On tämä metsästyksetön koirien kiinnipitoaika vaan pitkä. Jotenkin tuntuu, että treenit ja tekemiset koirien kanssa noudattavat samaa, toistuvaa kaavaa. Ei siinä mitään - koirat kyllä tykkäävät. Pääasia että tehdään.

IMG_0180.jpg

Mutkulle otettiin kesäkuussa treeneihin mukaan mejäilyt. Siitä saatiin pitkäkestoista ja rauhoittavaa tekemistä metsämaastossa kytketyllä koiralla. Sellaista, jolla koiran saa tyytyväisen väsyneeksi. 

jono%20win.jpg

Hailuodossa oli noutajaväen MEJÄ-koe, jonne onnistuneesti laitoin ilmoittautumisen. Kennelliittohan antoi luvan kokeiden järjestämiseen "Korona-aikana" erityistoimenpitein Lauttajonot Hailuotoon olivat ennätyspitkät, sillä nykyisessä tilanteessa kotimaan matkailu on selvästi lisääntynyt. Myös Hailuodossa. Jonot lossille olivat molempiin suuntiin pitkät, vaikka vuoroja oli normaalista lisätty. Siihen olimme varautuneet ja lomallahan ei ole kiirettä.

Vaunussa%20win.jpg

Hailuodon Metsästysseuran majan pihalla on hyvin ja väljästi tilaa asuntovaunuille. Osa porukasta kävi jälkien teon ja kokeen välisen yön kotona. Me yövyimme vaunussa ja aktiivisimpien harrastajien tapaan olimme paikan päällä jo perjantaina. Oli kiva tavata lajin harrastajia - vanhoja ja uusia. Onhan tätä meidän perheessä harrastettu jo vuosikymmeniä. Sunnuntaina kun olimme Mutkun kanssa lähdössä omaan suoritukseemme, kysyi tuomarimme Taipaleenmäen Mikko, onko tämä kuinka mones koe. Tarkensin, että minulla vai koiralla? No koiraahan Mikko tarkoitti ja sille tämä oli ensimmäinen koe. Jäin pohtimaan, moneskohan minulle? Nopeasti laskeskelin, että yhdeksällä omalla (Bosse, Eve, Itu, Heta, Joku, Muu, Miksi, Ahto ja nyt Mutku)  ja kahdella toisen omistamalla koiralla (Valtsu ja Jenna) olen startannut. En laske enempää, sillä se saa tuntemaan itsensä vanhaksi.

Jukka%20ja%20Juha%20win.jpg

Kyllä me siellä turvavälejä noudattaen viikonlopun aikana paljon vanhoja muisteltiinkin. Hienoja tapahtumia, sattumuksia, ihmisiä ja ennen kaikkea koiria.

l%C3%A4ht%C3%B6%20win.jpg

Meillä oli Juhan kanssa tehtävänä ainoastaan yksi avoimen luokan jälki. Oli kyllä hienoa. Muisteltiin aikoja kun talkoiltiin pahimmillaan neljäkin VOI-jälkeä kokeisiin. Nykyinen systeemi jäljentekovelvollisuudesta on hyvä asia. Opettaa ihmisiäkin pitkäjänteiseen ja systemaattiseen tekemiseen sekä luonnossa kulkemiseen. 

laukaus%20win.jpg

Sunnuntaiaamu alkoi klo 8 ylituomarin puhuttelulla, joka tässä lajissa on perinteisesti kattava. Sen lisäksi vielä Korona-systeemit oli ylituomarin toimesta käytävä läpi. Sen jälkeen siirryttiin laukauksensietotestiin joka tässä Mutkun ryhmän osalta menossa. Tiitterästi Mutku seuraili tilannetta ja läpäisi testin vaivatta.

tassu%20win.jpg

Tämän koiran kontakti ihmiseen on hyvin tiivistä. Jos se haluaa katsoa jotain muuta kuin ohjaajaa silmiin, se asettaa käpälänsä ihmisen jalan päälle. Hoitaa kontaktin tuntoaistilla.

Hieman oli perhosia vatsassa siitä, kuinka Mutku tehtävästään suoriutuu. Viime vuonna sille tehtiin lajin pentutreenit ja perusopetus kuten muillekin koirillemme. Tämän vuoden kesäkuussa mejäily nousi uudelleen esiin yllämainitun koiran tarpeen kautta. Kesäkuussa teimme lajitreeniä koiran kanssa ja niistä se suoriutui riittävän hyvin, jotta kokeisiin viitsi ilmoittaa. Uutena asiana Mutkun eteen kokeessa tuli se, että jäljen on tehnyt joku muu kuin Juha tai minä. 

Hailuoto%20win.jpg

Kokeeseen osallistui 20 koiraa. Ilmoittautuneita oli ollut yli 40. Hienoa oli, että koepaikan saimme. Kartasta näkee, kuinka jäljet Hailuodon maastoihin tehtiin. Mutkun suoritettavana oli jälki numero 2. Meidän tekemä puolestaan oli jälki numero 3 jonka Juha sitten opasti ja purki (poisti piilomerkinnät maastosta) koesuorituksen jälkeen. Myös siltä jäljeltä tuli koiralle ykköstulos.

Mutku lähti suoritukseensa määrätietoisesti ja varmasti. Ensimmäinen ilonaihe oli siis se, että koiralle merkityksellisin asia oli veren haju. Ei sen ihmisen haju, joka jäljen on tehnyt. Jälki eteni hailuotolaisessa, helppokulkuisessa kangasmaastossa välillä mäntytaimikossa, välillä vanhemmassa männikössä ja välillä kuivalla ja tuulisella hakkuuaukealla. Kahteen otteeseen Mutkulla selvästi irtosi ote jälkeen, mutta hienosti se omatoimisesti nosti verijäljen uudelleen. Toisen kulman kohdilla maastossa oli ihmisaisteinkin havaiten tuoreet hirvenjäljet, mutta nekin selvitettiin hyvin. 

arvostelu.jpg

Kyllä olin koirastani jälleen kerran ylpeä ja iloinen. Hienon suorituksen teki alusta loppuun saakka. Tuloksena AVO 1 pisteillä 44. 

jonossa%20win.jpg

Paluumatka takaisin mantereelle oli lyhyt mutta pitkä. MEJÄ-porukalla riitti yhteistä ja leppoisaa jutustelua sielläkin. Osa porukasta jäi karavaanailemaan koepaikalle vielä maanantaihin saakka. Me olemme jo kotona.