Tuli tässä mieleen siivotessani lehtilaatikkoa. Käsiin osui Koiramme -lehden numero 12/2016 jossa oli artikkeli otsikolla "Rotukohtaiset PEVISA-ohjelmat vuonna 2017" . Tekstiä, myös pienellä fontilla ja taulukoita on 14 sivun verran.

Koiran kasvattamiseen liittyvä Kennelliiton ja rotujärjestöjen ohjeistus muistuttaa mielestäni EU:n maataloustukiohjeistusta, jota viidakoksikin on nimitetty. Eikä syyttä. Maataloustukipuolella on lähdetty päivittämään toimintoja vastakkaiseen suuntaan - tukipykälien ja byrokratian keventämiseen. Olisiko sellaiseen ajatukseen hyvä asennoitua myös koirien jalostuksen ohjauksessa?

Kes%C3%A4loma2011%20025.jpg

Annettaisiinko sittenkin ns kaikkien kukkien kukkia? Jokainen kasvattaja saa tehdä sellaisen pentueen kuin haluaa. Ilman yläpuolelta tulevia rajoituksia. Ohjeita ja tietoa tarvitaan. Suunnataan rahat ja toimintaenergia niihin. Lisättäisiin tietoiskuja ja infopisteitä kaikkiin koiraihmisten foorumeihin ja tapaamisiin. Ja sellaisella tavalla, että ne on helppo omaksua ja hyväksyä omaksikin toimintatavaksi. Positiivisesti, ei kieltojen kautta.

Terveystutkimustulokset ovat tärkeitä. Mutta niitä on koirien jalostamisen työvälineiksi populaatiotasolla aivan liian vähän. Jos esimerkiksi cockerspanieleista löytyy virallinen lonkkakuvauslausunto 30% koirista se tarkoittaa että 70% kannasta se tieto meiltä puuttuu. 

Jotkut koirayksilöt puolestaan saattavat omata melkoisen repertuaarin hyviä terveystuloksia. Hyvä niin, jos jalostuskoiran pohjaksi löytyy myös muita haluttavia ominaisuuksia. Niitäkin toivomuksia on enemmän kuin riittävästi. Pennut menevät kaupaksi ja löytävät kodin kysynnän ja tarjonnan periaatteiden mukaisesti. Siinä ei mielestäni ole mitään päivitystarvetta. Tämän kohdan kaikkinainen vastuu on kasvattajalla yksinään.

Koiraharrastus kuten myös muukin harrastustoiminta kilpailee tänä päivänä eniten ihmisten ajasta. Ei niinkään rahasta. Ihan oikean terveysjalostamisen näkökulmasta julkisia terveystutkimustuloksia on aivan liian vähän. Voisiko koiran terveystutkimusten tekemistä tehdä tavalliselle koiranomistajalle vaivattomammaksi? Esimerkiksi yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa? Jokaiselle koiralle olisi (työ)terveystutkimuskartoitus vähän niin kuin meille ihmisille. Yksi vuoden iässä ja toinen 5 vuoden iässä. Kun se tavallinen koiranomistaja käyttää koiraansa eläinlääkärissä esimerkiksi rokotuksilla, niin samalla tehtäisiin laajempi terveystyutkimus ja tulokset vietäisiin avoimesti Kennelliiton jalostustietokantaan. Tarvittaessa myös verinäyte geenitutkimukseen. 

Muu%202009%20150.jpg

Rekistreöinnin ehdot pois. Jokainen koiranpentu rekisteröitäisiin. Näin niistä kaikista saataisiin myös virallista tietoa. Rekisteröinnin hintaporrastus myös pois. Jokainen koiranpentu on saman arvoinen tässä tilanteessa. Rekisteriin kaikki ns vahinkopentueet, välipentueet ja myös ne, joiden syntyminen ei jostain syystä täytä kaikkia kriteereitä. Ne koiranpennut ovat siinä tilanteessa syyttömiä. 

PEVISA-viidakko on huikea. Tuosta mainitusta Koiramme-lehdestä se vei ne 14 sivua. Nuo ehdot rajaavat ihan varmasti hyviä jalostuskoiria pois. Suosituksia ja infoa saa ja pitää jakaa, mutta jos joku haluaa jostain syystä siitä poiketa, se ei poistaisi pentujen rekisteröintimahdollisuutta. Nuokin eläimet saattavat tuoda mukanaan tietoa, jota myöhemmässä vaiheessa tarvitaan.

Lonkkakuvaustoiminta pitäisi kyllä jo päivittää nykyaikaan. Nyt koirille luetaan hyväksyntä tai tuomio röntgenkuvien perusteella. Siitä kuka ja miten tuon laajalti vaikuttavan lausuntotyön tekee, ei ole Koiramme-lehdessä ollut artikkelia koskaan.

