Alhaisen Sarin kanssa käytiin syyskuussa(kin) yhteisellä lounaalla. Sari kertoi Portugalissa sijaitsevasta paikasta nimeltä Morgado Lusitano www.morgadolusitano.pt Kun kaksi määrätietoiseksi ja järjestelmälliseksi asiantuntijoiden testeillä luokiteltua ihmistä saa jotain tällaista päähänsä, voi lopputuloksen ehkä arvata.

WP_000067-normal.jpg

Huhtikuussa, kun appelsiinit ja sitruunat olivat Lissabonin seudulla kypsiä, myös me olimme paikan päällä. Hakemassa kokemuksia ja elämyksiä kouluratsastuksen parissa. Sellaisten hevosten tarjoamina, jollaisten kanssa emme Suomessa pysty resurssien puutteessa (=raha) kokemaan.

Morgadossa mahdollisuudet itsensä ylittämiseen ovat realistiset, sillä Morgado Lusitanon hevoset ovat ylellisen kuuliaisia ja taipuvat vaivattomasti vaativan kouluratsastuksen koukeroihin. Kaikki opetustunneilla käyvät ja talleissa asuvat hevoset ovat oriita. Kärsivälliset opettajat selittävät liikkeitä juuri niin kauan kuin niiden onnistuneeseen suorittamiseen tarvitaan. Opetuskieli on englanti.

Kahden päivittäisen ratsastustunnin aikana ratsastaja saa valmennusta niin paljon kuin pystyy omaksumaan. Viikon aktiiviloman aikana omat taidot tuntuvat ottavan melkoisen harppauksen eteenpäin. Hevoset tuodaan maneesiin satuloituina ja ne viedään osaavien hoitajien toimesta tunnin jälkeen myös pois. Ammatti-ihmisten hoitaessa käytännön asiat, tapahtuu orien päivittäinen elämä ilman turhia riskejä.

Trinco_laukka-normal.jpg

Paikassa, jossa on pitkät kouluratsastusperinteet, jumpataan hevonen kuin hevonen avo-, sulku- ja vastataivutusten avulla alkutunnista, ja niiden osaamisen oletetaan tulevan selkäytimestä. Opettajan käskyt "shoulder in, travers, half pass, leg yield jne" tulivat siis varsin tutuiksi. Kaikissa askellajeissa.

Alkuun saimme allemme tallin luottoratsut, joiden avulla opettajat testasivat omin silmin tasomme. Ylläolevassa kuvassa harjoittelen laukan kokoamista ja pidentämistä Trincon kanssa.

WP_000016-normal.jpg

Tunneilla ratsastaa kaksi ihmistä kerrallaan. Näin opettajalta ei jää mikään asia huomaamatta... Ja kun hevosia on parikymmentä, kaksi opetustuntia päivässa ratsastajaa kohden, on paikan päällä olevien ihmisten lukumäärä pieni. Hevoset menevät vain yhden tunnin päivässä.

Yhtä aikaa kanssamme oli mukavia ihmisiä Kanadasta ja Britanniasta. Ylläolevassa kuvassa odottelemme lounaan alkamista. Puheenaiheena tietty hevoset ja ratsastus, mutta kyllä muistakin aiheista mielipiteitä vaihdettiin.

IMG_9758-normal.jpg

Sarin kanssa olemme ratsastuksen osalta aika lailla samantasoisia, mutta tyyliltämme hieman erilaisia. Jo toisella ratsastustunnilla opettajamme huomautti meitä samoista asioista, kuin opettajamme Suomessa! Minulle tutuiksi tulivat ratsut nimeltä Quefito, Trinco, Reno, Verniz ja Cercal. Sarille puolestaan Sabuco, Sena, Quefito, Alecrim ja se yksi, jonka nimeä en taaskaan muista... Muutaman kerran jälkeen opettaja löysi meille sopivat hevoset, joiden kanssa päästiin sitten työskentelemään syvällisemmin.

