Viikonloppuna nautittiin hyvien ystävien seurassa syksyn satoa : pestofasaania ja limeriisiä sekä alkuruokana mustatorvisienikeittoa. Hyvää oli. Pöydän kattauksessa oli kehystettynä allaoleva valokuva Jokusta tarjolla olleiden kukkojen kanssa.

Edellisen viikonlopun koe oli kaikin puolin onnistunut. Ja opettavainen. Tapahtumia on ollut aikaa pohdiskella ja analysoida kuluneen viikon pitkillä työmatkoilla.

Vanha virhe paukkunouto palautui taas vahvasti esiin. Siitä on turha syyttää koiraa, sillä se suorittaa suurella innolla tehtävänsä siten kuin on sen oppinut. Koira ei koskaan tee virheitä ns tahallaan tai kiusallaan. Saalisvietti ja Jokulla vielä valtava noutohalu ovat niin suuria voimia, että niiden pysäyttäminen on vaikeaa. Mahdotonta se ei ole, mutta homman saaminen uudelleen voittajaluokan ykköstuloksen vaatimalle tasolle tarkoittaisi jälleen tehokasta koulutusjaksoa.

Jokun työskentelyä oli taas ilo seurata, vaikka ohjaajalla hiki tulikin. Mukava oli kuitenkin näyttää ahkeran duunarin työskentelyä sitä seuraamaan tulleille cockeriharrastajille. Ensimmäinen kerta asetta kantavana ohjaajana oli myös opettavainen. Ylösajotilanne on niin nopea ja vaikka se Jokun kanssa on hyvin ennakoitavissa, en silti ehdi lainkaan tilanteeseen mukaan. Yksin treenatessa onnistuminen on ollut paljon parempaa, mutta koe tuo aina oman jännitysmomenttinsa. Jokun tehtäväksi jää nyt toimia työvälineenä näiden tilanteiden treenaamiseen talven aikana.

Yhtenä iltana treenailimme Jokun kanssa tokon liikkeitä useiden viikkojen totaalitauon jälkeen. Sorsastuksen alun jälkeen näitä tehtäviä ei ole treenattu lainkaan. Liikkeet sujuivat valtavan hyvin ja koira pursui taas tekemisen iloa. Syksyllä kovasti treenattu kauko-ohjaus tuntui silloin  ns leviävän käsiin, mutta etenkin se sujui nyt hienosti ilman askelia. Vaihdamme taas hetkeksi lajia ja asetamme Jokun kanssa tavoitteeksi alkutalven halli-tokokisat.

"Muukkonen" kasvaa ja kehittyy mukavasti.