Omassa ansiotyössäni (josta nyt olen vuosilomalla) eläinten terveys ja hyvinvointi ovat tärkeässä roolissa. Tarkan kontrollin alla silloin mm. on se, että tuotantotiloissa eläimet pystyvät toteuttamaan luonnollisia toimintojaan. Niiden puuttuessa alkaa häiriökäyttäytyminen ja sen kohteena joissain tapauksissa on myös eläimen oma keho.

Acral Mutilation Syndrome eli lyhennettynä AMS on koiran perinnöllinen, nuorella iällä kuolemaan johtava sairaus, jolle on kehitetty geenitesti. Geneettinen tekijä sairauden ilmenemiseen on löydetty seuraavilta roduilta :  cockerspanieli, englanninspringerspanieli, breton, pointteri ja lyhytkarvainen saksanseisoja. Sairaus saa aikaan sen, että koira sananmukaisesti jyrsii itseltään varpaat irti. Hoitokeinoa ei ole ja ainoa oikea toimenpide on eutanasia.

20160623_145055.jpg

Olemme tekemisissä uudenlaisen maailman kanssa ja siihen asiaan kannattaa suhtautua oikealla tavalla, jotta emme ajaudu ojasta allikkoon.

Genominen jalostusvalinta on naudoilla ollut käytössä viiden vuoden ajan. Sinä aikana moni asia on muuttunut hämmästyttävällä vauhdilla. Amerikan mantereella puhutaan jo genomipelistä, jossa otetaan isoja riskejä. Suomessakin asiasta kiinnostuneet karjanomistajat ottavat karva- ja verinäytteitä vastasyntyneistä vasikoista ja saavat tuloksen niiden jalostuksellisesta arvosta. Genomijalostuksen suurin vahvuus on, että ennuste yksilön perimästä saadaan pian syntymän jälkeen ja eläimiä voidaan karsia tuotannosta ja jalostuksesta jo nuorena.

Jälkeläisarvosteluja jalostusnaudoille tehdään edelleen, mutta niiden tulokset tulevat useita vuosia myöhemmin. Tuotantoeläinpuolella ollaan sitä mieltä, että ilman jälkeläisarvosteluja on vaarana ajautua jalostustyössä harhaan. Genomijalostus on muuttanut voimakkaasti genetiikan arvoa. Pohjois-Amerikassa parhaiden nuorten eläinten hinnat ovat nousseet pilviin. Huippuyhdistelmien arvo voidaan määrittää genomitestillä jo alkiona.

Jalostuksen nopeutuminen on tuonut mukanaan myös riskejä. Sukulinjojen määrä kapenee, kun valinta on voimakasta. Genomiarvostelut eivät ole aivan luotettavia, eikä niiden arvosteluvarmuus ole sama kuin jälkeläisarvostelujen. Muutamia tapauksia kuitenkin on, joissa genomitestin mukaan huippuyksilöt ovatkin jälkeläisarvostelun tulosten mukaan olleet jotain ihan muuta. Genomien yliarvostusta myös korjataan koko ajan siten, että laskennallisia arvoja päivitetään. Apuna käytetään jälkeläisarvosteluja.

IMG_0033.jpg

Perusasiat jalostuksen teoriassa ja käytännössä eivät ole muuttuneet mitenkään. Edelleen ihmiset haluavat kasvattaa ja omistaa yhä parempia koiria. Genomit ja yksittäiset geenitulokset ovat vain jalostusarvon ennusteita. Meidän tulee muistaa ja ymmärtää, että genomipelissä otetaan myös isoja riskejä. Ihannekoira on keksitty jo aikoja sitten ja sellaisia meillä on maailmassa ollut ja on koko ajan.