Sarin passiratsuksi tuli opettajan oma näytösratsu ja jalostusori Alecrim. Jalostusihmiselle jalostuseläin :)

T6IMG_9618_Cercal_rajattu-normal.jpg

Minun passiratsuksi tuli opettajan nuori 6-vuotias, upealiikkeinen tulevaisuudentoivo, Trincon poika Cercal. Eli neuvojalle opetusvaiheessa oleva hevonen :)

Morgado Lusitano -ratsutila on loistava paikka ratsastajalle, joka taitaa jo kouluratsastusta, haluaa kehittää omaa tekniikkaansa ja kokea, mikä on mahdollista silloin, kun hevonen vastaa apuihin niin kuin sen oppikirjojen mukaan pitäisi tehdä.

Paikan oriit ovat täydellisiä herrasmiehiä, herkkiä ja säpäköitä. Ne reagoivat ihmisen pienimpiinkin merkkeihin, joten niiden käsittelemisessä tarvitaan kokemusta. Tärkeintä on oman istunnan hallinta. Jos ratsastajan paino horjahtelee satulassa tahattomasti, hevonen hämmentyy, koska olettaa, että siltä pyydetään jotakin painoavulla, joka saattaa olla sattumanvaraisesti tapahtuessaan ristiriidassa kaikkien muiden käskyjen kanssa. Opettajalla onkin käytössään "Wiuuuh"-vislaus, jolla hevonen saadaan hämmentyneestä tilasta rentoutumaan ja siirtymään lepokäyntiin. Muutaman kerran mekin tuon äänen kuulimme ja se on hieno juttu hevosen ja myös ratsastajan kannalta.
 

Cercal_keskiravi-normal.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maneesi oli tilava. Se lanattiin ja kasteltiin joka aamu ennen tuntien alkua. Siellä on hyvä katsomo, jossa aika kuluu mukavasti toisten ratsastusta katsellessa omien suoritusten väliajalla. Lasin takana oli klubihuone, jossa oli upeat puitteet seurata opetusta ja myös opettajien omia suorituksia tuntien ulkopuolella. Maisemanäkymä avautui alas rinnettä, aina Lissabonin kaupunkiin asti.

Valokuvia pääsimme ottamaan suhteellisen vähän, sillä yhtä poikkeusta lukuunottamatta ratsastimme Sarin kanssa koko ajan kahdestaan. Alkuviikosta kanadalainen Danny otti valokuvia ja videoita, joista tämäkin blogi on suurelta osin on koottu. Loppuviikolla suorituksemme hioutuivat paremmiksi, mutta niistä ei valitettavasti ole dokumenttia, sillä Danny ja Jennie olivat jo lähtenet kotimatkalle. Omat tunteet onnistumisista ovat kyllä vahvasti mielessä:)

Cercal-piaff-normal.jpg

Cercalin kanssa harjoiteltiin lähes jokaisen tunnin päätteeksi piaffia. Tässä yksi videolta kaapattu kuva dokumentiksi. Mukavia onnistumisia tuli myös laukanvaihdoista. Paras niistä kolmanneshalkaisijalla (three quarter line) Trincon kanssa tehty laukanvaihtosarja joka kolmannella askeleella. Kohokohtana myös viikon viimeinen lävistäjä passagesta suorastaan "espanjalaisen käynnin -spanish walkin" muunnokseen eli "espanjalaiseen raviin", jossa tuntuu että hevonen nousee "eteen ja ylös" valtavaan raviin kuin concorde lentokone. Sarin mukaan se näytti yhtä mahtavalta, kuin se hevosen selästä tuntui.

Jos joku suunnittelee tai haaveilee matkaa Morgado Lusitanoon, niin en voi kuin suositella. Ennen reissua hakemalla hain internetistä myös jotain negatiivista kommentointia paikasta, mutta en löytänyt. Nyt tiedän miksi.