Kuluneen viikonlopun olemme viettäneet seisojien kokeita Lumijoella seuraten. Juhan kanssa olemme aina olleet kiinnostuneita erilaisten koirien työskentelystä ja kouluttamisesta. On antoisaa seurata monenlaisten koirien ja ohjaajien toimintaa sekä tutustua erilaisiin koiran kanssa tapahtuviin käyttömuotoihin. Tällaisia tilaisuuksia olemme käyttäneet usein hyväksemme. Saimme helposti houkuteltua myös Hannun ja Kristiinan mukaan. Tilaisuutta käytimme hyväksemme myös koiriemme treenaukseen. Mukana metsästystapahtumassa oleminen, siihen kuitenkaan osallistumatta, on uusimpien ruotsalaisten koulutusoppien mukaan mitä parhainta treeniä kuumenemaan taipuvillle koirille. Lisää tästä koulutusajattelusta voi halutessaan opiskella täältä http://www.miklaus.fi/44

Seisojien fasaanikokeessa yksi koira hakee kerrallaan ja muu joukko seuraa pienen etäisyyden päässä työskentelyä. Lauantaina oli ensin vuorossa spinone-rotuisten koirien mestaruuskoe. Keli lauantaina oli kauniin syksyinen.

Kokeen ylituomari Raimo Polvi on aktiivinen valokuvaaja. Erityisen kiinnostunut hän oli cockereistamme. Tässä olemme Raimon kuvaamina, kuin suoraan Erätukun kuvastossa :)

Noin neljän tunnin ja viiden spinonen koetyöskentelyn jälkeen saavuimme laavulle. Siellä nautimme nokipannukahvit, voileipiä sekä nuotiomakkaraa. Raimo Polvi ja aspiranttina (ylituomarikokelaana) toiminut Marko Paukkeri kävivät jokaisen koiran siihen astiset suoritukset tuomarinäkökulmasta läpi. Homma ei ollut mennyt "ihan niin kuin Strömsössä" , joten tuomarilla oli annettavana rakentavaa ja korjaavaa palautetta lähinnä koirien ohjaajille. Tämän tyyppistä palautetta kuulee monissa muissakin kokeissa... Itsekin olen sellaista kuullut ja jopa tuomarin roolissa antanut. Ihmisen ja koiran yhteistyön perusasioista ja hienosäädön kuvioista ei pääse irti edes lajia vaihtamalla.

Kun kaikki koe-erät oli käyty loppuun saakka, pyysi Raimo mahdollisuutta saada nähdä ylösajavien koirien työskentelyä. Sitä mielellämme näytimme. Ylösajavan koiran hakutyöskentelystä antoivat työnäytöksen ensin Muu ja Juha. Kerroin näytöstä seuranneille, että työskentelytyylissä oli nähtävissä nuoren koiran ja cockerspanielin tyypillinen haku. Joku kysyi, eikö haun aikana koiraa ohjata lainkaan pillimerkein. Osoitin väelle, että Juhalla on kyllä kaulassaan legendaarinen pinkki pilli, joka on mukana lähinnä tunnesyistä (sisäpiirivitsi...). Ihanteellisin työskentely tapahtuu aktiivisena kontaktin ottamisena koirasta ohjaajan suuntaan - ei päinvastoin. Nimenomaan tämän nuorimmaisen koulutuksessa siihen on pyritty. Jokun kanssa kun tilanne ajoittain kääntyy päinvastaiseksi ja on näin tapahtuessaan ohjaajalle hyvinkin raskasta.

 

Muun jälkeen hakua pääsi näyttämään Roope. Ensin perusasento ja marssijärjestys kuntoon. Sen jälkeen yleisö sai nähdä käyttövalion, Suomen mestarin ja aikuisen, kokeneen, riistalle pyrkivän englanninspringerspanieliuroksen työskentelyä. Roopen työalueella oli selvästikin fasaanin hajua, mutta ylösajoon saakka ei kuitenkaan päästy.

Grande finalena näytimme noudon fasaanikukolla ojan ylitse. Ala-Kojolan Mikko sijoittui makuuasentoon kameransa kanssa noutomatkan puoliväliin. Joku huomasi tilanteen ja käytti sitä reilusti hyväkseen. Aika leuhka ilme on koiralla mielipuuhassaan! Noudon tyylinäytteen antoi myös Roope. Hienosti koko koirakolmikko suoriutui tehtävistään.

Sunnuntaina olimme myös seuraamassa kokeita. Nyt oli vuorossa tavallinen KAER-koe ja mukana oli saksanseisojia kaikista karvanlaaduista sekä yksi unkarinviszla. Päivän sää oli syksyisen ankara ja ajoittain jopa myrskysi ja satoi räntää. Joku ja Muu viettivät suurimman osan päivästä auton suojissa. Näin saimme Juhan kanssa mahdollisuuden päästä seuraamaan koirien työskentelyä ylituomarin viereltä ja riistatapahtumien aitiopaikalta. Hieno viikonloppu, paljon ulkoilua ja kävelyä sekä paljon uusia antoisia koirataphtumia. Tästä on taas mukava jatkaa jahtisyksyä tapahtumineen eteenpäin.