En ole genomijalostuksen vastustaja. Koirien geenijutut ovat vain ihan toisesta maailmasta kuin tuotantoeläinten. Tuotantoeläinten halutut ominaisuudet (mukavia ja iloisia asioita) ovat numeraalisesti mitattavia, myös haluttujen rakenneominaisuuksien osalta. Genomitestauksessa käydään läpi kaikki geenit. Koirien geenitestauksella taas haetaan perinnöllisiä sairauksia (ikäviä ja surullisia asioita) ja niihin vaikuttavia yksittäisiä geenejä.

AMS-testausaktivitettissa on huolehdittava, ettei AMS-normaaleja uroksia liikakäytetä etenkään tutkimattomien narttujen kanssa. Vastuu koirien geneettisestä terveydestä kuuluu kaikille ja silloin kaikki jalostukseen käytettävät koirat tulee tutkia. Myöskään geneettisesti sairaita ei tule AMS-tuloksen perusteella karsia jalostuskäytöstä, jos ne muilta ominaisuuksiltaan täyttävät jalostuskoiran ominaisuudet. Tätä peliä pitää pelata oikein, muuten siitä ei ole hyötyä kuin geenitestejä tutkiville yrityksille.

Suomalaisten tutkittujen koirien kantajien lukumäärä on osoittautunut yllättävän suureksi ja silti tiedettyjä sairastuneita yksilöitä meillä ei ole yhtään. Mietityttää, onko ranskalaisten käyttämä referenssiryhmä oikea suomalaisten koirakantojen testaamiseen? Syytä huoleen ei toki ole, sillä mitä enemmän koiria tutkitaan, sitä enemmän vertailuaineistoa saadaan. Ja sitä varmemmaksi geenitestaus tämänkin osalta tulee. Kunnes seuraava geneettinen sairaus löydetään.

IMG_0127.jpg

Ja epigenetiikka. Se myös tuo mukanaan uusia ja suuria mullistuksia. Geenitesti kertoo eläimen geneettisestä perimästä yhden tai useamman ominaisuuden suhteen. Se ei kuitenkaan osaa ennustaa miten geenit eläimessä toimivat ja millaisina ominaisuuksina ne ilmenevät käytännössä. AMS on löydetty alkuperältään aktiiviseen metsästyskäyttöön jalostetuista roduista. Epigenetiikasta tiedetään jo sen verran, että eri olosuhteissa perinnölliset ominaisuudet näyttäytyvät aivan eri tavoin. Tätäkään ei osattu aavistaa vielä parikymmentä vuotta sitten.

_AK_0068.jpg

kuva Mikko Ala-Kojola

Se mitä olen pohdiskellut on juuri tuo virhegeeni ja sen löytyminen alkuperältään metsästykseen käytettyjen rotujen perimästä. Ikävä sairaus, mutta voiko sen laukaista ympäristötekijä? Aktiiviseen käyttöön jalostettu koira ei ole päässyt toteuttamaan aktiivista olemustaan ja alkaa purkaa energiaansa omaan kehoonsa? Englannissa harmillisen suuri osa käyttölinjaisista cockereista näyttää päätyvän lemmikeiksi ja käyttäytymishaasteita niillä on ihmistensä kanssa samassa määrin kuin muillakin kotikoirilla.

Koiran elinkaari on lyhyempi kuin ihmisen. En halua tietää, mitä kuoleman geenejä omat perheen jäseneni soluissaan kantavat ja mihin aikanaan elinkaarensa päättävät. Jokaiselle meistä se oma koira vahvuuksineen ja heikkouksineen on se kaikkein rakkain. Siinä ainakin on kaikki palikat kunnossa, juuri siinä järjestyksessä kuin ne kunnon koirassa pitää ollakin.

IMG_0021.jpg

Päätän tämänkertaisen vuodatukseni Tenavat-sarjakuvahahmojen kuvaelmaan, jossa Jaska Jokunen sanoo :"Yhtenä päivänä meidän kaikkien pitää kuolla". Ja Ressu vastaa :" Kyllä. Mutta kaikkina muina päivinä meidän ei pidä"