Metsästyskausi päättyi helmikuun lopussa. Viimevuotiseen tapaan suuntasimme Juhan ja koirien kanssa kohti Janakkalaa. Yövyimme ystävämme ihastuttavalla mökillä ja kävimme sieltä puolen tunnin ajomatkan päässä seuraamassa korkeatasoista spanielien fasaanikoetta. Tarkemman koekertomuksen löytää täältä 

Kokeen tuomariksi oli kutsuttu A-tason tuomari spanielirotujen kotimaasta Englannista. Aina yhtä sympaattinen Andrew "Andy" Robinson oli Suomessa kolmatta kertaa. Hän kertoi olevansa erityisen iloinen siitä, että joka kerta koirien ja niiden suoritusten taso on parantunut. Kuvassa Andy keskustelee hänen tukenaan maastossa olleiden SPME-ylituomari Heimo Rannan ja tulkkina toimineen Harri Rannan kanssa. Varsinaista kirjoittavaa sihteeriä maastoon ei Andy tarvinnut, vaikka sellaista apua hänelle myös tarjosin. Viime vuonna ruotsalainen Paul Anderson käytti palvelua hyväkseen, mutta Andy naurahti, että "oh, Paul is so lazy :) ". Huolellisesti Andy kirjoitti itse koirien suoritukset ylös heti tapahtumien jälkeen.

Koeolosuhteet olivat riistan määrän ja laadun suhteen erityisen vaativat. Lisää vaatimustasoa toi runsas lumimäärä. Onneksi pakkasta ei ollut lähellekään niin paljon kuin edellisenä vuonna. Lämpöeroa vuosien välillä oli 20 astetta.

Kokeessa tehtiin huipputason suorituksia ja ne näkyivät sekä tuloksissa että pisteissä. Ylläoleva kuva on otettu heti Timo Ritolan ja "Vallun" Snow Wood Arctic Lychnis suorituksen jälkeen. Tuomo Kotasaari odottaa tuomarin suorituskirjausten päättymistä päivän parhaan koiran "Napin" Snow Wood Artemiksen kanssa. Eniten minua sykähdytti näiden koirien tottelevaisuuden ja viettihallinnan taso sekä ennen että jälkeen suoritusten. Sekä ennen kaikkea niiden aikana. Oma henkilökohtainen suosikkini oli ehdottomasti Vallun ja Timon äänetön ja tehokas työskentely. Tallensin sen tarkasti omalle kovalevylleni.

Yleisö sai seurata suorituksia oranssipukeisen liivimiehen takana. Siellä vuoroaan odottivat myös muut koekoirat. Näin koiria pystyttiin joustavasti päivän aikana vaihtamaan ja vaadittavat koe-erät saatiin joustavasti suoritettua. Joku ja Muu olivat mukana vilttiketjussa ja saivat hyvää "ei lupaa suorittamiseen" -harjoitusta osakseen. Kokeen avoin seuraamisen mahdollisuus on erinomainen tapa saada lajia tutuksi. Molemmat päivät sujuivat mukavasti hyviä suorituksia seuraten ja tuttujen kanssa niitä kommentoiden. Lounastauon aikana oli mukava vaihtaa ajatuksia myös arvostelleen tuomarin kanssa. Paljon tuli taas tietoa ja uusia näkökulmia.

Kokeen fasaanit olivat pulleita, isoja ja erittäin hyväkuntoisia. Saimme kokeen päätyttyä tehdä hyvät treenit pohjoisen harvalukuiseen lintukantaan tottuneilla koirillamme. Hyvät ylösajot ilman pudotuksia ja noutoja jäivät Muun ja Jokun muistoihin. Sen jälkeen pitkät ja syvät päiväunet auton takaosastossa kotimatkan aikana.

Fasaaneita saimme muutaman mukaamme harjoituslinnuiksi ja pataan laitettaviksi. Seuraavana päivänä otin suurimman kukon ja annoin Muulle kannettavaksi. Hyvin kulki kukko hyvällä kokosuuotteella. Irrotus ei tapahtunut ihan käskystä, mutta tapahtui kuitenkin. Ihan tuoreena emme päässeet rintafileillä ja koivilla herkuttelemaan, kun ei ole sitä keittiötä. Pakasteesta kuitenkin aikanaan löytyvät. Sitä pääsiäistä siis edelleen odotellaan.