IMG_6845.jpg

Se on totta, että englantilaiset eivät lonkkakuvauksista kiinnostu. Kun ei heillä ole siellä niistä ongelmaakaan. Hyvien metsästyskoirien jalostaminen on jo muiltakin osin riittävän haasteellista. Jos koira jaksaa työskennellä kauan ja pitkän työiän, sen nivelterveys on silloin riittävän hyvä.

Enemmän jalostuksellista pohdintaa käytetään koirien työskentelytyyliin ja koulutettavuuteen. Metsästyskoira tulee voida kouluttaa nopeasti ilman suurempia tunnetilapohdintoja. Ihminen joka hankkii itselleen metsästyskoiran, haluaa, että se on käyttövalmis helposti ja nopeasti.

Meillä Suomessa on lonkkia jalostettu usean vuosikymmenen ajan ja mielestäni ei ole päästy yhtään mihinkään. Se on syy, miksi tuon ominaisuuden työstämistä pitää päivittää, jos parempia tuloksia halutaan. Esimerkiksi tekemällä koirille fyysinen rasitustesti viiden vuoden iässä. Koirista yli 50% pitää saada tutkimuksen piiriin ennen kuin voidaan puhua populaation jalostustyöstä. 

Tällä hetkellä koiranomistaja hankkii erikseen tutkimusajan ja maksaa toimenpiteestä kulut kuvaavalle eläinlääkärille . Sen lisäksi kuvaustuloksesta maksetaan Kennelliitolle lausuntomaksu. Jos kuvauksen tulokset näyttävät huonoilta on sekä kasvattajilla että koiranomistajilla koukuttava mahdollisuus jättää loppuvaiheet tekemättä. Silloin tärkeä terveystulos jää tilastoista puuttumaan.

Jos aiemmin mainittu Kennelliiton (ja rotuyhdistysten) eläinlääkäriyhteistyö saataisiin toimivaksi, niin saisimme koirista nykysitä huomattavsti enemmän tietoa. Nyt tuntuu, että joka suuntaan pitää vain maksaa rahaa ja hyöty tavallisen (ja tärkeän) koiranomistajan näkökulmasta jää olemattomaksi. Ei ihme ettei se houkuta.

18010548_1379132865485344_10394518844347

Tuontikoirat ja typistyskiellot ovat kyllä hankalia. Jos tuon lähtökohdiltaan hyvätasoisen käyttiscockerinpennun rodun kotimaasta, se ei Suomessa pääse virallisiin kokeisiin. Ei edes kertaluonteiseen luonnetestiin. Sen tärkeitä ominaisuuksia ei saada virallisesti dokumentoitua mihinkään. Ja vain siitä syystä että sille on tehty syntymämaassaan laillinen toimenpide. Kennelliitto voisi kyllä aktivoitua tämän Suomen eläinsuojelulakikohdan poikkeuslupatyöhön Maailmanvoittajanäyttelyiden lisäksi myös koetoimintaa koskevaksi. Ihan koirapopulaation geneettisen monimuotoisuusmahdollisuuden ja sen myötä koirien hyvinvoinnin nimissä.

20160622_220554.jpg

Epäonnistuneita koirakauppoja on tehty aina. Ja niitä tullaan tästä eteenpäinkin tekemään. Se ensimmäinen koira kun on aina hankittu vähäisin tiedoin. Mutta on seuraavaan kertaan opittu. Sääntöviidakkoa kiristämällä niitä ei ole vuosikymmenien aikana saatu vähenemään. Pentutehtailijoita on ollut aina ja markkinoita on riittänyt. Jos Kennelliitto väljentäisi byrokratiaansa, se voisi mahdollistaa myös ns halpapentukaupan ilman että niitä tarvitsee tänne ulkomailta tuoda. Koirien hyvinvointiteko olisi sekin, jos ihan tavalliset kotikoiratkin saisivat alhaisin tuotantokustannuksin luvallisesti lisääntyä.

Kaikista koirista saataisiin ns paperikoiria, jos saataisin rekisteriin myös risteytyskoirat polveutumisineen - niille myönnettäisiin Kennelliiton polveutumistodistus. Lehmille tämä on Suomessa onnistunut jo vuosia. Taas yksi mahdollisuus lisätä koirista saatavaa, kaikkia hyödyntävää tietopankkia. Se mikä PEVISA-tutkimustuloslausunto- maksuissa kenties hävittäisiin, voitettaisiin lisääntyneinä rekisteröintimaksutuloina määrien selkeästi kasvaessa.