Jalostus on kiusallisen hidasta työtä, sillä perinnöllinen muutos tapahtuu vasta seuraavassa sukupolvessa. Jalostusta katsotaan niin yksilöiden kuin koko jalostettavan populaation näkökulmasta. Jalostuksen tavoiteohjelman on siis täytettävä yhtä aikaa monta tavoitetta. Sinne on koirarotujen osalta kirjattu tietoja rodunomaisista kokeista ja niiden hyväksikäytöstä rodun jalostustyössä. Tavoite on hyvä ja erityisen kannatettava.

Koirien jalostaminen on mielenkiintoista. Varsinkin tuotantoeläinjalostukseen verrattaessa, joka on aika tärkeässä roolissa arkisessa ansiotyössäni. Tietoa on koiranjalostuksen pohjaksi loppujen lopuksi aika vähän, tunteita ja mielipiteitä taas vastaavasti on valtavasti. Tuotantoeläinjalostuksessa tilanne on päinvastainen. Siksi usein henkilökohtaisesti suhtaudun koiraihmisten jalostuskeskusteluihin jokseenkin kevyen huvittuneesti.

Eläin jättää jälkeläisilleen perintötekijät, jotka se itse on hedelmöittymishetkellä saanut vanhemmiltaan. Ominaisuudet eivät periydy.

Kaikilla ominaisuuksilla on kaksi puolta

Miten tunnistetaan perimältään parhaat eläimet esimerkiksi SPME- kokeessa? Eläimistä tehtäviin havaintoihin vaikuttavat ympäristötekijöiden lisäksi perintötekijät. Ympäristötekijät, ei perinnölliset, jaetaan kahteen osaan – systemaattisesti vaikuttaviin (esim. ikä) ja sattumanvaraisiin tekijöihin (esim. koepäivän olosuhteet).

Läheskään kaikki eläinten väliset erot eivät johdu perinnöllisistä tekijöistä. Itse asiassa niiden osuus eläimen ilmiasussa voi olla hyvinkin pieni. Mistä tietää, että jokin perintötekijä on yksilössä ilman, että joku ympäristötekijä sitä vaimentaa? Tai päinvastoin, kun koira toimii kokeissa hyvin osaavan kouluttajan käsissä.  Jalostuskoirana ne eivät ole samantasoisia, vaikka koetuloksiltaan sitä saattaisivat ollakin.

SPME-sääntöehdotustyössä keskusteltiin tottelevaisuuden erottamisesta omaksi arviointikohdakseen. Näin ei kuitenkaan lopputuloksen perusteella esitykseen kirjattu, vaan se sisältyy kaikkiin arvioitaviin alueisiin (haku, ylösajo, nouto ja kokonaisvaikutus). Tottelevaisuus omaksi arvostelualueekseen erotettuna olisi tarkoittanut sitä, että tuomarin pitää osata koiran koesuorituksesta erottaa perimä ja ympäristötekijät omaksi alueekseen. Haasteellinen ja jokseenkin mahdoton tehtävä.

Jalostushyötyjä kokeesta

Koetapahtumat keräävät lajista kiinnostuneet koirat ohjaajineen kokoon. Ne tarjoavat mahdollisuuden nähdä omin silmin erilaisia koiria ja niiden suorituksia. Keskustelut ihmisten kesken avaavat näkökulmia ja joka kerta keskusteluista oppii jotain uutta. Näissä asioissa näkisin suurimman jalostuksellisen annin olevan. Uudella, päivitetyllä tiedolla ja osaamisella viedään jalostustyötä eteenpäin. Näissä tapahtumissa jalostuvat koiraihmiset jo olemassa olevassa sukupolvessa. Siitä minulla on omakohtaista kokemusta vaikka kuinka paljon.

Haastaja-tapahtuma oli yksi erinomaisen hyvä formaatti uusien harrastajien saamisesta SPME-lajin ääreen. Cockeriväki innostui aiheesta ja lähti kehittämään tapahtumaa vaativampaan suuntaan. Kritiikkiä tuli, mutta se ei motivoitunutta puuhaväkeä hillinnyt. Haluttiin kehittää formaattia vielä enemmän - viralliseksi alle kaksivuotiaille koirille suunnatuksi, Derbyksi nimetyksi tapahtumaksi. Sitä kritisoitiin kilpailuhenkiseksi ja että koirat laitetaan liian nuorina kovan tehtävän eteen. Tänä päivänä tiedämme, että näin ei käynyt.

Kukaan ei tosin osannut haaveillakaan, että Derby-voittoon joutuu cockeri tänä päivänä tekemään kovan ykköstuloksen, jopa VOI-luokassa. Tämä vain on tämän hetken hienoa todellisuutta. Henki tapahtuman ympärillä on hyvä ja tämän vuoden Joroisten tapahtumaan vaihdettiin jo koetukikohtakin suuremmaksi, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan. Koiria, etenkin nuoria jalostustyön tuloksia, on mahdollisuus tavata runsain määrin. Sekä ajatuksia niiden kouluttamisesta ja edelleen jalostamisesta vaihtaa. Uudet harrastajat ovat päässeet lajiin mukavasti mukaan ja Cockerimestaruuspäivänä on ollut mahdollisuus seurata niiden parhaimpien suorituksia. Samalla saaden koulutusvinkkejä ja ideoita – sekä tavoitteita oman koiran eteenpäinviemiselle. Kaikki työvälineitä, joilla saa muokattua omasta koirasta mukavan kaverin tavallisillekin metsästysretkille.

Rodunomainen?

SPME-sääntöehdotustyöskentelyssä haluttiin muutamiin kohtiin lisättävän tarkennus ”rodunomainen”. Samaa rotua pitkään omistaneena pohdin omia koiriani. Jokaisen koiran perimä on ollut jokseenkin erilainen, vaikka samaa rotua ovat edustaneetkin. Ympäristötekijöissä on tapahtunut systemaattista muuttumista, vaikka samat ihmiset ovat niitä kouluttaneet. Oppimista ja kehittymistä – ainakin koetulosten perusteella – kun on tapahtunut sielläkin.

Jos minun pitäisi kuvata cockerspanielin rodunomainen metsästystyöskentely, koen tehtävän vaikeaksi. Sen osaisin kertoa, millaista sen haluaisin olevan, mutta kuvaisin silloin ylösajavan ja noutavan metsästyskoiran toivottua työskentelyä. En jonkun yksittäisen koirarodun. Yhdessä koirani arvostelussa lukee ”springerimäinen haku”. En ole vieläkään muistanut kysyä tarkemmin arvostelleelta tuomarilta, oliko kommentti positiivinen vai negatiivinen...