa myös ampumistaitojamme syksyn haasteita silmällä pitäen. Kävin myös yhtenä pävänä antamassa näytön Iin spanielimetsästysporukoille. Ihan kunnialla selvisin ja tulokset löytyvät dokumentoituina paikallisen tavan mukaan pidetystä ammuntakirjanpidosta.

Koirien ruokinnassa siirrytään pikkuhiljaa vahvemmalle energia- ja valkuaistasolle ja tehostetaan lihaskuntotreenejä entisestään. Helle asettaa omat rajoittensa, mutta onneksi tuo merenranta on lähellä ja mahdollistaa kahluutreenit. Joku kilpailee syksyn aikana pääosin tottelevaisuuskokeissa. Onneksi löytyi syksyksi kolme passelia toko-koetta, joihin voisi kokeilla päästä.Yhdeksi tavoitteeksi asetin myös VOI-luokan vesityökokeen suorittamisen ihan vain testatakseni, osaanko Jokun tehtävään valmentaa. Joku on viralliset näyttönsä metsästyskoepuolella jo antanut. Nyt annamme siellä tilaa nuoremmille.