Tuo omien kotisivujjen www.fieldlan.fi -blogisysteemi ei tuntunut omalta, joten vaihdan sen takaisin tänne. Vanhoihin teksteihin en taida valokuvia takaisin päivittää, mutta uusien tarinoiden kirjoittamista jatkan kuvien kera tästä eteenpäin.

Syksy on metsäkanalintujen pyynnin alkamisen jälkeen mennyt kaikelta vapaa-ajaltaan ihan puhtaasti riistanpyynnin merkeissä. Jonkin verran aikaa vie myös Miksi-projekti, mutta siitä lisää seuraavassa blogipäivityksessä. Lumijoella on metsästelty arkisin ja viikonloput sitten vähän kauempana jahtimailla.

Minä kuljen maastossa Jokun kanssa ja Juha Muun kanssa. Jokun kanssa kulkeminen motivoi työstämään tuota Miksi-projektia.

Tämä 8-vuotias erittäin riistalle pyrkivä koira ei osoita vanhenemisen merkkejä. Ahkerasti se jaksaa tehdä kylmää hakua ja kun riistan haju nenään tulee, niin sitten mennään. Vaikka tänä vuonna lintukanta on viime vuoden runsasta vuotta niukempi, niin kyllä ne vähätkin linnut Jokun kanssa maastosta löytää.

Torstai-iltana ajelin Kiuruvedeltä kotia kohti, kun kännykkääni tuli Juhalta kuvaviesti. Olivat iltakierroksella Muun kanssa Lumijoella ja teerikukon kanssa tulivat kotiin. Haavakoksi jäänyt teeri oli paennut ryteikköön henkensä hädässä. Piiloleikki Muun kanssa päätyi koiran voitoksi.

Viime vuonna meillä oli erityisen riistarikas jahtipäivä ystäviemme Juhan ja Päivin luona Lapin maakunnan puolella. Jo silloin päätimme ottaa viikonlopulle uusinnan. Tämän vuoden reissu tasasi keskiarvolukuja normaaleiksi.

Tässä ollaan kahvitauolla alueella, josta viime vuonna saatiin teerikana reppuun. Ei näkynyt meidän lisäksemme muuta metsänväkeä maastossa tällä kertaa. Käytiin tarkistamassa myös jäniskuusikko, riekkorinne ja metsopoikanotkelma - samoin tuloksin.

Aamupäivällä kuljettiin maastossa neljä tuntia. Sen jälkeen pieni lounas- ja lepotauko mökillä ja illalla vielä parin tunnin huikonen. Illalla maistui sauna sekä Päivin lammaspata punaviinin kera. Juhat kävivät illalla vielä laskemassa muikkuverkotkin järveen.

Aamuyöllä heräsin siihen, että Joku alkoi oksentaa. Unitokkurassa käytin koiran ulkona ja pimeässä katsoin, että se ei nyt kyllä ole oma itsensä. Naama oli ihan turvoksissa. Ilmeisesti se oli ottanut lähikontaktia ampiaisten kanssa. Annoin Jokulle kaksi kyytablettia ja aamun valjetessa se oli jo vähän paremman oloinen. Kuvankin otin silloin. Maastoon emme sitä ottaneet, vaan jätimme vaunuun toipumaan vammoistaan.

 

Lähdin sitten Juhakaksikon kanssa maastoon kamera mukanani. Harmillisesti olin jättänyt järjestelmäkameran kotiin, mutta ihan mukavia kuvia sai digipokkarillakin. Muu on sekä fyysisesti että henkisesti aika timmissä jahtikunnossa. Eilinen päivä ei tunnu missään.

 Mies ja cckeri riistanpyynnissä. Uudet maastot kierrettiin sunnuntaiaamuna, mutta riistareppu tyhjänä palattiin takaisin. Maastot olivat mukavat kulkea ja jonkun verran riistanhajuja Muu täältä merkkailikin. Kokeilemme näissä maisemissa ensi vuonna uudelleen.

 

Mukavia hetkiä, upeita maisemia. Muutamaa kokemusta rikkaampana jatkamme kohti seuraavia koitoksia. Mökillä saimme vatsat täyteen perunamuusia ja niin tuoreita paistettuja muikkuja, että emme ole aiemmin sellaisia edes maistaneet. Onneksi sentään Ahti soi antejaan :)