Jos minun olisi vuosi sitten pitänyt lyödä vetoa siitä, kuka pentueemme jäsenistä ensimmäisenä avaa uransa spanielien vesilintukokeessa, olisi todennäköisyys Sallin kohdalla ollut alhainen. Mutta Salli se nyt sitten kuitenkin on :) Onneksi en tälläkään kertaa vedonlyöntikuvioihin sekaantunut.

kuva: Mikko Ala-Kojola

Salli oli pentueen pienin. Ei kuitenkaan missään nimessä rääpäle tai pahnan pohjimmainen. Fyysinen koko vain oli vähäinen, jonka vuoksi se karsiutui kotiin jäävien yksilöiden joukosta. Pentua odotteli innokas agilityihminen, joten Sallin ura suuntautui Järvenpäästä käsin sen lajin suuntaan.

Mukavalla fiiliksellä tuo pari on treenaillut agility-ura mielessään. Kaikkien lajien perusta on tottelevaisuudessa ja yhteistyössä, eikä sen perustan hiominen ole haitaksi missään lajissa. Kun koira ja ohjaaja kulkevat hyvässä fiiliksessä samaan tahtiin, on vaativampienkin kuvioiden treenaaminen vaivatonta.

Ihan mielenkiinnosta Sanna ja Heikki tulivat katsomaan Kiimingin metsästyskoulutusleiriämme kesäkuussa. Ja jäivät siihen ikään kuin koukkuun. Molemmat.

Sitten aloitettiin hiominen kohti metsästyskokeita ja perehtyminen lajiin. Vesityökoe oli ensimmäinen tehtävä ja sen treeneissä Salli toimi todella hyvin. Mutta kahdessa kokeessa tuurit eivät olleet kohdallaan ja niistä saavutettuna tulokseksi jäi kaksi pistettä. Se oli alhaisempi kuin tavoite ja mihin koiran tiedettiin pystyvän. Lievä pettymyksen tunne leijui kieltämättä ilmassa, kun uudet vesityökoemahdollisuudet kävivät vähiin.

No - onnistujat keksivät keinot. Jos eivät itse, niin ystävät auttavat. Cappe hoksasi, että entäs Urjalan vesilintukoe? Koepaikka sinne mahdollisesti saataisiin. Koiran omistajia ei ehdittäisi siihen mennessä moiseen suoritukseen valmentaa eikä varustaa. Muistan oman pikavesilintukoekurssinin aikoinaan Väisäsen Hannun organioimana ennen ensimmäistä Iin kokeen starttia. Muistan itseni kahlaamassa kiiminkiläisessä suolampareessa... Mielelläni - todella mielelläni :) - olisin samat sulkeiset järjestänyt Sannallekin, mutta aikaa siihen oli liian vähän.

Seuraavassa vaiheessa Cappe ehdotti, että hän voisi ohjata Sallia. Varsinkin jos tavoitteeksi asetettaisiin noiden kolmen vesityöpisteen saaminen. Ja kaikki muu olisi vain extraa eli mahdottomia ei lähdetä tällä aikataululla tavoittelemaan. No nopeiden päätösten ihmisille tilanne oli ratkaistu sillä. Kun ei paljon vaihtoehtoja ollut.

kuva Casper Grönblom

Lauantaiaamuna saimme Sannan kanssa kännyköihimme yllä olevan kuvan. Siinä Salli on veneessä matkalla kohti elämänsä ensimmäistä vesilintukokeen koe-erää. Cappe oli jo treeneissä nimittänyt tämän pienikokoisen tehopakkauksen muurahaiseksi.

Hyvin Salli toimi ja tavoite kokeessa saavutettiin. Kolme vesityökoepistettä on nyt dokumentoituna. Vesityöskentelyn aikana ei tullut riistakosketuksia, joten palkitsemiseen tarvittavat näytöt otettiin istutetuilla fasaaneilla. Haku jatkui fasaanipellolla samantyylisenä kuin vedessäkin eli hieman turhan suppeana ja ohjaajaan tukeutuvana, kokemattoman koiran työskentelynä. Ylösajo tapahtui kuitenkin hyvin ja Salli pysähtyi siihen kiltisti. Sakeasta kasvustosta se ei pystynyt markkeeraamaan kauaksi, ojan taakse tapahtunutta pudotusta. Salli lähti kuuliaisesti noutoon, mutta ojassa oli sen mielestä maailman raja. Noudossa sitä autettiin ojasta yli ja eteenpäin. Sen jälkeen nouto saatiin tehtyä asiallisesti. Kerrassaan hieno koepäivä pikaisesti räätälöidyltä koirakolta. Koearvostelun mukaan tulos oli AVO 0, pisteillä 54. Sisältäen ne kolme vesityöpistettä, joita oli lähdetty hakemaan. Sen lisäksi Salli sai osaavissa käsissä hienon treenin jatkoa varten.

 

Salli tarvitsee vielä koulutusta tähän lajiin. Kaikki havaitut puutteet ja virheet ovat ns. hyviä sellaisia ja hyvin muokattavissa parempaan suuntaan. Cappen analyysin mukaan Sallin kovalevyllä on runsaasti tilaa, käyttöjärjestelmä on asennettu, työmuistia pitää vähän viilata ja koodausta jatkettava.

Etelän tiimin tuntien nuo kohdat päivitetään syksyn aikana. Me täällä kotipesässä asetimme toiveeksi hävitä Sallille Joroisten cockeriviikonlopussa :)