Cockerimestaruus- ja Derby-viikonlopusta lähdimme kohti pohjoista heti sunnuntain aamiaisen jälkeen. Upea illallinen oli nautittu ja hienoa päivää juhlittu kiireettömästi. Mutta nyt olisi tahti toinen. Hyvästelimme iloisen cockeriväen ja pyysimme pitämään meidät ajan tasalla päivän Derbyn tapahtumista.

Edessä oli syyslomaviikko, joka jo vuosi sitten suunniteltiin metsästyslomaksi pohjoisessa. Tällä kertaa Vätsärin alueella Inarissa. Matkaa Ruoveden koetukikohdasta lomatukikohtaamme oli 996 km. Kodin kautta ajoimme. Siellä talvirenkaiden vaihto autoon ja tavaroiden pakkaus. Äidiltäni olimme tilanneet lounaan, jotta matkantekoon tulisi mahdollisimman lyhyt katkos. Porokeiton voimin matka jatkui eteenpäin.

Inarissa meitä odottivat Huttusen Juha ja hänen uusi jahtikaverinsa, pieni mynsterinseisoja Friida. Kylläpä oli mukavaa taas tavata. Ja nähdä myös Juhan ja Sonjan uusi perheenjäsen.

Vätsärin alueen maastot eivät olleet Juha H:llekaan aiemmin tuttuja, joten alueen opiskelussa meni kaikkien päivät. Juha H kulki Friidan kanssa kahdestaan ja me puolestaan omana tiiminä toisilla alueilla. Olivathan koirien metsästystyylit erilaiset. Illalla sitten koottiin havainnot yhteen ja tehtiin uudet suunnitelmat seuraavalle päivälle.

Kun luvallista, metsästettävää aluetta on 169 638 hehtaaria, niin siellä käytettävän koiran pitää jaksaa tehdä ns kylmää hakua ja viedä ihminen riistalle. Maanantai ja tiistai sellaista tehtiinkin. Sen jälkeen alkoi tapahtua enemmän.

Kuljimme pääasiassa kahdestaan Juhan kanssa, koirina Muu ja Miksi. Koirat tekivät parihakua näköetäisyydellä toisistaan, joten suhteellisen tehokkaasti aluetta saimme haravoitua. Siinä mittasuhteessa, mihin spanielihaulla on mahdollista päästä ja järkevää työstää. Yksi riistatyö jäi erityisesti mieleen. Oli se niin hieno.

Sen linnun löysi Muu. Osuttiin oikein mukavaan maastoon. Mukavaa kulkea ja runsaasti kanalintujen esiintymiselle tyypillisiä elementtejä. Miksi työsti hyvin vasemmalla puolella olevaa runsasta kataja- ja pajupensaikkoa. Muu kulki Juhan kanssa oikean puolen havumetsikössä, katajikon rajamailla.

Yhtäkkiä havaitsen Juhan nostavan haulikkoa ja kiihdyttävän etenemistahtia. Näen Muun painavan hakukuviota vauhdilla eteenpäin. Muutaman kymmenen metrin etenemän jälkeen Muun edestä nousee ukkometso siivilleen. Juha ampuu. Metso levittää siipensä ja kaartaa lentosuuntansa oikealle, laskeutuen sinne.

Pidetään maastossa pikainen palaveri tilanteesta. Ampumatilanteessa puita oli niin paljon edessä, että ampuminen oli ollut haasteellista. Lintu sai kuitenkin mitä ilmeisimmin osuman. Päätetään kahden koiran voimin kaartaa haavoittuneen metson etupuolelle. Koetetaan sillä taktiikalla löytää ilmeisen vaihingoittunut lintu ja saada se talteen.

Teemme laajan kaarroksen ja jatkamme rintamalla eteenpäin, kohden linnun putoamispaikkaa. Jonkin aikaa edettyämme molemmat koirat viestivät riistan läheisyydestä ja alkaa kiivastahtinen eteneminen. Se päätyy metson ylösajoon, mutta ei vieläkään pudotukseen. Lintu katoaa vaaran rinnettä ylöspäin lentäen hyvävoimaisen näköisenä.

Koska vieläkin olemme sitä mieltä, että metso on saanut osuman, jatkamme sen etsimistä. Levittäydymme koiraparina aiempaa väljempään muodostelmaan ja lähdemme etenemään eteenpäin, nyt suoraan kohti linnun katoamissuuntaa.

Miksi teki edessäni hyvää hakutyötä innokkaana, mutta ei viestinyt riistan lähellä olosta. Jatkoimme eteenpäin. Yhtäkkiä koiran olemus muuttui ja se aloitti kapenevan hakukuvion työstämisen, joka muuttui lähes suoraviivaiseksi jäljestämiseksi. Miksi eteni reipasta vauhtia ja kadotin siihen näköyhteyden. Kohta koira palasi takaisin ja olemuksellaan kutsui minua mukaansa. Niin lähdettiin, vaikka en enää uskonut linnun löytymiseen. Taas Miksi teki pitkän piston ja palasi hoputtamaan minua. Kun olimme edenneet palasen matkaan Miksi katosi silmistäni taas. Olin alarinteellä ja katsoin oikealle ylöspäin. Sinne suuntaan minne Miksi viimeksi suuntasi.

Silloin näin jotain sellaista, joka piirtyi iäksi verkkokalvolleni. Kallion harjanteelta hyppää metso lentoon, suoraan eteeni ja ampumasektorilleni. Ja metson lähtöpisteessä seisoo topakan lähtökäskyn antanut pieni cockerini. Kun nostin haulikon, mielessäni oli vain, että tätä laukausta et voi missata. Laukaus ja metson lento loppui. Muutama siivenisku ja se oli siinä. Linnun lähempi tarkastelu osoitti, että sillä oli hauleja sekä selässä, että vasemmalla kyljellä. Haavakko oli saatu talteen.