Pentue kasvaa tasaista ja positiivista tahtia eteenpäin. Mukava kun saatiin lunta, niin maisema näyttää valoisammalta. Eikä koiria tarvitse lenkkien jälkeen enää pestä.

Miksi ja Ahto painavat hangessa menemään nuoruuden innolla. Aika käsittämätön pari ovat nämä kaksi keskenään. Repivät ja nuttuuttavat toisiaan täysin armotta. Eivät tappele, mutta ei sitä kyllä leikiksikään voi sanoa. Ihan tasapuolisesti ja yhtä kovasti retuutetaan kaveria molemmin puolin. Muiden koirien kanssa osaavat käyttäytyä fiksusti, mutta eivät keskenään. Saa nähdä muuttuuko tilanne sitten, kun Miksi käy läpi ensimmäisen juoksunsa?

Koiraharrastusystäväni, joka myös on omistanut useita koiria, jätti mäyrispentueesta itselleen uros- ja narttupennun. Kertoi tavatessamme olevansa niihin tyytyväinen. Keskenään ovat kuulemma yksiä riiviöitä. Eivät tappele eivätkä leiki. Muuta kuin toisillaan. Tuo riehuminen ei lopu ennen kuin ne erotetaan toisistaan. Kerroin tietäväni tunteen. Lienevät nykyajan koirateinejä nämä?

Kun Miksi touhun aikana kadottaa näköyhteyden muuhun koiralaumaan, se tekee tähystysloikkia. Onnistuin tähän nappaamaan liitovaiheen kuvan. Setä Ringo harrastaa tätä myös, kuten äiti-Muu. Muun loikka on kevyt kuin Bambin. Miksin loikka on enemmän huvittavaa Nalle Puhin Tiikerin mallia. Se kun on rungoltaan pidempi ja raskaampi kuin äitinsä.

Aatu on kehittynyt myös mukavasti ja alkaa sekin siirtyä pikkuhiljaa aikakauteen, jossa aloitellaan vaativampaa lajikoulutusta. Aatu on miehistynyt aikaisin ja on jo pitkän aikaa osannut nostaa jalkaakin. Ahto-veli aloitteli vasta viime viikolla. Molemmat urokset ovat miehisistä taidoistaan huolimatta mukavan nöyriä poikia vastaanottamaan koulutusta. Tässäkin Aatu on ihan murmelin näköinen :)

Aatu ja koirakaverinsa Vilma seuraavat pihan tapahtumia. Terrierin olemus kertoo, ettei mikään tapahtuma jää rekisteröimättä. Cockeri on mukana leppoisemmalla asenteella.

Sallista sain tällaisen ajankohtaiskuvan. Ensin ihmettelin, että hetkinen... On kuitenkin lavastettu tilanne, jossa koira on nostettu pöydälle ja sieltä pois. Salli makaa käskyn alla asiaankuuluva rekvisiitta mukana. Ihan selvää nuoren koiran piilotreeniä :)

Tässä vähän jouluisempi kuva. Salli on siinä parhaimman koirakaverinsa kanssa. Kaverin nimi on Hätä ja se on sille annettu ennen Sallin saapumista. Kaikista viesteistä päättelemme Sallille kuuluvan pelkkää hyvää.

Kuoman koiraperhekavereita ovat Keira ja Karbo. Ihan hyvin Kuoma sulautuu vähän totisemmalta vaikuttavien kaverien seuraan. Katsoin kuvaa ja huomasin, että Kuomalla on risu korvassa. Noinko on tuokin vitsaus geeneissä mennyt eteenpäin?

Meillä nimittäin pihan ruusupensas on kovan käsittelyn kohteena. Kun Miksi käy takapihalla ulkoilemassa, se palaa lähes aina ruusunoksa korvassaan tai suussaan sisällä. En käsitä, mikä ihme sinne oikein vetää? Veri varmaan, sillä sama pensas oli aikanaan myös Jokun ja Muun vimman kohteena pentuvuotena. "Pikkujoku" Kuoma on isänsä näköinen ja oloinen siis edelleen, risulla viimeisteltynä. Hauskoja ilon hetkiä kuuluu tämäkin koiramaailman klovni tuoneen omistajalleen. Niinhän sen kuuluu ollakin:)

Monta kertaa on ollut Juhan kanssa puheissa, että hurautetaan kameran kanssa Tupokseen kahville ottamaan Mustistakin talvinen ajankohtaiskuva. No kuvasta näette, että toteuttamatta on jäänyt. Mustille kuuluu hyvää, vaikka mutrusuu ei kuulemma pääsekään agilitykoiraksi, kun on ohjaajalleen liian nopea. No jälkikoiraksihan se pääura valittiinkin ja siinä vauhtia voi säätää narusta vetämällä.

Jotta ei Ahtosta ja Miksistä jäisi ihan epätoivoista ja huonoa kuvaa, niin tässä erilainen. Molemmat ovat nöyriä ja kilttejä ja osaavat kyllä fiksustikin käyttäytyä.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille täällä vieraileville!