Kymmenenviikkoisten pentujen kanssa ei vielä kovin ihmeellisiä treenejä metsästyksen suhteen tehdä. Pääasiassa keskitytään yhteisiin positiivisiin kokemuksiin, joiden avulla rakennetaan hyvää ja luottavaista yhteistyötä tulevaa varten.

Sosiaalistumiskauden oppimisherkkyys kannattaa kuitenkin hyödyntää tiettyjen perusoppien vahvistamiseen. Ne helpottavat myöhemmässä vaiheessa tapahtuvaa varsinaista lajikoulutusta. Noutaminen on yksi tapahtumaketju, jonka vaiheita on tässä kehitysvaiheessa hyvä vahvistaa. Ihan samoin kuin Jokulla ja Muulla aikoinaan, myös näillä pennuilla näyttää kaikilla olevan hyvät luontaiset perustaidot noudon suhteen jo geeneihin tallennettuina. Niitä vain sopivasti vahvistetaan helpoilla, usein toistuvilla harjoitteilla.

Ensimmäiset treenit tehdään sisätiloissa, jolloin noutolinja saadaan rajattua esimerkiksi käytävän avulla. Näissä kuvissa harjoitteita on jo vaikeutettu viemällä ne ulkona tapahtuviksi.

Noutoesineinä meillä käytetään pörröistä pöllönhahmoista lelua sekä ihan pientä pentudamia. Nämä esineet kuuluvat vain tähän tarkoitukseen. Vapaa-aikana tapahtuva leikkiminen ja kanniskelu tapahtuu eri leluilla. Näitä noutoesineitä käytetään vain ihmisen kanssa tapahtuvissa harjoitteissa.

Pentu otetaan syliin. Lelua näytetään ja rohkaistaan pentua ottamaan sitä suuhunsa. Pitämisen aikana sitä kehutaan rauhallisesti silittäen. Kun ote on hyvä ja tasapainoinen, sanotaan "Tuo". Se tarkoittaa esineen suussa pitämistä.

Sen jälkeen esine otetaan pois ja rauhoitetaan pentu istumaan, rintamasuunta heittolinjalle päin.

Kun esine on pudonnut maahan, odotetaan hetki. Rauhallisena istuva pentu vapautetaan noutoon.

Sekä Ahtolle että Miksille on molemmille ollut luontaista tarttua esineeseen suoraviivaisesti hyvällä otteella. Miksille on koko ajan ollut luontaista myös palaaminen nopeasti takaisin syliin. Ahto on muutaman kerran tarvinnut palaamiseen houkuttelua. Noudon aikana ihminen pyrkii olemaan mahdollisimman eleetön - houkuttelua tehdään vain tarvittaessa.

Esineen tulee olla kooltaan ja ominaisuuksiltaan sellainen, että se mahdollistaa hyvän ja tasapainoisen otteen, eikä altista esimerkiksi vetämiselle ja riepottamiselle. Oikea kantamistekniikka on hyvä vahvistaa heti alusta alkaen.

Kun pentu palaa takaisin, se otetaan iloisena vastaan. Noutoesinettä suussa pitävää pentua kehutaan ja sitä silitellään. Pennun suussa olevaa esinettä ei saa ottaa pois. Vasta vähintään puolen minuutin hyvittelyjakson jälkeen se voidaan rauhallisesti ottaa pois. Jos se ehtii pudota pennun suusta ennen sitä, se ei haittaa mitään. Pennulle on tärkeintä tässä vaiheessa vahvistaa, että suoraviivainen tulo esineen kanssa ihmisen luokse on kaikkein tärkeintä. Luovutuskuviot ehtii kyllä hiomaan kuntoon myöhemmin.

Harjoitusjaksolla tehdään maksimissaan kolme toistoa. Niistä yksi mielellään eri esineellä, jolloin pentu ei ehdollistu vain yhden esineen kanssa työskentelyyn. Toisekseen sille ei tule myöskään mielikuvaa, ettei sen hakema esine kelpaa sinulle koska heität sen aina uudestaan pois.

Näitä harjoitteita kannattaa pentujen kanssa tehdä kolme neljä kertaa viikossa pennun ollessa aktiivisessa viretilassa. Maksimissaan kolme heittoa harjoituskertaa kohden.

Pääpaino tämän ikäisen pennun kanssa on kuitenkin elämän perusasioiden opettelussa. Hyvän noudon takana on aina hyvä luoksetulo. Kun pentu osaa hyvin käskyn "tänne" sen avulla saadaan tarvittaessa noutokin kohdistettua oikeaan suuntaan.Hyvä ja luottamukseen perustuva suhde oman ihmisen kanssa kaikissa elämän tilanteissa on se kivijalka, jonka päälle lajiopetus rakennetaan.