Pohjoisen syyslomaviikon vietto suunniteltiin kevättalvella. Ja sen mukaan se myös toteutettiin. Tavoitteena oli kokea riekon pyynti Lapin erämaamaastoissa. Kaukana sosiaalisesti aktiivisista ympyröistä. Todellinen loma siis meille.

Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna ja kilometrejä kohteeseen kertyi kaikkiaan 650. Haikeaksi lähdön teki se, että ensimmäistä kertaa Joku jäi pois jahtireissulta. Tavoitteena oli kulkea niin pitkiä reissuja usean päivän aikana, että ne olisivat olleet liian rankkoja yli 10-vuotiaalle koiralle. Hyvin Joku kuitenkin viihtyi Iiron, Heidin ja Ahton seurassa.

Majapaikkamme sijaitsi Inarijoen rannalla. Kyseessä on rajajoki ja vastaranta on jo Norjan puolta.

IMG_0005-normal.jpg

Mökin varustuksena oli puukamiina ja kaasulla toimivat lämmitin sekä liesi. Juomavesikin haettiin suoraan kirkasvetisestä joesta. Tällainen eläminen pistää arvot ja asiat oikeaan järjestykseen. Nyt muistaa taas olla kiitollinen pistokkeesta tulevasta sähköstä ja hanasta saatavasta vedestä.

IMG_0017-normal.jpg

Päivät elettiin auringon tahtiin. Päivän valjetessa noustiin. Päivät kuljettiin maastossa. Illalla saunan ja ruokailun jälkeen oltiin jo kypsiä nukkumaan.

IMG_2527-normal.jpg

Reissun onnistumisessa meitä auttoi Huttusen Juha. Pitkän ajan tuttu ja ystävä Ivalosta, paikallisia kokeneita spanielimetsästäjiä. Maastossa kuljimme kolmen hengen ketjussa ja koiran virkaa hoitivat Muu ja Miksi. Muu kuuntelee miesten puheita ja yrittää parhaansa mukaan ymmärtää, että nyt ei haeta suurta mustaa lintua, vaan pieniä ja valkoisia.

IMG_2548-normal.jpg

Maastot ja kelit suosivat meitä. Ensimmäiset jahtipäivät olivat aurinkoisia ja tyyniä. Muutamia riekkotilanteita saatiin, mutta niiden pudottamisessa onnistui vain Juha H. Maisemia ihaillaan tauolla. Miksi on lumoutunut Juhasta.

IMG_2551-normal.jpg

Tiistaiaamuna pakkasta oli 18 astetta, mutta se ei haitannut lainkaan. Tunturissa aurinko paistoi lämpimästi.

IMG_2570-normal.jpg

Joka päivä pidettiin tervastulitauko maastossa. Koirat loimitettiin kylmettymisen estämiseksi ja tarjottiin hieman energiapitoista välipalaa. Samaa energialatausta tekivät ihmisetkin, tosin eri muodossa.

Juhalla oli askelmittari ranteessa. Sen mukaan kuljimme viiden päivän ajan keskimäärin 5 h/päivä ja keskimäärin 13 ihmiskilometriä/päivä. Koirien kulkeman matkan arvioimme nelinkertaiseksi ihmisten kilometreihin verrattuna. Muu oli mukana kaikki viisi jahtipäivää. Miksi oli maanantaina mukanani Karigasniemen kauppareissulla eli sen kanssa kuljimme maastossa yhden päivän vähemmän. Koirat osasivat hyödyntää kaikki lepoajat hyvin, joten ne jaksoivat työskennellä viimeiseen jahtipäivään asti koko tehollaan.

Riekkoja oli maastossa hyvin. Niiden pudottaminen osoittautui meille haasteelliseksi. Tilanteet olivat hienoja. Ja jänniä. Yhtäkkiä vain maasta nousi leijaileva valkoinen parvi. Toki koirien viestinnästä saimme ennakkotietoa tulevasta, mutta avoimessakaan maastossa ei lintuja näkynyt ennen kuin ne nousivat siivilleen. Ja leijailivat keveinä kuin pienet nenäliinat :)

Muutaman ylösajon jälkeen koiratkin ohjelmoituivat haluttujen hajujen etsimiseen. Kaksi viimeistä päivää metsästimme Juhan kanssa kahdestaan, toisen Juhan palatessa takaisin ansiotyöhönsä. Yhden päivän kokeilimme eri maastoa. Siellä Muu teki hienon lintutyön ukkometsolle. Valitettavasti meillä ei ollut lupaa niiden metsästämiseen. Sitä oli hankala koiralle selittää. Muun ilme oli näkemisen arvoinen, kun laukausta ei kuulunut sen hyvin työstämään tilanteeseen. Siitä maastosta ei riekkoja tavattu, joten viimeiseksi jahtipäiväksi palasimme takaisin hyviksi todettuihin maastoihin.

IMG_2576-normal.jpg

Muu oli saanut noutaa riekkoa jo aiemmin. Ja selvästi se halusi uusia kokemuksensa. Eikä meillä ollut mitään sitä vastaan. Viimeisenä jahtipäivänä oli tuulta enemmän kuin aiemmin. Se ja koirien aiemmat onnistumiset ylösajoissa tarkensi ja tehosti niiden työskentelyä entisestään. Ylösajoihin päästiin päivän aikana peräti kuusi kertaa.Tilanteita oli  tasapuolisesti molemmilla koirilla ja molemmat työskentelivät hienosti. Ainoastaan ammuntaosastoon jäi parantamista seuraavaan kertaan.

IMG_2578-normal.jpg

Viimeiseen päivään saimme onnistumista myös pudotukseen ja koirat pääsivät nauttimaan täydestä riistatyöstä. Sen ne olivat molemmat ansainneet. Kuvassa Miksi noutamassa riekkoa.

Hieno reissu, jonka hienoimmat hetket ovat tallennettuina muistiin ja silmien verkkokalvoille. Monta kuvauksellisen hienoa hetkeä viikon aikana tapahtui. Riekon pyynti onnistuu ylösajavalla koiralla hyvin, saaliin saantiin on ihmisen osuudella suurempi merkitys. Suurella todennäköisyydellä tämä reissu uusitaan.